Valo, varjo

Onpa ollut jo toista viikkoa ihanat ilmat. Pitkäpiimäisen talven jälkeen valo tuntuu niin ihanalta. Se tuntuu kevään lupaukselta. Ei meinaa oikein uskoa, että aamu aamun perään taivas on ollut auringonnousun värittämä ja illalla auringonlaskun vaaleanpunaiseksi rusottama. Mutta kyllä niitä harmaita aamuja ja pimeitä iltoja ehtikin jo olla riittämiin. 

Itselleni on tapahtunut outoja yhteensattumia. Eräänä aamuna menin jopa vahingossa tunnin etuajassa töihin. Työt sujuvat muutenkin taas paremmin, vaikka en siellä ole sentään vielä tanssahdellut. Ja vaaleanpunaisten sävyjen sokaisemana ostin poskipunan - tietenkin vaaleanpunaisen, jollaista minulla ei ole ollut sittten nuoruusvuosien. 

Sattuipa sellaistakin, että innostuin siivoamanaan kotona. Se oli virhe. Tein äkisti nopean suunnavaihdoksen ja polvessa rusahti. Oireet ja kivun luonne viittaavat vahvasti joitakin vuosia sitten potemaani toisen polven kierukkavammaan. Vakuutusyhtiö ei antanut maksusitoumusta magneettikuvaukseen, joten joudun sen ilmeisesti itse kustantamaan. Tähystysleikkaus omalla budjetilla taitaa olla liian tyyris. Huolestuttaa, kuinka kauan tässä joudun taas klinkkaamalla odottelemaan ja vaihtelemaan papereita vakuutusyhtiön kanssa. Tiedänhän kyllä entuudestaan, että if…:n mainoskampanaja on mielikuvamarkkinointia jos jokin.

Kuukausia jatkuneessa harmaudessa ehti jo melkein unohtaa, miten kaunista on valon ja varjon leikki!

Brunssilla

Molemmat lapseni ja vävy ovat kiinnostuneita ruuan valmistuksesta - jopa hifistelyyn saakka. Minä en pärjää heille kokeilun halussa enkä varusteiden tasossakaan. Harvoin jaksan valmistaa jotain monimutkaista tai kokeilla ennestään täysin tuntemattomia raaka-aineita. Lapset ja vävy jaksavat ja onnistuvat. 

Sunnuntaina pyöräilimme Töölööseen ja istuimme tyttären ja vävyn valmistamaan brunssapöytään. Kaikki ruuat olivat vegaanisia heidän huhtikuun ajan viettämänsä vege-kuukauden vuoksi.

Minulle kaikkea eläinperäistä välttävä ruokavalio ei näytä oikein hyvin sopivan. Aineenvaihduntani taitaa tarvita päivittäisen happaman jugurttiannoksensa? Ilmankos jugurtti jaksaa maistua minulle aamusta aamuun. Olo on ollut turvonnut ja ”ilmava”. Olen lisännyt ruokavalioon nyt jugurtin ja kahvimaidon soijamaidon makuun lopullisesti kyllästyttyäni. Juustoa, voita ja lihaa välttelen vielä toistaiseksi.  Ehkä vielä toukokuun ajan? 

Hyvältä maistui tämän köökin anti, k i i t o s !

Näkymä tammikuussa

Aloitan kuukausipostaukset parveekkeeni näkymästä. Joka kuukausi esittelen siis yhden tyypillinen tai erityisen hienon näkymän parvekkeelta kuvatttuna. Samalla tulee kuvatuksi vuodenaikojen vaihtelu väreineen ja valoineen.

Rannikolle satoi vähän lunta vasta tammikuun puolella. Nyt tammi-helmikuun vaihteessa sitä on edelleen vain nimeksi eli runsaat 10 cm. Hyvin vaihtelevia ovat olosuhteet olleet Helsingissä asuessani. Parina talvena on ollut lunta aivan järkyttävän paljon, muutamana taas niukasti. Esimerkiksi viime talvena saattoi hiihdellä rantalatua marraskuusta lähes huhtikuun loppuun. Tammikuun parin pakkasviikon aikana parvekkeen lasitus jäätyi jumiin, joten kuva on otettu hieman sateen harmaannuttaman parvekelasituksen läpi. Hyvin osuvasti samea näkymä kuvastaa talvea Helsingissä 2013-2014. Pakkaspäiviä lukuunottamatta on ollut harmaata ja pimeää.

Maisemassa näkyy rantapuistoa ja Vanhankaupunginlahtea, joka jäätyi vasta tammikuun pakkasilla. Keskellä kuvaa näkyy Lammassaaren jatkona olevan Kuusiluodon kärki ja taaempana siintävät Herttoniemen kerrostalot. 

