Pieni elämä

Voisin kirjoittaa, että tekaisin iltojen puhteiksi tällaiset jämälankasukat. Oli kuulkaas tosi kiva kutoa vanhoja jämälankoja iloisen värisistä pikkukeräsistä sukiksi ohulla ruusupuisilla puikoilla. Hienot ja lämpimät tuli ihan tyhjästä vaan. Mitäs tykkäätte <3

Mutta blogini ei ole hyvänmielenblogi enkä minä aina yltiöpositiivinen ihminen.  Kudoin (eli neuloin) nämä sukat ihan silkkaa turhautumistani. Töihin paluu ja alkuvuosi on ollut jotensakin takkuinen. Kuin joku haikeus ja väsymys olisi iskenyt sisikuntaan.

No, syitä toki löytyy. Kuten nyt esimerkiksi talveton talvi ja jatkuvat pääkallokelit. Ja varovaisesta etukumarassa kävelystä kipeytyvät lonkat - ei siis tee mieli kävellä muuta kuin aamulla töihin ja illalla töistä kotiin. Potuttaa myös, että E:llä alkava operaattori ei onnistunut toimittamaan hädin tuskin enää toimivan vanhan phonen tilalle jo viime vuonna ostamaani uutta missään järjellisessä ajassa, vaikka puhelinmarkkinoilla on ymmärtääkseni ostajan markkinat. Tai työpaikan iv-remppa kaikkine kolinoineen, meteleineen, pölyineen ja raittiin ilman puutteineen. Ja tietenkin työpöydälle kasautunut läjä hommia, jotka pitäisi hoitaa suitsaitsukkelaan, vaikka ei metakan vuoksi pysty kunnolla edes keskittymään ajatustyöhön. 

Jämäsukkien kutominen on siis ollut lähinnä terapiaa viime aikoina pieneksi kutistuneelle elämälleni. Huomasin, että Deet ja Beet olivat joululoman aikana loppuneet. Aloitan apteekista!

Pyörälapaset

Hidastelevien postausten perusteella voi jo aiheesta tulkita, että yksi postaaja on vissiin hyytynyt... Mut ei ole, täällä sitä vielä pihistään ja pinnistellään. Mielessä on monta aihetta, mutta työt haittaavat vieläkin harmillisesti muuta elämääni. Pientä valoa pilkottaa kuitenkin jo tunnelin päässä, luulisin ainakin.

Ajattelin matkia tänä vuonna Auli-siskoa, joka pitää blogissaan kirjaa lankojen kulutuksesta (lisäsin seurannan oikealla alimmaiseksi). Aulihan kuluttaa lankoja ihan ammattilaisen ottein, joten en suinkaan ryhdy kilpasille. Muuttaessani vuoden vaihteessa yksi kokonainen komerollinen täyttyi langoista, joten olisi vähän haastetta silläkin rintamalla. Tänä vuonna en ole ostanut vielä kerän kerää enkä vyyhdin vyyhtiä. Vaarana tosin on, että saatan lipsua ostamaan lisää lankoja, koska huomasin Vihreän Vyyhdin tekevän muuttoa työmatkan varrelle.

Kun näin pyöräaiheisten lapasten ohjeen, tiesin välittömästi kenelle voisin ne kutoa. Jouluksi jo aioin, mutta vasta hiljattain sain nämä valmiiksi.

Olen monessa asiassa aika suurpiirteinen, mutta kirjoneule on pakko tehdä TÄYSIN ja joka silmukan osalta ohjeen mukaan. Siinä ei sitten lipsuta silmukkaakaan. Lisäsin miehen kokoon viisi silmukkaa ohjeeseen verrattuna ja jouduin vähän ynnäilemään, joten matematiikan ikivanhat opinnot eivät ole ihan hukkaan menneet. Toisen käden lapasen neuloin ohjeen peilikuvana ja siinäkin riitti vähän pähkäilemistä. Telkkaria katsellessa olen alkuvunna kutonut saapassukat parille työkaverille, mutta niiden kutominen sujuukin sitten melkein silmät kiinni ja rutiinilla.

