Taitekohdassa

Maaliskuu on taitekohta.

Selvisin talvesta ja pimeästä.

Aauringonnousu siirtyy päivä päivältä koillisemmaksi.

Kevät ja kesä,

uskallan jo odottaa teitä.

Öljyväritaiteiluni on vuodelta 2014.

Hetki ennen kompostointia

Tänä talvena tulppaanit eivät ole auenneet vaan näivettyneet suppuisina. Ostin nippuja eri paikoisita ja lopulta valitin lähikukkakaupan myyjälle asiasta. Hän kertoi minun olevan oikeassa ja olettavansa, että Suomessa kasvatetut alkutalven tulppaanit ovat väärää lajiketta ja keskikesän kukintaan tarkoitettuja. Mene ja tiedä. Lopetin sitten tulppaanien ostamisen, vaikka ne ovat talven lempikukkani.

Jokin aika sitten huomasin ruokakaupassa tulppaaninipun, jossa kukkien terälehdet olivat jo vähän auenneet. Ei muuta kuin kassalle hieman kulahtaneen nipun kanssa. Ja voi! Viimeinkin sain sellaiset tulppanit, jotka eivät kuivetu pystyyn vaan aukeavat maltillisen kauniisti, muuttavat väriään ensin vähän tummuen ja sitten haalistuen, rypistyvät ja rapistuvat. Siis vanhenevat uskomattoman kaunisti muuttuen samalla koko ajan kuvauksellisemmiksi.  

Taitaa olla vähän samalla lailla ihmisten laita? Tuore kukka on toki kaunis sekin, mutta vähän ruttaantunut mielenkiintoisempi. 

Kaikki kuvat on otettu iltamyöhään valovoimaisella objektiivilla. Olen käyttänyt lisäksi kohdevaloa valoisuuden lisäämiseksi. 

Oppi 4: Ole kuin kotonasi

Iltaisin luen, kudon sukkaa, väritän langoilla.

Istun alas. Sohvalle tai keinutuoliin.
Sytytän kynttilän.

No, joskus poljen tovin kuntopyörää.

Nämä kuvat otin uudella valovoimaisella objektiivilla Fujinon f=35 mm 1:1,4.

Uusia ulottuvuuksia on tarjolla, mutta pitää vielä näköjään vähän treenata ja kokeilla.

Oi ihana elokuu

Tulin vaan toteamaan, että oli se hyvä, että tuli sittenkin tämä kesä. 

Mieltä ja kehoa hyväilevä lämpö ja leppeys. 

Oi ihana elokuu! 

Muuten ei tulevasta syksystä olisi tainnut tulla yhtään mitään. 

Nyt on kesää vedetty mieli ja keho täyteen, joten minun puolestani syksy voi nyt tulla. 

Vaikkapa jo huomenna. 

Hupsista!

Nyt en kerta kaikkiaan keksi enää mitään hyvää syytä olla päivittämättä blogia….. Tietokonekin kun oli pakko avata laskuja maksaakseni. En ajatellut tietoisesti pitää näin pitkää kirjoitustaukoa, mutta aika vain hupsahti jonnekin. Ensin oli mielessä monenlaisia aiheita, mutta vähitellen ne hiipuivat jonnekin taka-alalle ja keskityin selviytymään ns. työelämän haasteista. Virittelen nyt taasen tätä kirjoittamista vaikka sitten hitaaseen tahtiin.Yritän myös lukea muiden postauksia, blogien seuraaminenkin kun on jäänyt väliin pitkäksi toviksi. 

