tiistai 31. toukokuuta 2011

Värikylvyssä


Iltapäivällä kävimme töistä pikkuporukalla herkuttelemassa kevään väreistä mm. Tricia Guildin tyyliin. Käynti toimi väriterapian tavoin. Olin kotiin tullessa energinen ja reippaalla mielellä, ikäänkuin jonkun piristysruiskeen saaneena.  Minä viihdyn hieman pelkistetymmässä värimaisemassa ja sisustuksessa, mutta pienenä piristyksenä haaveilen silloin tällöin esimerkiksi muutamasta ärtsyn rohkeasta ja värikkäästä TG-tyynystä. Kuvan tuolissa oli muuten hyvä istua,  60-luvun alun tyyli, verhoilun ruutukuosi ja tuolin keveys miellyttivät silmää.


Tricia Guild on tehnyt erityisen malliston sovitettavaksi skandinaaviseen makuun ja sisustukseen. Kuvan siniset detaljit toimisivat esimerkiksi blogeissa hyvin suosituissa ”valkoisissa sisustuksissa” turvallisena ja harkittuna särmänä?


Retrosävyinen muovituoli soveltuu ulkokäyttöön. Istuimessa on reikä veden istuimelta valumisen varmistamiseksi, ettei tarvitse säilyttää puutarhan tuoleja ikävästi kenollaan. Tässä tuolissa yhdistyy mielestäni käytännöllisyys ja lystikäs muotoilu. Tuolissa tuntui myös yllättävän hyvältä istua. 

lauantai 28. toukokuuta 2011

Syreenien aikaan


Lapsena sain joskus nimipäivänäni (16.6.) syreenikimpputervehdyksiä. Nyt syreenit tuntuvat kukkivan jo toukokuun puolella. Silloin muinoin sain tosin valkoisia perinnesyreenejä, unkarinsyreenit ja muut violetit versiot kukkivatkin valkoisia aiemmin. Entisellä pihallani oli syreenejä ja niiden kukinta-aikaan toin joka päivä uudet oksat sisälle. Syreenit tuoksuvat ihanilta ja niitä oli entisessä kodissani maljakoissa wc:tä myöten.  

Nyt kukkamaljakon syreenit on taiteltu ”huomaamattomasti” Hämeentien varrelta olevasta Annalasta. En tohdi taitella oksia sieltä päivittäin, joten tyydyn nyt tähän yhteen ja ainoaan maljakolliseen ja huumaavaan tuoksuun.


Syreenit tuovat mieleeni äitini, joka piti näistä kukista ja on maalannut yhden syreenitaulunkin öljyväreillä. Jostain syystä myös lapsuudessani naapurissa asuvan Aune-tädin, joka ei oikeasti ollut meille edes sukua, mutta hoiti isovanhemmuutta kuin luonnostaan meidän perheen lapsille. Aune juuri on lapsuudessani tuonut syreeneitä minulle nimipäivätervehdykseksi ja hän piti erityisesti kaikesta retuliinista. Sekä äiti että Aune olivat mielessäni, kun ostin museomyymälästä kuvassa olevan perinteisen tuoksusaippuan. Yritän siirtyä pullosaippuoista ekologisempiin paloihin. Olen siirtymävaiheessa menneeseen.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Ensi-illan fiilikset


                                      

Asuinalueeni ammattikorkeakoulun opiskelijoiden, alueen nuorison ja naapurini eläkeläisten  yhteistyöprojektina esittämän näytelmän ensi-ilta oli tänään. Näytelmä oli ohjaajan, tuottaja, lavastajan ja ties keiden muiden taiteellinen lopputyö. 

Hieman jännitystä oli ilmassa ennen esitystä, ymmärrän hyvin sen kuuluvan asiaan. Onhan ensi-ilta päätös jo marraskuussa alkaneelle projektille. Iloitsin naapurien  onnistumisesta ja itsevarmuudesta näyttämöllä, ihailen heidän rohkeuttaan. Nuorten tyttöjen ja iäkkäämpien ikinuorten yhteistyö tuntui hieman liikuttavaltakin. Näytelmän teemana oli ystävyys, aika ja ajattomuus. Teema puhuttelee eri ikäisiä varmasti hyvin eri tavalla. Voin vain kuvitella kaikkea teemaan liittyvää pohdintaa ja improvisointia näyttelijöiden kesken. 

