Oppi 4: Ole kuin kotonasi

Iltaisin luen, kudon sukkaa, väritän langoilla.

Istun alas. Sohvalle tai keinutuoliin.
Sytytän kynttilän.

No, joskus poljen tovin kuntopyörää.

Nämä kuvat otin uudella valovoimaisella objektiivilla Fujinon f=35 mm 1:1,4.

Uusia ulottuvuuksia on tarjolla, mutta pitää vielä näköjään vähän treenata ja kokeilla.

Aurinko yllätti

Olin koko viikon ilmanalan matalapaineiden kyykyttämä ja aivot olivat ihan TÖÖT. Olen ripotellut kalenteriin loppuvuodeksi viikottaisen saldovapaan, koska kesällä tuli tehtyä aivan liikaa töitä. Tänään olin arkivapaalla ja ajattelin lojua koko päivän sohvalla lueskellen. Aloitin lojumisen herättyäni. Kuuntelin radioita ja luin hesaria aamupalan nauttimisen lomassa. Käperryin kesällä virkkaamani torkupeiton sisään, mutta sitten ikkunasta tulviva aurinko alkoi vaivata.

No mikäs siinä, minäpä lähdin ulos kävelemään. Siellä olikin pirtsakin vilpoinen sää. Aurinko on paistanut tänään koko päivän. Myöhemmin kävin kaupassa kävellen ja vielä nyt illansuussa ennen auringonlaskua kävin kolmannen kerran kävelemässä ulkona. Aivot toimivat taas! Jälleen kerran tuli todistettua, kuinka matalapaineiden ja korkeapaineiden vaihtelu vaikuttaa ihmiseen kehollisesti.

Torkkupeitto on virkattu aaltomaisena pylväsvirkkuuna, lanka on norjalaista 100 % Drops-villalankaa ja hankittu Liljan Lankakaupasta. Raidoituksen olen virkannut kahdeksasta eri sävystä lomittaen. Peiton koko on reilunpuoleinen 1,3 m x 1,7 m, joten mahdun hyvin käpertymään sen sisään. Lankaa peittoon kului 1,6 kg. Virkkasin peittoa kesällä hellejakson aikana, kun teki mieli virkata. Mietin silloin, että onko tässä mitään järkee? Mutta onpahan ainakin peitto nyt syksyllä käyttövalmis.

Hiukan tuuletusta

Aloitin torkkuttelupeiton virkkaamisen kuukausi sitten. Tässä postauksessa kerron, miten lujasti inspis iski. No, eihän sitä isnpiraation vallassa auta muu kun virkkaaminen, virkkaaminen ja virkaaminen... Tällä välillä meillä ei sitten ole imuroitu eikä tehty paljon muutakaan. Töissä olen tietysti käynyt ja viettänyt kaksi viikonloppua MK:n luona virkkausvapaalla. Piti oikein tuulettaa tänään jäällä peittoa sen valmistuttua!

Kaikki tämän peiton langat löytyivät kaapeistani. Langat ovat ohuehkoa puuvillalankaa, lankojen paksuus hieman vaihtelee. Valmis peitto on melko tiivis, jämäkkä ja painavakin. Osa langanjämistä on niin vanhoja, että olen kutonut niistä nyt jo aikuisille lapsilleni paitoja heidän ollesssaan pieniä. Sinisävyisiä jämiä on jäänyt myös Kaffe Fassetin tyyliin kutomastani kolmikulmio-neulepaidasta. Sen kudoin vuodenvaihteessa 1991-92. Paita oli niin suuritöinen, että olen säästänyt sen, vaikka se onkin mallinsa puolesta auttamattoman vanhanaikainen. Valkoista puuvillalankaa ja eri sävyisiä liiloja lankoja olen ostanut jokunen vuosi sitten pussukallisen muutamalla eurolla Vanhalta Raumalta Jätti-Rätistä.

Peiton sommittelussa tarvitaan värisilmää, vähän sommittelua ja käytännönläheistä matematiikkaa. Alussa  virkkasin muutaman mallirivin ja arvioin, kuinka suureen peittoon langat riittävät. Sitten analysoin lankavarantoja ja tasasin mielessäni värien jakaantumista koko peiton mitalle. Tummansiniset raidat toistuvat ja niiden ohessa kulkee yksi persikansävyinen raita. Tietty rytmi on myös kaksirivisissä sinisissä raidoissa. Ensin siis kokeilin ja suunnittelin, sen jälkeen etenin suunnitelman mukaan eri sävyjä tasaisesti käyttäen. Lopuksi totesin, että idea toteutui loppujen lopuksi aika nappiin. Melkein koko lankakasa hupeni ja vain valkoista ja tummansinistä lankaa jäi jäljelle vajaat kerät.  

Virkkasin peiton koukulla nro 3. Malli on loivasti aaltoileva. Kuviossa toistuu kuusi pylvästä ja niiden väliin on virkattu vuorotellen toistuvat 2 x 2 pylvästä yhteen ja 2 x pylvään lisäys. Kavennuksia ja lisäyksiä pitää olla yhtä suuri lukumäärä.

Reunan virkkasin tummansinisen kiinteän kerroksen ja valkoisesta langasta piparkakkureunan. En osaa muita reunusmalleja enkä jaksanut etsiä malleja enää loppurutistuksen innostuksessa.

Minusta tästä tuli vähän kuin keväinen veden pinta. Vähän vielä lisää aurinkoa, niin pian lumi sulaa ja jäähän tulee tummia railoja. Vesi liplattaa jääpeitteestä vapauduttuaan ja taivaan vaihtuvat sävyt peilautuvat veden pintaan. 

Siivet inspiraatiolle

Seurasin aikani Virveriikan blogista torkkupeittojen virkkausta. Alkoi oikein toden teolla koukuttaa ja kutkuttaa Auli-siskon virkkauspuuhat. Eilen järjestelin lankavarastojani. Lajittelin keskivahvat puuvillalangat kahteen pussukkaan. Toiseen pussukkaan lajittelin sinisävyiset ja toiseen punasävyiset. Ohuet ja paksut puuvillalangat sujahtelivat omiin pussukoihinsa. 

Hiplailin lankoja ja jarruttelin itseäni. Näissä pussukoissa langat ovat valmiiksi lajiteltuina. Aloitan sitten vasta, kun muut tärkeämäät asia on hoidettu. Aamulla oli suojakeli ja satoi. Totesin, että nanosukset nyt kerta kaikkiaan jäävät edelleenkin korkkkaamatta - ikävä kyllä. Tartuin sinisävyisten lankojen kanssiin…

Se on menoa se, kun päästän inspiraation valloilleen. Jompikumpi lapsista saa tästä torkkupeiton. Leveys on noin 1,5 metriä ja pituutta tulee sen verran, mihin lagat riittävät. Kerrokset sävyttyvät siten, miten pensselin tehtävää hoitava virkkuukoukku minua inspiroi. Sinisten sekaan ujutan lilat langat, virkkaan joukkoon tummansinistä terästykseksi, valkoista raikastukseksi ja persikan sävyä tasapainottamaan sinisiä sävyjä. 

Kerroksessa toistuu kuusi pylvästä ja väliin virkkaan 2 x kahden pylvään levennyksen tai kavennuksen. Kerros päättyy toisessa päässä kavennuksen ja toisessa levennykseen. Zik-zak syntyy kavennusten ja levennysten vuorottelusta. Oleellista on, että silmukoiden määrä pysyy vakiona ja reunus suoralinjaisena. Itse jouduin ensin justeeraamaan teoriaa mallivirkkauksena, että pääsin tekniikasta kärryille. 

Kesäsade

Kesäsade tekee luonnolle pelkästään hyvää. Vanha kansa sen tietää: ennen juhannusta taivaalta tuleva vesi sataa laariin. Ainakin isä muistutti meille tästä, kun olimme nuorina sateella naama nyreänä. Minusta sadesunnuntai tuntuu juuri nyt hyvältä. Eilinen päivä lukuisten stadin tapahtumien pyörteissä meinasi mennä juoksuksi.

Nyt olisi hyvä tilaisuus siivota viimeinkin parveke perusteellisesti ennen loman alkua. Mutta kuinkas ollakaan tekee mieli sommitella kevään aikana virkkamiani torkkupeittolappuja. Ne odottavat laatikkoon pakattuina kesälomaa, uloimman kerroksen virkkaamista ja yhteen liittämistä. Yhteen liittäminen on minulle henkisesti huomattavasti isompi homma kuin itse lappujen virkkaaminen. Ostin lappuihin käyttämäni Noro-langat edullisesti kevään keltaisilta hulluttelupäiviltä tietämättä vielä silloin, mitä niistä tekisin. Perusväri liukuvärilangoissa on sininen, turkoosi, liila ja violetti. Uloin vastavärikerros on virkattu kellärtävästä, oranssista ja eri sävyisistä vihreistä Noro-jämistä. Yhteensä lapuissa on noin 6 x 100 g lankaa ja peitosta tulee ihan kunnollisen kokoinen.  

Maanantaina alkaa neljäs vaihe asuntoni parvekeseinän rakennusvirheen korjauksessa. Edellisellä kerralla korjailtiin ikkunakarmeista seinän korjaamisen yhteydessä syntyneitä pintäkäsittelyvaurioita. Tässä "korjauksessa" vauriot vasta lisääntyivätkin. Nyt karmien kuultoväri hiotaan pois ja käsittely tehdään uudestaan. Ottaa päähän. Kerralla kunnolla suojaten tai edes kerralla korjaten olisi päästy huomattavasti helpommalla. Puolin ja toisin. Pölyävä homma vaatii työmaan eristämistä, joten olohuone tiivistyy taas puoleen todellisesta koostaan. Pitää tiivistää kalusteet jo sunnuntaina.

Päätin siis sittenkin pakata lappuset takaisin laatikkoon ja ottaa lappulaatikon vaikka juhannuskäsityöksi mukaan maalle. 

Lankaparatiisissa

Joulun tienoilla olen tyhjennellyt lankavarastoja kutomalla villasukkia, tumppuja ja myssyköitä. Aiemmin syksyllä tein päätöksen, että en osta uusia lankoja ennen nykyisten varastojen tyhjentymistä. Aika kauan pysyin päätöksessä.  Perjantaina aamulla työmatkalla huomasin Metro-lehdessä mainoksen Ogelin lankaparatiisin alesta. Ajattelin, että lankoja ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi koskaan liikaa... Pakko oli siis lähteä töiden jälkeen hypistelemään lankoja. Noin tunnin kuluttua poistuin paratiisista ison lankakassillisen kera.

Olen aiemminkin hypistellyt japanilaisia Noro-lankoja, mutta en ole ennen käyttänyt niitä. Nyt alekori herätti kokeiluhalun. Lankojen voimakkaat värit ja liukusävytys inspiroivat.  Lanka on kehrätty rouheaksi ja neuleeseen/virkkaukseen tulee mukavan tuntuinen eloisa pinta.

Heti illalla piti jo aloittaa kokeilut. Violetista, savunsiniharmaasta ja sammalenvihreästä koostuvasta sävystä aloin virkata helppoja neliöitä (huivi, peite tai joku muu?). Virkkaukseen lanka tuntui sopivan hyvin. Aurinkoisesta sävystä kudon pitkävartiset sukat. Lanka ei luista yhtä hyvin kuin tavallinen villainen sukkalanka. Millaisia käyttökokemuksia teillä käsityöihmiset on Noron kestävyydestä? Ohjeen mukan neule pestään käsin, oletteko kokeilleet konepesua? 

Langat ne on mun iltojeni ilo

Marraskuussa lankamaniani nousee toiseen potenssiin. Iltaisin on niin mukavaa omassa pesäkolossa hääriä lankojen kanssa. Kuvan kahdet esisävyiset vironvillalankavyyhdit hankin muutama viikko sitten Tallinnasta. 

Vadelmanpunaisesta langasta kudon pitkää huivia ”yksi nurin ja yksi oikein”-kutimena. Meinaan pistää valmiin huivin ja myssykän pesukoneeseen. Tavoitteenani on hieman pehmentää tyypiltään karkeahkoa lankaa kevyellä huovutuksella. Vyyhtien pesuohjeena on 30-asteinen hienopesu. Ajattelin kokeilla 40-asteista pesua. Onko kenelläkään kokemusta vironvillan huovutuspesusta? Missä lämpötilassa kevyt huovutus onnistuu? Entä  kuinka paljon prosentuaalisesti neulos kutistuu?

Sinivioletinvihreästä langasta virkkaan kolmiohuivia. Mallin nappasin jonkun käsityöblogista, enkä muista nyt ketä siitä kiittäisin. Virkkausmalli on helppo ja nopea virkattava. En pysty virkkaamaan, jos joudun keskittymään esim. elokuvan katsomiseen. Silloin kudon, koska se sujuu automaationa ilman, että pitää yhtään keskittyä. 

Vadelmanpunainen lanka toimii kuin väriterapia näin syksyn pimeinä iltoina, sinivioletinvihreä taas on kuin loppukesän hämärtyvä ilta. Harmi, että värit eivät keinovalossa otetuissa kuvissa toistu yhtä kauniina, kuin mitä ne päivänvalossa ovat. Vironvilla ei käsitöitä tehdessä kuivata käsiä kuten jotkut langat. Langat sen sijan rasvaavat käsiä, tunnen olevani  ikäänkuin lähellä lammasta J

Parvekepeitto käyttöön

Aloitin parvekelämmittimen virkkaamisen huhtikuussa ja sain peiton valmiiksi kesäkuun alkupuolella. Toistaiseksi sitä ei ole ihanana lämpimänä kesänä parvekkeella vielä tarvittu, mutta nyt illat alkavat viiletä ja peitto on siirtynyt parvekkeen lepakkotuoliin. Juuri sinne, minne sen alkujaan suunnittelinkin käytettäväksi.  Virkkausmallin löysin netistä:  http://attic24.typepad.com/ 

Peitossa on 127 kuusikulmaista lappua. Viehätyin niin paljon kuusikulmaisuudesta, että tein peitostakin lopulta kuusikulmaisen.  Peiton halkaisija on runsaat 1,5 metriä.  

Peittoa oli aivan ihanaa virkata. Ulointa kerrosta virkatessa laput kiinnitettiin virkkaamalla toisiinsa. Erillistä kiinnivirkkaamista tai ompelua ei tarvita, mikä sopii minulle mainiosti. Värikkäiden lappujen suunnittelu oli kuin maalaamista, koska sovittelin sävyt jo valmiiksi ympäröiviin lappuihin sointuviksi. Kuin pensseli olisi ollut kädessä. Peiton yleissävy määräytyi minulla olleiden lankakerien sävyistä, koska en suunnitellut värejä enkä hankkinut lankoja juuri tätä työtä varten. Vallitseva väri on turkoosi ja sininen. Yhteensä sävyjä on yli kaksikymmentä erilaista. Kesäkukista jo harvenneella parvekkeellani kukkii nyt iloisen värinen peitto.

Lanka on pehmetä bambu-puuvillalankaa. Peitosta ei tullut kovin painavaa ilmeisesti kevyen bambu-sekoitteen vuoksi. Osa langoista on sekalaisia jämäpuuvillalankoja. Virkkuukoukkuna käytin nro 2,5:n koukkua.

Leveään reunukseen hukutin loppulangat. Melkein kaikki aloituskuvassa olleet langat hupenivat peittoon. Reunuksen "pitsin" löysin Auli-siskon ohjeista. 

Kyllä nyt kelpaa istahtaa parvekkeen lepakkoon, heittää peitto harteille ja katselle vaikka täysikuuta. Uusia virkkaustöitä on meneillään. Palataan niihin aikanaan! 

Tässä vaiheessa

Riemunkirjava peittoni ei valmistunut kuukaudessa, mutta eteenpäin on menty sitten huhtikuun alun , jolloin otin värikkäät puuvillalangat ja virkkuukoukun esille. Jatkan kunnes langat loppuvat. Kiva ja luovaan värisommitteluun houkutteleva virkkausmalli. Reunuksia vielä vähän mietin. Haluisin tehdä leveän ja rauhallisen reunuksen, mutta siinä pitäisi olla joku idea. Ehdotuksia?

Tämä iloinen keskeneräisyys sopii mielestäni  hyvin vapputervehdykseksi!

Crochet

Otsikon taikasanalla avautuu hakukoneiden kautta inspiroiva maailma. Ties kuinka monet eri puolilla maailmaa esittelevät virkkaustöitään toinen toistaan innostavammissa blogeissa. Erityisen paljon virkkaajia tuntuu olevan brittien ja jenkkien keskuudessa.

Olen yrittänyt siivota yhtä (hyvin!) sekaista nurkkaa huushollissani ja siivouksen osana järjestänyt eri vahvuisia ja –laatuisia lankoja. Näin keväisin puuvillalangat raikkaine sävyineen houkuttavat. Ja siitähän seuraa ihan hetkessä koukutus!

Löysin ihania ohjeita blogista http://attic24.typepad.com/ . Sivuilta löytyi myös linkki toisen bloggaajan sivuille. Näillä sivuilla neuvottiin, miten laput virkataan kätevästi yhteen viimeistä riviä virkatessa. Näin vältetään se kenties muillekin tuttu innostuksen hyytyminen siinä vaiheessa, kun laput pitäisi koukuttaa yhteen. Samalla voi kokonaisuutta sommitella ja väritellä koko työskentelyn ajan ja valita aina sopivat värit uuteen lappuun. Varmaan jo vapuksi saan tästä valmiiksi kesäisen lämmikkeen parvekkeelle. 

Voiko ihanampaa viikonlopputyötä ollakaan?! No joo, multahan jäi sen sekaisen nurkan raivaus tietysti taas kesken…