Toukokuu

Oi ihana toukokuu!

Olet minusta kuukausista kaunein ja ihmeellisin.  Pidän keväästä. Pidän hennonvihreästä metsästä, jossa näkee esteittä kauas. Pidän nuorista herkistä lehdistä ja kevään kukista. En voi olla ihastelematta toukokuista kasvun voimaa ja luonnon asettumista kesään. Pidän peipposen ja rastaan laulusta metsäpolulla. Nautin satakielen iltakonsertista. Pidän alati pidentyvistä päivistä ja valoisemmiksi muuttuvista öistä. Pidän luonnon D-vitamiinista, koska se virkistää minut. Pidän energiasta, joka asettuu kevään edetessä minuun. Pidän  ensimmäisestä jäätelötötteröstä ja valoisien iltojen vilpoisuudesta. Pidän siitä, että koko kesä on toukokuussa vielä edessä päin.

Ainoa ikävä asia toukokuussa on sen nopeus. Toukokuu kestää vain 31 päivää. Soisin tuon ajan tuplaantuvan, kevään etenemisen hidastuvan ja vuodenkierron pysäyttävän vähän vauhtiaan juuri toukokuun ajaksi. Että ehtisi kerrankin nauttia tarpeekseen luonnon heräämisestä ja valoisuudesta.

Hyvää Vappua!

Kevätseurantaa

Ihana sunnuntai. Aurinko on paistanut aamusta asti ja ilma on selvästi lämmennyt. Oli jo aikakin kevään todella tulla. Vanhankaupunginlahti on lähivirkistysaluettani. Se on suorastaan taianomainen luontokeidas ja luonnonsuojelulailla suojeltua aluetta. Vuodenaikojen vaihtelun seuraaminen rantaluonnossa palkitsee luonnon tarkkailijaa vuoden ympäri.

Rantakoivikosta lähtevät ruovikon halki Lammassaareen ja edelleen ulompana olevaan Kuusisaaren johtavat pitkospuut. Nyt vielä päällimmäisenä on edellisen vuoden maatuva kasvusto. Siellä täällä on kuitenkin havaittavissa uutta kasvun alkua. Ykskaks kevään mittaan huomaa, kuinka uudet kaislat nostavat päätään ja hupsahtavat nopeasti minun korkuisikseni.

Näistä kasvaa osmankäämejä.

Yksittäiset valkovuokot kukkivat. Lämmön lisääntyessä ja kevään edetessä rantakoivikko 

muuttuu vuokkojen kukittamaksi valkoiseksi kuohuksi.

Tervälepät puhkeavat lehtiin lähipäivinä.

Parvekkeeni pilkottaa tuolla talojen lomassa, vänkyräisten tervaleppien vastarannalla. 

Puun kukat ja lehdet ovat puhkeamaisllaan.

Tyrnipensaat ovat jotenkin juroja. Mutta ne ovatkin lähtöisin länsirannikon rankoilta rannoilta. 

Tyrnit ovat siirtolaisia täällä. Aivan kuten minäkin. 

Kuusiluoto on karuudessaan kaunis. 

Kun kuvaaja tässä kohtaa kääntyy katsomaan vastakkaiseen suuntaan, hän näkee uuden 

Kalasataman alueen nousemassa tyhjyydestä ja Sörnäisten entisen satamarannan. 

Kulttuuripläjäys jatkuu...

Olen merkinnyt vanhaan grafikanlehteeni vuoden 1999.

Olin jokin aika sitten kuuntelemassa Assi Liikasen esitystä kulttuuriharrastusten vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin ja jopa terveyteen. Esitys tukeutui hänen väitöskirjaansa ”Taide kohtaa elämän”, v. 2003. Kulttuuriharrastusten terveydellisiä vaikutuksia on tutkittu monella taholla. Jokainen tietää itsestään, miten hyvältä jonkin luovan asian tekeminen tai taide-esityksen kokeminen tuntuu. Itsekin muistan joitakin konsertteja, näytelmiä, näyttelyjä tai museokäyntejä monen vuoden taikaa. Taidekokemuksen voimaannuttavasta vaikutuksesta voi ainakin jonkin osan säilöä muistiin ja nauttia siitä myöhemminkin.

