Oppi 4: Ole kuin kotonasi

Iltaisin luen, kudon sukkaa, väritän langoilla.

Istun alas. Sohvalle tai keinutuoliin.
Sytytän kynttilän.

No, joskus poljen tovin kuntopyörää.

Nämä kuvat otin uudella valovoimaisella objektiivilla Fujinon f=35 mm 1:1,4.

Uusia ulottuvuuksia on tarjolla, mutta pitää vielä näköjään vähän treenata ja kokeilla.

Pieni elämä

Voisin kirjoittaa, että tekaisin iltojen puhteiksi tällaiset jämälankasukat. Oli kuulkaas tosi kiva kutoa vanhoja jämälankoja iloisen värisistä pikkukeräsistä sukiksi ohulla ruusupuisilla puikoilla. Hienot ja lämpimät tuli ihan tyhjästä vaan. Mitäs tykkäätte <3

Mutta blogini ei ole hyvänmielenblogi enkä minä aina yltiöpositiivinen ihminen.  Kudoin (eli neuloin) nämä sukat ihan silkkaa turhautumistani. Töihin paluu ja alkuvuosi on ollut jotensakin takkuinen. Kuin joku haikeus ja väsymys olisi iskenyt sisikuntaan.

No, syitä toki löytyy. Kuten nyt esimerkiksi talveton talvi ja jatkuvat pääkallokelit. Ja varovaisesta etukumarassa kävelystä kipeytyvät lonkat - ei siis tee mieli kävellä muuta kuin aamulla töihin ja illalla töistä kotiin. Potuttaa myös, että E:llä alkava operaattori ei onnistunut toimittamaan hädin tuskin enää toimivan vanhan phonen tilalle jo viime vuonna ostamaani uutta missään järjellisessä ajassa, vaikka puhelinmarkkinoilla on ymmärtääkseni ostajan markkinat. Tai työpaikan iv-remppa kaikkine kolinoineen, meteleineen, pölyineen ja raittiin ilman puutteineen. Ja tietenkin työpöydälle kasautunut läjä hommia, jotka pitäisi hoitaa suitsaitsukkelaan, vaikka ei metakan vuoksi pysty kunnolla edes keskittymään ajatustyöhön. 

Jämäsukkien kutominen on siis ollut lähinnä terapiaa viime aikoina pieneksi kutistuneelle elämälleni. Huomasin, että Deet ja Beet olivat joululoman aikana loppuneet. Aloitan apteekista!

Mihin se joulukuu melkein hurahti?

Välillä sitä miettii, että mihin aika oikein hupenee. Aloin miettiä, mitä tässä kuussa on tapahtunut.
Paljon aikomaani on jäänyt tekemättäkin.

*

Tässä
joulukuista 
tajunnanvirtaa:
olen tavannut molempia lapsia
olen ollut terve koko kuukauden

vaikka olen mennyt melkein joka ilta liian myöhään nukkumaan

ja herännyt aamulla herätyskellon pirinään väsyneenä
olen myöhästynyt lähes päivittäin vähäsen töistä

olen tullut työpäivinä kotiin aikaisintaan kuuden jälkeen

olen nähnyt lounaalle kävellessä useana päivänä auringon!

olen käynyt isosiskon luona Espoossa

olen käynyt kerran viikossa uimassa
olen täyttänyt vuosia

olen tehnyt töitä vähän yli puolen metrin verran

olen saanut töissä yhden varsinaisen tahtojen taiston onnellisesti maaliin

työnantaja lahjoitti minulle kaksi ylimääräistä vapaapäivää kiitokseksi ahkeroinnista

olen syönyt kolme jouluateriaa (joista yksikään ei ole olllut ns. perinteinen)

olen pitänyt yhden kevytpaastopäivän viikossa

olen käynyt yksissä glögijuhlissa
olen ollut mukana kaksissa pikkujouluissa

olen käynyt kahdessa konsertissa

olen käynyt yhdessä näyttelyssä ja kerran galleriassa
olen käynyt hypistelemässä joulumarkkinoilla

en ole ostanut joululahjoja (hankin kaikki lahjat syksyn aikana, hyvä minä)

en ole vielä leiponut taatelikakkua, mutta olen hankkinut ainekset siihen

en ole suunnitellut jouluaterioita tai hankkinut ruoka-aineksia niihin

en ole siivonnut kunnolla koko joulukuun aikana

olen käynyt pesemässä pyykit talopesulassa (pesukone hajosi)

olen nauttinut amaryllisten kukista

en ole hommannut hyasintteja

olen polttanut kynttilöitä (monia kynttilöitä)

