Tässä vaiheessa

Riemunkirjava peittoni ei valmistunut kuukaudessa, mutta eteenpäin on menty sitten huhtikuun alun , jolloin otin värikkäät puuvillalangat ja virkkuukoukun esille. Jatkan kunnes langat loppuvat. Kiva ja luovaan värisommitteluun houkutteleva virkkausmalli. Reunuksia vielä vähän mietin. Haluisin tehdä leveän ja rauhallisen reunuksen, mutta siinä pitäisi olla joku idea. Ehdotuksia?

Tämä iloinen keskeneräisyys sopii mielestäni  hyvin vapputervehdykseksi!

Liemi Kilpikonna kysyy:

"Missä ne voikukat oikein VIIPYY?"

Luontoa toisaalla kaupungissa

Vietän parhaillaan lomaviikkoa ja keväiset päivät ovat todella hellineet lomailijaa. Edellisessä postauksessa kirjoitin itäisen Helsingin luontokohteista ja keväästä. Nyt nautiskelen kotini lähiympäristössä vuodenajoista, keväästä linnunlauluineen ja luonnon heräämisen voimaa ihmetellen.

Vanhankaupunginlahden ympäristössä luonto elää omien lainalaisuuksiensa mukaan. Vedenpinta nousee ja laskee, humusta kulkeutuu, kasvillisuus on sopeutunut olosuhteisiin. Lakastuvat lehdet peittävät vielä maan, mutta jo äitienpäivän tienoilla kuvan rämettyneen näköinen rantakoivikko on valkoisenaan vuokoista.

Lahden ruovikkoon on rakennettu piilotähystyspaikka. Varhain keväällä näkymä on vielä harmaan ja ruskean sävyinen, mutta siitä huolimatta suorastaan lumoava. Nokikanat ja sorsat valmistelevat pesäpuuhia. Joutsen lipuu vielä yksin sulavasti pitkin vedenpintaa. 

Kaatuneet puut jätetään lahoamaan niille sijoilleen, mihin ne kupsahtavat. Jos korvan laittaa tämän puun lähelle, voi melkein kuulla pieneliöiden ja lahottajien kuhinan. 

Lahdella kasvaa aikoinaan sinne istutettua tyrnipensaiden reservivarantoa. Rantapuiston rakentamisen yhteydessä tyrnipensaita on istutettu lisää. Tyrni on täällä kuitenkin muukalainen. Lempipuuni ihanat tervalepät sen sijaan ovat lahden rannoilla ihan kotonaan. 

Luontoa kaupungissa

Itä-Helsinkiin 2000-luvulla rakennetun Vuosaaren ja Aurinkolahden lähistöllä, ihan kävelyetäisyydellä, on useita luonnonsuojelualueita: Kallahdenniemi, Uutelanniemi, Särkkäniemi. Lähellä ovat myös Ramsinniemi ja Porvarinlahti. Huippupaikka sellaiselle, joka on kiinnostunut vuodenaikojen vaihtelusta, lintulajien bongaamisesta ja luonnon tarkkailemisesta. Minulla on ilo ja etuoikeus viettää aikaa ”Aurinkolahden täysihoitolassa”. Oheiset kuvat on otettu pääsiäisenä Särkkäniemestä. Paljon oli ihmisiä liikkeellä kauniista kevätpäivästä nautiskelemassa. 

Keväisessä luonnossa näkee enemmän yksityiskohtia, kun vihreys ei sokaise.

Edellisen sesongin satoa.

Sammakkolammessa oli meneillään kova kuorokurnutus. Pysähdyimme kuuntelemaan. Ottaessani kameran esiin sammakot mykistyivät ja näyttivät paikolleen liikkumattomiksi jähmettyneinä tuijottavan joukolla meitä. Tuli ihan merkillinen valokeilassa olemisen  kokemus.

