Töihin & iPadiin unohtuneena

Kaksi viikkoa sitten solahdin arkeen pitkän loman jälkeen. Parissa viikossa saldotunteja on kertynyt niin paljon, etten kehtaa niitä tänne edes kirjoittaa. Elämä on sujunut tätä rataa: aamulla hämärässä töihin, illalla pimeässä kotiin, leipää ja teetä (kun muuta ei jaksa tehdä), sohvan nurkkaan iPadin kera, sitten nukkumaan. Töissä on käyty viime aikoina vakavassa hengessä resurssikeskusteluja, joten en suinkaan korosta tässä nyt sankaruuttani. Ihan muusta on kyse, mutten voi tänne työasioita tämän tarkemmin kirjoittaa.

Tähän väliin iPad on ollut juuri passeli ja helppo vapaa-ajan korvike. Nopea ja näppärä. iPadissä hoidan virtuaalista maatilaani, murskaan karamelleja, täytän sudokuja, katselen vanhoja ohjelmia Areenalta (kuten Ponille kyytiä), luen sähköpostit ja katsastan teidän bloginne. Astiat ovat kertyneet tiskipöydälle, pyykit pyykkikomeroon, kukat kuihtuneet maljakoihin. Nukkumaan mennessä olen lukenut muutaman sivun Munroa tai pari aukeamaa naistenlehteä. Sitten olen sammunut. Ja aloittanut aamulla seuraavan samanlaisen päivän.

Päässä on kiristänyt liika työnteko. Koko kehossa on kiristänyt vaatekerrokset, kun on pitänyt pukeutua kylmän vuoksi lämpimästi. Ihossa on kiristänyt pakkanen ja kuiva ilma. Ostin luomuöjyistä sekoitetun kuivaöljyn ja se hupsahti nahkaan niin, että melkein tirisi. Varpaissa ei ole kiristänyt. Ostin ALE:n loppurysäyksestä talvinilkkurit, joissa on lämmin vuori, riittävästi tilaa varpailla, pitävä pohja ja vetoketjut kahden puolen etuläppää. Käytännöllisyys, mukavuus ja turvallisuus ohittivat tyystin kaikki muut valintakriteerit.

 

Viikonlopun aikana olen pakottanut itseni ulos ja liikeelle, kun pakkanenkin vähän hellitti. Eilen kulki vielä tahmeasti, mutta tänään nautin kävelystä. Tein pitkän kävelylenkin rantaa pitkin Hermanniin, Kalasatamaan, Vallilaan, Tukkutorille ja Teurastamon alueelle. Kameraa ei ollut mukana, koska maisema oli lähtiessäni harmaa ja sävytön. Taas harmitti, koska näin paljon kuvattavaa. Vanhoja patinoituneita tiiliseiniä, kauniisti kaareutuvia oksia, huurteiset ruusunmarjat, eteeni lehahtaneet pörheät varpuset… Koko viikonloppu tarvitsin melkein edellisestä työviikosta toipumiseen, ehkä vähän sain ladattua ensi viikon varallekin.

 

Sain siskolta joulukuussa ihmellisen amarylliksen. Se on puskenut yhteensä neljä kukkavanaa ja jokaisessa on ollut neljästä viiteen kukkaa. Taidan yrittää säilöä tämän superyksilön uusien kukkavanojen toivossa.

Talvi, aurinko ja kuu

Vihdoin tuli se talvi ja pakkanen. Talven peruuttaminen on ilmeisesti peruutettu. Talven tuntu ja auringon pilkahdus keskellä päivää, vaikka vain hetkeksikin, virkistää mieltä kummasti. Maanantaina aurinko näyttäytyi noin kuukauden tauon jälkeen. Ruokatunnilla lounaalle kävellessä aivot tuntuivat melkein menevän shokkiin tai johonkin blingbling-tilaan taivaalla olevasta valoilmiöstä. Aamuisin olen katsellun auringon nousua ja ihaillut vaaleanpurppuraista maisemaa olohuoneen ikkunasta. Nyt kuu möllöttää taivaalla lähes pyöreänä.  Sekin vielä. Mahtaakohan uni tulla yöllä?

