Kadonneet sanat?

Jouduin lopettamaan runsas vuosi sitten kirjoittamisharrastuksen tietyistä syistä. Pari vuotta olen viritellyt vanhoja kuvallisia harrastuksiani ja totutellut vesiliukosten öljyvärien käyttöön. Niillä sutiminen on aivan ihanaa!

Kirjoittamisharjoitukset tein aikoinaan yksin kotona. Kirjoitin useimmiten yön hiljaisina hetkinä. Maalaaminen taas tapahtuu extempore ryhmän kokoontuessa galleriassa. Se on sellaista tuskan sekaista ja nopeaa inspiraation purkamista, usein todella innostavaa ja rentouttavaa. Aika hujahtaa lennokkaasti, ei tule edes nälkä eikä jano... Kuvallisessa ilmaisussa välineinä ovat värit, muodot, sommitelma ja taustalla on usein idea tai tavoite. Kirjoittamisen taustalla on tarina - se mitä haluaa sanoa. Välineinä ovat sanat, lauserakenteet ja tekstin rytmitys. Myös se, mitä ei kirjoiteta, mutta minkä lukija oivaltaa. Loppujen lopuksi kyse on lähes samasta asiasta - luovuudesta. Välineet vain vaihtelevat. Pidän kummastakin tavasta ilmaista itseä ja harjoitella luovuutta.

En olisi ikinä uskonut, että sanojen toistensa perään laittaminen voisi muodostua minulle ikinä miksikään ongelmaksi. Kevään mittaan kirjoittamisen on kuitenkin muuttunut kovin vaikeaksi, lähes ylivoimaiseksi. Bloginihan on ollut lähinnä päiväkirjamainen. Olen joihinkin vanhoihin postauksiin jopa kirjallisina pieninä tuotoksina tyytyväinen. Mutta nyt ei ole oikein irronnut. Ei sitten melkein millään.

Onhan minulla taas ollut joka keväältä tutut työkiireet ja muut harrastukset. Silti kirjoittamisen taantuminen on alkanut vaivata mieltäni. Jatkuva asiatekstin kirjoittaminen töissä ei nimittäin taida riittää edes mielenkiintoisten postausten kirjoittamiseen. Ainakaan teksteihin ei saa omakohtaisuutta. Sellaista sisältöä, että joku jaksaisi pysähtyä lukemaan koko jutun. Vai voisiko tämä johtua siitä, että monet blogeista ovat muuttumassa ylipäätään entistä lyhytsanaisemmiksi ja kuvapainotteisiksi? Nopeasti läpi silmäiltäviksi. Instagramsita olenkin löytänyt muutaman entisen bloggaajan. 

Olen kuumeisesti nyt miettimässä tätä asiaa. Haluaisin löytää jostain uuden kirjoittajaryhmän, jossa voisin luottaa kaikkiin muihin kirjoittajiin. Aieman ryhmän ohjaaja oli aivan erinomainen. Taidanpa heti ryhtyä hommiin asia tilan parantamiseksi. Ja yrittää vaikka väkisin vääntää näitä postauksia vähän tiheämpään tahtiin, ettei sanojen käyttö pääse ruostumaan tämän enempää. Pidänhän kirjoittamisesta!

Kuvat ovat eiliseltä aurinkoiselta päivältä Helsingistä, Fredrikinkadulta Punavuoresta. Kadun varrella on monta kivaa myymälää, suosittelen kävelemään kadun päästä päähän ja pistäytymään myymälöissä. 

Muutama merkintä sääpäiväkirjaan: On ollut kylmä kevät ja viime viikkoina niin hirveä tuuli, että hiukset ovat melkein irronneet päästä ja meikä liidellyt lähes lentoon taivaan tuulien vietäväsi. Valkoposkihanhet palasivat toissa viikolla, joten kai se kevätkin tulee niiden perässä. Tänään on ollut taas sateista ja harmaan sumuista aamusta iltaan. 

Hyytävä viikko

Viime viikonloppuna tuuli kääntyi puhaltamaan pohjoisesta. Etelä-Suomen kevät hyytyi paikoilleen. Tämän viikon ajan on Helsingissä ollut aivan hytisyttävän hyytävän kylmä ilma. Minun lisäkseni muutkin kulkevat kadulla toppatakin kaulukset ylhäällä. Tuuli puhaltaa nytkin mereltä niin, että suurimman ikkunan lasit helisevät ja parvekkeen lasitukset paukkuvat. 

Kaupungissa on kuitenkin ollut monenmoisia keväisiä tapahtumia. Suosiolla olen jättänyt niitä väliin. Kulinaristinen tai mikään muukaan syy ei ole riittävä mennäkseni esimerkiksi väentungokseen jonottamaan katuruokaa näin kylmällä säällä. Mikään ei myöskään houkuttele keskustelemaan kaikkialla juuri nyt parveilevien ja itseään tyrkyttävien kansanedustajakandidaattien kanssa. 

Helsingissä on viikon aikana vilahdellut taas monenvärisiä muovikasseja, viikonloppuna pinkkejä ja nyt keltaisia. Yhden pinkin ja pari keltaista minäkin olen kantanut kotiin. Yritän siis pyöritellä yhteiskunnan rattaita ainakin oman osuuteni verran.

Uintireissut ovat toistaiseksi tauonneet venehtäneen koiven vuoksi. Viikon kohokohtia ovat nyt olleet maanatain maalausillat. Kuvassa harmaalla ja sinisellä sutimisen seurausta. 

Sääpäiväkirjasta

On märkää ja pimeää. Sade vihmoo, pieksää, piiskaa. Lämpötila +4 astetta. Jalat lipsuvat mustan jään liukastamilla kaduilla. Taivaalla pilviharso ohittaa hiljaisen kuun. 

*

*