olen kuunnellut jouluradiota

olen lähettänyt joulukortit (myöhässä, kuten aina)

olen ummistanut korvani Putinin ja Venäjän tilanteen suhteen

olen lukenut hesaria huonosti ja aikomani kirjatkin ovat lukematta
blogejakin olen seurannut vain satunnaisesti ja päivittänyt omaani harvakseen
olen voittanut yhden sarjan pienimuotoisessa valokuvauskilpailussa ja saanut lahjakortin Rajalaan
muiden sarjojen sijoituksita sain läjän leffalippuja

olen katsonut tv:sta monta ns. romanttista komediaa ja muutaman loistoelokuvan (tänään Sovituksen)

olen ostanut Marimekosta pöytäliinakankaan jouluksi, mutta en ole ommellllut päärmeitä

olen ostanut jouluherkuiksi pähkinöitä, marsipaanisuklaata, wienernougat:a ja marmeladikuulia
olen antanut lahjana tuntemattomalle osuuteni joulumieli-keräykseen

olen neulonut kolmet punaraitaiset sukat

olen tilannut nettikaupasta valkoista ja vaaleanpunaista alpakka-lankaa

olen saanut työkaverilta marjakuusen komian oksan maljakkoon joulupuun korvikkeeksi

en ole nähnyt vielä  marraskuussa siskontytölle syntynyttä poikaa, mutta huomenna näen!

Nyt lomailen runsaat kaksi viikkoa. Tiedossa on vähän sukulointia, esijoulu lasten kanssa,
lepoa ja löysäilyä, ulkoilua, hyvää ruokaa ja mahdollisesti uusi päärmätty pöytäliina pöydällä….

Mukavaa ja rentoa Joulun odotusta sinullekin!

Aurinko yllätti

Olin koko viikon ilmanalan matalapaineiden kyykyttämä ja aivot olivat ihan TÖÖT. Olen ripotellut kalenteriin loppuvuodeksi viikottaisen saldovapaan, koska kesällä tuli tehtyä aivan liikaa töitä. Tänään olin arkivapaalla ja ajattelin lojua koko päivän sohvalla lueskellen. Aloitin lojumisen herättyäni. Kuuntelin radioita ja luin hesaria aamupalan nauttimisen lomassa. Käperryin kesällä virkkaamani torkupeiton sisään, mutta sitten ikkunasta tulviva aurinko alkoi vaivata.

No mikäs siinä, minäpä lähdin ulos kävelemään. Siellä olikin pirtsakin vilpoinen sää. Aurinko on paistanut tänään koko päivän. Myöhemmin kävin kaupassa kävellen ja vielä nyt illansuussa ennen auringonlaskua kävin kolmannen kerran kävelemässä ulkona. Aivot toimivat taas! Jälleen kerran tuli todistettua, kuinka matalapaineiden ja korkeapaineiden vaihtelu vaikuttaa ihmiseen kehollisesti.

Torkkupeitto on virkattu aaltomaisena pylväsvirkkuuna, lanka on norjalaista 100 % Drops-villalankaa ja hankittu Liljan Lankakaupasta. Raidoituksen olen virkannut kahdeksasta eri sävystä lomittaen. Peiton koko on reilunpuoleinen 1,3 m x 1,7 m, joten mahdun hyvin käpertymään sen sisään. Lankaa peittoon kului 1,6 kg. Virkkasin peittoa kesällä hellejakson aikana, kun teki mieli virkata. Mietin silloin, että onko tässä mitään järkee? Mutta onpahan ainakin peitto nyt syksyllä käyttövalmis.

Stoppi

Käsi pysäytti. En suosittele käsien liikeratojen äärimmäistä kokeilua kylmiltään ainakaan meille ikääntyville. Ensin pitää nimittäin LÄMMITELLÄ joutilaat lihakset vetreiksi ja siten vasta riuhtoa. Muuten voi käydä niin, että lihas revähtää ja kipu iskee kuin salama. Olkaniveleen asettuu kuin puukon terä, joka viiltää pienestäkin käden liikkeestä, jalkojen jokaisesta askeleesta, kehon vähästäkin taivutuksesta. Nyt pystyn jo kävelemään ja jonkin verran liikutamaan kättä, mutta useita päiviä jouduin ottamaan "kokonaisvaltaisen rennosti".

Olen mielikuvissa zoomaillut nivelen sisään Housen alkukuvien tapaan. On tuo olkanivel aika monimutkainen pallovivel loppujen lopuksi. Olkanivel pyörii joka suuntaan ja yhtaikaa tehdään monella lihaksella töitä. Kättä kurotetaan, käännetään ja tartutaan samalla. Olemmehan me homo sapiensit nimenomaan kädellisiä.

Olen lukenut pari kirjaa, HS:n päivittäin tavallista perusteellisemmin, selannut läjän naistenlehtiä, tehnyt manikyyrin ja pedikyyrin, laittanut naamaan syväkosteuttavaa ja hiuksiin öljyä. Kengät ja pari nahkalaukkua rasvasin hunajajojoballa. Aika monta virikettä voi hoitaa yhdelläkin kädellä ja pienin liikkein, mutta kehotuntemus muuttuu yksikätisenä nopeasti yleistönköksi.

Käsityöihmisille tiedoksi, että keittiön matto rasvaamieni ja seitsemän vuotta käyttämieni elnaturalistostojen alla on ensimmäinen pari vuotta sitten kutomani matto. Äidin kangaspuut ovat Auli-siskolla, jolta sain pikaopetuksen matonkudontaan. Matonkuteet ovat edesmenneen äidin leikkaamat. Pidän tästä helein sävyin väritetystä kesämatosta itse, mutta tällä hetkellä maton kutominen ei taitaisi olla kovin hyvä idea J

Lankalauantaita!

Koska olen äitini tytär, en heitä langanpätkiäkään hukkaan. Nämä sormikkaat innostuin neulomaan ohuiden sukkalankojen jämistä ohuilla sukkapuikoilla (2,5). Langoista osa oli raitalankoja. Jotkun langanpätkät ovat alle metrin pituisia, mutta tällaiseen sötkömalliin ne uppoavat mainiosti. Neuloin samanaikaisesti molemmat sormikkaat, joten ne ovat suurin piirtein toistensa kaltaiset. Voisvat olla myös aivan erillaiset. Toiseen sormikkaaseen voisi neuloa esimerkiksi punasävyiset langanjämät ja toiseen siniset. 

Tässä lähikuva sattumanvaraisesti neulotusta kirjoneuleesta. 

Tästä jämälantakasasta inspiroituneena aloitin neulomisen.

Sormikkaat syntyivät kuin tyhjästä, kasa ei  juuri yhtään pienentynyt. 

Hyvää Lankalauantaita ja Pääsiäistä!

Hiukan tuuletusta

Aloitin torkkuttelupeiton virkkaamisen kuukausi sitten. Tässä postauksessa kerron, miten lujasti inspis iski. No, eihän sitä isnpiraation vallassa auta muu kun virkkaaminen, virkkaaminen ja virkaaminen... Tällä välillä meillä ei sitten ole imuroitu eikä tehty paljon muutakaan. Töissä olen tietysti käynyt ja viettänyt kaksi viikonloppua MK:n luona virkkausvapaalla. Piti oikein tuulettaa tänään jäällä peittoa sen valmistuttua!

Kaikki tämän peiton langat löytyivät kaapeistani. Langat ovat ohuehkoa puuvillalankaa, lankojen paksuus hieman vaihtelee. Valmis peitto on melko tiivis, jämäkkä ja painavakin. Osa langanjämistä on niin vanhoja, että olen kutonut niistä nyt jo aikuisille lapsilleni paitoja heidän ollesssaan pieniä. Sinisävyisiä jämiä on jäänyt myös Kaffe Fassetin tyyliin kutomastani kolmikulmio-neulepaidasta. Sen kudoin vuodenvaihteessa 1991-92. Paita oli niin suuritöinen, että olen säästänyt sen, vaikka se onkin mallinsa puolesta auttamattoman vanhanaikainen. Valkoista puuvillalankaa ja eri sävyisiä liiloja lankoja olen ostanut jokunen vuosi sitten pussukallisen muutamalla eurolla Vanhalta Raumalta Jätti-Rätistä.

Peiton sommittelussa tarvitaan värisilmää, vähän sommittelua ja käytännönläheistä matematiikkaa. Alussa  virkkasin muutaman mallirivin ja arvioin, kuinka suureen peittoon langat riittävät. Sitten analysoin lankavarantoja ja tasasin mielessäni värien jakaantumista koko peiton mitalle. Tummansiniset raidat toistuvat ja niiden ohessa kulkee yksi persikansävyinen raita. Tietty rytmi on myös kaksirivisissä sinisissä raidoissa. Ensin siis kokeilin ja suunnittelin, sen jälkeen etenin suunnitelman mukaan eri sävyjä tasaisesti käyttäen. Lopuksi totesin, että idea toteutui loppujen lopuksi aika nappiin. Melkein koko lankakasa hupeni ja vain valkoista ja tummansinistä lankaa jäi jäljelle vajaat kerät.  