Juhlien jälkeen

Viiden viikon aikana uudessa kodissani on vietetty synttärit ja jälkisynttärit, joulu ja jälkijoulu, tuparit ja arkisissa merkeissä myös uudenvuoden vastaanotto ja loppiainen. Keittiön toimivuus on nyt käytännössä testattu jo moneen kertaan. Kokkeina ovat minun lisäkseni häärineet molemmat lapset ja vävy. Isompi ruuanvalmistustila oli yksi painava syy asunnon vaihtoon ja olenkin erityisen tyytyväinen juuri lisäneliöihin keittiö-ruokailu-olohuoneessa verrattuna aiemmin tiiviimmin toisiinsa lomittuviin keittiöön ja ruokapöytään. Silti kaikki tilat muodostavat tässäkin asunnossa yhden tilan. 

Eilen siskot Paula, Auli ja Anna & co:t olivat kylässä ja tytär ja vävy kantoivat päävastuun ruuan valmistuksesta. Itse valmistin vain alkuruuan ja saatoin siksi nauttia täysipainoisesti siskojen seurasta. Kiitos A. ja T. kokkausavusta!

Tilasin pöydälle kukkakimpun läheisestä kukkakaupasta kummitätini joulukuussa syntymäpäiväkseni lähettämällä kukkalahjakortilla. Valitsin kukkien värit aniliinin värisen lempipöytäliinan tai vaihtoehtoisesti vanhan roosan sävyisen pellavaliinan mukaan. Kuinkas ollakaan, molemmat näistä liinoista ovat tosi hyvässä kätkössä vielä purkamattomissa muuttolaatikoissa. En löytänyt kumpaakaan, vaikka kuinka kaivelin ja lopulta piti vähän säädellä varaliinalla. Kimppu on todella mieleinen, erityisesti pidän sinisistä anemoneista ja vaaleanpunaisen sävyistä. Kiitos teille M. ja M. sinne Poriin!

Tänään olo on ollut hieman haikea ja sisäänpäin kääntynyt mutta onnellinen, siis juhlien jälkeinen olotila. Olen nauttinut saamistani kukista, kiitos kaikki te siskoni! 

Olen myös pyörittänyt monta tiskikoneellista astioita puhtaaksi. Jaksan vieläkin ihmetellä, kuinka 60 cm leveään astianpesukoneeseen mahtuu ainakin kaksikertainen määrä tiskiä verrattuna aiempaan 45 cm:n levyiseen apk:een. Matematiikka jotenkin horjuu tässä yhtälössä?

Kuvasin ihmisiäkin ja kaikki liikkuvat kaikissa kuvissa, pää oli heilahtanut tai kädet liikkuivat. (Tykkään kuvata ilman salamavaloa luonnollisten sävyjen vuoksi.) Ei tässä kuvassa etualalla oleva emäntäkään ole pysähtynyt poseeraamaan. Takana oleva isosiskokin on menossa.

Viime yönä on sitten viimeinkin saatu tänne eteläiselle rannikolle jonkinlainen ohut lumiharso eli ensilumi. Lämpötila on kääntynyt pakkasen puolelle. Asetun arkeen ensi viikosta alkaen. 

Valoa!

Tammikuiseen tapaan tutustuin LUX Helsinki-tapahtuman valoteoksiin kameran kanssa. Kuvat on otettu ilman jalustaa käsivaraisesti, osa pitkällä valotusajalla. Liikahtanut lopputulos voi silti olla mielenkiintoinen, ainakin kuvalla on itselle muistoarvoa. Katselin juuri edellisten vuosien otoksia, kahdelta vuodelta on LUX-postauksetkin. Osa teoksista on jäänyt hyvin mieleen, jotkut puhuttelevat vähemmän.

Joulukuu ja tammikuun alku on ollut harmaatakin harmaampaa. Aurinko on pilkahtanut pilvien lomasta vain muutamana päivänä ja lyhyesti. Tuntuu, että valoa sitä juuri nyt kovasti kaipaisi. Ilmatieteenlaitos on jo ehtinyt perua termisen talven Etelä-Suomesta. Loppuviikoksi luvataan kuitenkin jopa pakkasta, joten toivoa on muutamasta luxista myös taivaan suunnasta.

Teokset keskittyvät keskustaan ja Töölönlahden rantamille. Töölönlahti on valomaisemana aina kaunis. Ylimmässä kuvassa on Töölönlahden radan viereiselle rannalle parin vuoden aikana rakennetut, osittain vielä keskeneräiset toimitilarakennukset. Ehkä pala kansallismaisemaa on menetetty tai kaupunkirakenne täydentynyt? Mielipiteet vaihtelevat.

Kuvat  valoteoksista saavat taas puhua puolestaan, äänet eivät tosin tähän taltioidu: