Onneksi tuli talvi

Pari talvea jäi täällä etelässä väliin. Ei tullut kunnollista talvea, oli vaan pitkää pimeää.

Joulun tienoilla näytti jo siltä, että ei tule talvea tänäkään vuonna. Joulukuussa  aurinko paistoi ja maa oli vihreänä. Pelargonit kukkivat parvekkeella vielä jouluna. Vantaanjoki tulvi rantaniitylle ja merenpinta nousi ja nousi.

Uusi vuosi muutti kaiken. Tuli kylmää, lunta ja pyryä. Merenpinta romahti yhdessä yössä. Tuli ihan oikea talvi. Tuli myös valoa, pakkasaamujen taivaanrannan rusotus ja iltarusko. Tuli käyttöä talvitamineille. Saas nähdä, ehdinkö tänä talvena kaivaa jopa sukset ja monot esiin?

Kuvat eivät ole mistään talven ihmemaasta tai maaseudun rauhasta. Ne on räpsitty aivan tästä kotikulmilta, Toukolasta ja Annalan metsästä - lähes kantakaupungista. 

Se on maaliskuu

Maaliskuu on lupaus keväästä. Tulppaaneita ja muita kevään ennustekukkia olen minäkin pitkin alkuvuotta hankkinut maljakoihin. Tänä keväänä tietut vaaleat tuppaanit ovat avautuneet jouluruusun kukkien kaltaisiksi ja jotkut taas ovat kuivuneet rusinan lailla kunnolla avautumatta. Hassua, mielenkiintoista.

Todellisuus on juuri nyt melko hiekkaista, kuten kotitaloni portaat yllä olevassa kuvassa. Koko talvi on ollut pääkaupungissa liukkaan jäinen ja nyt jäiden sulamisen jälkeen hiekotushiekkaa ja pölyä on kaikkialla. Kenkien pohjassa vaan ropisee ja kivenmurusia kulkeutuu kodin parketille kengänpohjissa. Mutta ei harmitella sitä. Talvi onneksi meni, vaikka ei täällä meillä oikeastaan koskaan kunnolla alkanutkaan. Joulun tienoilla täällä oli noin viikon pituinen minitalvi. Onneksi lähdin silloin kuvaamaan  (klik), että jäi edes muutama hyvä muisto tallelle sääpäiväkirjaan.

Minun merinäkymästäni vähätkin lumet sulivat jo helmikuun puolessa välissä. Merikin on jo vapautunut jäästä. Tämä talvi on tuntunut harvinaisen pitkältä ja pimeän harmaalta (sorry vaan jo krooniseksi käynyt voivotteluni samasta aiheesta). Onneksi siis viimeinkin on maaliskuu eikä olemattoman talven perään tarvitse enää haikalla. Keskitytään nyt tulevaan ja nautitaan kevään odotuksesta! Huomautan vielä, että kaksi viimeistä kuvaa eivät ole mustavalkoisia otoksia... 

Toisella puolen

Viime viikolla avarsin vähän huolestuttavan pieneksi kutistuvaa maailmaani ja kävin työmatkalla sekä Tampereella että Turussa – kehä kolmosen toisella puolen. Hienoja kaupunkeja molemmat. Kävin Turussa iltakävelyllä katsomassa joulukuussa 2013 valmistunutta valaistua kirjastosiltaa (Insinööritoimisto Pontek). Kuvat ovat vähän tuhruisia, taivaalta vihmoi jotain lumen ja veden välimuotoa. Tykkäsin sillasta, vanhan ja täysin modernin sopuisasta vuoropuhelusta. 

Seminaarin lounastauolla ehdin käväistä pikaisesti kirjastossa. Se on mielestäni yksi hienoimmista kaupunginkirjastoista (Arkkitehdit JKMM). Sitten viime näkemän kirjastoon oli lisätty hyllyjä ja tilan avoin vaikutelma oli hieman kärsinyt. No mutta kirjasto tehdään tietenkin kirjoille ja niillehän tarvitaan hyllyjä.

Harrastukseni ovat käynnistyneet joulutaon jälkeen. Yksi ilta viikossa on varattu maalausharrastukselle ja toinen vesijuoksulle ja uimiselle. Muuta en sitten juuri jaksa tehdäkään iltaisin töiden jälkeen. Tietokoneen avaaminenkin tuntuu lähes ylivoimaiselta. Blogeja olen lueskellut lähinnä työpäivän aikana pitäessäni tarpeellista ajatustaukoa.

Sain valokuvakilpailussa palkinnoksi lahjakortin Rajalaan ja sijoituksista läjän elokuvalippuja. Olen katsastanut jo miten täydennän Fujia, mutta kuvausinto on tipotiessään pimeyden ja jatkuvan harmauden vuoksi enkä ole jaksanut hommaa vielä hoitaa. Elokuvalippuja olen sen sijaan käyttänyt jonkin verran. Boyhood oli hyvinkin katsomisen ja kokemisen arvoinen, monella lailla mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä elokuva. 

Helmikuu alkaa huomenna (oho, siis tänään). Näyttää siltä, että tästä tuli toinen talveton talvi edellisen vastaavan perään. Parhaillaan kyllä lunta tupruttaa ja tuulee navakasti. Mutta huomenna tai viimeistään ensi viikolla lumet sulanevat taas pois. En pidä näistä talvettomista talvista yhtään. Tämä talvi on ollut jotenkin erityisen raskas ja pitkäpiimäinen. Täytyy sitten varmaan alkaa odotella kevättä, ei kai tässä muu auta... 

Kertokaa mulle, miksi "Korumuistoja"-postaus koko ajan keikkuu luetumpien postausten joukossa? Blogiini ei löydä edes hakusanoilla, joten en ihan tajuu?

Sääpäiväkirjasta

On märkää ja pimeää. Sade vihmoo, pieksää, piiskaa. Lämpötila +4 astetta. Jalat lipsuvat mustan jään liukastamilla kaduilla. Taivaalla pilviharso ohittaa hiljaisen kuun. 

*

*

Lumi piirsi talvimaiseman

Voi kun on olut kauniita talvipäiviä! Juuri joulun alla maisema muuttui valkeaksi ja joulupyhinä meri jäätyi. Olen käynyt ainakin pikavisiitillä ulkona päivittäin. Tapaninpäivänä lähdimme kävelylle jo auringon noustessa. Vaikka asun Helsingissä lähes kantakaupungissa, on ympäristössä hyvin vaihtelavaa luontoa ja lähes maalaisia maisemia - ja maalauksellisia. Eikö vaan?

Ylempi kuva on parvekelasien lumikukista.

Alla olevat kuvat ovat kävelyretkeltä kotoa Vanhankaupunginlahdelta Toukolaan ja Annalaan:

Kuulin titityyn

Viime viikko oli tänä talvena tutuksi käynyttä harmautta ja sumuista mustavalkoisuutta. Tänään aurinko pilkisteli ohuen pilvipeitteen takaa. Vähätkin lumet näyttävät sulavan kovaa vauhtia eikä meren jäälle enää uskaltaudu kuin jäänaskalein varustautunut pilkkijä.

Kävelimme Kumpulan kasvitieteelisen puiston ja kampuksen maisemiin. Puiden oksistot risteilivät sinisenharamaata taivasta vasten kauniin graafisina. Puutarha avautuu 1.5. ja ehkä menen heti silloin ostamaan kausilipun. Voin sitten fiilistellä eri maanosien kasvillisuudesta lähipuutarhassa keväästä syksyyn.

Kuulin talitiaisen virittelevän titityynsä ensimmäistä kertaa. Kevät?! Ainakin ajatukset painuivat jo kevään suuntaan. Ehkä voin kohta lopettaa tämän vähälumisen talven ”lumipäiväkirjani” ja jatkuvan väsymyksen valituksen?

Talvi, aurinko ja kuu

Vihdoin tuli se talvi ja pakkanen. Talven peruuttaminen on ilmeisesti peruutettu. Talven tuntu ja auringon pilkahdus keskellä päivää, vaikka vain hetkeksikin, virkistää mieltä kummasti. Maanantaina aurinko näyttäytyi noin kuukauden tauon jälkeen. Ruokatunnilla lounaalle kävellessä aivot tuntuivat melkein menevän shokkiin tai johonkin blingbling-tilaan taivaalla olevasta valoilmiöstä. Aamuisin olen katsellun auringon nousua ja ihaillut vaaleanpurppuraista maisemaa olohuoneen ikkunasta. Nyt kuu möllöttää taivaalla lähes pyöreänä.  Sekin vielä. Mahtaakohan uni tulla yöllä?

11 tapaa liikkua talvipäivänä

Kaunista ja aurinkoista aamusta iltaan! 

Mennään kaikki ulos ja nautitaan talvisesta kauneudesta. 

