Jouduin lopettamaan runsas vuosi sitten kirjoittamisharrastuksen
tietyistä syistä. Pari vuotta olen viritellyt vanhoja kuvallisia harrastuksiani ja
totutellut vesiliukosten öljyvärien käyttöön. Niillä sutiminen on aivan ihanaa!
Kirjoittamisharjoitukset tein aikoinaan yksin kotona. Kirjoitin useimmiten yön hiljaisina hetkinä. Maalaaminen taas tapahtuu extempore ryhmän kokoontuessa galleriassa. Se on sellaista tuskan sekaista ja nopeaa inspiraation purkamista, usein todella innostavaa ja rentouttavaa. Aika hujahtaa lennokkaasti, ei tule edes nälkä eikä jano... Kuvallisessa ilmaisussa välineinä ovat värit, muodot, sommitelma ja taustalla on usein idea tai tavoite. Kirjoittamisen taustalla on tarina - se mitä haluaa sanoa. Välineinä ovat sanat, lauserakenteet ja tekstin rytmitys. Myös se, mitä ei kirjoiteta, mutta minkä lukija oivaltaa. Loppujen lopuksi kyse on lähes samasta asiasta - luovuudesta. Välineet vain vaihtelevat. Pidän kummastakin tavasta ilmaista itseä ja harjoitella luovuutta.
En olisi ikinä uskonut, että sanojen toistensa perään
laittaminen voisi muodostua minulle ikinä miksikään ongelmaksi. Kevään mittaan
kirjoittamisen on kuitenkin muuttunut kovin vaikeaksi, lähes ylivoimaiseksi.
Bloginihan on ollut lähinnä päiväkirjamainen. Olen joihinkin vanhoihin
postauksiin jopa kirjallisina pieninä tuotoksina tyytyväinen. Mutta nyt
ei ole oikein irronnut. Ei sitten melkein millään.
Onhan minulla taas ollut joka keväältä tutut työkiireet ja
muut harrastukset. Silti kirjoittamisen taantuminen on alkanut vaivata mieltäni. Jatkuva asiatekstin
kirjoittaminen töissä ei nimittäin taida riittää edes mielenkiintoisten postausten
kirjoittamiseen. Ainakaan teksteihin ei saa omakohtaisuutta. Sellaista sisältöä,
että joku jaksaisi pysähtyä lukemaan koko jutun. Vai voisiko tämä johtua siitä,
että monet blogeista ovat muuttumassa ylipäätään entistä lyhytsanaisemmiksi ja
kuvapainotteisiksi? Nopeasti läpi silmäiltäviksi. Instagramsita olenkin löytänyt muutaman entisen bloggaajan.
Olen kuumeisesti nyt miettimässä tätä asiaa. Haluaisin
löytää jostain uuden kirjoittajaryhmän, jossa voisin luottaa kaikkiin muihin
kirjoittajiin. Aieman ryhmän ohjaaja oli aivan erinomainen. Taidanpa heti ryhtyä
hommiin asia tilan parantamiseksi. Ja yrittää vaikka väkisin vääntää näitä
postauksia vähän tiheämpään tahtiin, ettei sanojen käyttö pääse ruostumaan tämän enempää. Pidänhän kirjoittamisesta!
Kuvat ovat eiliseltä aurinkoiselta päivältä Helsingistä,
Fredrikinkadulta Punavuoresta. Kadun varrella on monta kivaa myymälää, suosittelen
kävelemään kadun päästä päähän ja pistäytymään myymälöissä.
Muutama merkintä sääpäiväkirjaan: On ollut kylmä kevät ja viime viikkoina niin hirveä tuuli, että hiukset ovat melkein irronneet päästä ja meikä liidellyt lähes lentoon taivaan tuulien vietäväsi. Valkoposkihanhet palasivat toissa viikolla, joten kai se kevätkin tulee niiden perässä. Tänään on ollut taas sateista ja harmaan sumuista aamusta iltaan.
