Hento vaalea

Tänään olimme työkokouksessa Viikin tiedepuistossa vanhassa Viikin kartanon väentuvassa. Iltapäivällä lounaan ja kahvin välissä, kesken yhteisen pohdinnan joku hihkaisi, että ”LUNTA”. Kaikki me käänsimme salamannopeasti katseemme kohti väentuvan ikkunaa. Kyllä, hento lumisade oli alkanut.

Mukavaa, kun tulee talvi. Ensilumi tosin sulanee pian, koska pakkanen antaa vielä odottaa. Olenkin jo odotellut lunta, koska maailma muuttuu heti valoisammaksi. Joulua en ole vielä ajatellut, marraskuutahan kestää vielä viikon verran.

Tänään ajattelin, että onpa hyvä, ettei minun tarvitse vastalahjana lahjuksille tai rahasta mainostaa blogissa joulutorttuaineita, joulusomisteita, kynttilöitä ja mitä kaikkea sitä onkin tullut silmäiltyä jo marraskuun ajan blogeissa. Ei tarvitse, kun tili tulee ihan muualta ja rahat riittää torttuainesten yms. ostoon. Riittää, kun kirjoitan, että tänään satoi Helsingissä ensilumi!

Syksyn tuntu

Viikonloppuna olin siskon luona Porissa. Havaitsin, että siellä oli kaunis ruska ja syksyn tuntua. Tällä viikolla Helsingissäkin puiden lehdet ovat alkaneet kellastua. Tänään oli oikein tyypillistä harmaata, tuulista ja kosteaa. Syksyä siis. 

Koska en ole mikään syysihminen, olen viime vuosina kokeillut erilaisia selvitymiskeinoja. Viime syksynä valmistelin muuttoa, joten en yksinkertaisesti ehtinyt vaipua syysväsymykseen. Toissa vuonna järjestin itselleni kaikenlaista puuhaa syksyn pimeyttä virkistämään. Se oli aika hyvä keino. Nyt tunnen syksyn hiipivän sieluuni sellaisella vauhdilla, että päätin ottaa itselleni enemmän omaa aikaa ajattelemiseen ja kotioleiluun. Jos innostun jostain puuhastelusta, se on hyvä mutta ei välttämätöntä. Nyt olen merkannut työkalenteriin vapaapäiviä viikoittain ja pidemmän vapaan vuodenvaihteeseen. Saldo- ja lomapäiviä onkin tältä vuodelta pitämättä vaikka kuinka paljon. 

Olisi kiva kuulla, miten sinä selätät syksyn? 

Minulle tämän syksyn piristys on ollut "lummelampiprojekti".

Puolukat ovat syksyisen metsän valopilkkuja. Niistä tykkään!

Niin se on

Niin se vaan on, että syyskuun kieppeillä viimeistään tulee syksy. Kauniin kesän vuoksi se tuntuu tänä vuonna luonnolliselta vuodenkierrolta. Ainakaan vielä syksyn tulo ei ahdista. Parvekekukkien kastelu on hidastunut ja lannoituksen puutteessa kukinta alkaa vähitellen hiipua. Toisen parveekkeni tomaattisato on melkoinen. Poimin sieltä joka päivä kourallisen tai pari pieniä punaisia ja oranssin värisiä herkkuja.

Tällä viikolla on ollut töissä taas aikamoista menoa ja meininkiä, paljon muuhun ei aikaa ole riittänytkään. Kahtena päivänä olen joutunut astumaan parrasvaloihin ja alkuviikon aikana muun työn lomassa valmistella, mitä siellä parrasvaloissa puhun. Nykyisessä työssäni esiintymiset tai powerpointtien valmistelu ei ole ihan jokapäiväistä. Tänään tuntuikin, että takki on nyt aika tyhjä ja tulin kotiin jo viideltä. Olenkin ehtinyt tehdä kaikenlaista, kuten ottaa pienet nokoset sohvalla ja virkata reunusta parahultaan syksyksi valmistuvaan torkkupeittoon, jonka Auli-sisko kannusti virkkaamaan.