Virkkasin peiton koukulla nro 3. Malli on loivasti aaltoileva. Kuviossa toistuu kuusi pylvästä ja niiden väliin on virkattu vuorotellen toistuvat 2 x 2 pylvästä yhteen ja 2 x pylvään lisäys. Kavennuksia ja lisäyksiä pitää olla yhtä suuri lukumäärä.

Reunan virkkasin tummansinisen kiinteän kerroksen ja valkoisesta langasta piparkakkureunan. En osaa muita reunusmalleja enkä jaksanut etsiä malleja enää loppurutistuksen innostuksessa.

Minusta tästä tuli vähän kuin keväinen veden pinta. Vähän vielä lisää aurinkoa, niin pian lumi sulaa ja jäähän tulee tummia railoja. Vesi liplattaa jääpeitteestä vapauduttuaan ja taivaan vaihtuvat sävyt peilautuvat veden pintaan. 

Siivet inspiraatiolle

Seurasin aikani Virveriikan blogista torkkupeittojen virkkausta. Alkoi oikein toden teolla koukuttaa ja kutkuttaa Auli-siskon virkkauspuuhat. Eilen järjestelin lankavarastojani. Lajittelin keskivahvat puuvillalangat kahteen pussukkaan. Toiseen pussukkaan lajittelin sinisävyiset ja toiseen punasävyiset. Ohuet ja paksut puuvillalangat sujahtelivat omiin pussukoihinsa. 

Hiplailin lankoja ja jarruttelin itseäni. Näissä pussukoissa langat ovat valmiiksi lajiteltuina. Aloitan sitten vasta, kun muut tärkeämäät asia on hoidettu. Aamulla oli suojakeli ja satoi. Totesin, että nanosukset nyt kerta kaikkiaan jäävät edelleenkin korkkkaamatta - ikävä kyllä. Tartuin sinisävyisten lankojen kanssiin…

Se on menoa se, kun päästän inspiraation valloilleen. Jompikumpi lapsista saa tästä torkkupeiton. Leveys on noin 1,5 metriä ja pituutta tulee sen verran, mihin lagat riittävät. Kerrokset sävyttyvät siten, miten pensselin tehtävää hoitava virkkuukoukku minua inspiroi. Sinisten sekaan ujutan lilat langat, virkkaan joukkoon tummansinistä terästykseksi, valkoista raikastukseksi ja persikan sävyä tasapainottamaan sinisiä sävyjä. 

Kerroksessa toistuu kuusi pylvästä ja väliin virkkaan 2 x kahden pylvään levennyksen tai kavennuksen. Kerros päättyy toisessa päässä kavennuksen ja toisessa levennykseen. Zik-zak syntyy kavennusten ja levennysten vuorottelusta. Oleellista on, että silmukoiden määrä pysyy vakiona ja reunus suoralinjaisena. Itse jouduin ensin justeeraamaan teoriaa mallivirkkauksena, että pääsin tekniikasta kärryille. 

Hali hali

Alpakka-langasta on miellyttävää neuloa. Lanka on ihoa vasten pehmeää ja lämmintä. Lanka soveltuu erityisen hyvin sormikaiden ja kaulahuivien neulomiseen.

Alpakoiden väri vaihtelee luonnonvalkeasta ruskean eri sävyihin. Harmaita ja mustiakin alpakoita käyskentelee Etelä-Amerikan tasangoilla. Kuvan alpkakoihin törmäsimme syksyllä Teijon Mathildedalin ruukkialueella. Ei ihme, että alpakoita käytetään terapiaeläiminä. Niin ystävällisen hymyilevän hyväntuulisen näköisiä, vai mitä? Ovat kasvattajaemännän kertoman mukaan sopeutuneet hyvin Teijon olosuhteisiin. Ovat kuulemma sitä, miltä näyttävätkin. Siis kilttejä.

Kasvattaja kertoi myös, että baby-alpakka ei ole vauva-alpakan lankaa, kuten olen kuvitellut. Se on lyhyintä ja kestävintä karvaa ja baby:stä kehrätään arvokkainta alpakkalankaa. Kuvassa olevat lankani ovat baby-alpakkaa ja värjäämättömiä. Hieman hintavia kylläkin. 

Alpakasta neulotuissa sormikkaissa tulee kokemuskeni mukaan herkästi reikä peukalon päähän. Joten jätin suosiolla kaikki sormenpäät pois. Olen tehtaillut suvun nuorille miehille joululahjaksi alpakkasekoitelangasta sormettomia… hmm kämmekkäitäkö nämä ovat.

Minun käteni uppoavat kämmekkäisiin (vai kämmeköihin?) kokonaan, mutta minulla onkin pikkukätöset. Lanka on DROPS Lima/65 % wool 35 % alpaca. Väri on harmaakarvaisesta hymysuusta ja lampaasta kehrättyä. Olen kutonut tiukkaa kudosta puikoilla 3 (ohjeessa 4-5). Silmukoita on 50, resori (3 oikein, 2 nurin) jatkuu kämmenen selkämyksen puolelle, jotta kämmekkä olisi kädessä joustava. Lämpimältä tuntuvat. 

Hali hali J

Kesäpäivä Tallinnassa

Teimme eilen tiistaina perheen kesken aamustailtaan-visiitin Tallinnaan. Säätiedotukset eivät ennakkoon luvanneet hyvää, mutta loppujen lopuksi sää oli mukava. Aamulla oli pilvistä ja vähän ripsautteli sadettakin, iltapäivällä paistoi jo aurinko. Lämpöhän tulee säätiedotusten mukaan nyt etelästä meillekin!

Päätimme mennä aamupäivällä tutustumaan Kardiorgin palatsiin ja puistoon. En ollut aiemmin käynyt täällä. Pietari I on rakennuttanut palatsin 1700-luvulla vaimolleen. Renesansspalatsi on nyt kunnostettavana ja toimii korjausten jälkeen taas ensi vuonna taidemuseona. Palatsia ympäröivässä Versaillesin puiston miniversiossa voi kuljeskella vapaasti. Puistoa ympäröi laaja metsä satoja vuosia vanhoine puineen (mm. tammet, lehmukset ja kevoskastanjat). Vieressä on joutsenlampi ja hiljattain kunnostettu ruusutarha monine ruusulajikkeineen. Raitiolinja 1 kieppaisee ihan Kardiorgin puiston kulmalta eikä sinne kävellenkään ole kovin pitkä matka satamasta.

Kävelimme Kardiorgista tyttären ystävän suosituksesta ison lankakaupan kautta vanhaan kaupunkiin. Lankakauppa oli tupaten täynnä lankoja yms. ja suomalaisia käsitöö-turisteja. Kiitos vaan E. suosituksesta. Olen tänään jo harmitellut sitä, että ostin lankoja vain yhden muovikassillisen… Langat olivat edullisia, esim. saksalaiset laadukkaat sukkaraitalangat noin puoleen hintaan kotomaan hintoihin verrattuna.

Kävelymatkalla oli mielenkiintoista katsella kaupungin korjausbuumin edistymistä ja samalla vähän ns. kaupungin takapihoja. Toki vanha kaupunkikin jaksaa aina hivellä silmää. Terassirakennelmat ovat vaan hieman ikävällä tavalla ensin Raekoja platsin ja pääkadun valloitettuaan jatkaneet laajentumistaan pikkukujienkin varsille. Kaupunki oli eilen turisteja täynnänsä: kuulostelimme ainakin brittejä, saksalaisia, tansakalaisia ja ruotsalaisia suomalaisten matkailijoiden lisäksi. Olimme etukäteen varanneet keskiaikeisen menuun keskustan ravintolasta. Aiemmin minua on harmittanut kadulla pyörivät ravintolan aktiiviset sisäänheittäjät, mutta ateria oli kokemuksena kuitenkin oikein mielenkiintoinen.

Lasten ja nyt myös vävyn kanssa on kiva matkustaa ja aloimme mielessämme suunitella jo uutta reissua. Kuljin kameran kanssa enimmän aikaa muiden jäljessä. Näin jossain kaukana etäällä punaiset farkut, punaisen hupparin ja oranssin pipon, joita kohti suunnistaa. Välillä nuoriso pysähtyi odottelemaan minua nuoren parin pussailun ajaksi. Tulee hyvä mieli katsella nuorten onnea ja toisistaan välittämistä. Pojan historiallisesta yleistietämyksestä taas on aina apua. Hän osaa laittaa salamana vuosisadat ja historialliset tapahtumat kohdalleen meidän muiden vielä miettiessä ankarasti.

Tallinna on kävelevän matkailijan kannalta mukavan kokoinen kaupunki. Pari kertaa hyppäsimme taksiin ja nekin siirtymät teimme lähinnä vihottelevan jalkani vuoksi. Tänään on hieman tuntunut jalanpohjissa eilinen askelmittarin osoittama 17 km:n katukävely. On tehnyt mieli lähinnä venytellä jalkalihaksia.

Ja sitten tietty muutama matkakuva puistosta, takapihoilta ja turistien kaupungista: