Sumussa

Ranta-asujana teen havaintoja sumusta useina aamuina erityisesti keväisin ja syksyisin. Tänään aamulla oli hyvin sumuista ja sumuisuus jatkui tavanomaista pidempään, aina puolille päivin asti. Tunnelma keskustassa oli outo. Kuin äänetkin olisvat vaienneet. Ihmiset ja autot haihtuivat sumuhuuruun. Espalle käveltyäni sumu alkoi hälvetä. Taika haihtui hetkessä taivaan tuuliin.

Näitä kuvia en muokkaillut kuvankäsittelyssä mitenkään pieniä rajauksen tarkistuksia lukuun ottamatta. 

Kuin elokuvassa

Päivittäin kävelen Unioninkadun ja Siltasaarenkadun muodostamalla akselilla. Eilen lähdin töistä kotiin tasan klo 16.00. Varmaan useamman kuukauden tauon jälkeen oli vielä valoisaa ja näin auringon! Sen viime säteet värittivät Ympyrätalon patinoitunutta kuparista kylkeä. Kävelin kohti Hakaniementorin ratikkapysäkkiä. Vilkaisin baarissa istuvia ihmisiä. Poikkesin Kanniston lempeään leipomoon ostamaan viiikonlopun leivän (ja perjantaipullan). Kahvi tuoksui hyvältä. Hakaniemen torin laidalla katusoittaja puhalteli saksofoniin. Soitto voimistui tavoittaessaan kivitalojen seinät. Valoa tuli kauniin viistosti torin laidalle. Ihmiset olivat mustia jähmeästi eteneviä hahmoja.

Kuin olisin ollut elokuvassa. Tunnistatteko tällaiset ohikiitävät, elokuvan kohtauksilta tuntuvat pysähtyneet hetket?

Menin kuitenkin

Tein Habitare-messuilla eilen perjantaina läpikulkukeikan. En kyllä kulkenut kaikkia halleja edes läpi vaan keskityin halliin 7, jossa oli mielenkiintoisimmat jutut esillä. Ei tehnyt hitustakaan mieli katsella ylisuuria soffia, blingblingiä eikä maalaisromantiikkaa. Tilpehööriosastolla tein pikapyrähdyksen ja muutamia lahjahankintoja. Kuvatarjonta on täysin sattumanvaraista eli fiilispohjalta räpsittyä. 

Tiedätte tunteen, että on jossain tilanteessa ylitarjonnan keskellä, mutta ajatukset ovat keskittyneet paljon oleellisempaan ja tärkeämpään. Eilen oli sellainen päivä. Olin onnellinen ja odotuksen pauloissa äärettömän suuresta asiasta. Sillä tunteella ei ollut niin mitään kosketuspintaa messumööpeleihin. Silti olin ajatusteni vallassa aistillisesti hyvin vastaanottavaisella mielellä. Ristiriitainen tunne.

Näin messuilla paljon kauniita vihreän sävyjä, joissa sieluni lepää. Veden vihreää, oliivin sävyjä, sammeleen ja metsän vihreää.  Toisaalta messuilla näkyi myös voimakaita tehostevärejä ja paljon vaaleaa. Ehkä hieman vähemmän mustaa? Olisiko sen tilalle hiipimässä tumma sininen?

Silmäni tarrautuivat erityisesti käsityönä valmistettuihin tuotteisiin. Sain Annansilmä-osastolta ohjeet, miten voin korjata vanhaa rottinkista palliani. Teak-puiset tanskalaiset muotiapinat hymyilivät yllättäen juuri minulle. Luulin niiden kärsineen mm. blogien ansiosta jo täydellisen inflaation? 

Messuilla oli mielestäni harvinaisen hiljaista perjantai-iltana. Siis lähes autiota? Aiempien messukäyntien  muitijälkien mukaan messuilla liikkuminen on ollut ihmispaljouden vuoksi usein lähes tukalaa. Olisiko viime vuosien sisustusbuumi hieman hiipumassa? Tai ihmisten kuluttamiseen tulossa joku järki. Vai taloudelliset realiteetit tulleet eteen?

Huomasin messuilla selailemassani lehdessä (ARK 4/2014) esiteltävän nykyisen kotitaloni. No, ostin tietenkin sen lehden ja työnsin kotona kirjahyllyyn. 

Kesäinen ilma tuntuu vain jatkuvan, mutta tänään täytyy kääntää katseita tänne kotiin ja neljän seinän sisälle. On kertynyt monlaista kasaa, läjää, pyykkivuorta, lyhjiä pulloja… 

Hyvää viikonloppua sinullekin!

Käännekohta

Ulkona on töistä kotiin tullessa outo ilma. Jotenkin maitomainen. Lokit lentelevät näkyvästi. Tekevät erityisen upeita kaarroksia ja antavat tuulen viedä. Kuin silkasta taituruudesta nautiskellen. Tuuli puhaltelee hentojen pajujen oksia. Ilma on kosteuden täyttämä ja lahden vastaranta utuinen.

Valkoposkihanhet ovat harvinaisen levottomia. Säntäilevät ja ryntäilevät sinne tänne. Töistä tullessani kilpikonna kömpi ulos kaapin alta ja alkoi järsiä porkkanaa. Se on ollut koko helteisen jakson kesälevolla. Se on hieman kuin säätutkani.

Aamulla oli niin sumuista, ettei eteenpäin nähnyt. Kohta kaikki tämä kosteus purkautuu. Jossain kaukana jo jyrisee. Ensimmäisen ujon sadepisaran jälkeen käännyn nopeasti kotiin päin. 

Virrassa mennään

Olen kokeillut viime aikoina liikkuvan veden kuvaamista läheisen puiston purosta kameran valotusta säätämällä. Nappiotos antaa vielä odottaa itseään, mutta vielä minä meinaan saada veden liikkeen ikuistettua.

Virran kuvaamista helpompaa näyttää olevan soljahtaminen takaisin arjen virtaan. Työpöytä on töillä lastattu, mutta eivätpä käy päivät ainakaan pitkiksi. Aamupäivät kalenteri on usean viikon ajan täynnä kaikenlaista ja vasta iltapäivällä voin syventyä ajatteluvirran vietäväksi eli tehdä konkreettisesti työtäni.

Olen tehnyt syksyn kunniaksi ryhtiliikkeen! Katsoin talvella televisiosta brittiläinen tiedetoimittajan ja lääkärin Michael Mosley:n dokumentin hänen omista terveydellisistä syistä tekemistään paastokokeiluista ja -tutkimuksista. Kevytpaasto-dieetillä osoitettiin dokumentissa uskottavasti olevan monenlaisia positiivisia terveydellisiä vaikutuksista. Sokeriaineenvaihdunnan pitäisi normalisoitua, verenpaineen laskea, kolesteriarvojen kohentua, aivojen vetreytyä ja jopa elinikäennusteen nousta. Myötäjäisenä painokin putoaa hitaasti. Hiljattain on ilmestynyt suomennettuna Mosley:n kirja, joka syventää dieettiä ja sen vaikutuksia. Sen luettuani uskalsin ryhtyä kokeilemaan dieettiä.

Dieetti näyttää olevan muodostumassa trendikkääksi ilmiöksi, joten tässäkin kenties menen vähän virran mukana… Dieetissä kevytpaastotaan viikon kahtena päivänä eli syödään näinä päivinä korkeintaan 500 kcal. Viitenä päivänä syödään periaatteessa normaaliin tapaan. Vakuutuin dokumentin katsottuani erityisesti dieetin terveysvaikutuksista. Minulla on myös aiempia kokemuksia totaalisesta paastosta, joista pisin kesti 7 vuorokautta.

Kuulun siihen joukkoon, jota uhkaa iän karttuessa ylipainoon liittyvät sairaudet. Haluan lykätä sairaudet kauemmaksi tai mahdollisesti estää niiden puhkeamisen kokonaan. En voi väittää, etten 500 kcal:n päivinä potisi nälkää. Yritän selättää tunteen ajattelemalla, ettei tarvitsisi vastaisuudessakaan popsia lääkkeitä sairauksiin. Ehkä vähitellen kehittelen minulle sopivan kevypaastopäivän ruokarytminkin ja saan näläntunteen aisoihin. Heikotusta tai muuta epätavallista en ole toistaiseksi havainnut voinnissani paastopäivinä. 

Helle ja kuumuus muuttuivat tällä viikolla nopeasti sateeksi ja kylmyydeksi. Tänään on lämpötila pysytellyt noin 14 asteessa ja se on huimasti alempi lukema kuin vielä viikko sitten.  Huomenna puen ylleni pitkähiaista ja sadetta hylkivän takin. Samalla sukellan suosiolla syyskesän virtaan!

Mikä ihmeen hali?

Joskus joku itselle aiemmin tuntematon sana alkaa ykskaks tunkea korviin kaikista tuuteista. Tipahtaa näköjään kärryiltä kaupunkiverbaliikasta. 

MK kysyi, että tiedänkö, mistä tulee jaxuhali-sana. En tiennyt, mutta huomasin itsekin, että se on käynyt korviin viime aikoina eri yhteyksissä. Mietittiin oikein, että mistä lyhennys voisi tulla. Ei keksitty. Mietittiin seuraavaksi, että soitanko lapsilleni ja kysyn heiltä. Sitten ajattelin, että ope-siskokin varmaan tuntee tuon erityishalin tarkemman määrityksen ja käyttötarkoituksen. Ei kuitenkaan soitettu siskollekaan vaan valitsin sen sijaan päikkärit. Ja halit. 

Nyt katsoin netin Urbaanista sanakirjasta. No ihan selvähän tämä on, kas kun ei hoxattu:

Naisten käyttämä sana, jonka hesari listasi suomen kielen 10 ärsyttävimmän sanan joukkoon, tarkoittaa jaksamista ja haleja

- Kuule, koeta kestää, jaxuhalit sulle!

Jaxuhalit vaan sullekin!