Oppi 5: Hiippaile hämärään

Hämärässä on hyvä olla.

Tummuvassa illassa turvallista.

Hyvä, että nämäkin valonpilkahdukset on joku miettinyt.

Ja puut. Oikeat lajikkeet oikeaan paikkaan.

Ja heinät heiluvat.

Tuttu tienoo, mutta pimeässä uudet kulmat.

Nämäkin kuvat otin aiemmassa postauksessa manitsemallani valovoimaisella objetiivilla.

Kaikki kuvat on otettu käsivaraisesti ja hieman liiallisen innostuksen vallassa.

Odotan nyt kosteaa iltaa, jolloin valaistus näyttää taas ihan erilaiselta.

Vaivautuisinkohan lähtemään kuvausreissulle jalustan kanssa?

Oppi 2: Näe värit

Värit.

Syksyn murtamat punaiset, keltaiset, oranssit, ruskeat.

Ja taivas - joskus niin sininen.

Nämäkin kuvat on otettu Hermannista, jossa vanha teollisuusalue, teurastamon tienoot ja entinen tulevien eläinlääkäreiden tyyssija ovat hiljalleen muuttuneet uudeksi asuinalueeksi aivan kantakaupungin kylkeen.

Toisella puolen

Viime viikolla avarsin vähän huolestuttavan pieneksi kutistuvaa maailmaani ja kävin työmatkalla sekä Tampereella että Turussa – kehä kolmosen toisella puolen. Hienoja kaupunkeja molemmat. Kävin Turussa iltakävelyllä katsomassa joulukuussa 2013 valmistunutta valaistua kirjastosiltaa (Insinööritoimisto Pontek). Kuvat ovat vähän tuhruisia, taivaalta vihmoi jotain lumen ja veden välimuotoa. Tykkäsin sillasta, vanhan ja täysin modernin sopuisasta vuoropuhelusta. 

Seminaarin lounastauolla ehdin käväistä pikaisesti kirjastossa. Se on mielestäni yksi hienoimmista kaupunginkirjastoista (Arkkitehdit JKMM). Sitten viime näkemän kirjastoon oli lisätty hyllyjä ja tilan avoin vaikutelma oli hieman kärsinyt. No mutta kirjasto tehdään tietenkin kirjoille ja niillehän tarvitaan hyllyjä.

Harrastukseni ovat käynnistyneet joulutaon jälkeen. Yksi ilta viikossa on varattu maalausharrastukselle ja toinen vesijuoksulle ja uimiselle. Muuta en sitten juuri jaksa tehdäkään iltaisin töiden jälkeen. Tietokoneen avaaminenkin tuntuu lähes ylivoimaiselta. Blogeja olen lueskellut lähinnä työpäivän aikana pitäessäni tarpeellista ajatustaukoa.

Sain valokuvakilpailussa palkinnoksi lahjakortin Rajalaan ja sijoituksista läjän elokuvalippuja. Olen katsastanut jo miten täydennän Fujia, mutta kuvausinto on tipotiessään pimeyden ja jatkuvan harmauden vuoksi enkä ole jaksanut hommaa vielä hoitaa. Elokuvalippuja olen sen sijaan käyttänyt jonkin verran. Boyhood oli hyvinkin katsomisen ja kokemisen arvoinen, monella lailla mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä elokuva. 

Helmikuu alkaa huomenna (oho, siis tänään). Näyttää siltä, että tästä tuli toinen talveton talvi edellisen vastaavan perään. Parhaillaan kyllä lunta tupruttaa ja tuulee navakasti. Mutta huomenna tai viimeistään ensi viikolla lumet sulanevat taas pois. En pidä näistä talvettomista talvista yhtään. Tämä talvi on ollut jotenkin erityisen raskas ja pitkäpiimäinen. Täytyy sitten varmaan alkaa odotella kevättä, ei kai tässä muu auta... 

Kertokaa mulle, miksi "Korumuistoja"-postaus koko ajan keikkuu luetumpien postausten joukossa? Blogiini ei löydä edes hakusanoilla, joten en ihan tajuu?

Malmö-Kööpenhamina ynnä muuta

Huomenna pitää taas laskeutua normielämään. Aamulla taitaa väsyttää, koska nukkumaanmeno on siirtynyt yöllä kahden korville. En ole mahtanut mitään sisäisen kellon kiepahdukselle enkä ole kyennyt säätämään rytmiä normaaliksi ennen töiden alkamista. Huomenna panen kellon soimaan, menen töiden jälkeen vielä uimaan ja toivottavasti saan seuraavana iltana ajoissa unen päästä kiinni.

Olen joululoman aikana sukuloinut, kohennellut hieman kotia, katsonut aika paljon televisiota ja samalla kutonut pois lankavarantojani. Päivitin lankamenekin blogiin ja totesin kutomattomien lankojen entisestään lisääntyneen? Tavoite oli ihan päinvastainen - piti kuluttaa varastoja pois! Toisaalta muutama isompi käsityö on viittä vaille valmistumassa. 

Katsoin lomalla mm. Silta-sarjan toisen tuotantokauden parin päivän aikana putkeen. Luulen, että sarjan intensiivinen katsominen on sille eduksi monimutkaisten juonenkäänteiden vuoksi. Koska kävin viime kesänä Kööpenhaminassa ja Malmössä, katselin myös kaupunkitilaa tarkemmin ja näinkin sarjassa tuttuja paikkoja. Kaupungin silhuetit on kuvattu hienosti, tasainen Kööpenhamina sillan toisella puolen ja Malmö torsoineen toisella. Tekijät osaavat hyödyntää arkkiteehtuurin ja tanskalaisen muotoilun osana kokonaisuutta. Silmiin osui myös Atrekin ja Iittalan tuotteita kodeissa. 

Samainen aihe eli ekoterrorismi oli juonen aiheena myös YLE:n Tellus-sarjassa. Silta vetää mielestäni kyllä pidemmän korren jännitteeltään, rooleiltaan ja käsikirjoituksen osalta. Rikostutkinnan lisäksi sarjassa on oleellista hieman kimurantit poliisipersoonat sillan molemmin puolin, heidän saumaton yhteistyönsä ja keskinäinen dialogi, ystävyyskin.

Kööpenhaminassa päätimme äkkiseltään ohi kävellessämme mennä katsomaan hienon poliisitalon arkkitehtuuria. Pääportilla oli asiakaspalvelupiste ja hyvin ystävälliset poliisimiehet päästivät hetken mietittyään ja neuvoteltuaan joukkomme sisäpihalle 10 minuutin ajaksi. Sitten alkoi hirmuinen kamerojen tohotus ja muun kuvauslauman välttäminen kunkin otoksissa. Sisäpiha vilahtelee Sillassa ja joissain kohdin roolihenkilöt kävelevät sisäpihan viereistä kaarevaa käytävää pitkin. Yksi poliisi tuli kanssamme sisäpihalle ja kun 10 minuuttia oli kulunut, hän pyysi meitä poistumaan.

Kuvat ovat ottamiani pikaotoksia. Palasin niihin Sillan siivittämänä. Kuvistakin ilmenee, että sisäpiha on askeettisuudessaan ja klassisistisessa kurinalaisuudessaan hulppea tilakokemus. En löytänyt netistä tietoa arkkkitehdista tai valmistumisen tarkasta ajankohdasta. Tyylin perusteella rakennus on peräisin noin 1920-luvulta ja edustaa tuon ajan pohjoismaista klassismia. Lienee yksi tuon aikakauden ja tyylin helmistä. Samaan aikaanhan on valmistunut meidän eduskuntatalomme. 

Kööpenhaminassa, I

Palattuani viime viikolla Kööpenhaminan ja Malmön matkalta olen ollut aivan uupunut. Kävelimme tämän syksyn opintomatkalla tavanomaiseen tapaan tosi paaaaljon. Fyysisen väsymyksen lisäksi on tuntunut, että aistit ja aivot ovat olleet myös uuvuksissa kaikesta nähdyn aistimisesta. Matkalla oli enimmäkseen kesäinen ja lämmin sää.

Vasta tänään purin kuvat kameran muistikortilta. Hyviä kuvia on sen verran paljon, että taidan tehdä muutamankin postauksen - kiinnostaa se sitten ketään tai ei. Koska olimme liikeellä porukalla ja vauhti oli aika kova, otin useimmat kuvat automaattiasetuksilla säädellen vain valotusta tarpeen mukaan kameran kätevällä pikasäätönäppäimellä. Vain paikoitellen säätelin aukkoa saadakseni kuvaan erityisen hyvän syväterävyyden. Nyt on kameran perusasiat otettu haltuun alan tutustua kameran hienouksiin ja järjestelmäkameran varsinaisiin ominaisuuksiin.

Kun katselin jälkikäteen noin tuhatta matkakuvaa, ajattelin että kamera on kyllä hyvä muistin jatke erityisesti nopeatempoiselta matkalta. Monet matkalla koetut asiat palautuvat mieleen kuvia selatessa. Tuossa kohtaan olin ihan sanaton, tuossa kohtaa yksi ryhmästä kompuroi ylös katselleessaan pahan näköisesti mutta selvisi kuitenkin, tuossa joku kertoi hyvän vitsin, olipa hikistä menoa tai melkein juoksua tuona päivänä. Monet yksityiskohdat unohtuisivat ilman kuvia.

Tässä ensimmäinen kuvakooste aiheena tanskalainen nykyarkkitehtuuri. Suurin osa kuvista on Örestadista ja asuntokohteita. Mm. Bjarke Ingels BIG-toimistoineen sekä Lene Tranberg jatkavat edeltäjiensä Arne Jacobsenin, Henning Larsenin ym. tanskalaisarkkitehtien menestyksellistä uraa. Ote on jotenkin rennon rohkean suurpiirteinen, mutta silti detaljitkin on mietitty tarkkaan harkiten. Tanskalaisen varmalla tyylitajulla!