Helsingissä on satanut viime päivinä ihan mennen ja tullen. Joka päivä olen kastunut ainakin kertaalleen. Sade on ollut välillä tihuutavaa ja välillä on satanut raskaita, suuria ja märkiä pisaroita. Hetkittäin on tuntunut siltä, että taivashanat olisi aukaistu ja vettä on tullut kuin saavista kaatamalla. Tällä viikolla olen totuttautunut viileneviin ja kovaa vauhtia pimeneviin iltoihin. Olen vetäissyt jalkaan villasukat ja sytyttänyt kynttilän. 

Kuuntelen ja katselen

Tällä viikolla syksy suhisee korvissa. Tuuli kuulostaa erilaiselta. Lehdet lepatellen puut alkavat imeä kasvuvoimaansa runkojen kätköihin. Loppukesän keltavoittoiset kukkijat loistavat vielä pieninä aurinkoisina. Maahanmuuttajanaapurini valkoposkihanhet ovat kasvattaneet poikasensa itsensä kokoisiksi. Kevään untuvikot ojentavat nyt uljaat siipensä laajalle, liitävät ja kaartavat, leijailevat ja ryhmittyvät auran muotoon. Treenaavat kuntoa, lentokestävyyttä. Iltaisin niitä liitää yhtäkkiä kaikkialta suurina auramuodostelmina siivet suhisten, käskykaakatusten saattelemana. Sitten ne katoavat jonnekin. Mikä on niiden liidellessä purppuraista iltataivasta vasten. 

Näytöksiä

Tänään kauniina syyslauantaina taivas on ollut sininen ja ruska täyttymyksessään.

Lämmintäkin on vielä ollut. Kuin kesän loppumisen näytös. 

Kuin ilotulitus.

Koko vuosi on säiden suhteen ollut miltei täydellinen.

Kunnon lumitalvi, hieman myöhäinen kevät, lämmin kesä.

Ja harvinaisen kaunis syksy.

Kävelimme Vanhankaupunginlahden ruovikon halki ja pitkospuita pitkin 

Lammassaareen ja Kuusiluotoon. 

Kuusiluodon haavat havisevat keltaisissaan.

Kalliolla lampaiden ja jänisten pökäleet ovat sulassa sovussa keskenään.

Vesilinnut ja ruovikossa pesijät ovat jo ajat sitten vaienneneet.

Vain kaislikko huminoi ja huojuu ympärillä.

  

Valkoposkihanhet parveilivat ja kaartelivat suurina joukkoina aurassa taivaalla.

Lähtöharkat ovat meneillään. 

Hanhet tietävät, että kylmät säät ovat pian täällä.

Valkoiset posket määrätirtoisen uljaasti etelään suunnatuina ne

valmistelevat tämän syksyn loppunäytöstä. 

Katsoin viime syksyn blogista, milloin hanhet lähtivät. 

Olen tehnyt postauksen jäähyväisistä 3.10.,

joten valkoposket ovat viihtyneet rannoilla viime syksyä kauemmin.

Säätiedotuksissa kerrottiin, että ensi viikolla viilenee ja yöllä pakastaa. 

Kyllä hanhet sen tietävät.

Kun tuuli kääntyy puhaltamaan oikeasta suunnasta, taas mennään. 

Heinäkuun lopun haikeus

Kultavehnä on kypsynyt täyteen keltaisuuteen, ruis on melkein okraa ja kaura heilimöi vaalean vihreänä. Toripöydät notkuvat kesän ihanista antimista. Sadonkorjuun aika tietää kesän täyttymystä. Ihan pian tämän vuoden kesä on enää tallella muistoissa ja mieleen painetuissa hetkissä. Heinäkuun lopulla mielen valtaa haikeus, mikä kumpuaa kesän ohikiitävyydestä ja lyhyen hetken kestävästä suven suloisuudesta.

Suloista suvea!

Kaupunkijuhannuksen vietto alkaa Hakaniemen torilta. Viikonlopun vihannesten hankinta sujuu rennosti jousisoittimien tahdissa ja torihahvia siemaillen. Tori ihan kuhisee ihmisiä, joten kaikki eivät suinkaan ole paenneet maaseudun rauhaan. Mekin lokoilemme tämän juhannuksen kaupungissa. Muistelen kyllä perinteisiä yökahveja roosanvärisistä Sointu-kupeista mansikkakakun kera juhannusiltana. Terveisiä Varsinais-Suomeen Anille ja muille!

On juuri nyt niin kesä. Suloinen suvi parhaimmillaan. Nautitaan kesän kauneudesta ja valosta!

Mukavaa junannusta kaikille blogini lukijoille!

Vastaan, vaikkei kysytä

Rva Pioni Kaikenkirjavassa puutarhassaan haastoi lukijoitaann"vastaamaan, vaikkei kysytä". Lupasin tarttua haasteeseen, vaikken kysy enkä edes keksi uusia kysymyksiä. Kuvat ovat kokeiluotoksia ihanan sinisestä hortensiasta.

1. Kevät, kesä, syksy vai talvi?

Mielestäni on rikkaus, että on neljä toisistaa erottuvaa vuodenaikaa.

Ajattelen, että se on etuoikeutemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Tarkemmin ajatellen kevät voisi olla pidempi ja syksy mahdollisimman lyhyt

ja kesä talvea pidempi...

2. Laajalla joukolla, pienessä piirissä vai lähes yksin?

Viihdyn yksin ja ikääntyessäni olen alkanut nauttia yksinolosta.

Silti hyvinvoinnin tietysti takaavat perhe, lapset, MK, siskot, tuttavat ja työkaverit.

Tärkeitä ovat siis kaikki läheiset, vaikka osaankin olla itseni kanssa.

Liiasta yksinolosta otaksun ihmisen jämähtävän ja jäävän vaille

elintärkeitä ihmisyyden virikkeitä ja haasteita.

3. Sielunmaisemasi, jossa viihdyt, jonne palaat?

Meditointimaisemani on merenranta ja aaltojen kuuntelu.

Tämä perustuu todennäköisesti lapsuusmuistoihin Yyterin hiekkarannalta.

Kuuntelin lapsena kesäisin hiekalla lojuen, kuinka aallot kohtasivat hiekkarannan,

tunsin auringon lämmön iholla ja siristin katseeni kohti kimmaltavaa horisonttia.

Ajattelin, että koko maailma on tässä ja nyt ja maailman ääriin avoinna edessäni.

Etsin edelleenkin katseellani horisonttia, se rauhoittaa sielun ja voimauttaa.

Horisonttiintuijottelupaikkoja ovat esimerkiksi Kallon majallaluoto Porissa ja Helsingin rannat.

4. Äänimaisema, jonka äärellä elvyt?

Olisikohan se juuri tuo ääni aaltojen kohdatessa rannan.

Kyllä se on. Veden ääni elvyttää.

5. Väri, jota sinulla pitää olla lähelläsi?

Värit ovat olleet tärkeitä harrastuksissa ja myös työssäni.

Maalatessa annan värien roiskua ja sekoittua ja katson, mitä siitä syntyy.

Työssäni olen ollut huomattavasti matillisempi ja varovainen.

Kotona en kaipaa paljonkaan värejä ympärilleni.

Siellä riittävät harmaa-musta-valkoinen, joiden joukkoon yhdistelen

virkistäviä voimavärejä kulloisenkin mielialan mukaan.

Mielenkiintoisin väri on harmaa, joka ei ole lattea vaan rikas, vivahteikas ja haastava sävy.