Kukin omalla tyylillään.

Jäällä oli paljon väkeä. Käveltiin (1), pienimmät istutettiin pulkkaan (2) tai rattaisiin (3). Suksilla mentiin joko perinteiseen (4) tai vapaaseen (5) tyyliin. Vastaan tuli myös pyöräilijäporukka (6) ja polkukelkkailijoita (7).  Lapset istuivat kelkan kyydissä (8) tai ohjasivat rattikelkkaa (9).

 Juoksijoitakin oli liikkeellä (10). Loikkija (11) oli jättänyt jäljet lumaan.

Nyt en keksinyt enää yhden yhtäkään tekosyytä olla kokeilematta hiihtämistä. Edellisien kerran hiihdin joskus viime vuosituhannella. Tehokasta, sanoisin. Pystyin pystyssä, mutta mäkeen en uskaltaisi mennä. Hiihtäessä keskikeho pysyy automaattisesti aktiivisena. Ei tarvitse käskeä ei. Jalanpohjat vonkuivat maitohaposta, koska en tajunnut sitoa monoja tarpeeksi tiukasti kiinni. Allit ja käsivarsien hontelot lihakset saivat kyytiä. Huomenna ehkä tuntuu oudokseltaan kropassa?

  

Kosminen kokemus

Tämän talven Lux Helsinki-valoteoksista koin vaikuttavimpana ja kokonaisvaltaisimpana ranskalaisen Philippe Morvanin valo- ja ääniteoksen Oopperan ulkonäyttämöllä. Teoksessa on erillisiä valaistuja pikkupalloja, eri korkeudelle aseteltuja isompia valaisinpalloja ja väriään vaihtava keskuspallo. Keskuspallossa oli vielä liikkuvia tehostehärpäkkeitä. Lisäksi oli äänitehosteet, rytmikäs musiikki. Ja pimeä puisto ympärillä.

Eri osiot syttyivät ja sammuivat, yhdessä tai erikseen musiikin siivittämänä. Syntyi lukuisia vaihtuvia valo- ja äänikombinaatiota. Minusta tämä oli avaruudellinen elämys, alkupamaus, kosminen kokemus. 

Olisin tuijottanut teosta pitkään. Mutta MK sanoi viimein, että nyt lähetään pois täältä palelemasta. Sitten lähdettiin, koska minäkin itse asiassa palelin. 

Kuvat on otettu käsivaraisesti, automaattivaloituksella, ilman salamaa.

Valitettavasti ääntä ei ole tässä, mutta varmaan sitäkin Youtubesta löytyy?

Luxusluxeja

Katsellesseni tänään LuxHelsingin valoteoksia muistin entisen pienen kotikaupungin valoviikot. Lähes harrastelijavoimin valaistiin parin rakennuksen päädyt, pätkä vanhaa tiilimuuria ja yksi keskustan iso puu. Hienolta nekin näyttivät. Helsinki satsannee aika paljon rahaa valoviikon teosten suunnitteluun ja toteutukseen - eikä mielestäni syyttä. Isot resurssit ja mittakaava ovat ihan toista kuin eteläisen Hämeen pikkukaupungissa silloin ennen muinoin. Ihmisiä oli tänään illalla melkoisesti liikkeellä pakastuvasta säästä huolimatta. Oopperan puistossa oli hienoin ikinä näkemäni valoteos ja kuvatkin onnistuivat aika hyvin, joten palataan siihen huomenna. 

Tässä makupaloja:

Suurkirkon seinä täyttyy äänitehostein vaihtuvista kuvioista. 

Kirkko voimakkaine muotoineen on varmasti ihanteellinen, mutta ehkä myös haastava

 valoteoksen suunnitteluun. Vaikuttavuus varmaankin lisääntyy pimeämmässä. 

Vetää kuitenkin vertoja viime vuoden Rubikin kuutiolle, mikä ei minulle auennut ollenkaan. 

Hakasalmen huvilan värit vaihtelevat kaikin sateenkaaren sävyin. 

Puissa vilistää kiiltomatoja.

Kiasman edustan puut on valaistu sinisiksi.

Mannerheimintien alikulkutunneli on muuttunut violetiksi. 

  

Pikkuparlamenttia vastapäätä oleva Paanan muurimainen seinusta

liekehtii ja hihkuu, mölyää ja mylvii.

Hesperian puistossa on kymmenittäin valolyhtyjä. 

Töölönlahden rannan lyhdyistä postasin viime vuonna näin.