Lomalla siis ollaan onnellisesti toista viikkoa. Ennen tätä kevät oli ylikiireinen ja jouduin tekemään touko-kesäkuussa kuusipäiväisiä työviikkoja. Se on lähes liian rankkaa tällä iällä. Oli ne jokakeväiset peruskiireet ja niiden lisäksi pari aikaa vievää kehittämisprojektia. Minua henkilökohtaisesti ei siis ylen määrin ole harmittanut kylmä ja tuulinen kevät ja alkukesä. Ei sää haitannut varsinkaan ostettuani toukokuun alussa tuulen ja sateen loitolla pitävän parkatakin. Se osoittautui koko hintansa väärtiksi ja parhaaksi tekemäkseni ostokseksi aikoihin.

Tästä keväästä ja alkukesästä päällimmäisenä on mielessä perheen pienen ihmisen kehityksen seuraaminen. Tyttären tytär on nyt 3,5 kk:n ikäinen ja hän on oppinut jo vaikka mitä. Hän on kasvanut vastasyntyneestä vauvaksi, pieneksi omaksi itsekeen. Onneksi tytär ja vävy ovat toivottaneet meidät isovanhemmat tervetulleiksi vauvan kehityksen aktiiviseen seuraamiseen.  

Nyt on ollut pari lämmintä kesäistä päivää sadeherkkien päivien jälkeen. Kevään kiireiden vuoksi tuntuu parhaalta lomalta juuri nyt lähinnä vain oleminen ilman suunnitelmallisuutta tai tiukkoja aikatauluja. Huomenna menaamme lähteä pienelle reissulle Turkuun ja Naantaliin.

Tänään kävin vaihteeksi Kumpulan kasvitieteellisessä paratiisissa. Napsin kuvat puutarhassa kävellessäni. Tällä hetkellä kukkivat monelaiset valkoiset ”hörhelöt”, hortensiat ja spireat yms. Ja ruusut - ne tuoksuivat niin huumaavalta, että oli pakko sulkea silmät. 

Kaunista kesän jatkoa!

Talven taitekohta

Joulukuu on tuntunut marraskuuta valoisammalta. Tänään päivän pituus täällä etelärannikolla on runsaat viisi tuntia, mutta pienikin hetki auringon paistetta saa ihmeitä aikaan. Säätiedotukset lupaavat vielä tänään talvipäivänseisauksena lumisadetta, vaikka juuri nyt lunta tuovista pilvistä ei ole tietoakaan.

Edellisen postauksen kuvasta näkyy, miten alhaalta aurinko paistaa Hakaniemessä joulunalusviikolla puolilta päivin. Tämän postauksen kuvassa on Paarnoorontietä edeltävä tienvierustan suora Porissa. Sisko on joutunut joskus aiemminkin pysäyttämään auton kuvausstoppiin samaiseen paikkaan, jossa on jostain syystä usein aika dramaattisen näköinen taivas.

Olin pikavisiitilla Porissa ja näin uskomattoman ihanan, täydellisen pienen ihmisen, suloisen poikavauvan. Olen toissapäiväisen kohtaamisen jälkeen vähän väliä ajatellut tuota pientä poikasta. Muistellut, kuinka hän lämpöä huokuvana ja vauvantuoksuisena nukahti isotätinsä syliin autuaalliseen uneen niin, että saatoin ihan tarkkaan tehdä havaintoja hänen kasvojensa piirteistä ja uni-ilmeistä. Ihanaa, että sylkystäni löytyi niin pehmeän turvallinen kolonen vauvalle – kolo, johon voi ihan reporankaisen rentona vaipua unelmiinsa. Kun vauva alkoi heräillä, hän suoritti kokovartalon nautinnolliselta näyttäneen venyttelyn. Kyllä vastasyntyneet vauvat tietävät, mikä on keholle hyväksi.

Kaksi sukua saa nyt iloa tästä täydellisestä pikkuisesta pojasta ja hänestä tasapainoisen rennosti huolehtivista vanhemmistaan. Meidän suvussamme vauva on ensimmäinen seuraavan sukupolven lapsukainen ja siksikin hyvin erityiseltä tuntuva. 