Tämän huomaa, kun sekoittaa eri värejä yhteen etsien juuri tiettyä harmaan sävyä.

6. Tuoksu, jonka haluat tuntea?

Pidän kukkien tuoksusta, mielituoksu on kielojen ja syreenin tuoksu.

Pidän sateen jälkeisestä vihreänraikkaasta tuoksusta ja tuoksuvasta havumetsästä.

7. Taito, jonka haluaisit?

Olisin halunnut oppia soittamaan pianoa, mutta meillä ei ollut sellaista lapsuudessani.

Vieläkin elättelen toiveita... ehkä eläkkeellä sitten?

Haluaisin myös puhua paremmin ja sujuvammin vieraita kieliä.

8. Muisto, joka palaa mieleesi hyvänä?

Joitakin henkilökohtaisia onnen hetkiä muistan.

Molempien lasten syntymät ovat jääneet hyvin kirkkaina muistoina mieleen.

Muistelen myös vanhempiani enkä halua unohtaa heidän ääntään.

9. Haluaisit unohtaa?

Vastoinkäymiset ja sairaudet ovat osa elämääni ja ovat nekin muovanneet minua.

En aktiivisesti muistele niitä, mutta unohtaakaan en silti halua.

Ilkeät, kaunaiset ja pahansuopaiset ihmiset haluan unohtaa pois elämästäni.

Kutistan ja litistän heidät ensin ja potkaisen sitten vaikka ojaan. Mielikuvissani siis.

10. Jos olisit kukka, mikä olisit, missä kasvaisit?

Olisin päivänkakkara jossain pelto-ojan pielessä. Arkisessa ympäristössä.

11. Jos olisit puu, mikä olisit, missä kasvaisit?

Ehkä olisn ikivanha, hidaskasvuinen ja syväjuurinen, tuulenpieksemä mänty

lapsuuden maisemissa Yyterin hiekkarannalla.

Kiitos kysymyksistä, vaikket kysynytkään Rva Pioni!

Aamuaurinko

Havaintojeni mukaan Helsingissä on ollut pilvistä koko helmikuun ajan. Edellinen aurinkohavainto itselläni on tammikuun lopulta. Jos aurinko on tällä välin jonkin ohi kiitävän hetken kurkannut pilviverhon lomasta niin valoilmiö on jäänyt minulta huomaamatta. 

Kuten kuvasta näkyy taivas oli aamulla töihin talllustellessani ihan sininen ja sees. Otin kuvan työmatkalla sivuuttaessani Hakaniemen torin laidalla, hallia vastapäätä sijaitsevan  Areena-talon. Koko korttelin suuruinen, jykevä punatiilinen asuin- ja liiketalo on valmistunut 1920-luvulla ja sen on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. Aamuauringon valaisemat vastapäisen ympyrätalon ikkunat heittävät Areenan tiilipintaan elävän kuvioinnin. 

Työhuoneeni on aamuauringon puolella. Aurinkoisena aamuna on mukavaa astua työhuoneeseen ja aloittaa uusi työpäivä. Työhuoneen orkidean kukka on kuihtuneenakin kaunis ja saa siksi törröttää paikoillaan. Ihan tarkoituksella otin auringosta kaikki irti ja ylivalotin reippaasti kuvan. 

Työpäivästä tuli hyvä ja energinen. Sain isoa hommaa vietyä eteenpäin. Siivosin sen lisäksi silkalla aurinkovoimalla neljä hyllymetriä ja sain vapautettua metrin tyhjää tilaa uusille hommille.

Nyt sen sanon: 
Hyvää kevättä kaikille!

2013!

 Oikein mielenkiintoista ja onnellista alkanutta vuotta 2013!

