Onnelliset kanat

Lapsillani oli viime kesänä kolme ruskeaa kanaa isänsä kesäpaikassa. Niille rakennettiin keväällä pieni kanala ja orsi. Kuulin kesän aikana jatkuvasti juttuja kanojen elämästä. Jutut olivat niin mielenkiintoisia, että lopulta menin kesälomalla Hauhon Alvettulan kylään varta vasten katsomaan kanoja. Kanat olivat ottaneet koko pihan reviirikseen, ne suljettiin kanalaan vain yön ajaksi. Nämä kanat elivät todellista onnellisten kanojen elämää ja palkkioksi hyvistä oloista kanat munivat munan päivässä ja parhaana kaksikin munaa. 

Kanoja kutsuttiin "tytöiksi" ja lasten isä taisi ollla niiden jokapäiväisestä hyvinvoinnista vastaavana perin pohjin viehtynyt pieniin munijoihin. Hän syöttii niille leipää kädestään ja kaivoi lihavia matoja kompostista. Kanat oppivat kujeillen anelemaan herkkuja ja kulkivat pihapiirissä isännän perässä. Lapset kertoivat kesän mittaan myös kanojen nokkeluudesta, oppimiskyvästä ja tavoista. Kanaparvella on myös johtajakana, joka tarvittaessa käyttää terävää nokkaansa näyttääkseen muille kaapin paikan. 

Syksyllä kanoille piti löytää sopiva pikkukanala, muuten niiden elämä olisi jäänyt yhden onnellisen kesän pituiseksi. Lopulta sopiva paikka löytyi. Talvikanalassa on kuulemma kaksi nuorta kanaa ja kukko. Kukko oli tanssinut, stepannut, pörhistellyt höyheniään ja mitä temppuja ne sitten mahtavatkaan tehdä hurmatakseen viehkeät kanaleidit niiden siirtyessä talvisäilytyspaikkaan.

Kanakokemuksesta viisastuneena ainakin minun kunnioitukseni kanasten munia kohtaan kasvoi entisestään. Sain kesällä muutaman kerran maistaa juuri munittuja tuoreita munia ja tajusin, etten ole tainnut milloinkaan ennen saadakaan ihan tuoreita munia. Kaupan munat ovat aina vanhoja, tuoreita ei saa näköjään edes luomutiskiltä Hakaniemen hallista. 

Onni

Onni on mennä kauniina kesäiltana työviikon päätteeksi Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan. Siemailla mukillinen jäätelökahvia ja istuskella puutarhan penkillä. Auringossa tai varjossa - valinnan mukaan. Katsella ja kokea kaikkea sitä ihanutta kunnes puutarhan ovet sulkeutuvat. Kuvitella hiljenevässä puutarhassa olevansa puutarhan valtiatar ilman huolen häivää kukkien kastelusta, rikkaruohojen kitkemisestä, kuolleitten kukintojen nyppimisestä. Aistia elokuu, varjojen pidentyminen ja valon sävyn muuttuminen. Huomata loppukesän sävyt kukkijoissa. Olla kiitollinen ihanasta lämpimästä illasta ja kesästä. Unohtaa maailman meno, Putinit sun muut pellet, Gaza ja mitä niiitä nyt onkaan. Poistua lopulta henkilökunnan neuvomasta sivuportista vailla huolen häivää.

Kukkapläjäys, ole hyvä!

 

Käännekohta

Ulkona on töistä kotiin tullessa outo ilma. Jotenkin maitomainen. Lokit lentelevät näkyvästi. Tekevät erityisen upeita kaarroksia ja antavat tuulen viedä. Kuin silkasta taituruudesta nautiskellen. Tuuli puhaltelee hentojen pajujen oksia. Ilma on kosteuden täyttämä ja lahden vastaranta utuinen.

Valkoposkihanhet ovat harvinaisen levottomia. Säntäilevät ja ryntäilevät sinne tänne. Töistä tullessani kilpikonna kömpi ulos kaapin alta ja alkoi järsiä porkkanaa. Se on ollut koko helteisen jakson kesälevolla. Se on hieman kuin säätutkani.

Aamulla oli niin sumuista, ettei eteenpäin nähnyt. Kohta kaikki tämä kosteus purkautuu. Jossain kaukana jo jyrisee. Ensimmäisen ujon sadepisaran jälkeen käännyn nopeasti kotiin päin. 

Hetken tyhjyys kotiin palatessa

Matkustimme halki eteläistä Suomea, lounaasta Satakuntaan ja Hämeen sydämeen. Kahden kameran muistikorteilla olevat sadat kuvat aiheuttavat lievää epätoivoa. Suomi ja kesä ovat olleet kauniit. Liikumme mielellämme pienemmillä teillä - silloin näkee enemmän ja etenee hitaammin.