 Vanha valomainos on kuvattu

Sörnäisten MokoMarketista.

Lankalauantaita!

Koska olen äitini tytär, en heitä langanpätkiäkään hukkaan. Nämä sormikkaat innostuin neulomaan ohuiden sukkalankojen jämistä ohuilla sukkapuikoilla (2,5). Langoista osa oli raitalankoja. Jotkun langanpätkät ovat alle metrin pituisia, mutta tällaiseen sötkömalliin ne uppoavat mainiosti. Neuloin samanaikaisesti molemmat sormikkaat, joten ne ovat suurin piirtein toistensa kaltaiset. Voisvat olla myös aivan erillaiset. Toiseen sormikkaaseen voisi neuloa esimerkiksi punasävyiset langanjämät ja toiseen siniset. 

Tässä lähikuva sattumanvaraisesti neulotusta kirjoneuleesta. 

Tästä jämälantakasasta inspiroituneena aloitin neulomisen.

Sormikkaat syntyivät kuin tyhjästä, kasa ei  juuri yhtään pienentynyt. 

Hyvää Lankalauantaita ja Pääsiäistä!

Hali hali

Alpakka-langasta on miellyttävää neuloa. Lanka on ihoa vasten pehmeää ja lämmintä. Lanka soveltuu erityisen hyvin sormikaiden ja kaulahuivien neulomiseen.

Alpakoiden väri vaihtelee luonnonvalkeasta ruskean eri sävyihin. Harmaita ja mustiakin alpakoita käyskentelee Etelä-Amerikan tasangoilla. Kuvan alpkakoihin törmäsimme syksyllä Teijon Mathildedalin ruukkialueella. Ei ihme, että alpakoita käytetään terapiaeläiminä. Niin ystävällisen hymyilevän hyväntuulisen näköisiä, vai mitä? Ovat kasvattajaemännän kertoman mukaan sopeutuneet hyvin Teijon olosuhteisiin. Ovat kuulemma sitä, miltä näyttävätkin. Siis kilttejä.

Kasvattaja kertoi myös, että baby-alpakka ei ole vauva-alpakan lankaa, kuten olen kuvitellut. Se on lyhyintä ja kestävintä karvaa ja baby:stä kehrätään arvokkainta alpakkalankaa. Kuvassa olevat lankani ovat baby-alpakkaa ja värjäämättömiä. Hieman hintavia kylläkin. 

Alpakasta neulotuissa sormikkaissa tulee kokemuskeni mukaan herkästi reikä peukalon päähän. Joten jätin suosiolla kaikki sormenpäät pois. Olen tehtaillut suvun nuorille miehille joululahjaksi alpakkasekoitelangasta sormettomia… hmm kämmekkäitäkö nämä ovat.

Minun käteni uppoavat kämmekkäisiin (vai kämmeköihin?) kokonaan, mutta minulla onkin pikkukätöset. Lanka on DROPS Lima/65 % wool 35 % alpaca. Väri on harmaakarvaisesta hymysuusta ja lampaasta kehrättyä. Olen kutonut tiukkaa kudosta puikoilla 3 (ohjeessa 4-5). Silmukoita on 50, resori (3 oikein, 2 nurin) jatkuu kämmenen selkämyksen puolelle, jotta kämmekkä olisi kädessä joustava. Lämpimältä tuntuvat. 

Hali hali J

"Suojelen sinua kaikelta"

Äitiys on ikuista. Vaikka lapset kasvavat ja antavat omien siipiensä kantaa, äidille (ainakin minulle) lapset ovat omia pikkuisia. Lapseni ovat monessa asiassa viisaampia ja rohkeampia kuin minä, mutta vanhemmuuden rooli säilyy kuitenkin ikuisesti tietyllä tasolla. Lasten liihotellessa maailman merillä haluaisi levittää omat siipensä heidän suojakseen ja poistaa kaiken maailman pahuuden heidän tieltään. Vaikka jokainen joutuukin omat kivikkonsa kompuroimaan. Tätä mietin kutoessani tyttärelle mukaan kirjoneulelapasia hänen lähtiessään tänään tutkimusmatkalleen suureen maailmaan.