Punaposket

Työhöni kuuluu yhtenä osana maastoutuminen. Eilisestä maastokatselmuksesta sovittiin kuuden henkilön kesken noin kaksi kuukautta sitten. Katselmus sattui kun sattuikin talven alkamispäiväksi. Koska porukan kalentereihin on vaikeaa sovittaa lyhyellä tähtäimellä yhteistä aikaa, talven tulo ei meitä heilauttanut. Olin varustautunut: hupullinen toppatakki, pitkät housut, kahdet hanskat, pipo, kaulahuivi, villasukat, afterskiit.

Lähdimme kallioiselle avoimelle mäelle puolen päivän aikaan. Juuri silloin tuuli ja lumi tuiversi ankarammillaan. ”Antti” tuiskusi, pyrytti, vihmoi, viuhui, tuiversi, mölysi, myrskysi…  Köykäisen ihmisen tuollainen viuhuna voisi nostaa ilmaan. Minä pysyin tukevasti kalliolla massani ansiosta. Huomasin heti, että villapaita, välihousut ja kolmannet hanskat puuttuivat. Puolitoista tuntia tuiskussa meinasi hyydyttää. Koko loppupäivän poskeni punoittivat verenkierron yrittäessä pitää minut lämpimänä.

Taas kerran siirryttiin kerta heitolla talveen. Talven tuloa ei vaan muistanut konkreettisella tasolla.

 

Tänä vuonna pyöräilykelit jatkuivat aivan talven kalkkiviivoille, 

aina marraskuun viimeiseen päivään asti. 

Jos metsään haluat mennä nyt...

..voit törmätä taikuuteen.

Lokoisaa lokakuuta!

Heinäkuu

Heinäkuu taitaa olla esteetikolle, kulinaristille ja elämän nautiskelijalle vuoden huippuaikaa.

Luonto tarjoaa vihreän eri sävyjen lisäksi keskikesän yltäkylläisyyttä, värikästä kukkaisloista. Iki-ihanat väriltään valkoisesta ja vaaleanpunaisesta täyteläiseen punaviolettiin vaihtelevat pionit, tuoksuvat ja hennonväriset hajuherneet, perinteiset särkyneet sydämet, kauniin siniset ritarinkannukset… ja monet muut perennat  ja niittykukat kukoistavat juuri heinäkuussa. Heinäkuu on kuukaisista värikylläisin ja monivärisin.

Kasvimaan herkut kypsyvät heinäkuussa. Kesän ensimmäinen kesäkeitto maistuu aina kesältä, puhumattakaan kaalikääryleistä, yrteillä maustetusta tomaattikeitosta, kukkakaaligratiinista, haudutetusta parsakalista, maustevoilla ryyditetyistä porkkanoista, tillisilpulla höystetyistä uusita perunoista… Myöhemmin heinäkuussa alkavat kypsyä kanttarellit sammalikossa, kallion kupeessa.

Keskikesän herkku mansikka tuo myös kielelle kesän maun. Mansikka ja mascarponella maustettu kermavaahto - siinä maistuu kesä kaikessa ihanuudessaan! Mansikat tarvitsevat kypsyäkseen lämpöä ja aurinkoa.

Niitä tarvitsemme hyvinvoinniksemme myös me ihmiset, varsinkin täällä pohjolan perukoilla. Heinäkuu on lämmön ja latautumisen aikaa. Useimmille heinäkuu on lomaa arjesta ja työstä. Rymistelemme sandaaleissamme ja kesähepeneissämme sisältä ulos, riisumme yltämme kuoret ja sukellamme viileään veteen. Vapudumme muutaman kesäkuukauden ajaksi. 

Ladatkaa akkunne lämmöllä ja auringolla!

Aloitin kuukausia ja vuodenkiertoa pohdiskelevat kirjoitukset vuosi sitten elokuussa. Nyt vuodenkierto siis täyttyy ja pohdiskelut loppuvat tässä muodossa. Kaikki kirjoitukset löytyvät kuukaudet-tunnisteen alta.