Esityksessä erityisen tervehdyttävinä todettiin yhdessä harrastettavat jutut. Kuorolaulu, harrastajanäytelmät  tai tanssiproduktiot ovat erityisen voimaannuttavia niiden tuoman sosiaalisen pääoman vuoksi. Pohdin tätä jälkeenpäin. Varmaan yhdessä tehdyt kulttuuriproduktiot ovat terveellisiä myös siksi, että ne yleensä perustuvat tasa-arvoon ja toisiin luottamiseen. Itselläni on hyviä kokemuksia erilaisista taideharrastuspiireistä. Kyllä sielläkin yhteinen innostus ja tekemisen meininki yhdistävät ja tittelit yms. jäävät ihan taka-alalle.

Kuulimme myös tutkimuksesta, jossa sairaan paraneminen on todettu nopeutuvan hänen kuunnellessaan  mieleistään musiikkia. Muistan, kuinka Auli-sisko toi minulle sairaudesta toipuessani tuliaisiksi mieleisen CD-levyn (Piano-elokuvan meditatiivinen musiikki). Aina kun levy putkahtaa jostain esiin, muistan sen kuuntelun merkityksen. Tateen on todettu myös stimuloivan muistia. Muistisairaan mielen pohjalta musiikki saattaa stimuloida voimia, jotka vireyttävät kommunikaatiota. Käsitöiden tekeminen on tietysti myös oivaa muistiterapiaa.

Tilastokeskuksen mukaan yleisimpiä harrastuksia ovat harrastajamäärien mukaan luetteloituna käsityö, kirjoittaminen, tanssi, valokuuvaaminen, puutarhanhoito, kuvataide, soittaminen ja laulaminen. Harrastajien määrät näkyvät myös täällä blogimaailmassa. Ovatkohan hurjan suositut käsityöblogit meidän aikamme ompeluseuroja? Ainakin iäkkäämmät meistä muistavat, kuinka äitimme naisystävineen pisti maailmaa järjestykseen kahvikupposen ääressä ja puikkoja heiluttaen. Käytiin läpi ”naisten väliset asiat” ja lopuksi vaihdettiin resepitit. Hieman samaa ilmiötä on tässä bloggaamisessakin, vai mitä?

Lyhyttä kirjoittamista

Heräsin luovaan kirjoittamiseen myöhään. Aiemmin olen harrastanut kuvallista ilmaisua eri muodoissa. Sittemmin olen havainnut, että kysymys on lähes samasta asiasta. Välineet vain vaihtelevat. Molemmilla tavoilla tekijä viestittää kokijalle jotain, minkä innoittamana kokija muokkaa oman henkilökohtaisen kokemuksen. Joko verbaalisen tai visuaalisen.

Aloitin harrastuksen vähän onnenkantamoisena elämänkertakirjoittamisen ryhmässä. Innostuksen sytyttyä osallistuin muutama kesä sitten Orivedellä proosakirjoittamisen kurssilla. Sen jälkeen kirjoittaminen on pitänyt minua otteessaan. Seuraavaksi pääsin kustannusyhtiön novellikirjoittamisen kurssille. Ajattelin naiivisti, että novellit ovat lyhyempiä juttuja ja ehkä saisin niiden kirjoittamiseen jostain irroitettua aikaa. No, nyt viisastuneena tiedän novellikirjoittamisen olevan yhden vaativimmista kaunokirjallisuuden lajeista. Kustantajan kurssi oli teoriaopetuksen suhteen antoisa. Opettaja, arvostettu novellikirjailija, ei ollut kirjoittamisen ohjaajana mielestäni kuitenkaan pedagogi. Hän oli kirjailija, jolla oli oma totuutensa mutta ei kykyä kannustaa kirjoittajaa etsimään sitä oman totuuttaan. Kurssin seurauksena kirjoittamishaluni hyytyi joksikin aikaa kokonaan.

Nyt olen toista vuotta osallistunut ammattitaitoisen ohjaajan kirjoittajapiiriin. Olen kirjoittanut teoriaopetuksen  harjoitteina ”pieniä tarinoita ihmisistä elämän käännekohdissa.” No, ei todellakaan kuulosta kovin omaperäiseltä, mutta on kuitenkin kutkuttavan mielenkiintoista. En haaveile omasta kirjasta, en maineesta enkä arvostelusta HS:n kulttuurisivuilla. Minä VAAN kirjoitan, lähinnä itselleni. Se on ihanaa ja vapauttavaa. Kirjoittaen kehittyy – vielä tämänkin ikäisenä. Samalla kehittyy lukijanakin tietoisemmaksi.  

Novellikurssin ”trauman” jälkeen olen kerännyt melkoisen novellikirjakokelman. Klassikoita aina Tsehovista Hemingwayhin, modernisteja, kotimaasta ja muualta. Kuvassa on joitakin suosikkikirjoja. Uusin ihastus on kiinalaisen nuoren kirjailijan Yiyun Li:n ”Kultapoika, smaragdityttö”. Tarinoissa kuvataan modernia Kiinaa niukin sanoin ja tehokeinoin – mutta vaikuttavasti.

Huomenna on kevään viimeinen kokoontuminen. Kesätauko ei tietenkään ole este kirjoittamiselle, vaikka itse tarvitsenkin tapaamisten tuomaa potkua.

Perstuntuma kevääseen

Tie vapauteen, tie taivaaseen

Tänään aloitin pyöräilykauden. Viime vuoden pyöräilyt jäivätkin väliin jalan loukkaantumisen ja leikkauksesta toipumisen vuoksi. Voi mikä vapauden tunne! Reisissä ja takamuksessa pyöräily tuntui ensimmäisellä kerralla, mutta nyt ei luovuteta. Tervetuloa vaan takaisin te vanhat kunnon reisilihakset! Olin varmuuden vuoksi pyöräilemessä vanhimman ja mutkattomimman pyörän kanssa. Pyörä on 25 vuotta vanha ja se on nimeltään Pinkki Pantteri (kaikilla kolmella pyörilläni on nimi).

Viime kesän terveiset tälle kesälle

Pyöräilin Viikin arboretumissa ja koe-eläintilan tiluksilla. Molemmat ovat ihania keitaita melkein kantakaupungissa. Urbaani ympäristö ja maaseutu todella kohtaavat täällä. Luonto on juuri nyt niin heräämäisllään, että mahla ihan kimmaltelee lehtipuiden oksistoissa.

Täältä me noustaan

Yleisin hakusana, jolla blogiini eksytään, on japaninmagnolia. Postasin siitä viime keväänä. Puu on ennen kukintaansa niin huomaamaton, että taaskaan en löytänyt sitä. Joka kevät käy samalla tavalla. Mutta annas olla kun kukinta alkaa - silloin ei voi todellakaan ohittaa puuta huomaamattaan.

Moi taas! Tultiin takas näitä tuttuja rantoja nokkimaan.

Metsä oli ihan pullollaan laulavia peippoja, musta- ja punakylkirastaita. Muiden lintujen liverryksen tunnistamisessa olisin tarvinnut lasteni asiantuntemusta.

Pihan ensimmäiset skillat

Tällainen aurinkoinen ja vähän lämpimämpi päivä antaa uskoa kevään etenemiseen, vaikka se tänä keväänä on ollut hidasta ja tosi kylmää. Vähän pohjoisempana jopa lumista.

6 vuotta tässä kodissa

Kuusi vuotta sitten silloin upouusi taloyhtiömme täyttyi uusista asukkaista. Muutamat ovat myöhemmin vaihtaneet kotia, muutama on siirtynyt iäisyyteen. Uusia asukkaita on muuttanut tilalle. Tänään katoimme buffettipöydän, veimme viinipullot yhteisiin pöytiin ja täytimme maljat. Kallistimme kuohuviinilasit yhteisten vuosien muistoksi ja söimme vatsat täyteen. Talon kuoron innoittamana lauloimme ensin kaikki kouluajoilta tutut kevätlaulut ja perään myöhempinä vuosina tutuksi tulleet juomalaulut.

Katselimme dataprojektorilla erään naapurin vuosien varrelta ottamia kuvia yhteisistä tilaisuuksista ja riennoista, pikku pippaloista, arjen askareistakin. Kertyneistä kiloista päätellen useimmat meistä ovat voineet melko hyvin. Kuvista voimme muistella myös, miten ympäristön talot alkuvuosina rakentuivat ja näkymät merelle kaventuivat talo talolta. Yhteisissä tiloissa on vietetty merkkipäiviä, yhdet häät, muutamat ristiäiset ja kaksi muistotilaisuutta. Talo on ehtinyt nähdä paljon elämää. Naapurin kuvahistoriikki on arvokasta arjen ja juhlan taltiointia.

