Viisi väriä: viileä keltainen

Virittelen kotona harmautta vuodenaikojen, mielitekojen ja mielialojen mukaan muilla väreillä. Värejä on erilaisissa detaljeissa, kuten mm. tyynyissä, pöytäliinoissa, vuodevaatteissa, astioissa, kyntttilöissä ja maljakossa olevissa kukissa. Asunnon ilme muuttuu siis tavallaan lähes käden käänteessä - jos niin haluan. 

Viime kesänä fiilistelin viileällä keltaisella. Ostin talvella kuvassa olevan pienen keltaisen nätin tyynyn ja myöhemmin sen seuraksi kaksi isompaa keltaista tyynynpäällistä. Marimekon unikko-kuosisen tyynynpäällisen ostin kesällä kuosin 50. juhlavuoden kunniaksi. Unikoissa on ihan vähän vihertävänkeltaista. Kesällä sohvalla lojui myös virkkaamani violetti torkkupeitto edustamassa keltaisen vastaväriä, mutta nyt olen laittanut sen näköjään jonnekin riittävän hyvään talteen.

Miettiessäni kodin värejä huomasin, että onpa minulla keltaista yllättävän monissa pienissä jutuissa ja parissa kalusteessakin, vaikka en ole keltaista mitenkään tietoisesti haalinut. Ilmeisesti väri puhuttelee minua ympäristössä, vaikka vaatteissani en tällaista väriä käytäkään. Ai niin, keltaista kirjastoa näyttää olevan kirjahyllyssä muutama metri. 

Keltainen tuo auringon sisälle asuntoon, joten se ei taida olla loppujen lopuksi hassumpi väri syksyn harmaudessakaan? 

Viisi väriä: neutraali harmaa

 "Etsi kodistasi viisi väriä ja tee viikon ajan jokaisena arkipäivänä postaus yhdestä väristä. Haasta jokaisella värillä joku mukaan." Sain blogeissa kiertäneen värihaasteen Ex-minimalistin tunnustuksia-blogin  Riikalta. Haaste on alkujaan lähtöisin Syhinä-blogista. 

Minusta on ollut mielenkiintoista lukea (ja katsella) haaste-postauksia. Aloin jo ennen haastetta katsella vähän tarkemmin, mitä värejä täällä kotona on. Tiesinhän minä sen, harmaata täällä ainakin on! Neutraali harmaa on kotini perusväri taitetun valkoisen ja vaalea puun rinnalla. Entisessä 1950-luvun omakotitalossa käytin enemmän värejä, mutta asunnon koon pienentyessä ja muuttuessa arkkitehtuuriltaan modernimmaksi olen muuttanut kodin värejä neutraalimpaan suuntaan. 

Muuttaessani Hämeestä omakotitalosta Helsinkiin ostin vain yhden uuden huonekalun, kuvassa näkyvän sohvan. Mietin verhoilua pitkään ja hain monta kertaa Hämeenlinnasta hyvästä sisustuliikkeestä kangasnäytteitä ja mallailin niitä eri valoissa kotiin. Lopulta päädyin neutraaliin vaaleahkoon harmaaseen. Olen olllut tähän valintaan ja muutenkin kotimaisen Interface-sohvan laatuun erittäin tyytyväinen. Haaveilen tummemman harmaasta ja rouheammasta talviverhoilusta tälle samaiselle sohvalle. Toistaiseksi olen vain haaveillut - verhoilun hinta kun olisi pari tonnia. 

Taiteilua harrastavana pidän harmaata ehkä mielenkiintosimpana värinä - harmaahan koostuu kaikista pääväreistä. Väriä sekoittaessa voi hyvin havaita, kuinka pienestä lopputulos on kiinni. Haluttua sävyä on joskus vaikeaa loihtia. Hyllyllä olevat työt ovat viime keväänä maalausryhmässä tehtyjä harmaaharjoitelmia. Oikeanpuoleisessa työssä on noin kymmenen ohutta kerrosta, jotka kuultavat vähän toistensa läpi niin, että lopputuloksesta tulee utuisen harmaa. 

Harmaa on lämmin väri. Villa on luonnostaan harmaata ja lämmittää. Kuvassa on pari 100 %:n lämmikettä. 

Isän vuonna 1965 saama 40-vuotispäivien lahjamaljakko on päätynyt kotiini. Se on aika kätevän kokoinen ja vesi kuultaa paksun lasin läpi kauniisti. Tämä on niitä harvoja esineitä, jotka tiskaan käsin. Tantsu-kangas on yksi lukuisista ja enimmäkseen Marimekko-kuosisista ruokapöydän pöytäliinoista. Kangas lienee peräisin myös noin 1960-luvulta, tämä kangas on tosin uutta tuotantoa. 

Artekin Aitasta olen haalinut joitakin sisustusta täydentäviä poistotuotteita, mm. muutaman harmaapäällisen jakkaran, jotka toimivat kulloisenkin tarpeen mukaan apupöytinä tai varatuoleina. 

Vanhan senkin päällä nojailee lisää taiteiluitani. Minulla on koivuisia ja hopeanharmaita vaihtokehyksiä ja kuvat vaihtuvat värillisistä harmaisiin - tilanteen mukaan. Nämä harmaat tussityöt ovat olleet näytillä jo jonkin aikaa ja pitäisi varmaan kaivella akvarellikassista tai värinapeista jotain uutta tilalle.

Hankin tämän valaisimen muutama vuosi sitten käsityönurkkaukseen kohdevaloksi. Itsestään selvää oli, että haluan valaisimen juuri harmaanmetallinsävyisenä. 

Isokokoisista ikkunoista avautuu näkymä rantapuistoon ja kauempana siintävälle merelle. Maisema valoineen ja sävyineen lähes vyöryy ikkunan kautta sisälle asuntoon. Viime aikoina on näkymä ollut harmaa. Niin pimeää on ollut, että asensimme viime viikonloppuna asistentin avustuksella kameran kaukoputken jalustaan. En ole kovin paljon kotia kuvannut saatikka siitä postaillut, joten on mielenkiintosita kokeilla, mitä kamerasta saa hämärissä olosuhteissa ja pitkällä valotusajalla irti. 

Suoranaisesti en haasta ketään, mutta nappaa mieluusti tästä halutessasi haaste vastaan. Mitenkäs olisi esimekiksi siskot, innostutteko? Huomenna lisää värejä...

PS Tällä kertaa kirjoitin tekstit suoraan bloggeriin ja kuvien väliin. Jotain kummallista tapahtui, fontit vaihtuu ja koko muuntuu ihan sattumanvaraisesti. Mutta en jaksa alkaa muokata, siirryn takaisin word:iin tekstiä kirjoittaessani. 

Hieman silmäniloa

Diana-puiston laidalle Yrjönkadulle on avautunut kaksi uutta design-myymälää. Vepsäläinen on avannut syyskuussa Republic of Fritz Hansen-myymälän ja viikonloppuna avautui melkein naapurissa Vitran myymälä entisen AERO:n myymälän tilalle. 

Kävin viimeksi mainitussa lauantaina avajaispäivänä. Ihmisiä oli tungokseen asti, kassakoneet takkuilivat ja kauppa kait kävi. Ainakin tarjouksessa olevat toolboxit näyttivät hupenevan kuin kuumille kiville. Myymälän ihmistungosta en viitsinyt kuvata. Myymälän sisustus oli vitramaisen leikillinen ja todennäköisesti se on jo esiteltykin perusteellisesti sisustuspainotteisissa blogeissa.

Vepsäläisen myymälässä sen sijaan oli rauhallista eikä pelkästään tummanpuhuvan myymälän sisustuksen vuoksi. Minä olisin ottanut täältä mielelläni tuotteen kuin tuotteen ja varsinkin valaimen kuin valaisimen. Pidän tanskalaisesta designista ja sen ajattomuudesta todellakin.

Sain Ex-minimalistin tunnustuksia tekevältä Riikalta haasteen osallistua Viisi väriä-haasteeseen. Kiitos Riikka haasteesta, minusta on ollut mielenkiintoista lukea muiden haaste-postauksia! Tänään harjoittelin kuvaamista kotona jalustalla ja pitkällä valotusajalla, koska on ollut todella hämärääkin hämärämpi päivä. Vielä pitää loppuviikon vapaalla ottaa lisää kuvia ja täydentää tekstit. Värisuoraani odotellessa voitte nautiskella näistä Fritz Hansenin ja muiden tanskalaisten muotoilijoiden väreistä ja huonekalujen ja valaisimien pehmesäti soljuvista muodoista:

Maanantaina

Maanantai on viikkoni hoppu- ja hobbypäivä. Töissä on maanataisin tietyistä aikataulujärjestelyistä johtuen kiireinen päivä. Aamupäivällä minulla on aina asiakkaita ja vasta lounaan jälkeen voin tehdä keskittyneemmin töitä. Useimmiten juuri maanantaisin tahti on melko pakonomaista ”pitää saada valmiiksi”-tahtia.

Työpäivän jälkeen lähden suoraan harrastuksen pariin hyppäämällä ensin metroon ja sitten lähijunaan. Junassa syön hedelmän ja juon pullosta vettä. Kuudelta pistän essun eteeni, levitän harrastuskassin sisällön pöydälle ja alan sekoittaa värejä. Sitten alan sutia pensselillä kankaalle. Joinakin iltoina olen ensin vaipumaisillani epätoivoon, mutta joskus flow nappaa minut heti mukaansa. Yhdeksän korvilla ihmiset alkavat keräillä välineitään ja niputtaa maalaustelineitä pinoihin. Silloin havahdun todellisuuteen.

Kolmeen tuntiin en ole ajatellut juuri muuta kuin edessä olevaa kangasta, joka peittyy vähitellen ideani mukaisesti. Yhdeksän jälkeen kipitän taas lähijunaan ja Rautatientorilta bussiin. Kotiin saavun vähän ennen kymmentä. Olen väsyneen virkeä eli vähän pökerryksissä, mutta onnellinen.

Aurinko yllätti

Olin koko viikon ilmanalan matalapaineiden kyykyttämä ja aivot olivat ihan TÖÖT. Olen ripotellut kalenteriin loppuvuodeksi viikottaisen saldovapaan, koska kesällä tuli tehtyä aivan liikaa töitä. Tänään olin arkivapaalla ja ajattelin lojua koko päivän sohvalla lueskellen. Aloitin lojumisen herättyäni. Kuuntelin radioita ja luin hesaria aamupalan nauttimisen lomassa. Käperryin kesällä virkkaamani torkupeiton sisään, mutta sitten ikkunasta tulviva aurinko alkoi vaivata.

No mikäs siinä, minäpä lähdin ulos kävelemään. Siellä olikin pirtsakin vilpoinen sää. Aurinko on paistanut tänään koko päivän. Myöhemmin kävin kaupassa kävellen ja vielä nyt illansuussa ennen auringonlaskua kävin kolmannen kerran kävelemässä ulkona. Aivot toimivat taas! Jälleen kerran tuli todistettua, kuinka matalapaineiden ja korkeapaineiden vaihtelu vaikuttaa ihmiseen kehollisesti.

Torkkupeitto on virkattu aaltomaisena pylväsvirkkuuna, lanka on norjalaista 100 % Drops-villalankaa ja hankittu Liljan Lankakaupasta. Raidoituksen olen virkannut kahdeksasta eri sävystä lomittaen. Peiton koko on reilunpuoleinen 1,3 m x 1,7 m, joten mahdun hyvin käpertymään sen sisään. Lankaa peittoon kului 1,6 kg. Virkkasin peittoa kesällä hellejakson aikana, kun teki mieli virkata. Mietin silloin, että onko tässä mitään järkee? Mutta onpahan ainakin peitto nyt syksyllä käyttövalmis.

Hitaalla

Hämärä meinaa pysäyttää ajatukset. Päässä tuntuu tunkkaisen paksulta. Tänään on mennyt niin hitaalla, että olen juossut ratikan, bussin, metron ja lähijunan perässä ja jäänyt neljä kertaa pois kyydistä. Lähtemisten ja saapumisten aikataulut takkuavat pahan kerran. Pitäisi kenties kiikuttaa kirkasvalolamppu työpaikalle.