Hyvää ja mielenkiintoista matkaa kullanmuru!

Arkisten kiireiden keskellä saatiin koko perhe perjantaina illalla kasaan. Kävimme syömässä kiinalaisessa Tigerissä Korkeavuorenkadulla. Suosikkini viidestä eri riisin lisukkeesta oli paahdetut munakoisot, jossa oli sopivasti chilin potkua. Tulisinta valitsemistamme rohkenin vain varovasti maistaa.

 Kaikki tuli joukolla syödyksi.

Odotan myöhään illalla saavani tekstivistinä varmistuksen 

lentokoneen saapumisesta valtameren taa.  

Lammas lämmittää sormia

Eilen illalla vasta päättelin joulukuussa neulomieni sormikkaiden ja kynsikkäiden langanpäät. Sormikkaat ja kynsikkäät on neulottu kotimaisesta lampaanvillasta kehrätystä ja käsin värjätystä langasta. Olen iloinen, että jaksan taas tehdä jotain muutakin, kun raahautua töihin, töistä kotiin ja iltaisin kutoa iänikuisia villasukkia. Olen siirtynyt nyt kevätaikaan ja aloittanut villasukkien kutomislakon! Nyt onnistui siis jopa vanhojen neuletöiden viimeistely eli lankojen päättely.

Iltapäivälehden lööpistä huomasin tänään, että ”Kevät alkaa nyt”. Tänään olikin hieman lämpimämpää kuin aiempina jäisenkylminä päivinä. Huomenna laitan nuo kirjavammat sormikkaat kätösiini ja paksut villatumput talvijemmaan. Jos oikein hyvin käy, saatan siirtyä sormikkaista suoraan sormikkaattomaan aikaan? Saattaa myös käydä niin, että etenen sormikkaista vasta kynsikkäiden kautta avoimiin käsiin?

Lankaparatiisissa

Joulun tienoilla olen tyhjennellyt lankavarastoja kutomalla villasukkia, tumppuja ja myssyköitä. Aiemmin syksyllä tein päätöksen, että en osta uusia lankoja ennen nykyisten varastojen tyhjentymistä. Aika kauan pysyin päätöksessä.  Perjantaina aamulla työmatkalla huomasin Metro-lehdessä mainoksen Ogelin lankaparatiisin alesta. Ajattelin, että lankoja ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi koskaan liikaa... Pakko oli siis lähteä töiden jälkeen hypistelemään lankoja. Noin tunnin kuluttua poistuin paratiisista ison lankakassillisen kera.

Olen aiemminkin hypistellyt japanilaisia Noro-lankoja, mutta en ole ennen käyttänyt niitä. Nyt alekori herätti kokeiluhalun. Lankojen voimakkaat värit ja liukusävytys inspiroivat.  Lanka on kehrätty rouheaksi ja neuleeseen/virkkaukseen tulee mukavan tuntuinen eloisa pinta.

Heti illalla piti jo aloittaa kokeilut. Violetista, savunsiniharmaasta ja sammalenvihreästä koostuvasta sävystä aloin virkata helppoja neliöitä (huivi, peite tai joku muu?). Virkkaukseen lanka tuntui sopivan hyvin. Aurinkoisesta sävystä kudon pitkävartiset sukat. Lanka ei luista yhtä hyvin kuin tavallinen villainen sukkalanka. Millaisia käyttökokemuksia teillä käsityöihmiset on Noron kestävyydestä? Ohjeen mukan neule pestään käsin, oletteko kokeilleet konepesua? 

Langat ne on mun iltojeni ilo

Marraskuussa lankamaniani nousee toiseen potenssiin. Iltaisin on niin mukavaa omassa pesäkolossa hääriä lankojen kanssa. Kuvan kahdet esisävyiset vironvillalankavyyhdit hankin muutama viikko sitten Tallinnasta. 

