Norjassa

Olin loppuviikon intensiivisellä opintomatkalla Norjassa, Oslossa ja länsirannikolla. Jännitin etukäteen kesäkuussa operoidun jalan suoriutumista matkasta. Kohtuullisen hyvin jalka lykki minua eteenpäin. Askelmittarin mukaan 50 km! Urheilumaassa kun oltiin.

Matkalla mietin norjalaisuutta. Ihmisiä, jotka tiivistävät kotinsa vuonojen pohjukkaan ja jotka ovat joutuneet opettelemaan yhdessä selviytymisen keinot karuissa olosuhteissa eläessään. Ammentavatko he kansallisen hyvän itsetuntonsa huikeita maisemia katsellessaan vai mistä se kumpuaa?

Matkan pääasiallinen teema ilmenee kuvista. Ne puhukoot siis puolestaan!

Perinteistä, tarkoituksenmukaista, maisemaan istuvaa:

  Ylen romanttista ja suloista, kauniisti vaalittua vanhaa:

 Modernia, puurakentamisen perinteitä vaalivaa:

 

Välillä katselin kaupungin katutilaa, luin Ibsenin  ajatuksia:

  Julkista ja yhteistä tilaa, tarkkaan tarkittua laatua:

 

Takapihoilla vähän rosoisempaa:

 

Veistospuistossa ilmeikkäitä veistoksia katsellessani jatkoin norjalaisuuden pohdintaa?

Merkit

Nyt syksyn merkkejä ei enää voi ohittaa ”kesä jatkuu”-haaveilulla. Ne ovat niin ilmeiset. En lukeudu syysihmisiin. Minulle syksyn kummittelu alkaa siitä, kun puimurit ilmestyvät pelloille. Alan tsempata itseäni vakuuttaen tietoiselle minälleni, että elokuuhan on vielä kesäkuukausi. Niinhän se tänäkin vuonna on ollut. Tämäkin viikonloppu on ollut yhtä auringonpaistetta ja lämpöä.

Mutta syksyn tuuloset ovat jo täällä. Katselimme tänään MK:n kanssa Skatanniemestä merelle. Horisontti oli täynnä purjeveneiden purjeita ja mastoja.  Veneet liikkuivat aika syksyistä vauhtia. 

Syksyllä on sijansa vuodenkierrossa, vaikka minä en siitä sattuisikaan syttymään. Luonto on nyt tehnyt tehtävänsä. Herännyt keväällä, kukoistanut kesän, tuottanut hedelmät, siement, jyvät jne. Ansaitkoon siis leponsa! Ainakin kevääseen asti...

Meillä on ilona kesän muistot, luonnon hedelmät, lämpökin vielä hetken iholla ja pitkään mielessämme! Kiitokset luonnolle niistä!

Iloinen tapaaminen

Viikolla kävelin eräänä päivänä sattumoisin Marimekon ohi. Myymälän ikkunoita tulee aina ohi kulkiessa  vilkaistua. Pysähdyin havaittuani näyteikkunalla vanhan tutun. Koin nostalgisen ja iloisen tuulahduksen. Tuulahdus siirsi minut ensin 60-luvun loppuun ja siltä seisomalta sisälle myymälään.

Piirtelin nuorena teini-ikäisenä oheisen kuvan kaltaisia muotipiirustuksia. En muista koskaan haaveilleeni vaatteiden suunnittelusta uravalintana enkä sille uralle hakeutunutkaan. Teinivuosiin liittyi varmaankin tuo vaate- ja ulkonäkökiinnostus ja projisoin piirtämisharrastuksen silloin minua kiinnostavaan aiheeseen. Myöhemmin minusta on tullut aika huoleton ja mukavuushakuinen pukeutuja.

Katselen noita vanhoja kliseisiä muotipiirustuksia täynnä olevaa lehtiötä hieman haikeana. Lehtiön kanteen on liimattu keep smiling-tarra. Ajankohta on 60-/70-lukujen vaihdetta. Lehtiötä selatessani yritän kohdata teini-Päivin. Aika hyvin hänetkin vielä tunnistan itsessäni – teini-ikäisen elämäntuskineen päivineen. Kiva käydä tervehtimässä itseään vuosikymmenten takaa.