Minulla on useita hienoja ihmisiä naapureina. Mutta koska me olemme ihmisiä, joukkoon mahtuu muitakin. Usein ikävät muistot ja kohtaamiset tahtovat peittää alleen mukavat asiat. Tänään toivon, että hyvät muistot ja kokemukset jäävät kuitenkin päällimmäisiksi myöhemmin näitä vuosia muistellessani.  

Lohtua!

Noin kerran vuodessa ostan lohtupullon. Tänään oli se päivä!

Aamulla töihin lähtiessäni satoi - kaatamalla. Otin mukaan Marimekon ihka uuden mustavalkoraitaisen sateenvarjon. Aamupäivällä olimme muutaman työkaverin kanssa menossa ”ulkotöihin” esitelläksemme työprojektia kollegoille. Ajattelin varustautua tyylikkäällä varjolla. Avasin varjon ja POKS! Tämä oli kolmas marisateenvarjo, jonka mekanismi petti hyvin nopeasti. Tällä kertaa heti laakista, ensimmäisestä aukaisusta.

Ulkotyö sujui silti mukavasti, kollegat olivat tyytyväisiä ja tarjosivat meille lopuksi lounaan. Käveltyäni runsaat kaksi tuntia ulkosalla yltyvässä sateessa ilman suojaa olin yltä päältä märkä. Hiukset valuivat vettä, takki oli läpimärkä ja jalkineet hölskyivät kostuneina jaloissa. Loppupäivän sitten palelinkin yltympäriinsä eli päästä varpaisiin. Join kolme isoa kuppia teetä. Ei auttanut paleluun.

Lähtiessäni töistä kotiin seurasin magneetin lailla kaikkialla parveilevia keltaisia muovikasseja ja ajauduin Stockalle ostamaan uutta sateenvarjoa. Ei ollut tällä kertaa varteenotettavan hulluja sateensuojatarjouksia, mutta ostin aiemmin hyväksi havaitsemani varjon.

Sitten päätin lohduttautua. Ostin keväisen ja hennonvihreäntuoksuisen lohtupullon (ulkoisesti käytettäväksi) ja rypyt pikasiloittavaa voidetta (tokkopa sellaista on). Kyllä tuli hyvä mieli palatessani kotiin ihka uuden, halvan ja toimivan sateenvarjon kanssa keväinen lohtupullo ja kallis pikakaunistaja kassissa. No, pussillinen Halvan Wanhan ajan lakupaloja tarttui myös mukaan... 

Takana on aivan liian täysinäinen ja väsyttävä viikko. Jalkoihin on jo vedetty villasukat. Edessä on ajatukset tyhjentävä perjantai ja toivoakseni luovuutta tihkuva kirjoitusviikonloppu.

Linturetkellä

Olimme tänään nuorison matkassa Porkkalanniemen äärimmäisessä kärjessä linturetkellä. Eilen sade naputti ikkunapeltiin koko päivän ja illalla se äityi rännäksi. Mutta tänään aurinko paistoi kuin paistoikin. Näimme Porkkalanniemessä paljon lintuja aina pelottomasta peiposta hauskannäköisiin meriharakoihin, haahkapareihin ja yksinäiseen alliin, mutta laulujoutsenten tai kurkiauran ylilentonäytös jäi tällä kertaa näkemättä.

Aurinko kylpi meressä, kylmä tuulen tuiverrus viestitti keväästä. Eväitten syönnin ajaksi löysimme suojaisan poukaman. Evästaukohan on luontoreissulla lähes tärkeästä tärkeintä J Kuntoni on todella ravassa, mutta kyllä rämpiminen ja tasapainoilu vaihtelevassa maastossa oksaisella ja kivikkoisella polulla aina jotain kuntosalin "body pump"-tuntia vastaa. Onneksi muu porukka oli armeliasta ja malttoi välillä odotaa minua. Kiikarilla ja kaukoputkella pystyy hyvin näkemään ja tunnistamaan lintuja, mutta kamerani ominaisuudet eivät riitä niitä ikuistamaan.

Siitä huolimatta kuvat saavat tällä kertaa puhua puolestaan. Sanoin onkin äärettömän vaikeaa kuvata aurinkoa, meren äärettömyyttä, kevään herkkää heräilyä, linnun taidokasta kaartoa taivaalla.