Vadelmanpunaisesta langasta kudon pitkää huivia ”yksi nurin ja yksi oikein”-kutimena. Meinaan pistää valmiin huivin ja myssykän pesukoneeseen. Tavoitteenani on hieman pehmentää tyypiltään karkeahkoa lankaa kevyellä huovutuksella. Vyyhtien pesuohjeena on 30-asteinen hienopesu. Ajattelin kokeilla 40-asteista pesua. Onko kenelläkään kokemusta vironvillan huovutuspesusta? Missä lämpötilassa kevyt huovutus onnistuu? Entä  kuinka paljon prosentuaalisesti neulos kutistuu?

Sinivioletinvihreästä langasta virkkaan kolmiohuivia. Mallin nappasin jonkun käsityöblogista, enkä muista nyt ketä siitä kiittäisin. Virkkausmalli on helppo ja nopea virkattava. En pysty virkkaamaan, jos joudun keskittymään esim. elokuvan katsomiseen. Silloin kudon, koska se sujuu automaationa ilman, että pitää yhtään keskittyä. 

Vadelmanpunainen lanka toimii kuin väriterapia näin syksyn pimeinä iltoina, sinivioletinvihreä taas on kuin loppukesän hämärtyvä ilta. Harmi, että värit eivät keinovalossa otetuissa kuvissa toistu yhtä kauniina, kuin mitä ne päivänvalossa ovat. Vironvilla ei käsitöitä tehdessä kuivata käsiä kuten jotkut langat. Langat sen sijan rasvaavat käsiä, tunnen olevani  ikäänkuin lähellä lammasta J

Äiti, mamma

Viime päivinä olen ajatellut useasti äitiä. Ajattelen häntä muutenkin lähes päivittäin. Tänään olisi hänen 84. syntymäpäivänsä. Äidin eläessä en useinkaan muistanut hänen syntymäänsä, koska poden muutenkin eräänlaista "mustaa aukkoa" marraskuun kohdalla. Olimme äidin kanssa kovia mittailemaan toistemme tahtotiloja, otimme yhteen ja kiukuttelimme toisillemme. Mutta välitimme toisistamme ja olemme antaneet kaiken tukemme toisillemme hädän hetkellä. Se on aina ollut ihan selvää. Ikääntymisen myötä huomaan aina vaan enemmän äidin piirteitä itsessäni – ja lapsissani. Näin hän kulkee edelleen matkassamme.

Viimeksi muutama päivä sitten keskustelimme tyypilliseen tapaan tyttäreni kanssa, että ”kyllä mamma olisi tästä niin iloinen”. Tytär sai lapsesta alkaen unelmoimansa työn ja etenee hyvää vauhtia tutkijanurallaan. Hän sanoi: ”Ei mennyt mamman geenit hukkaan”. Toki hänellä on kolmen muunkin henkilön geenit, mutta tutkijan työssä välttämättömän innostumisen kyvyn ja uuteen asiaan liittyvän uteliaisuuden hän on kyllä ilmiselvästi perinyt minulta. Minä olen nuo samat ominaisuudet perinyt äidiltäni.

Ikääntyessä huomaa joidenkin ikätovereiden innon ja tekemisen ilon lopahtavan. Aika alkaa silloin käydä pitkäksi ja elämänsisältö köyhtyy. Vaarana on koteloitua omaan sisäiseen mukavuustilaan ja alkaa vältellä ulkopuolisia vaikutteita. Äidille ei koskaan käynyt noin, vaikka hän vanhemmiten muuttuikin hieman konservatiivisemmaksi. Toivon, että minullakin innostuneisuutta, luovuutta ja puhtia riittää eläkevuosille asti.