Hyvin tämä näkymä kuvastaa myös fiiliksiäni tämän tammikuun aikana. Olen vähän kuin taivaltanut sumussa joulukuisen muuton ja vuodenvaihteen juhlien jälkeen. Aamulla töihin ja illalla myöhään kotiin ja sitä rataa päivä päivän perään.

Olen jo pari vuotta etsiskellyt sopivaa kirkasvalovalaisinta kokeillakseni saanko siitä energiaa pimeään vuodenaikaan. Välillä jo meinasin ostaa Valkeat-korvanapit, mutta vähän emmin kuitenkin. Nyt löysin Artekin Aitan alennusmyynistä muotoilultaan sopivan yksinkertaisen, laatikkomaisen mallin. Laatikon voi asettaa pystyyn tai vaaka-asentoon ja siinä on himmennin valotehon säätämiseksi. Toistaiseksi valaisin on ruokapöydällä, mutta ensi syksynä vien valaismen töihin. Saas nähdä, miten valohoito toimii kohdallani. Onko teillä kokemuksia kirkasvalolampuista ja niiden vaikutuksista?

Läheisessä K-kaupassa on myynnissä kukkia, jotka näyttävät neilikoilta mutta kukat ovat ruusumaisia. Täytyypä katsoa, miksi ne paketissa oikein nimetään. Kestävät melkein kaksi viikkoa kauniina maljakossa ja värit ovat näyttäviä.

Vatsa on lastattu marjoilla

Mustikkamaitoa aamulla...

mansikoita ja jugurttia päivällä...

mustikoita ja mansikoita illalla.

Huomenna käännetään auton nokka kohti länttä ja synnyinseutujani.

Nauttikaa kesästä!

Stoppi

Käsi pysäytti. En suosittele käsien liikeratojen äärimmäistä kokeilua kylmiltään ainakaan meille ikääntyville. Ensin pitää nimittäin LÄMMITELLÄ joutilaat lihakset vetreiksi ja siten vasta riuhtoa. Muuten voi käydä niin, että lihas revähtää ja kipu iskee kuin salama. Olkaniveleen asettuu kuin puukon terä, joka viiltää pienestäkin käden liikkeestä, jalkojen jokaisesta askeleesta, kehon vähästäkin taivutuksesta. Nyt pystyn jo kävelemään ja jonkin verran liikutamaan kättä, mutta useita päiviä jouduin ottamaan "kokonaisvaltaisen rennosti".

Olen mielikuvissa zoomaillut nivelen sisään Housen alkukuvien tapaan. On tuo olkanivel aika monimutkainen pallovivel loppujen lopuksi. Olkanivel pyörii joka suuntaan ja yhtaikaa tehdään monella lihaksella töitä. Kättä kurotetaan, käännetään ja tartutaan samalla. Olemmehan me homo sapiensit nimenomaan kädellisiä.

Olen lukenut pari kirjaa, HS:n päivittäin tavallista perusteellisemmin, selannut läjän naistenlehtiä, tehnyt manikyyrin ja pedikyyrin, laittanut naamaan syväkosteuttavaa ja hiuksiin öljyä. Kengät ja pari nahkalaukkua rasvasin hunajajojoballa. Aika monta virikettä voi hoitaa yhdelläkin kädellä ja pienin liikkein, mutta kehotuntemus muuttuu yksikätisenä nopeasti yleistönköksi.

Käsityöihmisille tiedoksi, että keittiön matto rasvaamieni ja seitsemän vuotta käyttämieni elnaturalistostojen alla on ensimmäinen pari vuotta sitten kutomani matto. Äidin kangaspuut ovat Auli-siskolla, jolta sain pikaopetuksen matonkudontaan. Matonkuteet ovat edesmenneen äidin leikkaamat. Pidän tästä helein sävyin väritetystä kesämatosta itse, mutta tällä hetkellä maton kutominen ei taitaisi olla kovin hyvä idea J

Satumaista tunnelmaa

Helsingin yliopiston Viikin arboretum on vain lyhyen pyöräily- tai kävelymatkan päässä kotoa. Illansuussa metsässä pyöräily on lumoavaa satumaisissa tunnelmissa. Metsässä kasvaa maapallon eri osien puulajeja, sekä lehti- että havupuita. Tänä vuonna magnolian kukinta osui sateiselle viikolle ja viikonloppuna oli enää rippeitä jäljellä - ja tippuneita lehtiä maa valkoisenaa. Nähtävää riittää metsässä silti. Aina muistuu mieleen, kuinka hyvältä metsässä tuntuu hengittää, vaikka ei loppujen lopuksi ole kovin etäällä kantakaupungista. Nyt metsässä kukkivat mm. rusotuomipihlaja ja aurinkoisilla rinteillä tuoksuvat kielot.