Löysimme matkaltamme niin ”Toscanan” kuin ”Provencenkin”, rosoisen romanttisia sisäpihoja, vanhan tehtaan, kukkivan paratiisin, lämmintä yötä valaisevat lyhdyt, korjausta odottavan kartanon, hienoja peltonäkymiä, maaseudun hiljaisia kyliä, pelloilla laiduntavia lehmiä, paljon kotomaata. Kuuntelimme jazzia kahdesti. Lyttylän kartanon takapihalla soitettu musiikki peittosi mielestämme vaikuttavuudellaan kaikilla osa-alueilla mitattuna maailmantähden ja elävän legendan (Bob Dylan) konsertin. Söimme kaikkien kolmen siskon ruokapöydissä ja sehän on ihan parasta juhlaa!

Koti näytti erilaiselta palatessani. Nyt syön marjoja, luen ja ajattelen asioita. Kuuntelen radiosta maailman uutisia ja ihmettelen. Ostin Siikaisten Leväsjoelta 2,5 kg erivärisiä puuvillalankoja ja aloitin sellaisen projektin, mikä ei ihan äkkiä tule valmiiksi. Nyt en menaa saada pidettyä näppejä irti virkkuukoukusta. Tänään virkkasin sisällä ihan hyvällä omallatunnolla, koska ulkona tuntui liian kuumalta, suorastaan läkähdyttävän kuumalta.  

Paksua yläpilveä

Automatkoilla on mielenkiintoista katsella taivasta ja maisemia, jos ei satu olemaan ajovuorossa. Porin reissulle lähtiessämme oli synkkää ja pilvistä. Taivaalla liiteli pilviä, välillä hillitympiä ja välillä tummanpuhuvia. Vettä satoi vähemmän ja sitten taas enemmän. 

Torstai-iltaa ja länttä kohti ajaessamme kirkastui. Perjantai ja lauantai olivatkin yllättävän kesäiset päivät ainakin Länsi-Suomessa tämän pimeän ja kylmän rintaman keskellä. Ehdimme nauttia sukulaisten seuran ja vieraanvaraisuuden lisäksi kotiseuturetkestä ja jokakesäisestä käynnistä voimapaikalla.

Kuvia tuli otettua kuvauksellisista paikoista siihen malliin, että kotiin päästyäni kävin eilen lopulta ostamassa pitkään pähkäilemäni hyvän kameran. Kamera on musta, painaa 800 grammaa objektiivin kanssa ja siinä lukee ”made in Japan”.  Pari objektiivi-haavetta on jo kytemässä, toistaiseksi vielä hamassa tulevaisuudessa.

Eilen kesäkuun viimeisenä päivänä oli pimeää kuin syksyllä. Aurinkokennosta energiansa keräävä parvekkeen lintuvalosaraja ei syttynyt eilen ollenkaan ja tänäänkin energiaa riitti vain hetkeksi. Tuleekohan sitä kesää tänä vuonna ollenkaan?

Tällä hetkellä säällä ei ole paljonkaan merkitystä, koska puramme MK:n tavaroita muuttolaatikoista hänen saatuaan maanantaina avaimen uuteen kotiinsa. Nyt on jo selvä, että entistä ehomman kodin hän saa, vaikka ei ollut entisessäkään sinänsä valittamista. Viihdyimme kuusi viikkoa saman katon alla niin sujuvasti, että saas nähdä, kummassa huushollissa tulevaisuudessa vietämme enemmän aikaa?

On se ilmoja pidellyt

Kaupunkijuhannus on vietetty meren ja joen kohtaamispaikassa omassa kodissa. 

Melko visusti kuitenkin neljän seinän sisällä.

Ulos mennessä on pitänyt pukea ylle takin lisäksi sormikkaat ja kaulahuivi. 

Taivaalta on tullut kaikenlaista: tuulta, myrskyä, sadetta ja rakeita. 

Hellyyttävää oli katsella ikunasta, kuinka valkoposkihanhet
kuskasivat untuvikkojaan suojaan raekuurolta. 

Kaikilla linnuilla on poikasia. Vain haapanat lipuvat vedessä kaksin.
Lokit ovat potkaisseet jälkikasvun jo pärjäämään omillaan.

Välillä aurinko on pilkahdellut, mutta lämmöllä se ei meitä tänä vuonna hellinyt. 

Hyvin on aika kulunut näinkin. Ollessa vaan ja levätessä. 

Muutama kuva juhannuksesta muistiin:

Sateen jälkeen

Sain kuin sainkin raahauduttua lopulta ulos. 

Liemi Kilpikonna komensi ja MK houkutteli. 

Voi ihanaa, kuinka raikasta on sateen juuri tauottua kesäisenä päivänä.

Tai no, ilman kosteuspitoisuus on ainakin 100 %, mutta varsinaisesti ei sada.

Kävelimme Hämeentien yli Toukolaan.

On niin vihreää ja ryöpsähtelevän vehreää.

Leikattu nurmi ja kukintaansa aloittelevat syreenit.

Kesä tuoksu on siinä.