Entä nuo kuvan villasukat? Äidiltä saamani elämänoppi on kädentaitojen itsestäänselvyys tärkeänä osana elämää. Äidillä oli "sukkarinki", suuri joukko ihmisiä, joita hän villasukitti. Minä ja siskoni olemme jatkaneet perinnettä ja luovutamme sukkia lähimmäisille, paitsi perheelle myös tuttaville. Kuvassa olevat eri kokoisiin jalkoihin kudotut sukat ovat tänään menossa lahjoituksena myyjäisiin. Sukat lämmittävät toivottavasti minulle tuntemattomien henkilöiden askellusta. 

Hyvää käsille

Käsityöt ovat minusta mainiota ajankulua ja tehokkaasti ajatuksia virittävää hommaa. Aivot stimuloituvat käsien motorisessa liikkeessä ja silmien tehdessä yhteistyötä käsien kanssa. Aivokemialliset virtaukset pääsevät ilmeisesti tositoimiin jotenkin tehostetusti?

Äitini oli kova tekemään käsitöitä ja myös taitava tekemisessään. Vaikka hän ehti potea nivelrikkoa vuosikymmenet, käsissä ei ollut särkyä tai erityistä jäykkyyttä. Kiitos tästä kuului hänen mukaansa käsien lukuisten pienten lihasten hyvälle kunnolle. Omat käsivoimani ovat kehnot, mutta kädet toimivat muuten moitteettomasti.  

Syksyisin haluaisin käpertyä hissuttelemaan omaan kotikoloseeni. Halusin vaan levätä, lukea ja tehdä käsitöitä. Samalla tuumaisin kaikki mielessä pyörivät asiat. Ilman, että kukaan odottaa minulta yhtään mitään - ei työantaja, en minä itse eivätkä liioin muut ihmiset.

Viikko sitten tein turkoosin väriset villasukat ja nyt viikonloppuna innostuin neulomaan jämälankatumput. Pohjana on samainen turkoosi raidallinen sukkalanka ja pussinpohja sekalaisia kesän aikana neulottujen villasukkien langanrippeitä. Vähän heleät ja kesän väriset tumpuista taisi tullakin. Kahdella langalla neuloen tumpuista tulee lämpimämmät. Testasin näitä jo tänään ja hyvältä tuntuivat. 100 grammaa ohutta lankaa riitti juuri ja juuri varrellisiin sukkiin ja tumppujen pohjalangaksi. 

Malli on yksinkertasin mahdollinen: 2 + 2 silmukkaa väriä vaihtaen. Pohjana yksi sävy ja toisen sävyn vaihto kuuden kerroksen välein. Itse kudoin 2,5-puikoilla ohuesta langasta ja loin 4 x 17 silmukkaa. Peukalo vain lovettiin neulokseen ilman silmukoiden lisäämistä ja kaventelua. Peukalovara on näissä 12 silmukkaa, yhteensä 28 silmukkaa. Helppoa ja kivaa, kun voi neuloessa samalla väritellä!

Kiitos Auli-sisko hyvästä jämälankojen käyttöideasta!

Juoksua...

Joskus asioita kasaantuu aivan liiaksi ja koko viikko voi tuntua pikajuoksusuoritukselta. Tämä viikko on ollut juuri vähän tällainen. Töitä on liikaa ja työpäivät ovat jatkuneet joka päivä niin pitkään, kun on ihan pakko lähteä kohti seuraavaa etappia. Sitten juoksen viime hetkellä kokoukseen tai harrastuksen pariin. Jatkoa seuraa vielä lauantainakin, jolloin minulla on työvelvollisuuksia. Sunnuntaina meinaan ottaa iisimmin.

Tänään kävin ruokatunnilla syömässä tyttäreni A:n kanssa. Tapaan hänet seuraavaksi toukokuussa. Tällä välillä meinaamme skypettää mantereiden ja aikavyöhykkeiden välillä. Onnea matkaan A-pikkuiseni!

Kuvassa kutomani sormettomat sormikkaat, kämmekkäät, kynsikkäät, rannekkeet vai mitä nämä tällaiset hanskojen puolikkaat lienevät? Nämä tilaustyönä tehdyt 'sormettomat' matkaavat tulevana sunnuntaina A:n käsissä NY:iin.