Hupsista!

Nyt en kerta kaikkiaan keksi enää mitään hyvää syytä olla päivittämättä blogia….. Tietokonekin kun oli pakko avata laskuja maksaakseni. En ajatellut tietoisesti pitää näin pitkää kirjoitustaukoa, mutta aika vain hupsahti jonnekin. Ensin oli mielessä monenlaisia aiheita, mutta vähitellen ne hiipuivat jonnekin taka-alalle ja keskityin selviytymään ns. työelämän haasteista. Virittelen nyt taasen tätä kirjoittamista vaikka sitten hitaaseen tahtiin.Yritän myös lukea muiden postauksia, blogien seuraaminenkin kun on jäänyt väliin pitkäksi toviksi. 

Lomalla siis ollaan onnellisesti toista viikkoa. Ennen tätä kevät oli ylikiireinen ja jouduin tekemään touko-kesäkuussa kuusipäiväisiä työviikkoja. Se on lähes liian rankkaa tällä iällä. Oli ne jokakeväiset peruskiireet ja niiden lisäksi pari aikaa vievää kehittämisprojektia. Minua henkilökohtaisesti ei siis ylen määrin ole harmittanut kylmä ja tuulinen kevät ja alkukesä. Ei sää haitannut varsinkaan ostettuani toukokuun alussa tuulen ja sateen loitolla pitävän parkatakin. Se osoittautui koko hintansa väärtiksi ja parhaaksi tekemäkseni ostokseksi aikoihin.

Tästä keväästä ja alkukesästä päällimmäisenä on mielessä perheen pienen ihmisen kehityksen seuraaminen. Tyttären tytär on nyt 3,5 kk:n ikäinen ja hän on oppinut jo vaikka mitä. Hän on kasvanut vastasyntyneestä vauvaksi, pieneksi omaksi itsekeen. Onneksi tytär ja vävy ovat toivottaneet meidät isovanhemmat tervetulleiksi vauvan kehityksen aktiiviseen seuraamiseen.  

Nyt on ollut pari lämmintä kesäistä päivää sadeherkkien päivien jälkeen. Kevään kiireiden vuoksi tuntuu parhaalta lomalta juuri nyt lähinnä vain oleminen ilman suunnitelmallisuutta tai tiukkoja aikatauluja. Huomenna menaamme lähteä pienelle reissulle Turkuun ja Naantaliin.

Tänään kävin vaihteeksi Kumpulan kasvitieteellisessä paratiisissa. Napsin kuvat puutarhassa kävellessäni. Tällä hetkellä kukkivat monelaiset valkoiset ”hörhelöt”, hortensiat ja spireat yms. Ja ruusut - ne tuoksuivat niin huumaavalta, että oli pakko sulkea silmät. 

Kaunista kesän jatkoa!

Hieman harmaata

Eilen oli kosten harmaata, mutta sään puolesta oli helppo hengittää. Meillä oli töissä syksyinen katsaus ilmastomuutoksen hidastamiseen ja energiansäästöön tähtäävään lainsäädäntöön. Masennun joka kerta asiantuntijoita kuunnellessäni. Ehkä jokaisen ihmisen pitäisi joutua tilanteeseen, jossa konkretialla silmien suomuja hieman raotetaan ilmastomuutoksen suhteen. 

Väitän, että yleinen tietous on riittämätöntä ja siksi asenteetkaan eivät tue muutosta. Itsekin kulutan liikaa ja hillun täällä blogistaniassa, joka pääosin tähtää lukijoiden kulutustarpeiden luomiseen.  Ilmastomuutoksen hidastamista säätelee kansallinen ja suurvaltojen politiikka. Vaalien jälkeen Suomessakin tapahtunee taas se ihmeiden ihme, että turve muuttuu vaatituloksen myötä yhdessä yössä uusiutuvaksi energiaksi.

Lounastauolla piipahdin kokouspaikaa lähellä olevassaTalvipuutarhassa, jossa mieli seestyy. Tarvitsin eilisen informaation jälkeen todellakin tuollaisen seesteisen tauon, rauhallisen koti-illan ja yksin tuumailua. Tänään meillä on treffit MK:n kanssa keskustassa ja saan viettää koko viikonlopun laakereillani leväten. 

Sunnuntaina pitää purkaa toiselta parvekkeelta tomaattiviljelmä. Satoa on tullut melkoisesti pitkin kesää. Maukkaimpia olivat oranssin väriset pikkupikkutomaatit. Puuhakasta tai muuten mukavaa viikonloppua sinulle!

Loviisan vanhoja taloja ja pihoja

Kävin ensimmäistä kertaa Loviisassa Wanhat Talot-tapahtumassa. Viikonlopun kestävä avoimet ovet-tilaisuus on varmaankin pienelle kaupungille melkoinen ponnistus. Useat yksityiskodit avaavat pihansa ja kodin vieraiden tutustuttavaksi. Sen lisäksi kaupungissa on jos jonkinlaista markkinatapahtumaa ja rakennuperinteen vaalimiseen liittyviä tilaisuuksia. Kirpputoreja ja kahvikojujakin oli vanhassa kaupungissa lähes yli äyräiden.