Ompelin silloin teininä kuvassa oikealla olevan tunikan tapaisen mekon itselleni. Kangas oli Marimekon muija-kuosia, väriltään sinistä vaaleine pilkkuaiheineen. Pidin tuosta mekosta kamalasti.  Ja olin suunnitellut ja ommellut sen itse! Kangasrahatkin taisin tienata kesällä kaalipeltoja kitkemällä. Käytin mekkoa sinisten vakosamettifarkkujen kanssa. Farkkujen takataskussa luki "James". Minulla oli myös oranssiin värinen muija-marikukkaro. Se saattaa vieläkin löytyä jostain aarrekätköistä kellarin varastosta.

Nyt Marimekko on tuonut kuosin uudelleen esiin. Noora Niinikoski on suunnitellut kankaasta uusia mekkoja. Täältä löytyy sovinnainen ja täältä vähän nuorekkaampi versio tunikoista. Muija-kuosi on Maija Isolan suunnittelema ja Isolan kokoelmakirjan mukaan peräisin vuodelta 1968. Kiitos Maija muijasta ja Marimekolle muistojen kautta nuoruuteen palaamisesta!

Niinhän siinä kävi, että poistuin myymälästä ihan muijana musta-valkean muija-mekon kanssa. Kaula-aukon edessä ja takana on kauniit pliseeraukset ja pussihihat ovat vähän retrot. Oli vaikeaa tehdä valinta, mutta päädyin sovinnaiseen malliin ja turvalliseen musta-valkoiseen väriyhdistelmään. Nuo muutkin versiot jäivät kyllä vähän kutkuttamaan mieltä. 

Kiitos tunnustuksesta!

Sain jokin aika sitten Villaruusu-blogista tunnustuksen. Tunnustukseen liittyy kolme kysymystä: Lempiväri? Lempiruoka? Paikka, jossa haluaisin käydä?

Kiitokset Sara tunnustuksesta ja herkkumuffinista, jota ei voi syödä! Minäkin puolestani pidän sinun blogistasi. Kun pidit kesävapaata, kävin useamman kerran tarkastamassa, että joko päivitykset jatkuvat. Jatkan haastetta unelmaelämää?-blogille. Tässäkin blogissa oli kesätaukoa, mutta nyt päivityksiä on tullut senkin edestä.

Lempivärejäni ovat lähestulkoon kaikki sävyt. Pukeudun tummanpuhuvasti, kotini on sävyiltään vaaleahko. Mutta käytän myös hillitysti värejä sekä pukeutumisessa että sisustuksessa. Olen enemmän murrettujen sävyjen ystävä, kaikista kylmistä sävyistä en pidä. Pidän myös harmaan eri sävyistä, erottelen niiden vivahteita. Valitsin sohvani verhoilun oikeaa vaaleanharmaata sävyä pitkään ja olen ollut sen neutraaliuteen tyytyväinen. Sohvantyynyjen, verhojen ja pöytäliinan vaihtamisella asunnon ilme muuttuu kätevästi. Vastavärisillä kynttilöillä tai muulla pienellä voi terästää vaikutelmaa.  Kaikki värit eivät sovi yhteen, yhdistelemiseen tarvitaan värisilmää tai harjaantumista. Vesivärimaalaus on väriterapiaa. On aina yllätys, millaisia värisävyjä sitä tuleee sekoittaneeksi. Taiteessa voi mielellään revitellä väreillä.

Lempiruokani on tähän aikaan vuodesta vaikka kaalikääryleet ja puolukat. Talvella maistuu taas eksoottisempi ja keväällä vaikkapa italialainen ruoka. Olen kaikkiruokainen, mutta kraavista kalasta en pidä. Poikani on hyvä kokki. Hänelle ruuan valmistus on taidetta, se vie aikaa niin etukäteen pohtiessa kuin ruokaa valmistettaessakin. Mutta on ehdottomasti käytetyn ajan arvoista. 

Paras matkakokemukseni on kahden viikon pyöräilymatka Jäämeren rannalla MK:n kanssa. Japani voisi olla mielenkiintoinen eksoottinen matkakohde. Japaniin matkustaisin poikani kanssa, tyttären ottaisin mukaan Lontooseen tai NY:iin, siskojeni kanssa voisin mennä tätimatkalle vaikka Roomaan. Jos uskaltaudun vielä pitkälle pyörämatkalle, Etelä-Englanti nummineen ja rantajyrkänteineen olisi mielenkiintoista kokea. Sinne uskaltautuisin vain MK:n kanssa. 