Illalla katsoin televisiosta Virpi Suutarin dokumentin ”Eedenistä pohjoiseen”. Inhimillisen ihmisläheinen, kaunis, puhutteleva. 

Hieman harmaata

Eilen oli kosten harmaata, mutta sään puolesta oli helppo hengittää. Meillä oli töissä syksyinen katsaus ilmastomuutoksen hidastamiseen ja energiansäästöön tähtäävään lainsäädäntöön. Masennun joka kerta asiantuntijoita kuunnellessäni. Ehkä jokaisen ihmisen pitäisi joutua tilanteeseen, jossa konkretialla silmien suomuja hieman raotetaan ilmastomuutoksen suhteen. 

Väitän, että yleinen tietous on riittämätöntä ja siksi asenteetkaan eivät tue muutosta. Itsekin kulutan liikaa ja hillun täällä blogistaniassa, joka pääosin tähtää lukijoiden kulutustarpeiden luomiseen.  Ilmastomuutoksen hidastamista säätelee kansallinen ja suurvaltojen politiikka. Vaalien jälkeen Suomessakin tapahtunee taas se ihmeiden ihme, että turve muuttuu vaatituloksen myötä yhdessä yössä uusiutuvaksi energiaksi.

Lounastauolla piipahdin kokouspaikaa lähellä olevassaTalvipuutarhassa, jossa mieli seestyy. Tarvitsin eilisen informaation jälkeen todellakin tuollaisen seesteisen tauon, rauhallisen koti-illan ja yksin tuumailua. Tänään meillä on treffit MK:n kanssa keskustassa ja saan viettää koko viikonlopun laakereillani leväten. 

Sunnuntaina pitää purkaa toiselta parvekkeelta tomaattiviljelmä. Satoa on tullut melkoisesti pitkin kesää. Maukkaimpia olivat oranssin väriset pikkupikkutomaatit. Puuhakasta tai muuten mukavaa viikonloppua sinulle!

Syksyn tuntu

Viikonloppuna olin siskon luona Porissa. Havaitsin, että siellä oli kaunis ruska ja syksyn tuntua. Tällä viikolla Helsingissäkin puiden lehdet ovat alkaneet kellastua. Tänään oli oikein tyypillistä harmaata, tuulista ja kosteaa. Syksyä siis. 

Koska en ole mikään syysihminen, olen viime vuosina kokeillut erilaisia selvitymiskeinoja. Viime syksynä valmistelin muuttoa, joten en yksinkertaisesti ehtinyt vaipua syysväsymykseen. Toissa vuonna järjestin itselleni kaikenlaista puuhaa syksyn pimeyttä virkistämään. Se oli aika hyvä keino. Nyt tunnen syksyn hiipivän sieluuni sellaisella vauhdilla, että päätin ottaa itselleni enemmän omaa aikaa ajattelemiseen ja kotioleiluun. Jos innostun jostain puuhastelusta, se on hyvä mutta ei välttämätöntä. Nyt olen merkannut työkalenteriin vapaapäiviä viikoittain ja pidemmän vapaan vuodenvaihteeseen. Saldo- ja lomapäiviä onkin tältä vuodelta pitämättä vaikka kuinka paljon. 

Olisi kiva kuulla, miten sinä selätät syksyn? 

Minulle tämän syksyn piristys on ollut "lummelampiprojekti".

Puolukat ovat syksyisen metsän valopilkkuja. Niistä tykkään!

Kööpenhaminassa, III

Astuessani parikymppisenä interrailaajana kauan sitten ensimmäistä kertaa Kööpenhaminan asemalta liikenteen sekaan mieleeni muistui kuva ensimmäisestä koulun maantiedon kirjasta. Kuva oli Kööpenhaminan keskustasta ja siinä kadut olivat sakeanaan polkupyöristä. Kuvatekstissä mainittiin, että tansakalaiset ovat maailman innokkaimpia polkupyöräilijöitä.

Kööpenhaminan liikennepolitiikan tavoitteena on tehdä kaupungista maailman paras pyöräilykaupunki ja hiilidioksidineutraali kaupunki kymmenessä vuodessa. Parhaillaan on rakenteilla useita erityisesti pyöräilyä sujuvoittavia siltoja ym. liikennejärjestelyjä.

Jalankulkijan silmin pyörät kulkevat sujuvasti ajoväylistä erotetuilla ja hieman korotetuilla kaistoillaan. Kevyttä liikennettä ei siis sekoiteta, mikä takaa pyöräliikenten sujuvuuden, nopeuden ja turvallisuuden. Hieno homma, kun tuntuu että kaikki ovat juonessa mukana. Salkkuherrat ja tyylikkäät daamit siinä kuin muutkin polkijat kiitävät työmatkat sutjakkaasti polkien.

Kaupunkipyörät vaikuttavat tavallisilta peruspolkupyöriltä, jopoja tai cruisailupyöriä ei näkynyt ollenkaan. Yleisin pyörän väri on musta ja usein pyörässä on etu- tai takakori tavaroiden kuljetuksen helpottamiseksi. Monivaihteisia maantiepyöriä ei juuri näkynyt ja peruspyörät sopivatkin kaupunkiajoon tasaisessa kaupungissa varmaan parhaiten. Näin siellä täällä Tuntureita, yleisin pyörämerkki on havaintojeni mukaan englantilainen Raleigh.

Tanskan design ansaitsisi vielä hyvin oman osionsa matkapostausten sarjaan, mutta Köpis taitaa olla nyt osaltani käsitelty. Ovathan nämä tanskalaiset Hayt, Muutot, Menut, NormanCopenhagenit ym. tuttuja täällä blogistaniassa ilman minunkin mainostamistani. Niitä tarrautui kyllä matkaani muutamia parin huivituliaisen lisäksi. Hinnat olivat hieman edullisemmat kuin Suomessa.

Kööpenhaminassa, II

Tanska on saarivaltio ja siksipä rantaa riittää - merenrantaa sekä salmien ja kanavien rantoja. Tanskalaiset ovat osanneet hyödyntää rannat ja rantarakentamisen upeasti. Elävä suhde rantoihin sekä hienostunut ja monipuolinen vesielementin käyttö kaupunkitilan elävöittäjänä yllätti minut.

Uusi akvaario Den Plå Planet lähellä Kööpenhaminan lentokenttää jäi tiukan aikataulun vuoksi tällä reisssulla sisältä tutustumatta. Massoittelultaan rakennus on kuin rannalle levähtänyt suuri suomuinen vesielävä. Kaunis ulkoa ja varmaan kokemisen arvoinen myös sisältä käsin. 

Tansakassa ja erityisesti Kööpenhaminassa on vankat merikylpylä- ja meriuimalaperinteet. Useita uimaloita on meren ja kanavien rannoilla. Helsinkiin Katajanokalle on puuhattu jo pari vuotta ensimmäistä meriuimalaa. 

Örestadin kaupunginosan maankäytöllisen arkkitehtikilpailun voitti aikoinaan nuorten suomalaisten arkkitehtien ryhmä. Arkkitehti Yrjö Rossi muutti paikan päälle kymmeneksi vuodeksi ja suunnitteli ryhmineen mm. kokonaan uuden kaupunginosan infraa. Yhtenä kaupunginosan teemana on vesi eri elementeissään. Hulevesien hallintaan kaupunkikuvallisena aiheena on panostettu. Kaunista - välillä levollista, ympäristöään peilaavaa vedenpintaa ja toisaalla elävää veden liikettä.

Törmäsimme pitkin kaupunkia myös yllättäviin vesiveistoksiin Tässä sykkivien vesipatsaiden iloinen solina kiinnitti huomiota ja kaukaa niitä lähestyessä.

Tanskan saarettomalta rannikolta on avoin näkymä kauas äärettömyyteen, jos ei sitten satu katselemaan naapurimaan Ruotsin suuntaan. Niin kaunis kuin Suomen rannikko onkin saristoineen, avoin maininki ja vapaa merenaava on hurmaava maisema. Kyllä siinä melkein henki salpautuu moisen kauneuden äärellä, eikös vaan!