Kuvat kertokoon puolestaan lauantai-illan pyöräilytunnelmista:

Ei niin hyvä päivä

Luin Tekniikka & Talous-sivuilta, että altistuminen negatiiviselle mielialalle ja valittamiselle heikentää aivojen toimintaa ja lopulta tekee ihmisen tyhmemmäksi. Tänään on ollut ”ei niin hyvä päivä” vaan rehellisesti sanottuna ihan paska päivä. Liekö aivotoimintani hiipumassa vai mikä on? Aamusta asti on kaikki (tai ainakin melkein...) mennyt enemmän tai vähemmän pieleen.

Kenties on kyse siitä, että alan olla aivan kypsä tähän jatkuvaan talveen, hiekotushiekan pöllyämiseen kaduilla ja jäätävään tuuleen. Ja toppatakkiin, villapipoon ja muihin talvitamiseisiin. Niin varmaan muutkin, jotka viestittävät tuota samaa negatiivistä mielialaa. Kun negatiivinen mieli kohtaa toisen negatiivisen, siitä on matematiikka eli positiivinen plussa kaukana. Siinä on kyse tosi NEGATIIVISUUDESTA!

Lounatuuli, voisitko jo puhaltaa tähän suuntaan, jotta lumet ja jäät sulaisivat. Linnut kiltit, liitäkää jo tänne laulamaan lurittamaan. Huhtikuu on jo pitkällä. Pliis!!!

Hyvää viikonloppua kaikille muille mahdollisesti aivojaan kutistaville ja teille vähän positiivisimmille myös!

Baban tyyliin

Syksyllä Baba L:n tanssiessa tähtien kanssa luin iltapäivälehdestä hänen paljastuksensa hyvän kunnon ja lihaksikkaan hoikkuuden salaisuuksista. Mukana oli ohjeet kahvakuulajumpasta.

Sohvalla makuuasennossa ajattelin ääneen, että ”kahvakuula pitäis hankkia”. Samalla vapautin MK:n syntymäivälahjani pähkäilyn aiheutttamasta ahdingosta. Joulukuussa hän kantoikin minulle kuuden kilon kahvakuulan varmistettuaan personal trainerina toimivalta tutultaan meikäläiselle sopivan kuulan painon.

Tykkään juuri tällaisesta pommin näköisestä esineestä. Lattialla lojuessaan se huutomerkin lailla kehottaa tarttumaan kahvaan. Alan heilutella, tempoa ja viskoa kuulaa varoen rystyset valkoisina, ettei kuula irtoa käsistä ja heilahda ikkunan läpi. Näillä pakkasille (-23) ei olisi kiva, jos ikkunassa olisi reikä. Samalla harjoitan mielikuvien ajattelua: näen Baban tiukat käsivarret, jämäkät selkälihakset ja hallinassa olevan keskikehon.

Olen havainnut pientä edistystä. Käsitöiden teko pitää kämmenien ja sormien lihakset kunnossa. Muuten kädet ovat vähävoimaisin osa kehoani. Nyt kuitenkin vanhat kilon painoiset, liikeratojen oikeana pysymiseen hankkkimani painot ovat muuttuneet kokonaan painottomiksi! Kuuden kilon pommi sen sijaan tuntuu vielä koko kropassa vatsa- ja selkälihaksia myöten. Kunhan vähän vielä harjoittelen, tarvitsen ehkä kymmenen kilon pommin? 

Oleiluelämä loppui nyt

Kaksi viikkoa lomaa normielämästä sai ylittämään pimeimmän talven. Sain nukuttua ja katseltua unia. Sain huuhailla useimmat päivät loman ajan aamusta iltaan ilman ohjelmaa. Sain tehdä mitä lystää mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sain levättyä ja kerättyä voimia jaksaakseni yli talven. Edessä on muutosvuosi. Kaikki voimat tulivat siksi tarpeeseen. Blogi on muuttunut loman aikana näköjään vallan yö-painotteiseksi. On korkea aika siirtyä valoisampiin tunnelmiin. 

Loma loppui nyt. On alkanut paluu oleskeluyhteiskunnan jäsenenä olosta kurinalaiseen arkeen. No, ihan kiva päivä töissäkin oli loppujen lopuksi. Hakaniemestä oli sulanut tai putsattu valtavat liikkumista haittaavat lumiröykkiöit. Tuli melkein keväinen olo. Työkaverit sanoivat, että näytän levänneeltä. Hyvää loma siis minulle kaikin puolin teki.

Kevättä ja pitenevää päivää kohti!

Elokuu lämmittää

Kyllä me kaikki nyt tahoillamme nautimme tästä ihanasta loppukesästä. Lämmöstä, pimenevistä illoista, pilvettömästä taivaasta. Onneksi tuli tällaista, muuten kesän tuntu olisi ehkä tältä kesältä kokonaan jäänyt kokematta. 

Nautin kotomaan marjoista aamulla ja illalla. Niin kauan kun niitä piisaa. Aloitin mansikoista. Mustikoista siirryn vadelmiin. Syksyn mittaan vadelmat vaihtuvat puolukoihin ja omenoihin.  