Nostan hattua ennakkoluulottomille ja uusiin haasteisiin heittäytyville naapureilleni. Itsensä likoon laittaminen kannattaa taatusti aina. Omia rajoja rikotaan ja yhteenkuuluvuutta lujitetaan näinkin.

Huomenna on sitten taloyhtiön yhtiökokous. Saa nähdä, minkälaista ja keiden roolittamaa jokakeväistä näytelmää katselemme tuolloin?

maanantai 23. toukokuuta 2011

Matkailua kotikaupungissa

Teemme MK:n kanssa ”ulkomaanmatkoja” omin jaloin kotoisessa Helsingissä. Katsomme karttaa ja etsimme määränpään lähes summa mutikassa. Hyppäämme ratikkaan tai polkupyörien selkään ja lähdemme kokemaan. Lauantaina valitsimme kartalta kohteeksi Alppipuiston. Matka alkoi ratikkapysäkiltä kaupunginpuutarhan edestä. Tempauduimme välittömästi keskelle kaupunkikulttuuria: ihmisvirtaa, kaduilta kuuluvaa moottoripyörien pärinää, sinistä taivasta ja aurinkoa. Melkein kesää.
Lintsille pyrkijäöitä riitti. Uusi huimalta näyttävä laite on vasta koekäytössä, mutta vanhasta ja tutusta vuoristoradastakin irtoaa jännityksen tunnetta ja kiljuntaa. Kiipesimme Alppipuiston viereiselle kalliolle ihailemaan näkymiä. Emme olleet ainoita. 
Kallion huipulla oli yksi viime lauantaisen ravintolapäivätempauksen pop up-ravintoloista ja kohtuullisen paljon väkeä - ja koiria. Junat kiisivät ujeltaen kohti pohjoista, Lintsiltä kantautui kiljuntaa ja  puistosta kuului reggae-musiikki (Jukka Poika). Kaupungin ääniä.  Ihmiset näyttivät rennoilta ja hyväntuulisilta.
Kotimatka kulki vehreän puiston halki sinne, minne jalat kuljettivat. Päädyimme kaupunginmuseon Työväenasuntomuseoon. Kuusi erilaista hellahuonetta, koteja 1910 – 1950-luvuilta. Entiset asukkaat, monet tutut esineet ja aidon tuntuinen tunnelma kussakin miljöössä olivat mielessä vielä seuraavana aamunakin. 

lauantai 21. toukokuuta 2011

Liemi Kilpikonna taivastelee:


"Taivas varjele, mikä voikukapelto. Vielä kerran - katsokaa ja ihmetelkää tätä kukkakarkkien määrää! On se vaan semmoinen karkkipelto, että huh huh!"

perjantai 20. toukokuuta 2011

Perjantaivapaa


Perjantaivapaa on ylellisyyttä. Nukun pitkään, katselen aamuteeveetä, syön hartaasti aamupalaa sohvan aurinkoisella nurkalla. Ehdin lukea hesarin ja lopetella pikalainauksessa olevan Kati Tervon uutuuden ”Jääkaapin henki”. Hesarista luen hallituskaavailuja ja ihmettelen, miten olevista aineksista oikein saadaan leivottua toimiva ja eittämättä tarvittaviin muutoksiin kykenevä hallitus? Kirja pitää palauttaa tänään kirjastoon, olen lukenut sitä ratikkamatkoilla kuluneella viikolla. Bongailen vartin edestakaiseen ratikkamatkalle soveltuvia kirjoja ja tämä kirja on just siihen kategoriaan mainio. Ihailen Kati Tervon  selkeää kieltä ja kypsän naisen pohdintaa. Kirjassa liikutaan keittiössä, ruokapöydän ääressä ja ruuanvalmistuksen parissa - siis enimmäkseen arjessa. Samalla siirrytään kauas muistoihin, lapsuuteen, nuoruuteen ja nykyisyyteen. Pohtivasti ja huumorilla.


Kokeilen huvikseni digikameran säätöjä ja innostun tekemään kaukaa etelän auringosta lennätetyistä aprikooseista varjokollaasin.


Kokeilen myös yksikertaisen netistä imaistun kuvankäsittelyohjelman mahdollisuuksia. Domino-keksit muuttuvat seepiaksi. 

torstai 19. toukokuuta 2011

Torstaina töistä kotiin


Tänään torstaina lähdin vähän aiemmin töistä kotiin. Sataa tihuutti ja kahviautomaatilta näkymät olivat – no, syksyiset. Saldotunnit ovat jo pari viikkoa paukkuneet yli sietorajan. Huomenna olen siksi koko päivän vapaalla. Matelehdin työmatkalla Kampin kauppakeskuksessa. Joskus sellainen ajantappo on tarpeellista. Olen tuolloin sulkeutunut pääni sisälle ja tarkkailen maailmaa ikään kuin hetken ulkopuolelta, irrallaan. Kävin pakolliset: Marimekko, Bodyshop, Kalevalan koru, Suomalainen kirjakauppa...

Viimeksi mainittu on uusinut liikkeen stylen jokin aika sitten - mielestäni tosi onnistuneesti. Seinät ja hyllyt ovat umpimustat. Myymälän eri aihepiirit on osoitettu isoilla kirjaimilla ja ytimekkäillä teksteillä. Palvelupiste ja kassa erottuvat punaisena ja okrana. Musta on onnistunut ratkaisu, värikkäät kirjat ja kaikki kirjakaupan taide- ja askartelutilpehööri korostuu ja suorastaan hehkuvat mustan rinnalla. Kokonaisuus on selkeä ja isojen opastekstien vuoksi liikkeessä on helppo orientoitua. Myymälän kalustamisen jälkeen mustan myymälän ja mustien hyllyjen väritys värikkäillä tuotteilla on ollut varmasti mielenkiintoista ja kivaa. Kannattaa mennä tutustumaan. Kokemukseni mukaan palvelukin pelaa liikkeessä hyvin. Viimeksi siellä käydessäni en muistanut havittelemani kirjan nimeä enkä myöskään kirjailijaa, mutta kyllä me kirjan löysimme infopisteen tietokoneelta, kun muistin arvostelun olleen hiljattain hesarin kulttuurisivuilla.

Hitaillessani tarkkailen ajan kulukseni ihmisiä. Muistan, kuinka äitini tarkka katse vastaavissa tilanteissa joskus melkein porautui johonkin vastaantulevaan ihmiseen. Minua se ärsytti, mutta olen nyt aivan hänen kaltaisensa tässä suhteessa. Kampin K-Marketin kassalla minun edelläni oli silmiinpistävän laiha nuori nainen. Hänen ostoskorissaan oli noin tusina Kismettiä, iso pussi irtokarkkeja ja pari purkkia mehua. Tuli paha mieli, kun katselin melkein vielä tytön luista niskaa. Metrossa vastapäisen nuoren naisen silmät olivat aivan ihanan oliivin vihreänrusehtavat. Suuret ja kauniit, mutta hieman surulliset. Loppumatkalla ratikassa oli ärhellysjengi vauhdissa. Tölkistä lattialle valunut kalja haisi pahalta. Poistuessani ratikasta kaksi pikkupoikaa skeittilautoineen livahti vikkelästi ohitseni ja tirskui keskenään. Varmaankin minulle, hitailutuulella olevalle tätille. Käännyin heihin päin ja hymyilin hämmentyneille pojille. 

Kaikenlaista arkea siis torstaina. Matkalla töistä kotiin. 

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kukkameren yltäkylläisyys



Kuvan kukkameri löytyy Hämeentien varrelta Annalan puutrahasta. Hoitajina ja väriloiston suunnittelijoina toimivat huippupuutarhurit. Puutarha elää koko kesän, kukkamerta ympäröi tuota pikaa rehevät pionipenkit.

Aiemmin asuessani hämäläisessä pikkukaupungissa, minulla oli iso ja ihana piha marjapensaineen, kasvimaineen, hedelmäpuineen ja perinneperennoineen. Kieltämättä surin puutarhasta luopumista viimeisen kesän aikana. Digikuvasin kaikki kasvini muistoksi. Se oli eräänlaista luopumisprosessia. 

Nyttemmin olen huomannut, että voin nauttia kukista vaikka en omista niitä. Tyydytän käsien multaamistarpeen parvekkeella ja tyydyn siihen. 

tiistai 17. toukokuuta 2011

Niin vihreää ja vehreää

Eiliset sateet tekivät hyvää Helsingin ilmanlaadulle. Kevätpöly on juossut noroina sadevesikaivoihin ja kantakaupungissakin voi taas hengittää. Stadin huono ilmanlaatu on entiselle pikkukaupunkilaiselle lähes ainoa, aika ajoin (varsinkin keväisin) viihtyvyyttä haittaava tekijä. Siksi en halua ajaa keskustassa pyörälläkään, pidättelen luonnostani hengitystä ja sormet muuttuvat tunnottomiksi :( Onneksi pääsen kotoa myös luontoon. Siellä voi juuri nyt ihmetellä alkukesän vihreää ja vehreää. Luonto on pullollaan eri vihreän sävyjä, kauniita muotoja, kosketeltavia pintoja. 

maanantai 16. toukokuuta 2011

Tunnustus ja tilannearviota

                                


Sain Virveriikka-blogia kirjoittavalta siskoltani Aulilta jokin aika sitten tunnustuksen: ”Haluan antaa tämän siskoni, Päivin Sisäsiistii-blogille, joka on tuore tuulahdus Etelä-Suomesta meren rannalta.” Kiitos kauniista sanoista, sisko.

Olen blogannut nyt vähän kolmatta kuukautta. Aiemmin olen seurannut useitakin blogeja jopa vuosien ajan, mutta vasta siskojen blogien innoittamana syttyi ajatus oman ylläpitämisestä. Mietin ensin, että mistä kirjoittamiseen liikenee aikaa ennestäänkin tiukkoissa päivissäni. Mistä kirjoittaisin ja ketä kiinnostaa? Uuteen näköjään aina löytyykin aikaa. Olen onnistunut välttämään kirjoittamisen paineet - en kirjoita pakosta tai velvollisuudesta, ainostaan ilokseni. Kirjaan arjesta ja kokemuksista sen kummemmin profiloitumatta minkään erityisalan kirjoitteluun. Kirjoitan siis kuvitettua, toki karsittua päiväkirjaa. Blogin ydin on vieläkin vähän  hakusessa, johtuukohan se tuosta profiiloitumisen puutteesta? Blogin nimi liittyi aikomukseeni kirjoittaa silloin tällöin eräänlaisia siivousjuttuja, tyyliin ennnen ja nyt. Minulla nimittäin on paha taipumus kasata pinoja ja kerätä läjiä, saada ylipäätään aikamoinen sotku aikaan ympäristössäni. Vastapainona ajattelin kirjoittavani pään sisäisestä järjestyksestä. Jonain päivänä sitten... Olen jättänyt kertomatta blogi-kirjoittamisesta perheen ulkopuolisille ja mielenkiinnolla odotan, milloinka "jään kiinni?"
Yllättävän ilahduttavaa on ollut saada vakiolukijoita. Kiitos kaikille teille blogini lukijat, olen ilahtunut teistä tuntemattomista tutuista! Kiitos myös kommenteista, iloitsen niistäkin!


sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kotikatsomo on viritetty


Uudet kenkäni ovat  niin ihanat, että niitä voi näköjään pitää ikäänkuin aamutossuina. Muita kotikatsomon tykötarpeita on käsityö, kesken olevat villasukat ja pussi  TV-mixejä! Eiköhön näillä eväillä voiteta Ruotsi MM-jäällä tai ainakin jännitetään kovasti  leijonien puolesta ja toivotaan parasta!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Japaninmagnolia

Kuvat puhukoon puolestaan! Tämä ihastus kukkii parhaillaan Helsingin yliopiston arboretumissa Viikissä. 

maanantai 9. toukokuuta 2011

Liemi Kilpikonna sanoo:


"Nytkö se KESÄ viimeikin alkoi? Kyllä tätä on odotettu koko pitkä kevät ja talvi! Kyl nää keltaiset voikukkakarkit maistuu sitten I H A N I L T A. Kyllä sittenkin vaan kannatti odottaa kesää!"

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Onnistunut äidinpäivä

Jo aikuiset lapseni tekivät minulle tänään ruuan. M. teki pääruuan ja A. jälkiruokatortun. Sapuskat olivat tosi maukkaita molemmat. Pääruokana oli täytettyä kesäkurpitsaa puikulaperunoiden ja ruokaisan salaatin kera. Jälkiruoaksi A. oli valmistanut sitruuna-marenkitortun, mikä oli mukaeltu vähemmän makeaksi kuin alkuperäinen lemon-marengue pie. 

Ruokailun jälkeen lähdimme Viikkiin linturetkelle MK:n idean mukaisesti. Matkalla havainnoimme 35 eri lintulajia. Harvinaisin oli Viikin pellon laidalta bongaamamme kattohaikara, kovin usein ei törmää myöskään mustavikloon, pikkutikkaan, keltavästäräkkiin, lapasorsaan tai taviin. Muistelimme retkellä viime kesän hienoa patikointia Yyteristä Preiviikinlahteen ja siellä Leveäkaria, joka eilen tuli ykköseksi lintutornien välisessä Tornien Taisto-kilpailussa. Viime kesänä näimme Leveäkarilla merikotkan uljaan kaarron taivaalla. 


Keväsitä luontoa on ihanaa filistellä. Kasvillisuus tunkee voimissaan maasta aurinkoa kohti. Tänään olikin aurinkoista ja kesäisen lämmintä. Lähiruovikossamme pesii joutsen ja nokikana, joka kuvassa lipuu kovaa vauhtia päätään nyökytellen veden pintaa pitkin. Lapseni tuntevat lintulajit paljon paremmin kuin minä, joten muna on tässä suhteessaa kanaa viisaampi. Minulla oli kerrassaan ihana äidinpäivä, kiitos kivasta päivästä lapsukaiset ja MK.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Viikon saldo

Aamulla ilahduin kotiini tulvivasta auringonvalosta. Aloin miettiä, että mihinkä tämäkin viikko oikein hupsahti? Aivan kuin en olisi sitä kunnolla elänyt vaan edennyt ohjelmoitujen juttujen mukana paikasta ja tilanteesta toiseen. Näin ikävä kyllä taitavat päivät ja kokonainen viikkokin silloin tällöin rullata ohi.

Minä ja alter egokseni ryhtynyt kilpikonna Liemi K päätimme tilastoida kuluneen viikon ja sen jälkeen alkaa tehdä parvekkeelle kesää:


MA
Loman jälkeinen päivä tuotti jo sunnuntaina illalla etukäteispähkäilyä ja halua jatkaa lomaa. Sähköposti oli aamulla luonnollisesti aivan täynnä. Saan isoja suunnitelmatiedostoja ja postiloora oli tietenkin niin täynnä, että ensin piti järjestellä/siirrellä/tuhota postit, jotta pystyin vastaamaan lukuisiin asiakastiedusteluihin. Tiimikokous oli peruttu ja ehdin valmistella muutaman tiistain päätöksen. Toinen niistä oli pitkään jatkunut ja työläs, vaikka asiana aivan vähäpätöinen. Aina ei voi suitsia kaikkia asioita, asiakas voi joskus saada hankkeestaan aikaan lähes ”maailmaa suuremman”. Palkitsin tässä tapauksessa asiakkaan asiaan kuuluvalla laskulla kohtuuttoman työmäärän vuoksi.  Illalla puoli seitsemäksi kotiin juuri ennen naapureitten kanssa pidettävää kokousta, jossa minulla oli tällä kertaa pj-vuoro. Kokouksesta tuli yhdeksän kieppeillä kotiin. Olin tyytyväinen hyvin ja kinasteluitta sujuneeseen kokoukseen. Illalla katsoin kotikatsomon, mutta en muista enää, mikä se oli?

TI
Tein kokonaistilannearvion keskeneräisistä töistä ja aikataulutin niitä. Ryhdyin hommiin. Olin ahkera ja palkitsin itseni hyvällä lounaalla Silvopleessä. Iltapäivällä suunnittelimme porukalla elokuun opintomatkaa ja valmistelimme alustavasti tulospalkkiotehtäväämme työkaverin kanssa. Lähdin töistä kotiin myöhään enkä vieläkään jaksanut käydä kaupassa. Kotona oli vain tilkkanen maitoa ja näkkileipää. Päätin syödä lautasellisen kaurapuuroa. Yläkerrasta kuului poikkeuksellista puheensorinaa ja huonekalujen siirtelyä pitkälle iltaan, melkein yöhön. Se ei minua kuitenkaan häirinnyt, mutta pisti korvaan kun yleensä mistään talossamme ei kuulu juuri mitään.  

KE
Olin koko päivän Pasilassa koulutuksessa. Provosoivat puheenvuorot tekivät tehtävänsä, aloin miettiä toimenkuvaani ja toimialaani, työni merkityksellisyyttä tai ylipäätään minkään työn merkityksellisyyttä. Päätin lähteä Pasilasta suoraan kotiin enkä poikennut enää työpaikalle. Se oli hyvä päätös, ehdin nyt käymään kaupassakin. Illalla oli kirjoittajapiirin kokous. Tällä kertaa meillä oli teoriaa ja kevään viimeinen kokoontuminen. Aiheena oli dialogi ja sain hyviä ja innostavia ajatuksia kirjoitusprojektini jatkamiseen ja näkökulmien monipuolistamiseen. Innostava ryhmä ja loistava ohjaaja ilahduttavat. Illalla kotiin, katselin vähän aikaa televisiota ja sitten väsymys voitti. Nukuin katkonaisesti, kesken oleva kirjoitushomma alkoi illan innostamana muhia päässä. 

TO
Aamupäivällä taas seuloin sähköpostitulvaa ja otin vastaan asiakkaita. Kävin sushi-ravintolassa lounaalla lasteni kanssa. A:lta sain I<3NY-paidan tuliaisiksi. Hyvää oli vege-sushit, raaka kala ja äyriäiset eivät sen sijaan minua houkuttele. Iltapäivän saimme infoa uusista rakentamisen energiamääräyksistä. Pöyristyin ja tulin melkein vihaiseksi havaitessani, kuinka sumeilematta ja kierosti edellinen hallitus ja lähinnä keskustapuolue teki ympäristöasioista perhe- ja maatalouspolitiikkaa!! Työpäivän päätteeksi juttelin pitkästä aikaa kivan työkaverin kanssa kaikenlaista, ihan vähän ehkä juoruilimmekin. Töistä tullessa kävin ostamassa kassillisen pelargonioita, jotka aion istuttaa viikonloppuna parvekkeelle. Säätiedotusten mukaan ilman pitäisi lämmetä. Koko viikon on ollut niin kylmää ja tuulista, että jo alkuviikosta etsin käsiini talvitumput ja kaulaani villahuivin. Illalla virkkasin torkkupeittooni uusia iloisia lappuja. Se on niin piristävä hommaa, että meni viivana ohi sekaisin olevan kotini järjestelystä… Katselin  tv-pläjäyksen: T.I.L.A:n, puutarahaohjelman ja ykkösen ajankohtaiset. 

PE
Hoitelin työhommia, mutta perjantaina paukut alkoivat olla jo vähissä. Lähettelin asiakkaille pitkiä asiakirjojen täydennyspyyntöjä sähköpostitse. Saimme työkaverin kanssa yhden uuden asian yhteistyössä yllättävän sujuvasti eteenpäin ja pomo kiitti oma-aloitteisuudesta. Söin viideltä kotiin tullessani superhyvän, naapureiden valmistaman päivällisen yhdessä muiden naapureiden kanssa: uunilohta, maukkaita kuoriperunoita (Mallorcalta!), herkullista vihersalaattia, juustokakkua ja kahvia jälkiruuaksi. Illalla olin varannut pesulan ja pesin kaksi tuntia pyykkiä. Olin iloinen hienoista ja tehokkaista pesukoneistamme ja kuivaushuoneen tyhjistä pyykkinaruista. Illalla katsoin televisiosta neloselta perjantaihin sopivan hömppäleffan.

LA
Ensin aamiainen ja siten parvekkeelle. Liemi K kuikuilee jo lasioven edessä...

torstai 5. toukokuuta 2011

Liemi Kilpikonna kysyy:


"Eikö se kesä jo pian tule? Miksi täällä parvekkeella on aina vaan näin kylmä? Pitääkö tämän konnan mennä talviunille vai mitä tässä oikein odotellaan? KESÄÄ vai talveako!"

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappu Tampereella


Vietimme MK:n kanssa vappuviikonloppua Tampereella. Hieno ja omaleimainen kaupunki! Tutustuin entisten tehdaskiinteistöjen uusiin käyttösuunnitelmiin ja korjaustyömaahan joskus 2000-luvun alussa ja nyt kävin tutustumassa lopputulokseen. Onpa onnellista, todennäköisesti monen henkilön ja tahon ansiota, että näin paljon ja yhtenäisiä kokonaisuuksia vanhasta tehdasmiljööstä on saatu säilytettyä. Samalla kaupungin oleellista identiteettiä on säilynyt tuleville sukupolville. Minulla ainakin mielessäni historian lehdet havisee tuollaisessa ympäristössä, varsinkin kun osa tehtaista oli muutettu usean eri aihepiirin museoiksi.  Näihin palaan ehkä tulevissa postauksissa?

Kaikki vapun perusasiat tuli koettua: oli ilmapallokauppiaita, ylioppilaita, punalippuja, simaa ja munkki, örvellystä, tungosta, aurinkoa ja RAKEITA!