Lammas lämmittää sormia

Eilen illalla vasta päättelin joulukuussa neulomieni sormikkaiden ja kynsikkäiden langanpäät. Sormikkaat ja kynsikkäät on neulottu kotimaisesta lampaanvillasta kehrätystä ja käsin värjätystä langasta. Olen iloinen, että jaksan taas tehdä jotain muutakin, kun raahautua töihin, töistä kotiin ja iltaisin kutoa iänikuisia villasukkia. Olen siirtynyt nyt kevätaikaan ja aloittanut villasukkien kutomislakon! Nyt onnistui siis jopa vanhojen neuletöiden viimeistely eli lankojen päättely.

Iltapäivälehden lööpistä huomasin tänään, että ”Kevät alkaa nyt”. Tänään olikin hieman lämpimämpää kuin aiempina jäisenkylminä päivinä. Huomenna laitan nuo kirjavammat sormikkaat kätösiini ja paksut villatumput talvijemmaan. Jos oikein hyvin käy, saatan siirtyä sormikkaista suoraan sormikkaattomaan aikaan? Saattaa myös käydä niin, että etenen sormikkaista vasta kynsikkäiden kautta avoimiin käsiin?

Kevätjää helisee

Pääsiäisenä Töölönlahti oli vielä osittain ohuen jään peitossa. Aivan rannassa jää oli sulanut. Kanadanhanhipariskunta oli ruokatauolla rantavdessä kuten myös useampi sorsapari. Harmaalokit näyttivät viileässä tuulessa paikoilleen kivettyneiltä. Sitä en yhtään ihmettele, koska niin hyytävästi on tuullut olkoon ilmansuunta sitten mikä tahansa. Pohjoisesta tuulee jäätävää pohjoistuulta, etelästä kylmänhuurteista merituulta. 

Kevät helisee Vanhankaupunginlahden rannalla ihan kirjaimellisesti. Virtaava vesi on vapautunut jäästä. Rantaviivan tuntumassa on vielä lunta ja jonkin matkan päähän ulottuu ohuen ohut jäähile. Hile lohkeilee ja jäästä kuuluu vaimeaa helinää. Kuin ohuttakin ohuemmat lasinpalat takertuisivat toisiaan vasten.

Harmaalokit parveilevat täälläkin jäälautan reunoilla. Parvessa näyttää olevan jokseenkin sotilaallinen järjestys. Pikkulinnut laulavat sinnikkäästi rantapuissa. Lämpöaaltoa ja lintujen isompaa muuttoaaltoa vielä odotellaan. Lämpimästi odotellaankin, sillä viikonlopuksi on suunnitteilla linturetki. 

Pääsiäinen lautasella

Vietimme koko pääsiäisviikonlopun kahden. Innostun rehellisesti sanoen ruuanvalmistuksesta enemmän, kun ateria valmistetaan isommalle joukolle. Kaksistaan ruokaan ei tule satsattua vastaavasti, keskityimme nytkin vain pääruokaan. Karitsanviulua tai muuta perinteistä ja työlästä en alkanut valmistaa "pienelle joukolle". Jälkkärit jäivät kokonaan valmistamatta painonhallintapyrkimysteni vuoksi. Niitä jäin kyllä suoran sanoen kaipaamaan. Olisi ollut ihana valmistaa ja syödä vaikka pääsiäiseen sopivaa kakkua. Vaihtoehtoja pystyisin heti luettelemaan vaikka kuinka monta…

Olen jäänyt koukkuun MasterChef-ohjelmaan, jossa harrastelijat toimivat kokkeina. Tuomarien tympeä nenän nyrpistely ja teatraalisuus hieman hymyilyttää, mutta menköön. Tehtävät ovat kiinnostavia ja kokit joutuvat usein nopeasti paitsi valmistamaan myös suunnittelemaan ruuan saamistaan raaka-aineista. Ruokaa arvioidaan maun, oikean kypsyysasteen ja ulkonäön lisäksi myös suutuntuman mukaan. Olen alkanut kiinnittää huomiota erityisesti tuohon suutuntumaan.

Pitknäperjantaina valmistin vuohenjuustolla ja yrtteillä paranneltua bataattikeittoa. Keiton maussa, sakeudessa, värissä ja suutuntumassa kaikki onnistui nappiin. Keitosta tuli kauniin keltaista ja sitruunatimjami sopi hieman kirpeänä hyvin yrttimausteeksi. Suutuntumaa hain lisäämällä joukkoon cashew-pähkinöitä. Ne jäivät soseutuksessa sopivasti hieman muuta soppaa rakeisemmaksi ja suutuntuma oli siinä! Söimme kahteen pekkaan koko kattilallisen, loppupäivän olikin sitten hieman ähky olo. Onneksi keitto on nopeasti sulavaa.

Sunnuntaina tein uunijuureksia Hakaniemen hallista ostamistani luomuporkkanoista ja –palsternakoista ja torilta ostamistani lappilaisista nauriista. Lisäsin juureksiin yrttejä, öljyä, suolaa ja hunajaa. Hyvää oli tämäkin. Innostuin muutaman vuoden tauon jälkeen valmistamaan lapsilleni aikoinaan kehittelemääni pääsiäisruokaa ”piilotettuja munia”.  Maistuvat yksinkeraisista perusraaka-aineista valmistettuna myös aikuisille. Terästin hieman jauhelihataikinaa parmesaanijuusroraasteella. Karitsanjauheliha sopisi munankuorilihaksi varmasti mainiosti.

Tänään valmistin brolerinlihasta italialaista saltimoboccaa. Puolet tarvitsemistani raaka-aineista oli unohtunut kauppaan: parmankinkku liharullien kiinnittämiseen (+ mehustamiseen ja maustamiseen) ja tuorepasta. Oma vikani, kun en ala kirjoittaa ostoslistaa. Osasyynä unohdukseen oli vieras ruokakauppa, jossa ei toimi alitajunnan ohjaamana kuten tutussa kaupassa toimisi.

En ole koskaan valmistanut pastaa taikinasta enkä usko ryhtyväni siihen vastakaan. Nyt piti vähän sooloilla. Solmin salvianlehdillä vuoratut liharullat kalastajanlangalla, mutta kyllä huomasin kinkun puutteen myös maun yksitotisuutena. Pastana piti käyttää kaapista löytämääni tummaa barillaa, mikä ei tietenkään vastaa tuoretta nauhapastaa. Mutta ateriassa mausteena käytettyä salviaa sentään muistin ostaa ja se juuri tekee tähän ruokaan tunnistettavan maun. Kotimaiset kirsikkatomaatit olivat yllättävän maukkaita ainakin kevyesti öljyssä paahdettuina.

Viikon loma on nyt takana. Tunnen levänneeni, vaikka olen touhunnutkin kaikenlaista. Flunssaisen talven jälkeen kunto on pohjalukemissa. Huomaan sen, kun olemme nauttineet aurinkoisista, mutta kylmän tuulisista kävelylenkeistä. Valoisten iltojen myötä pitää siis ottaa itseään vain niskasta kiinni!

Talvipuutarhassa

Olin tänään tutustumassa puolitoista vuotta remontin alla olleeseen Talvipuutarhaan. Puutarha on alkujaan valmistunut vuonna 1893. Sen on rakennuttanut kenraalimajuri af Lindfors ja suunnitellut arkkitehti K.G. Nyström. Nyt puutarha on Helsingin kaupunginpuutarhan hoidossa ja paikkaan pääsee tutustumaan ilman sisäänpääsymaksua.

Puutarhassa on useita virkistäytmiseen tai ajatusten viivyttämiseen soveltuvia istuskelupaikkoja. Sanoisinpa, että suoranaisia meditointinurkkauksia. Esimerkiksi suihkulähteen yläparvella näkee kerralla koko vehreyden ja kuulee veden solinan. Alhaalla olevassa lammessa ui isoja kultakoloja. Talvipuutarha on tunnelmallinen ja siellä tulee joka kerta hyvä mieli. Kasvun ihme ja vihreä väri saa hyvää aikaan ihmisen sielulle.

  

Puutarha koostuu korkeasta pääkasvihuoneesta ja siihen liittyvistä kahdesta hieman matalammasta kasvihuoneesta. Rakenteena on ihmeteltävän kepeäksi suunniteltu teräsrunko, joka on kasvihuoneiden osalla kauttaaltaan lasitettu. Nyt koko runkoa on kunnostettu ja lasitukset uusittu kaksilasisiksi. Valaistus ja muu tekniikka näytti myös uusitulta.

Parhaillaan kukkii kasvihuoneen vanhin kasvi, yli sata vuotta vanha kameliapuu. Kukat olivat pienempiä kuin ennakkoon kuvittelin.

Kasvihuoneen erikoisuuksia ovat mm. orkideat. Erityinen sota-aikaan liittyvä historiansa on lumikuningattarella, rönsyineen miltei kokonaiselle seinälle levittäytyneellä orkidealla (kuvassa vasemmalla ylhäällä). Lumikuningatar kukkii parhaillaan. Muitakin orkedeoita Talvipuutarhasta löytyy.

Ihastuttava on myös nimeään kovasti muistuttava kolibrikukka. Onko tämä lintu vai kasvi? A., miksi kasvi muistuttaa lintua? Kertoisitko, kun en ymmärrä?

Kaktushuoneessa on monenmoisia piikikkäitä kasveja ja valtavan suuria, ilmeisen iäkkäitä rahapuita. Erikoisuuksiin kuuluvat myös maljamaiset lihansyöjäkasvit, joita melkein houkuttaa hipaista.

Suosittelen lämpimästi paikkaan tutustumista. Tänään niin moni tosin oli tarttunut houkutukseen, että ihmisiä oli suorastaan liikaa. Raitiovaunun  linja 8 kulkee Talvipuutarhan ohi Töölönlahden kohdalla.

Henkäistään

On siivottu tai ainakin raivattu isoimpia kasoja, pesty pyykkiä, täytetty jääkaappia, hoidettu taloyhtiön asioita pitkän kokouksen verran, silitetty vanha vaalean vihreä ja keväinen tantsu-verho ruokapöydän kylkeen, levitetty uusi liina pöydälle. Keittiötaso on vielä täynnä roinaa ja puhtaat lakanat vaihtamatta. Kylpyhuone jää kuin jääkin siivoamatta. Nyt otan lomaa ns. arkisesta aherruksesta!

Hyvää pääsiäsen aikaa justiinsa Sinulle!

Aamun avaus

Verigreipit ovat vielä jonkin aikaa mehukkaita. Pidän niiden kirpeydestä, mutta vain lomapäivän aamuna ehdin loihtia verigreipistä aamun avauksen. Leikkaan pois karvaalta maistuvat kuoren jämät ja keskityn pirskahtelavaan hedelmälihaan.

Sain jokin aika sitten "Violettia ja villalankaa"-blogia kirjoittavalta Pirjolta tunnustuksen. Kiitos, Pirjo tunnustuksesta! Tunnustuksessa pyydettiin kertomaan seitsemän random-faktaa itsestään.

 

Aikoinaan olen toisen tunnustuksen siivittämänä paljastanut persoonaani, joten tällä hetkellä kuvaan randomina ulkoista habitusta:

1) Olen länsisuomalaista, matalajalkaista ja sitkeää maatiaisrotua.

2) Virallinen pituuteni on 160 cm. Enää en taitaisi ihan noin korkealle kurkottaa?

3) Painan - liikaa. Yritän (lähes) joka päivä tehdä asialle jotain.

4) Silmäni ovat sinisen, harmaan ja vähän vihreänkin sekasotkut. Vaatteistani riippuu, minkä värisiltä silmät milloinkin näyttävät.

5) Hiukseni ovat tummahkon ruskeat, suorat mutta hieman taipuisat. Hiukset ovat iän myötä tummuneet huomattavasti verrattuna minulla tallessa olevaan nuorena leikattuun lettiin. En ole värjannyt tai sävyttänyt hiuksiani kahteen vuoteen. Muutamia harmaita hiuksia on siellä täällä, yleissävy näyttää muistuttavan lähinnä maantietä. Odotan levollisin mielin harmaan voittokulkua.

6) Kasvoni ovat muodoltaan tavanomaisen soikeat. Nenä on suora, mutta mielestäni se on ollut aina ärsyttävän terävä. Joku on joskus sanonut, että nenäni on isän äidin, Anna Josefiinan perua. Joten kyllä se minullekin kelpaa. 

7) Minulla on hymykuopat, vasemman posken kuoppa on oikeaa syvempi. Olen perinyt hymikset isältä ainoana perheemme tyttäristä. Omille lapsilleni ne eivät ole periytyneet. 

Ota koppi ja kerro omat random-faktasi!

Talvi tuli, loma alkoi

Ulkona näyttää taas valkealta. Meri on Vanhankaupunginlahdella jo sula. Vain muutama viikko sitten jäällä oli vielä kaikkein rohkeimpia pilkkijöitä. Aurausautot ovat tehneet aamun aikana jo kaksi kieppiä kotikorttelissa. Varmaan uusi lumi puhdistaa hiekkaa pöllyävät kadut. Jotain hyötyä siitä varmasti on.

Olin viikonlopun töissä poikkeuksellisesti ja tänään alkoi viimein viikon pituinen loma. Aamulla yhdeksältä heräsin, kun työphone alkoi soida. En ollut muistanut sulkea sitä. Sain eilen sunnuntaina tehtyä tosi tehokkaasti ja häiriöttä töitä. Kevät on hieman sesonkiaikaa töissä ja kaikilla hankkeilla on kiirettä. Minulla on vielä muutama viikko tämän lomakauden pitämättömiä lomia jäljellä. Ei taida siis olla pelkkää kuvittelua, kun olen koko kevään tuntenut itseni väsyneeksi.

Yksi työkaveri on suositellut kurkuma-maustetta ihmelääkkeenä lähes kaikkeen. Olen käyttänyt nyt kurkumaa paitsi ruuan mausteena myös jogurtin päälle ripoteltuna. En teidä, onko resepti tehonnut. Ainakin tunnen itseni virkeämmäksi. Keväälläkin saattaa tosin olla oma vaikutuksensa vireyden paranemiseen, kun minusta on kyse.

Aamulla olen hoitanut yhtä perintätoimistolle ajautunutta pientä parinkympin lehtilaskua. Tiesin laskun maksaneeni ja nyt selvisi, että olen maksanut laskun aikoinaan tilaamani toisen lehden laskun viitenumerolla käyttäessäni nettipankkiin tallennettua maksupohjaa. Se on tulkittu tuon lehden tilauksen uusimiseksi. Höh, ei kai kukaan ala tilata lehteä maksamalla vanhaa laskua? Olin itsekin laskua maksaessani ollut huolimaton viitenumeron kanssa, joten en alkanut kiistellä, kun saimma sotkun selvitettyä säällisesti. Edelleen ihmettelen kuitenkin perintätoimiston mukaan vetämistä ilman maksukehoituksen lähettämistä. Käytäntö ei liene ihan kuluttajaturvan mukaista? Nyt odotan vaan LUMI desing:n iltalaukkua, minkä kytkyn vuoksi koko lehden sorruin aikoinaan tilaamaan… Sen jälkeen lopetan molempien lehtien tilaukset.

Aamun lehdessä ja radion uutis- ja ajankohtaislähetyksissä pohditaan entisen pääministerin MK:n eroilmoitusta puoleensa pj:n tehtävästä. Pääministeriys näyttää olevan vaarallista. Siinä pääsee turmiollisen vallan makuun, jos ei ole tarpeeksi varovainen. Niin on käynyt kaikille entisille pääministereille: Aholle, Lipposelle, Vanhaselle ja Kiviniemelle. Kun tikkunekku otetaan pois, pitää päästä uuden nekun makuun. Lähiaikoina kuulemme varmasti, mikä on Kiviniemen uusi tikkunekku? Tämä on vaan tällainen vankka kansalaisnäkemys, ei muuta…

Olo on kaiken kaikkiaan pitkästä aikaan ihanan rento ja stressitön hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen. Eläköön edessä oleva lomaviikko ja sisäsiistin tekeminen vaihteeksi tänne kotiinkin!

Huhtikuu

Huhtikuu on kaksijakoinen ja säänvaihteluiltaan raju. Jotkut se huumaa, jotkut se masentaa. Huhtikuussa kaamosapeutta ja -masennusta potevat heräävät henkiin, mutta kevätahdistus saa jotkut epätoivon valtaan. Huhtikuuta on joskus luonnehdittu kuukausista julmimmaksi. 

Huhtikuussa lumen alta paljastuu talven alla maatunut luonto. Virtaavat purot, joet ja isommatkin uomat huuhtelevat maan ja luonnon talven jäljistä. Vesi levittäytyy ja siirtää uomien varsille humusta ja kasvun voimaa. Tuleva kasvukausi tarvitsee kosteuden lisäksi ravinteita.

Kevääseen ja luonnon uusiutumiseen liittyy paljon tunteita ja vanhoja perinteitä. Huhtikuuhun osuva pääsiäinen edustaa joillekin hiljentymistä ja uskonnollista uudestisyntymistä. Joillekin riittää pääsiäisenä syvä kumarrus keväälle. 

Nyt saa ja pitääkin työntää kourat multaan. Kesäaikaan siirryttäessä illat pitenivät kertaheitolla. Sitä jo odotin!