Heinäkuu

Heinäkuu taitaa olla esteetikolle, kulinaristille ja elämän nautiskelijalle vuoden huippuaikaa.

Luonto tarjoaa vihreän eri sävyjen lisäksi keskikesän yltäkylläisyyttä, värikästä kukkaisloista. Iki-ihanat väriltään valkoisesta ja vaaleanpunaisesta täyteläiseen punaviolettiin vaihtelevat pionit, tuoksuvat ja hennonväriset hajuherneet, perinteiset särkyneet sydämet, kauniin siniset ritarinkannukset… ja monet muut perennat  ja niittykukat kukoistavat juuri heinäkuussa. Heinäkuu on kuukaisista värikylläisin ja monivärisin.

Kasvimaan herkut kypsyvät heinäkuussa. Kesän ensimmäinen kesäkeitto maistuu aina kesältä, puhumattakaan kaalikääryleistä, yrteillä maustetusta tomaattikeitosta, kukkakaaligratiinista, haudutetusta parsakalista, maustevoilla ryyditetyistä porkkanoista, tillisilpulla höystetyistä uusita perunoista… Myöhemmin heinäkuussa alkavat kypsyä kanttarellit sammalikossa, kallion kupeessa.

Keskikesän herkku mansikka tuo myös kielelle kesän maun. Mansikka ja mascarponella maustettu kermavaahto - siinä maistuu kesä kaikessa ihanuudessaan! Mansikat tarvitsevat kypsyäkseen lämpöä ja aurinkoa.

Niitä tarvitsemme hyvinvoinniksemme myös me ihmiset, varsinkin täällä pohjolan perukoilla. Heinäkuu on lämmön ja latautumisen aikaa. Useimmille heinäkuu on lomaa arjesta ja työstä. Rymistelemme sandaaleissamme ja kesähepeneissämme sisältä ulos, riisumme yltämme kuoret ja sukellamme viileään veteen. Vapudumme muutaman kesäkuukauden ajaksi. 

Ladatkaa akkunne lämmöllä ja auringolla!

Aloitin kuukausia ja vuodenkiertoa pohdiskelevat kirjoitukset vuosi sitten elokuussa. Nyt vuodenkierto siis täyttyy ja pohdiskelut loppuvat tässä muodossa. Kaikki kirjoitukset löytyvät kuukaudet-tunnisteen alta.  

Kesäkuu

Ihana toukokuu päättyy aina ja eittämättä vuodenkierrossa. Siirrytään kesäkuuhun – ihan hyvä kuu kesäkuukin on. Leimallisinta kesäkuussa on mielestäni:

 VALO

Valo tulee korkealta ja sitä riittää lähes koko vuorokaudeksi.

VÄRIT 

Värejä on kaikissa ihanissa kesän mielikukissani kuten omenapuun kukissa, 

kieloissa, syreeneissä, orvokeissa…

VAPAUS

Vapauden ja joutilaisuuden tunne liittyy kouluvuosiin. Nyt alkaa loma! Mutta vain koululaisille ja opettajille, joille tietysti suon ilomielin vapauden. Minulle se on ollut pelkkää toiveunta koko aikuisiän, koska juuri kesäkuuhun ajoittuu työni kiireisin aika. Paras alkukesä menee pitkät päivät töissä istuskeluun. Ikinä en ole pystynyt pitämään lomaa kesäkuussa. Mutta nautitaan silti kesäkuusta sen verran, mikä keritään!

Toukokuu

Oi ihana toukokuu!

Olet minusta kuukausista kaunein ja ihmeellisin.  Pidän keväästä. Pidän hennonvihreästä metsästä, jossa näkee esteittä kauas. Pidän nuorista herkistä lehdistä ja kevään kukista. En voi olla ihastelematta toukokuista kasvun voimaa ja luonnon asettumista kesään. Pidän peipposen ja rastaan laulusta metsäpolulla. Nautin satakielen iltakonsertista. Pidän alati pidentyvistä päivistä ja valoisemmiksi muuttuvista öistä. Pidän luonnon D-vitamiinista, koska se virkistää minut. Pidän energiasta, joka asettuu kevään edetessä minuun. Pidän  ensimmäisestä jäätelötötteröstä ja valoisien iltojen vilpoisuudesta. Pidän siitä, että koko kesä on toukokuussa vielä edessä päin.