Viime talvena vähensin hiilareita niin paljon, että en käyttänyt ollenkaan hunajaa. Kevättalven olin flunssassa moneen otteeseen. Olen palannut nyt ruotuun. Siis hunajaan. Saas nähdä, tepsivätkö vanhat lääkkeet?

Vitamiiinia ja muuta sälää

  

Hörpin pakastimen loppuja marjavarastoja ahkerasti smoothien muodossa. Kai pakastemarjoissa on vielä jonkin verran vitamiineja jäljellä? Tarvitsen niitä, koska olen poikki töistä. Aina se veisaa sitä samaa, mutta kun ja kun… Eilen olin töissä myöhään, tänään en ihan yhtä myöhään, huomenna aion vaihteeksi olla niin pitkään, kun jaksan.  Elämässä ei siis tällä haavaa kovin paljon muuta tapahdu kuin perin arkista aherrusta.

Sen verran ajattelen tulevaa lomaa, että kaivoin jo esiin syksyllä kirpparipöydältä viidellä eurolla ostamani 16 nidettä Komisario Maigret:n tutkimuksia. Sopivaa lomalukemista mielestäni, vaikka ei varsinaisesti kovin korkealle arjesta kohottaisikaan.

Tänään oli vaihteeksi niin hyytävän kylmää, että kilpikonna on viipynyt koko päivän parvekkeen maton alla. Sisällekään en voi sitä päästää, koska kalusteet ovat liian tiiviisti ja sikin sokin remonttimiehen tieltä siirrettyinä.  Liiaksi loukkuunjäämispaikkoja konna-paralle.

Remonttimies ei loppujen lopuksi sitten tullutkaan, vaikka siirtelinkin puolet olohuoneen mööpeleistä töiden jouduttamiseksi pois tieltä tiiviseen pakettiin sunnuntai-iltana. Nyt pitäisi siirrellä takaisin paikoilleen sohva, lasipöytä, nojatuoli, pätkä kirjahyllyä + kirjat, artekin tasot, kukat, valokuvat kehyksineen, taulut, verhot, lankakorit ja kaikki muu tilpehööri. Elokuussa palataan kuulemma asiaan. Jos hyvin käy, mietin vaan.

Tänään olen bongannut sattumalta kolme julkkista. Yhden älykön, yhden trendikkään tyypin ja yhden hauskan miehen. Älykkö erottuu ihmismassasta jotenkin suloisen nukkavierusti pukeutuneena, trendikäs tyyppi on luonnossa nähtynä paljon pienempi kuin mitä iso ego viestittää. Hauska mies on asiakkaani ja hän on todellisuudessa itsekäs ja töykeä, ei vähääkään se julkisuudessa tunnettu hauska ja leppoisa tyyppi. Julkiset kuvat ihmisistä voivat oikeasti näköjään olla aika vääristyneitä, jopa kärjistyneesti.

Oliko tässä päivässä yhtään kohokohtaa? No, ainakin yksi. Päätin mennä ostamaan toiset jokin aika sitten ostamani ja istuviksi osoittautuneet rintaliivit. Ääliömäistä, ensi viikollahan alkaa ale! Mutta kyseiset rintaliivit olikin jo valmiiksi alennettu ja oikea kokokin oli jäljellä. Ai niin..., mansikkaraparperikiisseli kermavaahdon kera lounaalla oli tosi hyvää  J

Talvi tuli, loma alkoi

Ulkona näyttää taas valkealta. Meri on Vanhankaupunginlahdella jo sula. Vain muutama viikko sitten jäällä oli vielä kaikkein rohkeimpia pilkkijöitä. Aurausautot ovat tehneet aamun aikana jo kaksi kieppiä kotikorttelissa. Varmaan uusi lumi puhdistaa hiekkaa pöllyävät kadut. Jotain hyötyä siitä varmasti on.

Olin viikonlopun töissä poikkeuksellisesti ja tänään alkoi viimein viikon pituinen loma. Aamulla yhdeksältä heräsin, kun työphone alkoi soida. En ollut muistanut sulkea sitä. Sain eilen sunnuntaina tehtyä tosi tehokkaasti ja häiriöttä töitä. Kevät on hieman sesonkiaikaa töissä ja kaikilla hankkeilla on kiirettä. Minulla on vielä muutama viikko tämän lomakauden pitämättömiä lomia jäljellä. Ei taida siis olla pelkkää kuvittelua, kun olen koko kevään tuntenut itseni väsyneeksi.

Yksi työkaveri on suositellut kurkuma-maustetta ihmelääkkeenä lähes kaikkeen. Olen käyttänyt nyt kurkumaa paitsi ruuan mausteena myös jogurtin päälle ripoteltuna. En teidä, onko resepti tehonnut. Ainakin tunnen itseni virkeämmäksi. Keväälläkin saattaa tosin olla oma vaikutuksensa vireyden paranemiseen, kun minusta on kyse.