Makeita pääsiäismuistoja

Huom, oheinen teksti saattaa sisältää "tuotesijoittelua"

Lapsuudessani meillä herkuteltiin pääsiäisenä aika usein pashalla. Kummitätini toi sitä perinteikkäästä porilaisesta Sarpin kahvilasta, jossa täti oli tarjoilijana. Minusta se oli ihanan makuista: happaman ja makean yhdistelmää, jossa on joukossa pieniä hyvänmakuisia, pureskeltavia sattumia. Sarpilla on juurensa Venäjällä, josta pashan valmistamisen taito on peräisin. Herkun taustalla on hiven tarkoituksenmukaisuutta. Pashan valmistukseen käytetään ortodoksisen paaston aikana kertynyttä maitotuotteiden ylijäämää.  Aikuisena tein muutamana pääsiäisenä pashaa ja huomasin toki, missä herkullisuus piilee. Hyvät, aidot aineet kuten voita, kermaa, kananmunaa, sokeria, sukaattia, mantelia… Pashaa ei voi tehdä light-versiona. Kuluneella viikolla olen testannut kolmen eri valmistajan pashaa, Stockmann deli:n, Valion ja Kakku Keisarien. Kaikki olivat tuhtia tavaraa ja hyviä, mutta sitä lapsuuden tiettyä vastustamatonta herkullisuutta, jotain tiettyä pikanttia makua en niissä täysin tavoita. Olisi mielenkiintoista kokeilla vielä joskus Sarpin aitoa pashaa. Ovatkohan vaalineet vanhaa perinnettä ja pashan tekemisen taitoa? Tavoittaisinko vielä sen tutun AIDON maun?

Karl Fazer on tuonut suklaamunan idean Suomeen jo vuonna 1896 Saksasta. Valmistukseen käytetään sokeria, kaakaovoita, mantelia, hasselpähkinää, kaakaomassaa ja vanilliiniaromia. Muistelen, että meillä kotona oli ainakin varhaisnuoruudestani alkaen Mignon-munat, yksi jokaiselle lapselle. Nuoleskelin munan suklaata hitaasti ja pitkään pikku hiljaa kuorta kovertaen, jopa monta päivää sitä säästellen. Mignon-perinne on jatkunut omassakin perheessämme. Kerran minulla oli kova kiire pääsiäisen alla ja munien hankinta jäi viime tippaan. Kiersin monissa kaupoissa ja kaikkialta munat olivat loppuneet. Olin varmasti aika surkean näköinen, kun lähikaupan kauppias lähti torstaina illalla hakemaan munia varta vasten minulle tukusta! Äiti lähetti tai toi munat minulle ja lapsilleni aika useana pääsiäisenä vielä iäkkäänäkin. Itse ostettu muna ei tietenkään maistu samalta kuin äidiltä saatu.

Mämmi on lounaissuomalaista, luterilaiseen pääsiäisen viettoon liittyvää perinneruokaa. Muistan, että lapsuudessani äiti teki joinakin pääsiäisinä mämmiä. Siitä levisi pitkäksi aikaa imelä tuoksu koko huusholliin. Mämmi paistettiin pahviarkeista taitelluissa tuokkosissa. Meillä ei ollut siis mitään hienoja ja romanttisia koivuntuohituokkosia. Ulkonäkönsä puolesta mämmi huvittaa mm. maahan muuttaneita, joilta puuttuu mämmiperinne. Minulle se ei tuota mitään epämääräisiä mielleyhtymiä. Mämmi on paitsi hyvää myös terveellistä. Onhan se valmistettu rukiista ja mallasjauhosta imellyttämällä. Minun mielestäni mämmi on parhaimmillaan juuri mämminä, vaikka tuotekehittelijät haluavatkin tunkea sitä nykyään sinne sun tänne. Minä syön mämmin mieluiten mämminä kylmän maidon kanssa, en kääretortun sisällä, jäädykkeessä, paistin mausteena tai edes kermankaan kera.  Mämmidirektiivillä on kielletty sen valmistamisessa muiden kuin säilöntäaineen käyttö. Siis eräänlainen EU:n myönnytys suomalaiselle perinneruualle? Toivottavasti tulevat sukupolvet vaalivat mämmiperinnettä. 

Jalat kiittää

Tänään siirryin vanhoihin lempparikenkiin eli kesäaikaan. Kyllä jalkani kiittelivät kevyttä kyytiä. En voi kylliksi mainostaa näitä tossuja ja vakuuttaa, kuinka hyvin jalat voivat näissä campereissa! Niin pehmeät, niin mukavat, niin kiristämättömät ja juuri niin sopivasti jalkoihin istuvat - kuin niitä ei olisikaan!

Kevät virtaa

Itä-Helsingin edustalla meri on vielä jään peitossa, mutta kauempana siintävä avomeri lähestyy rantaa päivä päivältä.  Viikonloppuna on ollut kevään lämpimin päivä ja likaisiksi muuttuneet lumiröykkiöt hupenevat kovaa vauhtia, ihan silmissä. Vettä virtaa puroissa, ojissa ja tien vierustoilla. Vesi puhdistaa pölyt ja ravitsee talven alla muhineen maan ennen mereen juoksuaan.

Vihreää pilkistää jo maan uumenista. Pian vehreys peittää alleen jäänteet, edellisen syksyn lehdet ja oksat.

Kamerakokeilua

Olen parina iltana yrittänyt perehtyä hiljattain hankkimaani uuteen kameraan (valkoinen Olympus  XZ-1). Ja nimenomaan valkoinen siksi, että se oli yksi tärkeistä valintakriteereistä… Olen kärsimätön opettelija. Kokeilen ensin kuten tekisin nykyisellä kamerallani (Panasonic LUMIX) tai työkamerallani (Canon IXUS). En löydä samaa logiikkaa, raavin päätä, yritän ja kokeilen toisin. Viimeksi vasta avaan käyttöohjeen ja alan nöyrin mielin selata sisällysluetteloa. Koska uudella kameralla voi säädellä vapaasti aukkoa ja suljinaikaa, kuvaaminen on haasteellisempaa. Mahdollisuuksiakin on tietysti luovempaan kuvaamiseen, kunhan ensin pääsee sinuiksi sen kameran logiikan kanssa. Oheisessa kuvakollaasissa olen kokeillut makrotoimintoa ja varjoilla leikittelyä  samalla kun katselin (siis kuuntelin) televisiosta pääministeritenttiä.

Kevätmessuilla

Helsingin Messukeskuksessa on samanaikaisesti meneillään viidet messut: Omakoti, Kevätpuutarha, Oma Mökki, sisusta! ja ASMA-messut. Ehdin töiden jälkeen lauantaina tutustua puutarha- ja sisustus-osuuteen. Aikaa oli rajoitetusti. Yleisilme oli suorastaan yltiöromanttinen. Voihan rustiikkia romanttista tyyliä nautiskella kuvissa ja messuosastolla, mutta omaan kotiini en messujen ylenpalttista tyyliä haluaisi. Kyllästyisin siihen viikossa.  Mitään varsinaisesti uutta ei messuilla silmiin osunut. Ihmettelen olohuoneen kalusteiden näköisiä puutarhakalusteita. Missä ovat tyylikkäät maalatut puukalusteet ja yksinkertaiset ja disainatut metallikalusteet, jotka on SUUNNITELTU puutarhoihin? Messukuvat puhukoot puolestaan.  

Puutarhaosaston lippulaivana komeili elävin kukin somistettu suihkulähteen koristekehikko. Hieno!

Metallirakenteisten lumpeenlehtien alla (ikäänkuin vedessä) olisi kiva kävellä jossakin julkisessa tilassa?

Tämä valaisin edustaa romanttisesta tyylistä sellaista poikkeusta, josta pitäisin alkuviehätystä pitempäänkin. Isokokoinen valaisin olisi hieno hämärtyvässä elokuun illassa joko terassilla tai parvekkeella.

Puutarhamessuilla oli tietenkin ihania kukkia, perennojen taimia, juurakoita, sipuleita ja siemeniä. Minulle mukaan tarttui ihana värisekoitus anemoonien sipuleita ja multapaakku, josta pitäisi ruukkuun istutettuna tulla kesällä kukkiva kielopehko?

Romantiikan ja kukkien väriloiston vastapainona silmiä alkoi miellyttää yksikertaisuus. LED-valaisimien väliin oli pihan katteeksi siroteltu lasinsiruja. Näytti hienolta, mutta soveltuu tietenkin harvoihin paikkoihin.

Kekkilä kehittelee hienoja puutarhatuotteita. Nyt näytillä olivat betoniset pyöreät ja osittain reiälliset puutarhan askellaatat. Laatoista voi sommitella halaumansa askelmerkit puutarhaan.

Tähän romantiikkaan olisi haksahtanut ilman muuta, jos minulla olisi vielä oma puutarha. Secret Gardenin osastolla oli ihania Garden Girl-tuotteita sekä puutarhurin ylle, jalkoihin ja käsiin. Kuvassa oleva puutarhurin käsien ensiapulaatikko tehotuotteineen oli ihastuttava kuten myös kukalliset työhaalarit ja työkäsineet.

Sisustupuolella romantiikan ja rustiikin tyylin voittokulku jatkui. Tässä vaiheessa olin ilmeisesti jo saanut yliannostuksen hempeilevästä koskettavuudesta... enemmän hymyilytti ja vähemmän houkutti. 

Juoksua...

Joskus asioita kasaantuu aivan liiaksi ja koko viikko voi tuntua pikajuoksusuoritukselta. Tämä viikko on ollut juuri vähän tällainen. Töitä on liikaa ja työpäivät ovat jatkuneet joka päivä niin pitkään, kun on ihan pakko lähteä kohti seuraavaa etappia. Sitten juoksen viime hetkellä kokoukseen tai harrastuksen pariin. Jatkoa seuraa vielä lauantainakin, jolloin minulla on työvelvollisuuksia. Sunnuntaina meinaan ottaa iisimmin.

Tänään kävin ruokatunnilla syömässä tyttäreni A:n kanssa. Tapaan hänet seuraavaksi toukokuussa. Tällä välillä meinaamme skypettää mantereiden ja aikavyöhykkeiden välillä. Onnea matkaan A-pikkuiseni!

Kuvassa kutomani sormettomat sormikkaat, kämmekkäät, kynsikkäät, rannekkeet vai mitä nämä tällaiset hanskojen puolikkaat lienevät? Nämä tilaustyönä tehdyt 'sormettomat' matkaavat tulevana sunnuntaina A:n käsissä NY:iin. 

Crochet

Otsikon taikasanalla avautuu hakukoneiden kautta inspiroiva maailma. Ties kuinka monet eri puolilla maailmaa esittelevät virkkaustöitään toinen toistaan innostavammissa blogeissa. Erityisen paljon virkkaajia tuntuu olevan brittien ja jenkkien keskuudessa.

Olen yrittänyt siivota yhtä (hyvin!) sekaista nurkkaa huushollissani ja siivouksen osana järjestänyt eri vahvuisia ja –laatuisia lankoja. Näin keväisin puuvillalangat raikkaine sävyineen houkuttavat. Ja siitähän seuraa ihan hetkessä koukutus!

Löysin ihania ohjeita blogista http://attic24.typepad.com/ . Sivuilta löytyi myös linkki toisen bloggaajan sivuille. Näillä sivuilla neuvottiin, miten laput virkataan kätevästi yhteen viimeistä riviä virkatessa. Näin vältetään se kenties muillekin tuttu innostuksen hyytyminen siinä vaiheessa, kun laput pitäisi koukuttaa yhteen. Samalla voi kokonaisuutta sommitella ja väritellä koko työskentelyn ajan ja valita aina sopivat värit uuteen lappuun. Varmaan jo vapuksi saan tästä valmiiksi kesäisen lämmikkeen parvekkeelle. 

Voiko ihanampaa viikonlopputyötä ollakaan?! No joo, multahan jäi sen sekaisen nurkan raivaus tietysti taas kesken…