Aamusta aamuun ihmettelen
valon voimaa. Alan herätä aikasemmin ja olen virkeämpi. Muuttaessani pelkäsin,
että menetän entisen asunnon kauniin aamuvalon. En menettänyt vaan sain entistä
kauniimman. Sain suoranaisen aamuvalokylvyn. Asuntojen ilmansuuntien pohtiminen etukäteen osoittautui vain teoreettiseksi.
Aamuvalossa ihmettelen itsekseni näitä elämäni polkuja. Kummastelen
sitä tietä, mikä on johtanut minut tähän vaiheeseen. Kaikki ei ollut
suunniteltua. On ollut isoja vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja sairauksia. Mutta
eespäin olen porskuttanut. Nyt ajatellen olen rohjennut tarttua eteen tuleviin
tilanteisiin, joskus haparoiden. En ole antanut riskien käännyttää minua polulla taaksepäin. Mutta kun
riittävän suuria kiviä ja kantoja on tullut vastaan, olen opetellut kiertämään ne ja etsimään toisen polun. Tuntemattomaan johtavan, mutta vapaamman tien.
Tulipa tuohon nyt hieman omahyväinen
sävy. Tulkoon sitten. Olen aika tyytyväinenen. Tässä, tänä lauantaisena aamuna, juuri
nyt. Keväisessä aamuauringossa, vaalen harmaalla sohvalla loikoillessani.