Mutta nyt saavat toistaiseksi vauvahaaveilut riittää. Pitäisi nimittäin saada jonkinlainen joulusiivous aikaiseksi tämän päivän aikana. Huomenna vietän ensimmäiset kotijoulujuhlat lasten kanssa. Kauppalistan olen jo tehnyt ja taatelikakku muhii uunissa. Jouluinen tuoksu valtaa vähitellen kodin. 

Onni

Onni on mennä kauniina kesäiltana työviikon päätteeksi Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan. Siemailla mukillinen jäätelökahvia ja istuskella puutarhan penkillä. Auringossa tai varjossa - valinnan mukaan. Katsella ja kokea kaikkea sitä ihanutta kunnes puutarhan ovet sulkeutuvat. Kuvitella hiljenevässä puutarhassa olevansa puutarhan valtiatar ilman huolen häivää kukkien kastelusta, rikkaruohojen kitkemisestä, kuolleitten kukintojen nyppimisestä. Aistia elokuu, varjojen pidentyminen ja valon sävyn muuttuminen. Huomata loppukesän sävyt kukkijoissa. Olla kiitollinen ihanasta lämpimästä illasta ja kesästä. Unohtaa maailman meno, Putinit sun muut pellet, Gaza ja mitä niiitä nyt onkaan. Poistua lopulta henkilökunnan neuvomasta sivuportista vailla huolen häivää.

Kukkapläjäys, ole hyvä!

 

Astukaa puutarhaan

Vaikka ei omista omaa puutarhaa, voi Helsingissä nauttia puutarhan ja puistojen lumosta monessa paikassa ja ympäristössä. Annalan puutarhasta olen postannut useasti aiempina kesinä. Talvipuutarha Töölönlahden rannalla on aina ihastuttava ja siitäkin olen kirjoitellut. Lähimpänä kotiani on Kumpulan kasvitieteellinen puutarha eikä Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarhakaan kovin kaukana ole. Olen ostanut kausilipun (40 e) ja voin vuoden aikana visiteerata rajattomasti kaikissa luonnontieteellisen keskusmuseon puutarhoissa ja museoissa ( www.luomus.fi ). Vuosi sitten postasin Kumpulan kasviteiteellisestä puutarhasta, klik.

Tänään menin uuden kameran kanssa Kumpulan puutarhaan tavoitteena kokeilla kameran tarkennusasetuksia. Aika tarkaan pitää tarkentaa, mikä vaatii minulta malttamattomalta innostujalta vähän asennemuutosta. Kamerassa on kätevä tarkennusnäppäin, jolla voi tarkastaa zoomaamalla halutun tarkennusalueen hyvin tarkkaan ennen laukaisua, mutta tämä unohtui tyystin tämänpäiväisessä innostuksessa ja vihreyden häikäistyksessä.

Tällä hetkellä puistossa oli hyvin vihreää ja kasvillisuus on paikoin runsasta. Puiden uudet kasvustot, lehtien erilaiset muodot ja vihreän monet sävyt ovat mielenkiintoisia. Katselin sopivaa lukupenkkejä ja suunnittelen meneväni Japanilaiseen puutarhaan kirjan ja termospullon kanssa, jos hyvät ilmat edelleen jatkuvat. Kuvat ovat muutamaa lukuunottamatta juuri Japanilaisesta puutarhasta.

 
 

 
 

 

 

Sateen jälkeen

Sain kuin sainkin raahauduttua lopulta ulos. 

Liemi Kilpikonna komensi ja MK houkutteli. 

Voi ihanaa, kuinka raikasta on sateen juuri tauottua kesäisenä päivänä.

Tai no, ilman kosteuspitoisuus on ainakin 100 %, mutta varsinaisesti ei sada.

Kävelimme Hämeentien yli Toukolaan.

On niin vihreää ja ryöpsähtelevän vehreää.

Leikattu nurmi ja kukintaansa aloittelevat syreenit.

Kesä tuoksu on siinä.