Ainoa ikävä asia toukokuussa on sen nopeus. Toukokuu kestää vain 31 päivää. Soisin tuon ajan tuplaantuvan, kevään etenemisen hidastuvan ja vuodenkierron pysäyttävän vähän vauhtiaan juuri toukokuun ajaksi. Että ehtisi kerrankin nauttia tarpeekseen luonnon heräämisestä ja valoisuudesta.

Hyvää Vappua!

Huhtikuu

Huhtikuu on kaksijakoinen ja säänvaihteluiltaan raju. Jotkut se huumaa, jotkut se masentaa. Huhtikuussa kaamosapeutta ja -masennusta potevat heräävät henkiin, mutta kevätahdistus saa jotkut epätoivon valtaan. Huhtikuuta on joskus luonnehdittu kuukausista julmimmaksi. 

Huhtikuussa lumen alta paljastuu talven alla maatunut luonto. Virtaavat purot, joet ja isommatkin uomat huuhtelevat maan ja luonnon talven jäljistä. Vesi levittäytyy ja siirtää uomien varsille humusta ja kasvun voimaa. Tuleva kasvukausi tarvitsee kosteuden lisäksi ravinteita.

Kevääseen ja luonnon uusiutumiseen liittyy paljon tunteita ja vanhoja perinteitä. Huhtikuuhun osuva pääsiäinen edustaa joillekin hiljentymistä ja uskonnollista uudestisyntymistä. Joillekin riittää pääsiäisenä syvä kumarrus keväälle. 

Nyt saa ja pitääkin työntää kourat multaan. Kesäaikaan siirryttäessä illat pitenivät kertaheitolla. Sitä jo odotin!

Maaliskuu

Maaliskuussa tulee kevät, VALO ja kesän odotus. Ne tulevat keikkuen, sen tiesi jo vanha kansa. Tiistaina aamupäivällä Helsingissä esimerkiksi pöllysi lunta ja iltapäivän ajan taivaalta satoi jatkarättejä. Karkauspäivänä keskiviikkona aurinko sen sijaan paistoi ihanan keväisesti. Siirryin heti aamuauringon kunniaksi villakangastakista astetta kevyempään palttooseen. Vaihtelevaa säätä näyttää olevan odotettavissa lähipäivinä edelleen.

Maaliskuussa kevät kuitenkin selättää talven päivä päivältä ja vääjäämättä: lumet sulavat, räystäät tippuvat, purot virtaavat, lehtivihreä kirpoaa kasveihin, kasvun mahlat pääsevät vähitellen valloilleen. Muutolitujen paluumuutto alkaa ja muutto kiihtyy keväisten ilmavirtausten salliessa.

Minä pidän keväästä ja sen jyrkistä varjoista, silmiin pistävästä auringosta ja siitä, että luonto kääriytyy esiin lumen alta. Ja mikä parasta - nyt voi jo ilman diivailun elkeitä pistää silmille aurinkolasit.

Hyvää kevättä Sinullekin! 

Helmikuu

Helmikuu on mielestäni talven kaunein kuukausi. Helmikuussa parhaimpina päivinä pakkasilma ihan oikeasti helisee ja lumi narskuu kengänpohjissa. Aurinko alkaa päivisin jo hieman  lämmittää. Käännetään siis kasvot kohti isoa valoa!

Helmikuinen lumi ja valkeus on haasteellista niin maalaamista kuin valokuvaustakin harrastavalle. Valkoinen hanki muodostuu kaikista spektrin väreistä, lukuisista nyansseista ja sävyistä. Oikeasti valkoista ei ole. Maalatessa ja tarkemmin tutkiessa tämän huomaa. Helmikuiset siniset hetket ovat sinistäkin sinisemmät. Paras talvimaiseman maalari konsanaan on mielestäni Pekka Halonen.

Parempaa aikaa odotellessa - helisevää helmikuuta!

P.S. Flunssan ja sen jälkeisen väsymyksen vuoksi en ole tammikuussa vielä ollenkaan kuvannut ihania hankia, siksi tällainen kumma kuva parvelasituksen lumikiteistä. Päivityksetkin ovat jumittaneet samasta syystä. Toivottavasti te lukijat ette ole kuitenkaan hävinneet ihan kokonaan antoisammille apajille.
PP.SS. Jälleen kerran muuten vältin flunssan jälkitaudin eli keskikorvatulehduksen. Oma ja hyväksi kokemani resepti on ylläpitää kuumetta ja välttää kokonaan kuumetta alentavien tulehduskipulääkkeiden käyttö. Jälkitaudin aiheuttavat bakteerit kuolevat lisääntyvien valkosolujen taistossa. Ihan luomusti. 

Tammikuu

Onko tammikuu vanhan loppu ja uuden alku? Gregoriaanisen kalenterin mukaan vuosi toki loppuu ja uusi alkaa. Iän myötä sitä kummastelee vuoden taas vaihtuessa, että kuinka aika kulkeekaan kuin koko ajan vauhtiaan kiihdyttäen.  

Todellisuudessa vuodenvaihde ja tammikuu ovat vain joulun tauottamaa talven jatkumista. Kevättä kohti ollaan vuoden alkaessa onneksi jo reilusti menossa. Päivän pitenemisenkin huomaa jo muutaman viikon kuluttua viimeistään. Valoisan ja pimeän kaksinkamppailu lähenee joka päivä sitä vaihetta, jolloin valo lopulta päihittää pimeän.

Olen vaalinut huonohkosti uudenvuodentraditioita. Raketteja on hienoa katsella niiden esteettisyyden ja yllätyksellisyyden vuoksi, vaikka itse en niitä ole oikeastaan milloinkaan ammuskellut. Olen vähän jopa pelännyt paukuttelua. Paukutteluikäisenä poikani tosin onnistui pelkoani hieman lievittämään. Eilen katselin ilotulitusta siskon perheen luona Porissa. Naapurit siis ammuskelivat ja me katselimme. Vasta tänään huomasin, että kamerassa olisi ollut valmiit ilotulituksen kuvaamiseen tarkoitetetut asetukset. Ensi vuonna ehkä otan uusiks?

Vuodenvaihteessa on tapana katsella eteen ja taakse. Parasta minulle on viime vuonna ollut se, että heti tammikuun alussa liukkaalla loukkaamani ja kesäkuussa lopulta leikattu polvi on syksyn kuluessa toipunut ennalleen. Porissa käydessä tuli yllättäen liukasta ja menin heti tuttuun kelpo kenkäkauppaan alennusmyyntiin. Talvikenkien pitävät pohjat olivat valintakriteereistä ykkösenä. En todellakaan toivo viime tammikuun toisintoa.

Uudenvuodenlupausten sijaan yritän elää päivän kerrallaan. Se ei suinkaan ole helppoa. Paljon helpompaa ja turvallisuuden tunnetta lisäävää on tehdä tulevaisuuteen liittyviä suunnitelmia. Tyydyn muutamaan toivomukseen ja tavoitteeseen. Pyrin vuoden mittaan tekemään niiden toteutumiseksi tarvittavia valintoja. Talveakin alan oikeastaan jo vähän toivoa tulevaksi. Eiköhän vähintään pikapyrähdystalvi tänäkin vuonna vielä ennen kevättä  koeta. 

Parasta tammikuussa ehkä on sittenkin uusi käsilaukkuun mitoitettu vuosikalenteri. Ennen kaikkea kalenterin merkintöjä odottavat ja vielä tyhjät sivut. Kalenteri on tosin kutistunut aiempaa pienemmäksi, koska työasiat hoidan sähköisessä phone- ja pc-kalenterissa. Perinteisestä en kuitenkaan ole vielä luopunut - ainakaan tänä vuonna 2012.

Toteutukoon vuoden 2012 toiveenne!

Joulukuu

Joulukuun saapuessa hypätään vihdoin syksystä talveen. Minulle alkaa odotuksen aika. Odotan juhlan tunnelmaa, seuraavaa vuotta ja päivän pidentymistä. Useinhan odottaminen on ihanampaa kuin se, mitä konsanaan odotamme. 

Lapsena muistan odottaneeni joululomaa, joulutodistusta ja tietenkin Joulua kaikkine valmisteluineen ja rituaaleineen. Joululahjojakin taisin silloin jännittyneenä odottaa. Nyt odotan joulun yhteyteen ymppäämääni kahden viikon lomaa, valon juhlan tunnelmaa, sukulaisten tapaamisia, lepoa. Toki odotan myös harvoja vaalimiani jouluisia perinteitä. En lukeudu joulustressiä poteviin, vaikka sellaisiakin jouluja elämäni varrella ja ruuhkavuosina on ollut. Nyt otan ennen kaikkea rennosti.

Syksyn ja talven taitekohdassa minulle tapahtuu usein jotain itsellenikin selittämätöntä. Marraskuun alakulo häviää yhtäkkiä tiehensä. Muutun toimeliaammaksi, unen tarve vähenee, jaksan enemmän ja olen hyväntuulisempi. Nyt tuo muutos tapahtui eilen (ihan todella) ja jatkui tänään. Sain tänään enemmän aikaan kuin loka-marraskuussa yhtenäkään työpäivänä. Talvi sopii minulle kylmyydestäkin huolimatta hyvin. Olenhan minä itsekin joulukuun ja talven lapsi. 

Huomenna siirryn kuuntelemaan jouluradion tauotonta joulunodotusmusiikkia. Odotus pitää meitä nyt otteessaan. Tästä se taas lähtee! Suuntana on tuleva!

Marraskuu

Marraskuu on luopumista.

Valosta, lämmöstä, lehtivihreästä, väreistä.

Ei vielä minkään odotusta.

Paitsi talviunen.

Marraskuu on kuukausista turhin.

Kokonainen kuukausi edessä!

Kertokaa minulle, mihin tätä marraskuuta tarvitaan?

Kaikesta huolimatta:

Positiivista marraskuuta!

Lokakuu

Syyskuun lopulla päivät alkavat kutistua. Lokakkuussa illan pimeä lähenee päivä päivältä ja aamulla herätessä on hämärää. Pian siirrytään talviaikaan. Aamu muuttuu silloin mustaksi. Kuurayön hipaisua odotellaan etelässä.  Lehdet eivät loista, haalistuvat vain. Kohta lounatuuli pyyhkii loputkin niistä mukaansa. 

Nyt viimeistään on pakko kaivaa talvisäilöistä esiin sormikkaat ja kaulahuivi. Villasukkiin siirryin syyskuussa.  Lämmin takki odottaa vielä pakkasöitä. 

Pian maisema muuttuu graafiseksi. Sisäänkääntyneenä ja alituisessa harmaudessa ajatus saattaakin kirkastua  ja luovuus yllättää mielen! 

Katselen työkalenteria ja haaveilen vapaasta. Vähän kun jaksaisin tässä kuussa puristaa, voisin olla vaikka viikon marraskuussa talvilevolla. Sitä odtellessa: 

Oikein hyvää lokakuuta!

Syyskuu

Syyskuussa hypätään kumisaappaisiin. Ihmetellään, kun maahan putoilevat syksyn keltaiset lehdet liimautuvat niihin. Ihastellaan taivaalla kiitävien pilvien purppuraisia reunustoja. Iltakävelylle otetaan mukaan LED-lamppu. Katsellaan valoja ihmisten ikkunoissa. Kuunnellaan tummaksi muuttuneen meren huminaa. Aletaan iltaisin haukotella, illat lyhenevät ja unen tarve kasvaa. Aletaan torkahdella kesken televisioviihteen. Puetaan jalkaan villasukat. Sytytellään kotiin kynttilät. Vaihdetaan peitoksi talvitäkki. Aletaan himoita lohturuokaa (=makeaa) - juuri kun on opittu nauttimaan vähähiilihydraattisesta vihannespainotteista ruokavaliosta. Siirrytään sisälle. Kotoillaan ja nautitaan siitä!

Hyvää ja lämmintä syksyä kaikille! 

Elokuu

Elokuu on nimensä mukaisesti elonkorjuun aikaa. Talveen varautumista. Heinä- ja elokuun taitteessa luonnon sävyt muuttuvat nopeasti. Illat lähestyvät, auringonlaskut muuttuvat väriloistoksi ja varjot pitenevät.  Syksyn kontrastit ja värien kuulaus hiipivät luontoon. Kesän kasvillisuus on pakahtua yltäkylläisyyteen. Myös mieli alkaa valmistautua syksyyn ja talveen. Hieman haikeutta siis ilmassa. Nytkö se jo päättyy, vaikka vasta hetki sitten alkoi.

Viikonloppuna katselin maisemaa haikeutta tuntien. Viljanpuimurit olivat ilmestyneet Varsinais-Suomen pelloille. Pilvet taivaalla olivat raskaat, sadetta uumoilevat.

Aiemmin asuessani omakotitalossa elokuu tuntui joskus loppumattomalta säilömiseltä ja sadonkorjuulta. Nyt säilön pääasiassa suoraan torilta pakkaseen. Ainakin minulla on talveen varautuminen geeneissä, edelleen on pakko säilöä jotain talven varalle.

Mutta miten säilöä kesän valo ja lämpö koko pitkän talven varalle?