Brunssilla

Molemmat lapseni ja vävy ovat kiinnostuneita ruuan valmistuksesta - jopa hifistelyyn saakka. Minä en pärjää heille kokeilun halussa enkä varusteiden tasossakaan. Harvoin jaksan valmistaa jotain monimutkaista tai kokeilla ennestään täysin tuntemattomia raaka-aineita. Lapset ja vävy jaksavat ja onnistuvat. 

Sunnuntaina pyöräilimme Töölööseen ja istuimme tyttären ja vävyn valmistamaan brunssapöytään. Kaikki ruuat olivat vegaanisia heidän huhtikuun ajan viettämänsä vege-kuukauden vuoksi.

Minulle kaikkea eläinperäistä välttävä ruokavalio ei näytä oikein hyvin sopivan. Aineenvaihduntani taitaa tarvita päivittäisen happaman jugurttiannoksensa? Ilmankos jugurtti jaksaa maistua minulle aamusta aamuun. Olo on ollut turvonnut ja ”ilmava”. Olen lisännyt ruokavalioon nyt jugurtin ja kahvimaidon soijamaidon makuun lopullisesti kyllästyttyäni. Juustoa, voita ja lihaa välttelen vielä toistaiseksi.  Ehkä vielä toukokuun ajan? 

Hyvältä maistui tämän köökin anti, k i i t o s !

Muisto

Kolmivuotiaana olin ensimmäistä kertaa Helsingissä. Matkustin isän ja äidin kanssa Porista junalla pääkaupunkiin ja noudimme isosiskon kotiin Lastenlinnan sairaalasta. Isosiskon liityttyä mukaan kävimme useissa Helsingin turistikohteissa lomatunnelmissa. Tältä matkalta on jäänyt paljon muistoja, vaikka olinkin vielä hyvin pieni.

Eräänä päivänä menimme Linnanmäelle. Ensin äiti hinkui vuoristorataan ja me muut jäimme odottamaan hänen kieppuessaan ylä- ja alamäkeen jännittävien kaarrosten siivittämänä. Taisi tulla äidille melkein pissat housuun. Ainakin hän oli kalman kalpea ja totinen poistuessamme tältä etapilta. Mutta minäpä pistin vielä paremmaksi.

Seuraavaksi menimme maailmanpyörään. Muistan, kuinka jouduimme tovin odottamaan vuoroamme. Laite näytti mielenkiintoiselta katsellessani vajaan metrin tasolta pyörivää härveliä. Maailmanpyörän hyttien noustessa kohti yläilmoja kadotin horisontin. Minua alkoi huipata päästä ja tuli paha olo. Pidin kiinni isän kädestä rystyset valkoisina ja tuijotin hytin lattiaan. Lautalattian rakosista näin, kuinka maailma loittoni ja loittoni. Alhaalla olevat ihmiset muuttuivat pienenpieniksi. Silloin tuntui vatsan pohjassa liian huimalta ja aloin huutaa niin kovaa kun pienestä ihmisestä vain ääntä lähti. Huusin ja huusin ja muutuin kasvoiltani tulipunaiseksi. Kun pyörä käännähti alamäkäeen, laitteen käyttäjä pysäytti maailmanpyörän meidän kahdallemma. Isä ja minä poistuimme vähin äänin ja kaiken kansan nähden kesken kyydin. Oloni oli huomattavan helpottunut.

Tästä episodista puhuttiin perheen kesken kerran jos toisenkin muistellen sitä, kuinka Päivi Linnanmäen maailmanpyörän pysäytti. Olisiko minun pitänyt olla häpeissäni, kun maailmanpyörä pysäytettiin vuokseni? Pienestä asti olen ajatellut, että kyllä minä sentään vaan olin rohkea ja päättäväinen pieni tyttö. Sittemmin en ole ihan periaatteestakaan milloinkaan astunut jalallani maailmanpyörään.

Muutaman viikon päästä avautuu Katajanokalle pystytettävä maailmanpyörä. Mahdankohan uskaltaa ottaa uudestaan tuntumaa yläilmoihin? 

Levon jälkeen mennään taas

Puolitoista vuorokautta keräsin voimia tekemättä mitään. Sitten mentiin taas vähäsen. Mustikkamaalle, metsään, kotirannalle. Kuunneltiin mustarastaan iltakonserttia, nähtiin sini- ja valkovuokot. Kuulosteltiin, kuinka kevät kohisee ja mahla virkaa puiden oksistoissa. Käytiin siskon luona kylässä ja syömässä. Katsastettiin kissat Ruska ja Rauha. Ruskan silmät ovat oliivin vihreät ja Rauhan kuin meripihkaa. Juotiin pääsiäiskakkukahvit englantilaisesta porsliinista. Muisteltiin lapsuuden pääsiäisiä äidin tekemine lusikkaleipineen. Minulle tuli kesken vegaanin ruokavaliokokeilun elimistöön sekä lihapiikki että sokeripiikki. Piti mennä ruuan jälkeen maate sohvalle, onneksi niin voi tutussa porukassa tehdä. Muistelimme Kaanaan Aunea, jonka luona kävi aina niin, että syöminkien jälkeen kaikki vieraat oikaisivat pitkäkseen Aunen häärätessä keitiössä. Tänään maanantaina avattiin Helsingin rantareittipyöräilykausi. Reisilihakset tuntuivat ylämäessä hyytelöltä ja persuksissa tuntuu taatusti huomanna. Merellinen Helsinki on yksinkertaisesti ylivertaisen kaunis. Puistoissa kukkivat skillat kuin pakahtuakseen, lokit kirkuvat ja valkoposkihanhia on kaikialla käsittämättömän paljon. Bonuksena satuimme Katajanokalle oikeaan aikaan ja pääsimme kuuntelemaan Uspenskin katedraalin kirkonkellojen komean kutsun.

Tarvitsin kertakaikkiaan juuri tällaisen pitkän viikonlopun ja neljän päivän työstä vieroituksen. 

Eräänlainen pitkä perjantai

Omana päivänä herään hitaasti, kuuntelen Bachia ja luen lehden sängyssä. Muistelen mielessäni äitiä, jonka kuolemasta tulee pääsiäisenä kuluneeksi setsemän vuotta. Ulkona kaakattavat rannalle palanneet valkoposkihanhet. Jatkan saman tien aamupäivänokosille.

Mämmiaamiasen nautin yhdeltätoista vuoteessa kirjaa lukien. Ylös nousin yhdeltä iltapäivällä ja yöpaidasta luovuin vasta kolmelta iltapäivältä. En olisi luopunut ollenkaan, mutta ulkona näytti niin hivelevän keväiseltä. Niin siellä olikin ihanaa ja lämmintä.

Söin leipää ja hedelmiä. Ja pussillisen Kouvolan lakua. Vasta illan korvilla sanoin ensimmäisen sanan jollekin, kun MK soitti. Tyttären kanssa tosin chattailtiin samalla kun päivitin farmia, mutta sehän tapahtuu kirjoitetuin sanoin eikä äänihuulia käyttämällä.

Ihan itsekseni ja omineni vietin tämän päivän. Ei tapahtunut yhtikäs mitään ja niin juuri oli tarkoituskin. Vähän virkeämpää pääsiäistä toivotan teille!

Voi tätä arkea!

  

Päivät hupenevat käsistä, vierivät sormien välistä. Aamulla lähden töihin ja juuri milloinkaan en palaa kotiin ennen seitsemää. Ei ole ollut melkein koko alkuvuoden aikana riittävästi tilaa ajattelulle. Se on paha juttu, todella paha. Viikonloppuisin olen kyllä virkistäytynyt mielenkiintoisissa paikoissa ja mukavassa seurassa. Pitäisi keritä uimaan. Se on minulle tehokkain keino kohottaa kuntoa. Onneksi osaan pitkittyneistä työpaineista huolimatta relata iltaisin ja nukkua hyvät yöunet.

Tänään siivosin töissä outlookin kalenterista tarpeettomiksi käyneitä nimiä. Muutama on jäänyt eläkkeelle, pari vaihtanut työpaikkaa ja kolme menehtynyt sairauksiin vuoden kuluessa. Mietitytti kaikkien joukosta poistuneiden nimien siivoaminen. Pysäytti ja sai ajattelemaan. Me sitkeät olemme työnantajille vastuuta kantava voimavara. Mutta ei meidänkään selkänahkaa jyystämällä maailmaa silti paranneta. Ei paranneta!

Tyttären ja vävyn innoittamana teen hyvää itselleni. Kevätsiivousta ainaskin. Olen kuukauden vegaani-ruokavaliolla ja katson, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään? Liha yms. eivät näköjään tee tiukkaakaan ja sen tiesinkin ennalta. En tunne minkään sortin himoa jotain pihvilihaa kohtaan. Ei juustosta luopuminenkaan ole loppujen lopuksi ollut vaikeaa, vaikka niin etukäteen kuvittelin. Kahvimaitoa kaipaan ja teehen hunajaa. Soijamaito ei maistu maidolle ja juoksettuu herkästi, vaahterasiirappi sen sijaan on hyvä hunajan korvike. Aamujugurttia himoitsen eniten. Kokeilen erilaisia soija-, kaura- ym. jugurtteja. Osaako joku vinkata hyvästä jugurtin korvikkeesta?

Itsepetosta tai ei, mutta pääsiäisen suklaamunat piti tietenkin syödä ennen ruokavaliolle ryhtymistä. Rajansa se on sentään ihmisen kieltäymyksillä. Munat syötiin siis varastoon hyvissä ajoin eikä niitä enää edes tee mieli.  No, ehkä ihan vähän yhtä Fasun mignon-munaa.

Nyt syödään näitä muita soikeita. Tutuksi tulevat nyt tofut, tempet sun muut vegaanit maut.  

Kokeiluja

Olen kevään ajan käynyt yhtenä iltana viikossa maalaamassa. Olen kokeillut nyt ensimmäistä kertaa maalaamista vesiliukoisilla öljyväreillä. Akryyliväreillä maalaamisesta en pidä niiden tahmean maalaustuntuman vuoksi. Vanhoilla öljyväreillä ja tärpätillä puljaaminen tuli aikoinaan tiensä päähän ja olen jo vuosia maalaillut musteella tai vesiväreillä. Haluaisin maalata itselleni oman lummelammen - isokokoisen taulun, jossa lumpeet kelluvat valon ja varjojen leikitellessä veden pinnalla. No, aikamoisen haasteen olen kieltämättä ottanut. ”Lummelammen” maalaamisen nämä öljyvärit tuntuisivat aika passeleilta.

Olen siis perehtynyt tähän mennessä tekniikkaan ja tehnyt kokeiluja eri tyyleillä. Tulppaaninvarsimaljakossa olen kokeillut läpikuultavuutta ja tietenkin aina haasteellista veden ja lasin maalaamista. Asetelman sommitelma on tarkoituksella lähelle zoomattu ja maljakon sijainti on toispuoleinen. Harmoniasta poikkeaminen tekee työstä ehkä kiinnostavamman, ainakin maalaajalle. 

Tässä kontrastisessa kuvaparissa olen kokeillut kahta eri tekniikkaa. Vaaleapohjaisessa kuvassa on monta toisiinsa sekoittunutta värikerrosta, jotka kuultavat toistensa läpi. Sävyt eivät kuvan epätarkkuuden vuoksi näy ihan tarkkaan, mutta läheltä katsoen pohjan lukuisat sävyt erottuvat elävöittäen pintaa. 

Tummapohjaisessa kuvassa olen maalannut puun ronskimmin pensselivedoin tasaisen tummalle pohjalle ja välttänyt siloittelua. 

”Suurella kirkolla”

Helsingin tuomiokirkko on aikoinaan rakennettu ihan paraatipaikalle. Se näkyy melkein ensimmäisenä lähestyttäessä Helsinkiä mereltä käsin. Kaupungissakin se on monesta suunnasta katsottuna maisemallinen dominantti. Joskus sen valkoisuus ja suuruus melkein hätkähdyttää pientä kulkijaa. Kun istun kokouksessa Senaatintorin laidalla ja kirkko näkyy ikkunasta, mykistyn joskus sen vaikuttavuudesta niin, että osa asioista hujahtaa ohi korvien. Voin hyvin kuvitella, kuinka pieneksi 1800-luvun ihminen tunsi itsensä tuon suuruuden äärellä rakennusten ollessa vielä matalia ja kaupungin pienikokoinen.

Tänään lähdin liikkeelle (jo) kymmeneltä ja menin Kiseleffin taloon sisustusbloggaajien kirppikselle. Kävellessäni kohti Senaatintoria hätkähdin taas kirkon putkahtaessa ykskaks silmiini - vitivalkoisena sinistä taivasta vasten.

Kirppis oli vetänyt paikalle joukoittain ihmisiä. Ostin yhden höyhenkorun (20 e), 250 g Wetterhofin ohuenohutta harmahtavan sinivihreää villalankaa (3 e, mitähän siitä tekisin?) ja yhden John Irving:in kirjan (8 e). Hieman oli sellainen tiskistelijäolo. Joidenkin bloggaajien habituksesta tulee mielikuva pelkästään tekstien aihepiirien perusteella. Eräs hyvin eteeriseksi mieltämäni bloggaaja näyttikin maijameikäläiseltä. Hmm, olihan tuossa pikkuisen siis tirkistelyn makua?

Kävin Kiseleffin talossa myös LUMI-käsilaukkuja ihailemassa. Yksi LUMI-laukku minulla jo on. Tykkään laukusta, mutta syvän mallin vuoksi saan päivittäin monta kerta hepulin kaivellessani kassin pohjalta milloin mitäkin. Ipad mahtuu vetokeljusta sisään juuri ja juuri niin, että metallin narske kuuluu korvissa. Ei saisi tällaisia oleellisuuksia kyllä jättää huomioimatta laukkujen muotoilussa. Käsilaukkukatselmuksen jälkeen kävelin Aleksin ja Espan päästä päähän katsellen samalla näyteikkunat. Minna Parikan kengät ovat aina kauniisti esillä tarkkaan somistetuissa näyteikkunoissa. Nyt oli tullut sydänrusettikengistä hieman matalampi lesti. Siitä huolimatta en vieläkään uskaltautunut sisään, koska jo kenkiä katsellessa alkaa toisessa jalassa olevaa vaivaisenluuta kivistää. Näyteikkunoissa oli ihania heleän värisiä huiveja. Niillä saisi keväisen fiiliksen helposti aikaiseksi. Keltaista, erityisesti viileää sävyä, näyttää olevan paljon vaatteissa ja asusteissa. Jatkoin kuitenkin matkaa tummissa ja talvisissa tamineissani.

Vaatefiilistelyn jälkeen söin salaatin ja lastasin syödessäni laivan Hay Day-pelissä. Joo-o, pitäähän se laiva tietenkin lastata… Kävin myös kirjakaupassa, taidetarvikemyymälässä, apteekissa, pikakierroksella Stockan sisustuskerroksessa ja takkiosastolla sekä lopuksi ruokakaupassa.  

Edellisen kerran kuvasin suurkirkon vain muutama päivä sitten, kun palasin myöhään illalla Suomenlinnasta. Tämä kuva on otettu käsivaraisesti ja automaattivaloituksella liikkuvasta Suomenlinnan lautasta käsin. Uskomaton on kerrassaan kamerani linssi valovoimaltaan - jaksan sitä vaan ihmetellä uudestaan ja uudestaan.

Näkymiä maaliskuussa

Huhtikuu on jo täällä, mutta selailen vielä maaliskuun aikaisia auringon nousuja ja iltataivaita kuvatiedostoista. Taivas on ollut aivan ihastuttava, valo ja värit alati vaihtelevat. Kevät kohisee nyt kovaa vauhtia. Valkoposkihanhetkin ovat palanneet jo talvisijoiltaan.

Kuluneella viikolla olen kulkenut ahkerasti kameran kanssa. On ollut iltamenojakin harva se ilta. Ensi viikolla on rauhallisempaa, kun harrastukset harvenevat tältä keväältä. Ehtinen tehdä muutaman postauksenkin.