Parvekepeitto käyttöön

Aloitin parvekelämmittimen virkkaamisen huhtikuussa ja sain peiton valmiiksi kesäkuun alkupuolella. Toistaiseksi sitä ei ole ihanana lämpimänä kesänä parvekkeella vielä tarvittu, mutta nyt illat alkavat viiletä ja peitto on siirtynyt parvekkeen lepakkotuoliin. Juuri sinne, minne sen alkujaan suunnittelinkin käytettäväksi.  Virkkausmallin löysin netistä:  http://attic24.typepad.com/ 

Peitossa on 127 kuusikulmaista lappua. Viehätyin niin paljon kuusikulmaisuudesta, että tein peitostakin lopulta kuusikulmaisen.  Peiton halkaisija on runsaat 1,5 metriä.  

Peittoa oli aivan ihanaa virkata. Ulointa kerrosta virkatessa laput kiinnitettiin virkkaamalla toisiinsa. Erillistä kiinnivirkkaamista tai ompelua ei tarvita, mikä sopii minulle mainiosti. Värikkäiden lappujen suunnittelu oli kuin maalaamista, koska sovittelin sävyt jo valmiiksi ympäröiviin lappuihin sointuviksi. Kuin pensseli olisi ollut kädessä. Peiton yleissävy määräytyi minulla olleiden lankakerien sävyistä, koska en suunnitellut värejä enkä hankkinut lankoja juuri tätä työtä varten. Vallitseva väri on turkoosi ja sininen. Yhteensä sävyjä on yli kaksikymmentä erilaista. Kesäkukista jo harvenneella parvekkeellani kukkii nyt iloisen värinen peitto.

Lanka on pehmetä bambu-puuvillalankaa. Peitosta ei tullut kovin painavaa ilmeisesti kevyen bambu-sekoitteen vuoksi. Osa langoista on sekalaisia jämäpuuvillalankoja. Virkkuukoukkuna käytin nro 2,5:n koukkua.

Leveään reunukseen hukutin loppulangat. Melkein kaikki aloituskuvassa olleet langat hupenivat peittoon. Reunuksen "pitsin" löysin Auli-siskon ohjeista. 

Kyllä nyt kelpaa istahtaa parvekkeen lepakkoon, heittää peitto harteille ja katselle vaikka täysikuuta. Uusia virkkaustöitä on meneillään. Palataan niihin aikanaan! 

Sitä sun tätä

Olen selvinnyt ensimmäisestä loman jälkeisestä työviikosta. En voi hehkutella loistavilla työsuorituksilla. Jotain sain ehkä kuitenkin aikaan. Aamulla ja iltapäivisin olen ollut aika väsynyt, koska en malta mennä illalla nukkumaan vaan koluan pimeillä rannoilla.

Siellä on niin kaunista. Iltarusko on sävykäs ja pilvet ihania. Kuu lähestyy täydellistä pyöreää muotoaan. Hämärän laskeutuessa valkoposkihanhet vaakuttavat keskenään, kokoontuvat yhteen ja levittäytyvät lahden selälle ”matoiksi” nukkumaan (kuten edellisen postauksen kuvassa). Pimeässä jänikset käyvät rouskuttamassa pihojen kukkia ja nurmikkoa. Ovat säikkyjä toisin kuin valkoposkihanhet. Ne ovat ihan urbaaneja, lähestyvä ihminen ei niitä hetkauta mitenkään. Odotan törmääväni pian kettuun, joita liikuskelee paljonkin Helsingin yössä. Katsotaan sitten, kumpi perääntyy. Muuten ulkona liikkuu lähinnä koirien ulkoiluttajia ja naapuritalon öisin juoksevia kauppakorkeakoululaisia. Naapuri ihmetteli, että miten uskallan liikuskella yksin pimeässä. Totesin, että "parasta ennen"- päivämäärä meni jo. 

Tänään kävin toisen kerran fysioterapeutilla saamassa jatko-ohjeita jalan kuntouttamiseen. Hyvin on kuntoutus edennyt, joten suoritteita tehostetaan niin, että alan tehdä osan jalkojen jumppaliikkeistä 2 kilon painot nilkkaan kiinnitettynä. Kuukauden päästä painot tuplataan. Kun kannoin punnukset kotiin, koin konkreettisen järkytyksen! Kuinkahan kevyt olo sitä oikein olisikaan, jos saisin osan ylipainosta pysyvästi pois? Vaikka nyt 10 kiloa ensin alkuunsa.

Toivottavasti tänäänkään perjantai-iltana eivät ohi kiitävät, ihmeellisen alhaalla liitävät kuumailmapallot tipahda meidän katolle!

Tervetuloa  Markku, Pirjo, Lila ja Teuvo lukijoikseni!

Illan hämärässä

Lähden illan hämärässä rantatielle. Mietin, onko elokuulla sijansa vuodenkierrossa.  

Ehkäpä kuitenkin on:

elokuun kukkijoiden täyteläiset värit

murrettujen sävyjen valtaama luonto

muuttolintujen näyttävä kerääntyminen paluulennolle

pitenevät varjot ja maiseman kolmiulotteisuuden kirkastuminen

marjat

vihannesten ja juuresten sadonkorjuu
kesällä täytetty pakastin

työväenopiston kurssijulkaisu ja iltaharrasteiden suunnittelu
uudet tai uudistetut harrastukset
arjen paluu

kynttilöiden polttaminen

voimistuvat leudot tuulet
aallonharjat meressä

iltakävelyt hämärtyvässä, vielä leppeässä illassa

kuutamo

ikkunoihin syttyvät valot

mitä muuta?

Matkalla törmään taidokkaasti viritettyyn ansaan...

...mutta palaan onnekkaasti pimeän kautta kotiin. 

Nyt sitä sisäsiistii…

Olen kesäloman päättyessä valmistautunut arkeen - siivoamalla. Koko loman olen reissannut tai muuten vaan viettänyt ihanaa boheemielämää. 

Eräänlaista "siivoamista" on ollut myös asennoituminen töihin paluuseen. Olen etsinyt jemmasta henkilöstökortin, kalenterin, työpaikan avaimet ja ladannut työpuhelinta. En ole koko loman aikana avannut kertaakaan työpuhelinta enkä siis lukenut sähköposteja. En tehnyt sitä tänäänkään, huomenna sitten. Ihan hyvä loma tämä on ollut. Olen irtautunut.

Olen ihan toivoton kotisekoittajatyyppi! Ongelma on viime vuosina kulminoitunut 59 neliön kaksiossani. Aiemmin minulla oli kolmikerroksinen iso omakotitalo. Nyt asunnosta puuttuu työhuone ja varastotilaa = en ole vielä kyennyt luopumaan kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Muuton yhteydessä jouduin sitä luopumista harrastamaan yhdellä kertaa liiaksi. Karsintatauko on ehkä vielä meneillään. En ehtinyt siivouksessa vielä kirjahyllyn kimppuun, en työpöytään, en olohuoneen ”yhden läjän” selvittämiseen, en kunnolla makuuhuoneenkaan järjestelyyn. Mutta jotain sain raivaamalla aikaan.

Ruokapöytä on nyt siisti. Ripustin yhden pöytäliinoistani verhoksi.  Vaihtelu virkistää.

Työtasoja on raivattu.

On valmistauduttu loppukesän väreihin…

… ja säilytetty vielä vähän kesänkin värejä.

Senkin päällystä oli vielä eilen kirjatornien peitossa…

… ja tällä pöydällä oli "käsityöstudio", lankoja yms. Langat piti raivata kynttilöiden tieltä. 

Kynttilöiden paluu on niitä asioita, joista syksyssä pidän.  

Parveke vaatisi myös kohennusta. Pelargoniat ovat kukkineet aivan raivoisasti koko kesän kunnes yhtäkkiä lopettivat kukinnan kokonaan. Nyt olen leikellyt niitä ja odotan syyssatoa. Kun kukinta taas alkaa, sitä on aiempina kesinä riittänyt aina lokakuulle asti. Tomaattisato alkaa myös huveta. Hyvin ovat tuottaneet satoa ja hyviltä maistuvat omat tomaatit.  Ensi vuonna kokeilen ehkä myös jotain muuta ruokatuotantoa. Kulahtaneet kesäkukat heitin jo menemään. Taidan kasata saviruukut suosiolla ensi kesää odottamaan. Pidän melkein kaikista kukista, mutta en niistä jättikokoisista krysanteemipalloista. Ne ovat sentään liiaksi syksyä mun makuuni!

Kodikasta

Tänään on ollut kodikasta. Vähän kuin ennen muinoin lasten vielä asuessa kotona ja perjantain ollessa meidän huushollissa varsinainen puuhapäivä. Nykyään olen perjantaisin yleensä niin väsynyt, että jaksan lähinnä katsoa televisiota. Muistelen joskus, mitä kaikkea ehdin ja jaksoinkaan nuorempana perjantaisin työpäivän päätteeksi saada aikaan.

Tänään tein vähän samoja asioita, mutta lomalla ollessa saatoin käyttää hommiin koko päivän. Olen siivonnut, silittänyt, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa… Poikani M. kävi luonani ja teki minut onnelliseksi syömällä  antaumuksella kaalikääryleitä. Ei lakannut kehumasta ja kiittelemästä niiden herkullisuutta. Toinen lapseni, tyttäreni A. on saanut Kuusamossa päätökseen vaellusretken ja on suuntaamassa kohti Helsinkiä. Lapset ovat siis molemmat olleet liki, toinen luonani ja toinen ajatuksissani koko vaellusviikkonsa ajan. Siivotessani intouduin kuuntelemaan vanhoja levyjä - Mambaa, Ultra Bra:ta, Samuli Edelmannia... Touhuistani ja levyjen kuuntelusta syntyi nostalginen ilmapiiri. Huomenna täytyy vielä jatkaa siivoustouhuja ja pestä pyykkiä. Taidan jatkaa vuosia sitten tärkeiden levyjen kuuntelua, jos siitä saa näin hyvän mielen. 

PS. Kuvassa oleva yli 30-vuotias emalipäällysteinen vuoka osoittautui alkuviikon antikvariaattikierroksella keräilytuotteeksi. Luulen, että lähes kaikilla minun ikäisilläni on tuollainen vuoka? Luullakseni meidän perheen kaikilla lapsilla on kyseinen vuoka, Aulilla ainakin on. Olen saanut vuoan ilmeisesti joskus äidiltä. Nostalgiaa siis vuoassakin. Ja äitikin pääsi tähän juttuun mukaan! 

Actionia

Hieman hupaisaa minustakin tämä iloitseminen melko mitättömistä askelista. Edellisen kerran kävelin saman määrän askelia yhdellä reissulla äitienpäivänä. Seuraavana päivänä koipeni tuli niin kipeäksi, että palasin uudestaan ortobedin vastaanotolle. Jatkotutkimuksissa lopulta selvisikin, että tarvitaan leikkaus kaatumisen seuraamusten korjaamiseen. Tilanne on nyt leikkauksen ja toipumisen jälkeen paljon valoisampi, vaikka jalka ei täysin entisellään vielä olekaan.

9000 askelta asfaltilla

Tänään kävelin kävelytreeniaskeleeni asfaltilla, Helsingin kantakaupungissa. Aloitin kiertämällä Hietalahden torin kirppispöydät, vanhan hallin antiikkitarjonnan ja seudun putiikkeja.  Kiertelin Punavuorta ja Kaartinkaupunkia ilman varsinaista määränpäätä, kaupungin kesää fiilistellen.

On hauskaa, että ns. kivijalkaliikkeissä on edelleen elämää näissä vanhoissa kaupunginosissa: putiikkeja, kahviloita ja erilaisia baareja, divareita, työhuoneita... Kuvassa yksi sisäänkäynti johtaa kadulta vanhaan tyyliin kahteen vierekkäiseen myymälähuoneistoon. Ns. maitokaupan lattialaatoitus on säilynyt tuulikaapissa ja porraskivet ovat vanhaa graniittia.

Kantakaupungissa on paljon vanhoja puistikoita, jotka kaupunkilaiset ovat ottaneet haltuunsa. Puistoissa on kesäisin mukavan eloisa meininki. Yksi suosikkipuistoistani on muutama vuosi sitten kunnostettu Kolmikulma, missä metsästyksen jumalatarta Dianaa kuvaava patsas on lennättämässä keihäänsä. Puiston suihkulähteen solina vaimentaa raitiovaunujen kirskunnan ja muun liikenteen hälyn.

Aivan puiston vieressä on Design Forum, klassikkokalusteita myyvä Aero, Kartell (jonka kalusteista en itse pidä). Artek ja Espan lippulaiva-myymälät ovat vain muutaman korttelin päässä. Helsingin Designmuseokin on ihan nurkan takana. Alueella on gallerioita poikineen, erityisesti Uudenmaankadulla. Oiva mahdollisuus siis kerätä design-vaikutteita ja taidekokemuksia suhteellisen pienellä alueella. Tulikohan tästä nyt ihan joku matkailu- tai shoppailumainosyritelmä?

Kohtuullisen helposti tikitti askelmittari tänäänkin. Saas nähdä, miten huominen tasaluku onnistuu vai joudunko lepuuttamaan välipäivän ajan jalkaa?