Toisella puolen

Viime viikolla avarsin vähän huolestuttavan pieneksi kutistuvaa maailmaani ja kävin työmatkalla sekä Tampereella että Turussa – kehä kolmosen toisella puolen. Hienoja kaupunkeja molemmat. Kävin Turussa iltakävelyllä katsomassa joulukuussa 2013 valmistunutta valaistua kirjastosiltaa (Insinööritoimisto Pontek). Kuvat ovat vähän tuhruisia, taivaalta vihmoi jotain lumen ja veden välimuotoa. Tykkäsin sillasta, vanhan ja täysin modernin sopuisasta vuoropuhelusta. 

Seminaarin lounastauolla ehdin käväistä pikaisesti kirjastossa. Se on mielestäni yksi hienoimmista kaupunginkirjastoista (Arkkitehdit JKMM). Sitten viime näkemän kirjastoon oli lisätty hyllyjä ja tilan avoin vaikutelma oli hieman kärsinyt. No mutta kirjasto tehdään tietenkin kirjoille ja niillehän tarvitaan hyllyjä.

Harrastukseni ovat käynnistyneet joulutaon jälkeen. Yksi ilta viikossa on varattu maalausharrastukselle ja toinen vesijuoksulle ja uimiselle. Muuta en sitten juuri jaksa tehdäkään iltaisin töiden jälkeen. Tietokoneen avaaminenkin tuntuu lähes ylivoimaiselta. Blogeja olen lueskellut lähinnä työpäivän aikana pitäessäni tarpeellista ajatustaukoa.

Sain valokuvakilpailussa palkinnoksi lahjakortin Rajalaan ja sijoituksista läjän elokuvalippuja. Olen katsastanut jo miten täydennän Fujia, mutta kuvausinto on tipotiessään pimeyden ja jatkuvan harmauden vuoksi enkä ole jaksanut hommaa vielä hoitaa. Elokuvalippuja olen sen sijaan käyttänyt jonkin verran. Boyhood oli hyvinkin katsomisen ja kokemisen arvoinen, monella lailla mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä elokuva. 

Helmikuu alkaa huomenna (oho, siis tänään). Näyttää siltä, että tästä tuli toinen talveton talvi edellisen vastaavan perään. Parhaillaan kyllä lunta tupruttaa ja tuulee navakasti. Mutta huomenna tai viimeistään ensi viikolla lumet sulanevat taas pois. En pidä näistä talvettomista talvista yhtään. Tämä talvi on ollut jotenkin erityisen raskas ja pitkäpiimäinen. Täytyy sitten varmaan alkaa odotella kevättä, ei kai tässä muu auta... 

Kertokaa mulle, miksi "Korumuistoja"-postaus koko ajan keikkuu luetumpien postausten joukossa? Blogiini ei löydä edes hakusanoilla, joten en ihan tajuu?

Malmö-Kööpenhamina ynnä muuta

Huomenna pitää taas laskeutua normielämään. Aamulla taitaa väsyttää, koska nukkumaanmeno on siirtynyt yöllä kahden korville. En ole mahtanut mitään sisäisen kellon kiepahdukselle enkä ole kyennyt säätämään rytmiä normaaliksi ennen töiden alkamista. Huomenna panen kellon soimaan, menen töiden jälkeen vielä uimaan ja toivottavasti saan seuraavana iltana ajoissa unen päästä kiinni.

Olen joululoman aikana sukuloinut, kohennellut hieman kotia, katsonut aika paljon televisiota ja samalla kutonut pois lankavarantojani. Päivitin lankamenekin blogiin ja totesin kutomattomien lankojen entisestään lisääntyneen? Tavoite oli ihan päinvastainen - piti kuluttaa varastoja pois! Toisaalta muutama isompi käsityö on viittä vaille valmistumassa. 

Katsoin lomalla mm. Silta-sarjan toisen tuotantokauden parin päivän aikana putkeen. Luulen, että sarjan intensiivinen katsominen on sille eduksi monimutkaisten juonenkäänteiden vuoksi. Koska kävin viime kesänä Kööpenhaminassa ja Malmössä, katselin myös kaupunkitilaa tarkemmin ja näinkin sarjassa tuttuja paikkoja. Kaupungin silhuetit on kuvattu hienosti, tasainen Kööpenhamina sillan toisella puolen ja Malmö torsoineen toisella. Tekijät osaavat hyödyntää arkkiteehtuurin ja tanskalaisen muotoilun osana kokonaisuutta. Silmiin osui myös Atrekin ja Iittalan tuotteita kodeissa. 

Samainen aihe eli ekoterrorismi oli juonen aiheena myös YLE:n Tellus-sarjassa. Silta vetää mielestäni kyllä pidemmän korren jännitteeltään, rooleiltaan ja käsikirjoituksen osalta. Rikostutkinnan lisäksi sarjassa on oleellista hieman kimurantit poliisipersoonat sillan molemmin puolin, heidän saumaton yhteistyönsä ja keskinäinen dialogi, ystävyyskin.

Kööpenhaminassa päätimme äkkiseltään ohi kävellessämme mennä katsomaan hienon poliisitalon arkkitehtuuria. Pääportilla oli asiakaspalvelupiste ja hyvin ystävälliset poliisimiehet päästivät hetken mietittyään ja neuvoteltuaan joukkomme sisäpihalle 10 minuutin ajaksi. Sitten alkoi hirmuinen kamerojen tohotus ja muun kuvauslauman välttäminen kunkin otoksissa. Sisäpiha vilahtelee Sillassa ja joissain kohdin roolihenkilöt kävelevät sisäpihan viereistä kaarevaa käytävää pitkin. Yksi poliisi tuli kanssamme sisäpihalle ja kun 10 minuuttia oli kulunut, hän pyysi meitä poistumaan.

Kuvat ovat ottamiani pikaotoksia. Palasin niihin Sillan siivittämänä. Kuvistakin ilmenee, että sisäpiha on askeettisuudessaan ja klassisistisessa kurinalaisuudessaan hulppea tilakokemus. En löytänyt netistä tietoa arkkkitehdista tai valmistumisen tarkasta ajankohdasta. Tyylin perusteella rakennus on peräisin noin 1920-luvulta ja edustaa tuon ajan pohjoismaista klassismia. Lienee yksi tuon aikakauden ja tyylin helmistä. Samaan aikaanhan on valmistunut meidän eduskuntatalomme. 

Kööpenhaminassa, III

Astuessani parikymppisenä interrailaajana kauan sitten ensimmäistä kertaa Kööpenhaminan asemalta liikenteen sekaan mieleeni muistui kuva ensimmäisestä koulun maantiedon kirjasta. Kuva oli Kööpenhaminan keskustasta ja siinä kadut olivat sakeanaan polkupyöristä. Kuvatekstissä mainittiin, että tansakalaiset ovat maailman innokkaimpia polkupyöräilijöitä.

Kööpenhaminan liikennepolitiikan tavoitteena on tehdä kaupungista maailman paras pyöräilykaupunki ja hiilidioksidineutraali kaupunki kymmenessä vuodessa. Parhaillaan on rakenteilla useita erityisesti pyöräilyä sujuvoittavia siltoja ym. liikennejärjestelyjä.

Jalankulkijan silmin pyörät kulkevat sujuvasti ajoväylistä erotetuilla ja hieman korotetuilla kaistoillaan. Kevyttä liikennettä ei siis sekoiteta, mikä takaa pyöräliikenten sujuvuuden, nopeuden ja turvallisuuden. Hieno homma, kun tuntuu että kaikki ovat juonessa mukana. Salkkuherrat ja tyylikkäät daamit siinä kuin muutkin polkijat kiitävät työmatkat sutjakkaasti polkien.

Kaupunkipyörät vaikuttavat tavallisilta peruspolkupyöriltä, jopoja tai cruisailupyöriä ei näkynyt ollenkaan. Yleisin pyörän väri on musta ja usein pyörässä on etu- tai takakori tavaroiden kuljetuksen helpottamiseksi. Monivaihteisia maantiepyöriä ei juuri näkynyt ja peruspyörät sopivatkin kaupunkiajoon tasaisessa kaupungissa varmaan parhaiten. Näin siellä täällä Tuntureita, yleisin pyörämerkki on havaintojeni mukaan englantilainen Raleigh.

Tanskan design ansaitsisi vielä hyvin oman osionsa matkapostausten sarjaan, mutta Köpis taitaa olla nyt osaltani käsitelty. Ovathan nämä tanskalaiset Hayt, Muutot, Menut, NormanCopenhagenit ym. tuttuja täällä blogistaniassa ilman minunkin mainostamistani. Niitä tarrautui kyllä matkaani muutamia parin huivituliaisen lisäksi. Hinnat olivat hieman edullisemmat kuin Suomessa.

Kööpenhaminassa, I

Palattuani viime viikolla Kööpenhaminan ja Malmön matkalta olen ollut aivan uupunut. Kävelimme tämän syksyn opintomatkalla tavanomaiseen tapaan tosi paaaaljon. Fyysisen väsymyksen lisäksi on tuntunut, että aistit ja aivot ovat olleet myös uuvuksissa kaikesta nähdyn aistimisesta. Matkalla oli enimmäkseen kesäinen ja lämmin sää.

Vasta tänään purin kuvat kameran muistikortilta. Hyviä kuvia on sen verran paljon, että taidan tehdä muutamankin postauksen - kiinnostaa se sitten ketään tai ei. Koska olimme liikeellä porukalla ja vauhti oli aika kova, otin useimmat kuvat automaattiasetuksilla säädellen vain valotusta tarpeen mukaan kameran kätevällä pikasäätönäppäimellä. Vain paikoitellen säätelin aukkoa saadakseni kuvaan erityisen hyvän syväterävyyden. Nyt on kameran perusasiat otettu haltuun alan tutustua kameran hienouksiin ja järjestelmäkameran varsinaisiin ominaisuuksiin.

Kun katselin jälkikäteen noin tuhatta matkakuvaa, ajattelin että kamera on kyllä hyvä muistin jatke erityisesti nopeatempoiselta matkalta. Monet matkalla koetut asiat palautuvat mieleen kuvia selatessa. Tuossa kohtaan olin ihan sanaton, tuossa kohtaa yksi ryhmästä kompuroi ylös katselleessaan pahan näköisesti mutta selvisi kuitenkin, tuossa joku kertoi hyvän vitsin, olipa hikistä menoa tai melkein juoksua tuona päivänä. Monet yksityiskohdat unohtuisivat ilman kuvia.

Tässä ensimmäinen kuvakooste aiheena tanskalainen nykyarkkitehtuuri. Suurin osa kuvista on Örestadista ja asuntokohteita. Mm. Bjarke Ingels BIG-toimistoineen sekä Lene Tranberg jatkavat edeltäjiensä Arne Jacobsenin, Henning Larsenin ym. tanskalaisarkkitehtien menestyksellistä uraa. Ote on jotenkin rennon rohkean suurpiirteinen, mutta silti detaljitkin on mietitty tarkkaan harkiten. Tanskalaisen varmalla tyylitajulla!  

Viime hetken virittelyä

Pakkailen matkalaukkuja ja viritelen herätyskelloja huomista aikaista herätystä varten. Olen tosi huono nykyään nukkumaan, kun tiedän taksin tulevan kuskaamaan minua lentokentälle viideltä aamulla. Minulle tyypilliseen tapaan kaikki jää viime hetkeen ja matkalaukkukin on vielä osittain pakkaamatta. Vielä illalla olen viritellyt kamerat ja palauttanut mieleen manuaalisäätöjä. Kesällä ostamani järjestelmäkamera on vasta sisäänajettu, mutta nyt se pääsee tosi toimiin!

Paksua yläpilveä

Automatkoilla on mielenkiintoista katsella taivasta ja maisemia, jos ei satu olemaan ajovuorossa. Porin reissulle lähtiessämme oli synkkää ja pilvistä. Taivaalla liiteli pilviä, välillä hillitympiä ja välillä tummanpuhuvia. Vettä satoi vähemmän ja sitten taas enemmän. 

Torstai-iltaa ja länttä kohti ajaessamme kirkastui. Perjantai ja lauantai olivatkin yllättävän kesäiset päivät ainakin Länsi-Suomessa tämän pimeän ja kylmän rintaman keskellä. Ehdimme nauttia sukulaisten seuran ja vieraanvaraisuuden lisäksi kotiseuturetkestä ja jokakesäisestä käynnistä voimapaikalla.

Kuvia tuli otettua kuvauksellisista paikoista siihen malliin, että kotiin päästyäni kävin eilen lopulta ostamassa pitkään pähkäilemäni hyvän kameran. Kamera on musta, painaa 800 grammaa objektiivin kanssa ja siinä lukee ”made in Japan”.  Pari objektiivi-haavetta on jo kytemässä, toistaiseksi vielä hamassa tulevaisuudessa.

Eilen kesäkuun viimeisenä päivänä oli pimeää kuin syksyllä. Aurinkokennosta energiansa keräävä parvekkeen lintuvalosaraja ei syttynyt eilen ollenkaan ja tänäänkin energiaa riitti vain hetkeksi. Tuleekohan sitä kesää tänä vuonna ollenkaan?

Tällä hetkellä säällä ei ole paljonkaan merkitystä, koska puramme MK:n tavaroita muuttolaatikoista hänen saatuaan maanantaina avaimen uuteen kotiinsa. Nyt on jo selvä, että entistä ehomman kodin hän saa, vaikka ei ollut entisessäkään sinänsä valittamista. Viihdyimme kuusi viikkoa saman katon alla niin sujuvasti, että saas nähdä, kummassa huushollissa tulevaisuudessa vietämme enemmän aikaa?

Tasaista

Olen reissanut Poriin kait satoja kertoja Helsingistä ja Etelä-Hämeestä. Omalla autolla, junalla, bussilla ja kaksi kertaa lentokoneellakin. Maisemat ovat tulleet tutuksi. Jossain Humppilan ja Huittisen välillä näen tasaiseksi käyvästä maastosta ja pitkistä peltojen yli jatkuvista näkymistä, että kotiin päin ollaan menossa. 

Tosiasiassa olen elänyt kaksi kolmasosaa elämästä muualla, mutta silti länsirannikon tasaisuus tuntuu kodilta. Tasainen maisema ja näkymä kaukaisuuteen ovat syöpyneet syvimmälle sielun maisemaan.

Leikittelin taas kameralla iltapäivän paluumatkan aikana, kuulaaan kauniina syyspäivänä. Kuvissa on otettu kaksi otosta päällekkäin. Lopputulos on lähes täyttä sattumaa. Katsokaa vaikka:

Kylässä

Kävimme viikonloppuna kylässä Jyväskylässä. Ennakkoon molemmilla meistä oli hyvin hatara mielikuva kaupungista. Olin luonut siitä jonkun verran mielikuvia, mm. seuraamani  Pieniä timantteja-blogin perusteella. Etukäteen mielessäni oli myös Alvar Aalto, Suomen käsityömuseo ja Titityy.

Mitä muuta jäi mieleen. Mukavan tuntuinen keskisuuri syksyinen kaupunki, vesistö ja rannat, Toivolan Vanha Piha, hieno Seminaarimäki ja kaikki muut lukuisat mäet kaikkialla. Niitä mentiin kävellessä ylös alas ja minä puuskutin pitkäjalan perässä kipittäessäni.

Lauantain aikana kävelimme askelmittarin mukaan yli 11 kilometria. Välillä ylös ja välillä alas, keskustaa ristiin ja rastiin ja lopulta vielä illansuussa Lutakon ympäri. Neron portaiden juurella pysähdyin. En jaksanut, vaikka todennäköisesti menetin hienot näköalat. Jos pitkäjalka olisi matkustanut yksin, hän olisi todennäköisesti kivunnut portaat hujauksessa ylös Harjulle ja laskeutunut toiselta puolelta alas Mäki-Mattiin.

Tätä Aallon nuoruuden työtä, Työväentaloa 1930-luvun alusta en ollut nähnyt ennen.

Tuttua Aaltoa sen sijaan olen nähnyt rakennuksessa jos toisessakin. Viimeksi tutustuin Pietarin reissulla  Viipurin kirjastoon. Museokahvila ja tuoliseinä on kuvattu Jyväskylän Aalto-museosta.

Toivolan pihapiiriin on siirretty pari rakennusta täydentämään korttelikokonaisuutta. Toisessa niistä oli Jyväskylän museon esineistöstä koottuja kotimuseon tyylisiä miljöitä.

Titityystä lähti mukaan kassillinen lankoja. Toisen satsin ostin Taito-shopista. Helsingin myymälästä Roosa nauha-kampanjalangat myytiin loppuun alta aikayksikön. Jyväskylästä niitä vielä löytyi.

Täällä Suomen käsityömuseossa sain onnitella tuoreeltaan siskoa, katso täältä. Kävelykadulta päin katsoen ei olisi arvannut, kuinka laajana museo jatkui korttelin uumeniin.

Perinteisiä käsityöaarteita, kierrätystä, uutta ja kokeilevaa. Käsityön ja taideteollisuuden välille ei todellakaan ole helppo vetää viivaa.  

Kotomaassakin riittää tutustumisen arvoisia paikkoja.

Nyt ehkä tiedän vähän mistä puhutaan, kun puhutaan Jyväskylästä.