Asuin itse 20 vuotta 1950-luvulla rakennetussa, mutta melko hyvässä kunnossa olleessa talossa. Tiedän, miten kodikkailta tutut lattioiden narinat, saranoiden kitinät ja jotkut epäkäytännöllisyydet tuntuvat ja miten vanhaan taloon kiintyy. Vanhojen talojen korjaaminen vaatii paljon tietoa ja osaamista. Arvostan niitä, jotka jaksavat kunnostaa oikeasti vanhoja, asemakaavallakin suojeltuja rakennuksiaan ja siten vaalia rakennus- ja kulttuurihistorian perinteitä. Palasin kuitenkin ihan tyytyväisenä takaisin uuden uutukaiseen kotiini. Minusta koti on seinien ja fyysisen ympäristön sijasta tavaroissa ja esineissä ja niiden liittymisessä omaan ja perheen elämään ja historiaan. Koti on täällä, vaikka seinät ovat vaihtuneet 10 vuoden kuluessa jo kahdesti.

Useat talot oli kunnostettu taitavasti ja tyyliä kunnioittaen ja niistä oli luotu ihastuttuvan luovia ja persoonallisia koteja. Silmiini osui kuitenkin myös ärsyttäviä rakennusvirheitä, jotka kostaustuvat ennemmin tai myöhemmin tulevaisuudessa. Huomasin myös, että vanha rakennus voidaan pilata esimerkiksi täysin tyyliin sopimattomilla tapeteilla vailla mitään kosketusta menneeseen. Jossain haiskahti nenääni home, mutta yritin heti rajoittaa aistien virkeyttä.

Ylivoimaisesti enemmän löysin tietenkin kaunista katseltavaa ja rakkaudella vaalittua ympäristöä. Ilahduin myös erityisesti rehevistä ja kekseliäistä puutarhoista monenlaisine piharakennuksineen. Pihat ovatkin Loviisassa selvästi tilavampia kuin Porvoossa ja Vanhassa Raumassa.

Tässä kuvallista tykitystä - koteja kunnioittaen lähinnä vain puutarhojen vehreydestä ja katunäkymistä:

Onni

Onni on mennä kauniina kesäiltana työviikon päätteeksi Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan. Siemailla mukillinen jäätelökahvia ja istuskella puutarhan penkillä. Auringossa tai varjossa - valinnan mukaan. Katsella ja kokea kaikkea sitä ihanutta kunnes puutarhan ovet sulkeutuvat. Kuvitella hiljenevässä puutarhassa olevansa puutarhan valtiatar ilman huolen häivää kukkien kastelusta, rikkaruohojen kitkemisestä, kuolleitten kukintojen nyppimisestä. Aistia elokuu, varjojen pidentyminen ja valon sävyn muuttuminen. Huomata loppukesän sävyt kukkijoissa. Olla kiitollinen ihanasta lämpimästä illasta ja kesästä. Unohtaa maailman meno, Putinit sun muut pellet, Gaza ja mitä niiitä nyt onkaan. Poistua lopulta henkilökunnan neuvomasta sivuportista vailla huolen häivää.

Kukkapläjäys, ole hyvä!

 

Astukaa puutarhaan

Vaikka ei omista omaa puutarhaa, voi Helsingissä nauttia puutarhan ja puistojen lumosta monessa paikassa ja ympäristössä. Annalan puutarhasta olen postannut useasti aiempina kesinä. Talvipuutarha Töölönlahden rannalla on aina ihastuttava ja siitäkin olen kirjoitellut. Lähimpänä kotiani on Kumpulan kasvitieteellinen puutarha eikä Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarhakaan kovin kaukana ole. Olen ostanut kausilipun (40 e) ja voin vuoden aikana visiteerata rajattomasti kaikissa luonnontieteellisen keskusmuseon puutarhoissa ja museoissa ( www.luomus.fi ). Vuosi sitten postasin Kumpulan kasviteiteellisestä puutarhasta, klik.

Tänään menin uuden kameran kanssa Kumpulan puutarhaan tavoitteena kokeilla kameran tarkennusasetuksia. Aika tarkaan pitää tarkentaa, mikä vaatii minulta malttamattomalta innostujalta vähän asennemuutosta. Kamerassa on kätevä tarkennusnäppäin, jolla voi tarkastaa zoomaamalla halutun tarkennusalueen hyvin tarkkaan ennen laukaisua, mutta tämä unohtui tyystin tämänpäiväisessä innostuksessa ja vihreyden häikäistyksessä.

Tällä hetkellä puistossa oli hyvin vihreää ja kasvillisuus on paikoin runsasta. Puiden uudet kasvustot, lehtien erilaiset muodot ja vihreän monet sävyt ovat mielenkiintoisia. Katselin sopivaa lukupenkkejä ja suunnittelen meneväni Japanilaiseen puutarhaan kirjan ja termospullon kanssa, jos hyvät ilmat edelleen jatkuvat. Kuvat ovat muutamaa lukuunottamatta juuri Japanilaisesta puutarhasta.