Aamulla olen hoitanut yhtä perintätoimistolle ajautunutta pientä parinkympin lehtilaskua. Tiesin laskun maksaneeni ja nyt selvisi, että olen maksanut laskun aikoinaan tilaamani toisen lehden laskun viitenumerolla käyttäessäni nettipankkiin tallennettua maksupohjaa. Se on tulkittu tuon lehden tilauksen uusimiseksi. Höh, ei kai kukaan ala tilata lehteä maksamalla vanhaa laskua? Olin itsekin laskua maksaessani ollut huolimaton viitenumeron kanssa, joten en alkanut kiistellä, kun saimma sotkun selvitettyä säällisesti. Edelleen ihmettelen kuitenkin perintätoimiston mukaan vetämistä ilman maksukehoituksen lähettämistä. Käytäntö ei liene ihan kuluttajaturvan mukaista? Nyt odotan vaan LUMI desing:n iltalaukkua, minkä kytkyn vuoksi koko lehden sorruin aikoinaan tilaamaan… Sen jälkeen lopetan molempien lehtien tilaukset.

Aamun lehdessä ja radion uutis- ja ajankohtaislähetyksissä pohditaan entisen pääministerin MK:n eroilmoitusta puoleensa pj:n tehtävästä. Pääministeriys näyttää olevan vaarallista. Siinä pääsee turmiollisen vallan makuun, jos ei ole tarpeeksi varovainen. Niin on käynyt kaikille entisille pääministereille: Aholle, Lipposelle, Vanhaselle ja Kiviniemelle. Kun tikkunekku otetaan pois, pitää päästä uuden nekun makuun. Lähiaikoina kuulemme varmasti, mikä on Kiviniemen uusi tikkunekku? Tämä on vaan tällainen vankka kansalaisnäkemys, ei muuta…

Olo on kaiken kaikkiaan pitkästä aikaan ihanan rento ja stressitön hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen. Eläköön edessä oleva lomaviikko ja sisäsiistin tekeminen vaihteeksi tänne kotiinkin!

Perusperjantai

Perjantai-iltapäivän kokouksen aikana piirusteltu tajunnanvirta paljastaa, että alitajuntani on jo kesässä. Siitä näkee myös sen, että huomiotussit ovat liian räikeitä. Myös sen, että piirustelu pitäisi malttaa lopettaa ajoissa. Kokous kesti toisin sanoin vähän liian pitkään...

Tällä viikolla sain tarpeekseni jatkuvasta rykimisestä ja niistämisestä. Tauti on pitänyt otteessaan jo neljättä viikkoa. Lääkkeitä ja lääkäreitä välttävänä olen joutunut puntaroimaan asenteitani. Kävin ensin verikokeissa ja sitten lääkärissä. Veriarvot olivat kohdallaan ja viirusflunssa on lääkärin mukaan jo siirtymässä menneeseen. Ei hätää, vakuutti lääkäri. Kuntoni on kahden peräkkäisen ja pitkittyneen flunssan vuoksi kuitenkin lähes pohjalukemissa. Kuntosalinikin teki konkurssin enkä ole uskaltanut käydä kröhäisenä uimassa. Sekä kodin tienoilla että Hakaniemessä työpaikan seutuvilla hiekoitushiekat ovat vielä kadulla. Aivastuttaa eikä siis kävelykään oikein houkuta. Olen jo katsellut parvekkeella olevaa pyörääni hieman toiveikkaana. Josko kohta pääsisin hyppäämään pyörän selkään?

Tekisi mieli kotiin jotain keväisen väristä tehostetta. Menin tänään työpäivän jälkeen keskustan Marimekkoon ajatuksena ostaa verhokangas ruokailutilan ikkunaan. Minulla oli etukäteen kolme kangaskuosivaihtoehtoa ja värisävyä mielessä. Etsimistäni kankaista oli kaksi versiota palautettu Herttoniemen tehtaanmyymälään ”vanhoina” ja kolmas vaihtoehto oli myyty loppuun. Onkohan Marimekko alkanut vauhditaa tuotteiden kiertoa? Itse arvostan juuri valikoiman pysyvyyttä, en niinkään jatkuvaa uusiutumista. En halua heti rynnätä jonkin kivan perään. Haluan sen sijaan rauhassa fiilistellä ja pohtia, mitä todella haluan.

Iltafiilikset ovat tällä hetkellä hyvin perjantaiset. Virkkaan puuvillalangasta täysin tarpeettomia ruusukkeita ja katson televisiosta Voicea. En vaadi itseltäni mitään muuta. Iso teekuppi jo odottaa höyryävänä. 

Kevätpäiväntasauspäivä

Otsakkeen nimihirviö hivelee mieltä. Kalenterin mukaan kevät jo häilyy täällä. Aurinko näyttäytyikin tänään, mutta pohjoisesta tuulee edelleen hyytävästi.

Pakastimessani on vielä paljon hyytäviä marjoja: mustikoita, vadelmia, mustaherukoita ja mansikoita. Olen alkanut tehostetusti käyttää varastoja, koska tunnen tarvitsevani vitamiineja ja kesää. Marjoista, maustamattomasta jogurtista ja maidosta saa herkkukimaran. Lisään joukkoon manteleita, granaattiomenan siemeniä, lesettä. Mitä milloinkin. Sirottelen joukkoon myös soijalesitiinijauhetta. Se tekee smoothiesta pehmeää ja on aivojen herkkua.

Kilpikonnani Liemi K on herännyt jo jokin aika sitten talvihorroksesta. Nälkä näyttää olevan melkoinen ja ravinto olosuhteiden vuoksi köyhän yksipuolista. Järvikylän salaattiruukku menee kahdessa päivässä Liemi K:n kitaan. Pitäydyn suosiolla kotimaisissa vihreissä, koska toissa keväänä sairastutin konnaparan kalliilla italialaisella Stockan Herkusta osatamallani salaatilla loistautiin. Nyt odotellaan Liemi K:n kanssa kevään ensimmäisiä vihreitä ruohontupsuja. Luulen Liemi K:n kaipaavan myös parveke-elämää. Minä kaipaan iltakävelyjä valossa. 

Ei meidän tarvitse enää kauaa odottaa.  

Terveiset vuoteen uumenista

Viime perjantaina illalla alkoi viluttaa ja rinnassa rohista. Painun pehkuihin ja vasta tänään keskiviikkona olen vähitellen alkanut kömpiä punkasta ylös. Iski oikein perusteellinen kuumeinen flunssa. Koska saan helposti jälkitautina keskikorvatulehduksen, olen opetellut potemaan tautini heti perusteellisesti lepäämällä. Nyt en oikein mitään olisi kyennyt kyllä tekemään kuumeen vuoksi. Olen torkkunut vuorokaudet ympäriinsä hämärässä huoneessa kummallisessa unen ja valveillaolon välitilassa ja tehnyt paljon matkoja menneisyyteen.

Olen viipynyt mm. entisissä kouluissa ja kaikissa entisissä kodeissa. Aina varhaislapsuuden Yyterin kodista alkaen. Siellä olen potenut 50-luvun lopulla pienenä aasialaisen ja sairastunut jälkitautina keuhkokuumeeseen ja keskikorvantulehdukseen. 60-luvulla minä, siskoni ja isä sairastimme kaikki samanaikaisesti hongkongilaisen. Äiti oli ainoa, joka ei sairastunut. Me lapset pötkötimme lastenhuoneessa, minä hetakan ulos työnnetyssä alaosassa. Isä houri korkeassa kuumeessa olohuoneen sohvalla. Muistan äidin huolen. Valtion Rautateiden legendaarinen lääkäri Karmola kävi meillä kotona sekä aasialaisen että hongkongilaisen jälkitautivaiheessa. Flunssalääkkeeksi hän määräsi kirnupiimää ja tietenkin jälkitauteihin antibioottia.

Neljän päivän aikana jouduin käymään vain kaksi kertaa ulkona, ihmisten ilmoilla. Sunnuntaina kävin toki äänestämässä ja äänestysreissu olikin varsinainen koettelemus. Pakkasilma kävi keuhkoihin ja kävelin kuin joku vanhus hitaasti laahustaen. Maanantaina illalla yhdeltätoista hiiviskelin lähi-siwaan ostamaa piimää ja appelsiinituoremehua.  Piimähimo iski voimallisesti! Kaipa Karmola hyvinkin tiesi, mihin hänen reseptinsä perustuivat, vaikka niille naureskeltiinkin.

Tällä hetkellä ajattelen, että huomenna aamulla soi taas herätyskello ja palaan ihmisten pariin. Muutaman kilon laihtuneena ja aika paljon väsähtäneen näköisenä. Mutta vielä tässä tätissä kuitenkin henki pihisee.

Kauniita unia

Osallistuin viime viikolla Helsingin Uniklinikan unen laatua käsittelevään mielenkiintoiseen luentoon. Kirjoitan muistiin mieleen jääneitä asioita niin kauan, kun ne ovat mielessä. Minulla ei ollut tilaisuudessa mukana muistiinpanovälineitä. Mieleen jäänyt on  muistista purettua juuri siten, kun olen asian ymmärtänyt ja sen muistan. En mene tästä jutusta siis tieteelliseen takuuseen!

Yöunessa on neljä vajaan kahden tunnin pituista jaksoa. Jokainen jakso koostuu kevyemmästä ja syvemmästä unijaksosta ja REM-univaiheesta. REM-vaiheessa näemme unia. Herääminen jaksojen välillä on yleistä varsinkin ikääntyessä. Jos herääminen on lyhyttä ja kevyttä, ei ole syytä huolestua pätkäunesta.

Hyvä unenlaatu on tärkeää. Ilman unta ihmisen pää hajoaa ja elimistö sairastuu. Unen aikana aivot tekevät tärkeää muistojen ja opitun tallennustyötä ja myös sisäelimet hoitavat omia aineenvaihduntaan liittyviä tehtäviään. Lapsi tarvitsee unta aikuista enemmän, koska lapsen jatkuva oppimisprosessi vaatii enemmän aivotyötä ja muistiin pantavaa. Siksi terve lapsi nukkuu syvästi.

Ikääntyessä unen laatu muuttuu pinnallisemmaksi ja tämä on jokseenkin normaalia. Unta voivat häiritä monet elimelliset tekijät: levottomat jalat, kivut ja kolotukset, kuorsaus, diagnoosia ja hoitoa vaativa uniapnea, vaihdevuodet.  Ja tietenkin stressi, josta minulla itsellänikin on kertynyt menneinä vuosina kokemusta aamuyön heräämisen muodossa.

Jos nukahtaminen ei suju, on tarpeen ryhtyä unenhuoltoon. Aktiivisuuden kaikenlainen rauhoittaminen iltaa kohti, kevyt ateriointi, sekä mielen että kehon rentouttaminen voivat auttaa. Rentoutuskeinona voi käyttää mindfulness-meditaatiota, rentoutuskasetteja, rauhallista musiikkia jne. Fyysiseen rentoutumiseen voivat auttaa venyttely ja kevyt jooga. Säännöllinen unirytmi ja iltatoimet usein helpottavat myös. Tärkeää on toki myös riittävän viileä makuuhuone ja hyvä vuode. 

Unihäiriöitä voidaan tutkia unilaboratorioissa tai omassa vuoteessa nukkujan liikkeitä, kääntyilyä ja elintoimintoja rekisteröivien seurantalaitteiden avulla. Unirytmiä voidaan tarpeen mukaan uudelleen säätää, jos esimerkiksi toistuva aamuherääminen on vaivana. Nukahtamislääkkeisiin voidaan toki turvautua, ainakin tilapäisesti. Jos yksi yö jää unettomaksi, seuraavana yönä jo yksi nukuttu lisätunti korjaa vajeen.

Unet ovatkin sitten ihan oma juttunsa eikä tätä käsitelty luennolla. Itselleni unien näkeminen on tärkeää. Jos en pitkään aikaan muista nähneeni niitä, alan vähän huolestua. Omia suosikkejani ovat ”pukudraamaunet”, jotka mielelläni haluaisin katsoa juonen loppuun ennen herätyskellon soimista. Alitajunta työskentelee nukkuessakin. Ja erityisen hyvin tarvittaessa työskenteleekin. Illalla aivan ratkaisemattomalta tuntuva homma on aamulla ihan kirkkaana mielessä ja helposti paperille siirrettävissä tai ylös kirjoitettavissa. Alitajunta on tehnyt tehtävänsä. 

Yhtä kaikki, hyvin ja riittävästi nukutttu yö on ihana asia eikä iän karttuessa aina suinkaan itsestäänselvyys. Ehkä ostan Tallinnasta vielä jonain päivänä sinivioletit pellavalakanat. Luulisin niiden välissä nukuvani täydelliset yöunet!

Niin syksyä

Kauniin kesäisen viime sunnuntain päätteeksi katsoin säätiedotusta. Totesin mielessäni, että nyt ne puolukat on viimeistään hommattava pakkaseen. Tässähän on tulossa syksy! Eilen hain puolukat Hakaniemen torilta ja illalla sulloin puolukkapusseja pakastimen tyhjiin koloihin rasioiden väliin. 5 kg:n puolukkalaatikosta tein noin puolesta survosta, mikä säilyy hyvin jääkaapissakin. 

Nyt on hyvä mieli siitä, että KESÄ on säilöttynä pakastimessa. Syön KESÄÄ syksyn, talven ja vielä keväänkin ajan marjojen muodossa lähes päivittäin. Enimmäkseen aamuisin maustamattoman jugurtin ja vehnänleseiden tai myslin kanssa tai iltaisin pirtelönä. Nykyään en laita marjojen joukkoon sokeria ja olen oppinut pitämään niistä sellaisenaan. Myös puolukoista ja viinimarjoista.

Tänään aamulla herätessäni oli niin pimeää, että luulin heränneeni ennen aikojani. Kun katsoin ikkunasta pilkottavalle merenlahdelle, meri pauhasi. Otin sateenvarjon mukaan ja puin kumisaappaat jalkaan. Olen joutunut siirtymään töissä kesken päivää paikasta toiseen ja kastellut itseni joka kerta ulkona ollessa. Joko sataa ja tulee niin kovasti, että sateenvarjo ei estä kastumista tai en tiedä onko ilma vain kosteaa vai sataa tihuttaako ja pitäisikö avata varjo? Huomenna meinaan panna lämpimät vaatteet ylleni, koska koko päivän oloni on ollut viluinen. Uusi virkkaustyönä aloittamani kaulahuivi ei ole ikävä kyllä vielä valmis. 

Syksy on ristiriitaista aikaa. Kun alkaa pimetä, minua alkaa väsyttää. Kesän jälkeen ja varsinkin nyt säiden puolesta ihanan kesän jälkeen pitäisi olla pirteä ja innostunut. Meilläkin viritellään töissä innovatiivisuutta ja visioita juuri syksyisin. Minun kannaltani pahimpaan mahdolliseen vuodenaikaan. Ei tahdo innostaa. Olen jo useana vuonna suunnitellut pitäväni marraskuussa pari viikkoa lomaa ja siirtyväni suosiolla talviunille. Katselen nytkin työaikatauluja ja mietin, ehtisinkö nyt? Vai hankkisinko tällaiset korvavalkeet? Onko teillä blogiystävät kokemusta näiden vaikutuksesta?

Jalat kiittää

Tänään siirryin vanhoihin lempparikenkiin eli kesäaikaan. Kyllä jalkani kiittelivät kevyttä kyytiä. En voi kylliksi mainostaa näitä tossuja ja vakuuttaa, kuinka hyvin jalat voivat näissä campereissa! Niin pehmeät, niin mukavat, niin kiristämättömät ja juuri niin sopivasti jalkoihin istuvat - kuin niitä ei olisikaan!

Hitaan aamun ylellisyys

Viikonloppuisin herään hitaasti. Syön aamiaisen normaalia myöhemmin, rauhallisesti nautiskellen, lauantaina usein yksin ja sunnuntaisin ylellisesti kaksin. Tästä puuttuu marjat (jugurtista) ja tomaatti (odotan kesää ja OIKEITA tomaatteja), muuten tämä on ilmeisesti virallisten ravintosuositusten mukainen aamiainen. No joo, totta - suklaapatukka ei taida sentään kuulua ravintosuosituksiin... Mutta se onkin lauantai-extra. 

Terveellisyysintoilua?

Suosittelen tutustumaan kahteen mielenkiintoiseen kirjaan. Toimittaja Mats-Eric Nilsson valottaa teoksissaan ’Petos lautasella’ ja ’Aitoa ruokaa’ elintarviketeollisuuden saloja. Kirjoissa esitellään myös vaihtoehtoja. Kirjat luettuaan alkaa tutkia tuoteselosteita aiempaa tarkemmin ja pääsee jyvälle E-aineista ja muista elintarviketeollisuuden raaka-aineista. Minulle kävi niin, että kirjat luettuani aloin uudestaan leipoa sämpylöitä. Varmaan kymmeneen vuoteen en ollut leiponut leipää, keitto sen sijaan on kuulunut eri muunnelmin vakioruokiin. Ohessa pari helppoa, halpaa ja hyvää arkiruokaa.

Juuressosekeitto

2 isoa sipulia

50 g juuriselleriä

100 g palsternakkaa

200 g porkkanaa

1 iso jauhoinen peruna

mustapippuria ja yrttisuolaa

nippu silputtua tuoretta persiljaa

Pienennä sipuli ja lohko juurekset kattilaan. Täytä kattila vedellä niin, että juurekset peittyvät. Keitä juurekset kypsiksi. Soseuta kypsyneet juurekset hyvin sauvasekoittimella ja ohenna keittoa tarvittaessa vedellä. Mausta keitto ja lisää silputtu persilja. Tarjoile arkiruokana raejuuston kanssa. Jos haluat tarjota keittoa juhlavammin esimerkiksi alkukeittona, keittoon voi lorauttaa kermaa tai sulattaa sekaan Koskenlaskijaa.

Rouheiset sämpylät

25 g hiivaa

2,5 dl maitoa tai vettä

1 rkl siirappia tai hunajaa

(vähän suolaa)

2 dl kaurahiutaleita

2 dl kauraleseitä

n. 5 dl sämpyläjauhoja

1 rkl rypsiöljyä

Murenna hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää joukkoon siirappi tai hunaja, vähän suolaa ja kaurahiutaleet. Jätä löysä seos kulhoon leivinliinan alla tekeytymään noin puoleksi tunniksi. Lisää kohonneeseen seokseen jauhot, alusta ja vaivaa taikina. Kohota taikina kaksinkertaiseksi ja leivo sämpylät. Anna sämpylöiden kohota noin puoli tuntia. 

Paista pellillinen sämpylöitä 225 asteessa uunin keskiosassa noin 20 minuutin ajan.