Lankalauantaita!

Koska olen äitini tytär, en heitä langanpätkiäkään hukkaan. Nämä sormikkaat innostuin neulomaan ohuiden sukkalankojen jämistä ohuilla sukkapuikoilla (2,5). Langoista osa oli raitalankoja. Jotkun langanpätkät ovat alle metrin pituisia, mutta tällaiseen sötkömalliin ne uppoavat mainiosti. Neuloin samanaikaisesti molemmat sormikkaat, joten ne ovat suurin piirtein toistensa kaltaiset. Voisvat olla myös aivan erillaiset. Toiseen sormikkaaseen voisi neuloa esimerkiksi punasävyiset langanjämät ja toiseen siniset. 

Tässä lähikuva sattumanvaraisesti neulotusta kirjoneuleesta. 

Tästä jämälantakasasta inspiroituneena aloitin neulomisen.

Sormikkaat syntyivät kuin tyhjästä, kasa ei  juuri yhtään pienentynyt. 

Hyvää Lankalauantaita ja Pääsiäistä!

Karitsaa lautasella

Pääsimme nauttimaan nuorison valmistamasta päivällisestä: karitsaa Lähi-Idän tapaan, 

monia kasvislisukkeita ja makuaisteja hiveleviä mausteita. 

Kiitos teille, en ole milloinkaan ennen saanutkaan yhtä pehmeää ja maukasta karitsanlihaa. 

Täältä saattaa ennemmin tai myöhemmin löytyä postaus samoista ruuista.

Yrjönkadulla

Yrjönkadun uimahalli on Suomen ensimmäinen ja vanhin julkinen uimahalli. Halli otettiin käyttöön vuonna 1928. Uimahallirakennuksen on suunnitellut arkkitehti  Väinö Vähäkallio. Rakennus edustaa tyyliltään 1920-luvun klassismia. Uimahalli on suojeltu ja sisätiloiltaan kaunis ja kylpylärakennuksen kaltainen. Hallissa on säilynyt menneen ajan erikoisuuksia kuten helmiäspintaiset juoma-altaat, vanhat uimakopit ja vaatekaapit sekä kauniit veden väreihin sävytetyt kaakelit. 

Pidin aika pitkän uimatauon kaaduttuani toissa talevena. Kun kaatuessa revennyt polvikierukka leikattiin, kuntoutusohjeita antanut fysioterapeutti varoitteli uimisesta. Uiminen alkoi pelottaa minua. Kun lopulta uskaltauduin kokeilemaan, polvi ei reagoinut mitenkään uimiseen.  

Etenen aina saman kaavan mukaan. Ensin vesijuoksen 45 minuuttia. Vaihtelen rytmiä, pikajuoksen ja loikin aina välillä kuten vesijuoksukurssilla opetettiin. Yritän pitää selkäni oikeassa asennossa, etten vesijuoksisi perä pitkällään kuten aika monet tekevät. Vesijuoksun jälkeen uin yhtä pötköä 20 minuuttia pysähtymättä välillä. Uin altaan matkan rintaa ja paluusuuntaan selkäuintia. Tämä uintijakso kohottaa kuntoa nopeasti. Uituani menen juomaan ja pesulle. Pesun jälkeen menen saunaan. Yrjönkadulla on "nuorten sauna" (haaleampi) ja "mummujen sauna" (kuuma). Valitsen kuitenkin useimmiten nuoriso-osaston, koska en ole mikään supersaunoja. Urakka palkitaan ihanalla raukeudella ja yleensä paremmilla yöunilla. 

Ihan hävettää tunnustaa, mutta en enää jaksa enkä kestä kiljuvia ja roiskivia lapsia uimahallissa. Koska Yrjönkadulla ei ole lasten allasta aikä mitään muutakaan nykyuimaloiden aktiviteetteja, siellä voi uida rauhassa. Olen likinäköinen. Olen laseitta uidessa kuin pumpulissa, koska näen epätarkasti. 

Vesijuoksun aikana ehtii ajatella vaikka mitä. Toisinaan yritän olla ajattelematta mitään. Pois lähtiessäni tarkastan, mitä lukemaa järeääkin järeämpi vanha vaaka näyttää. Korkein lukema on 200 kg ja sinne on vielä matkaa. 

Hiljainen aamu

Venyttelin aamulla sängyssä lihakset vetreiksi ennen ylösnousua. Hitailen ja töpsöttelen villasukissa aamuauringon täyttäessä asuntoni. Syön ruisleipää, jonka päällä on kurkkua ja naapurin valmistamaa sienisalaattia. Neulon kaksi sormea sötkölankasormikkaisiin. Sormikkaista myöhemmin lisää. Ylläni on äidiltä peritty sinikukallinen ja -pilkullinen, hyvin pehmeäksi pidetty flanelliyöpaita. Edessä on viikko tätä - lomaa.  

Olen jo jonkin aikaa kokeillut aamuisin hetkien taltioimista kuvaamalla ylivalottaen ja vastavaloon. Ehkä niistäkin myöhemmin lisää. 

Talvipuutarhassa

Teki mieli mennä katsomaan, mitä Helsingin kaupunginpuutarhan talvipuutarhassa kukoistaa tällä hetkellä. Kukoisti ja vihersi ja oli keväisen valoisaa. Ulkona on vielä hanki korkealla ja Töölönlahti umpijäässä. Talvipuutarhassa oli vähän ihmisiä - kerrankin. Lumikuningatar-orkidea kukkii taas kuin pakahtuakseen. Kaktuksista puskee ulos kukkia tai poikasia. Kuvat saavat puhua puolestaan. 

Heikkoutensa kullakin

Joka keväinen tuoksunhankintapakko iski jälleen. Muistelin postanneeni aimminkin tuoksuputeleista. Piti oikein tarkastaa edellisten keväiden juttuja ja  just juu. Ostan näköjään joka kevät uuden tuoksupullon, en ole ennen tiedostanutkaan tällaista kevättapaa itselläni. Tällä kertaa jouduin lähes tekemään työtä pullon eteen:

Ruokakauppareissun yhteydessä suihkutin tuoksunäytteen toiseen ranteeseen kantikkaasta pullosta ja toiseen pyöreästä pullosta. Illan mittaan nuuhkin ranteitani. Toisen ranteen tuoksu oli mitäänsanomaton ja sammui pian, mutta toisen ranteen kevyen ja miellyttävän kukkaista tuoksua nuuhkin vielä seuraavana päivänäkin. Lähdin kaupoille. Mielikuva tuksupullojen ulkonäöstä oli tarkka. Tuoksun pullottajaa tai nimeä en ollut edes tarkastanut. Oikeat pullot löytyivät, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä, kumpaan ranteeseen suhkuttelin pyöreästä ja kumpaan kantikkaasta pullosta. Suihkuttelin uudet näytteet rantesiin ja aloin nuuhkia. Kyllä oli vaikeaa tunnistaa oikea tuoksu. Tuoksuhan muuttuu paljonkin ensituoksun, sydäntuoksun ja tuoksurippeiden välillä. Lopulta olin vakuuttunut, että edellisen illan nuuhkin pyöreään pulloon pullotettua tuoksua. Ostin sen. Kun pääsin kotiin, tuoksut ranteissani olivat jo muuttuneet ihan toisenlaisiksi. Nyt erotin ne selvästi toisistaan. Olin ostanut väärän pullon. Ei auttanut muu, kuin palata tuoksukauppaan kuitin ja avaamattoman pullon kera. Vaihdoin pyöreän pullon kantikkaaseen. Tänä keväänä tuoksun päärynäpuun valkoisilta kukilta.

Tuulee pohjoisesta

Maaliskuussa on ollut kylmää ja aurinkoista. Ihan kunnon talvea. Useana aamuna pakkasta on ollut - 15 astetta. Hiihtoladut ovat vielä ihan priimakunnossa  etelässäkin. Valoisammat alkuillat ja kevätpäiväntasaus kuitenkin lupaavat kevättä. 

Tänään töistä lähtiessä tuuli puhalsi aivan jäätävän kylmänä ja suoraan pohjoisesta. Ihan hytisin kävellessäni uimahallille. Kun uintireissun jälkeen lähdin kotiin, olo oli lämmin ja raukea. Veri siis sittenkin kiertää muuallakin kuin kehoni ytimessä. Milloinkahan tuulen suunta kääntyy?

Monta makeaa

Tänään on syöty ja herkuteltu joukolla. En ole itse tehnyt milloinkaan macaron-leivoksia. Tytär sen sijaan on innostunut kokeiluihin, vaikka itse ei olekaan samanlainen makean makuri kuin esimerkiksi minä. Mitä ilmeisemmin näiden leivonnassa voi käyttää luovuutta. Kuten esimerkiksi maustaa pienet mantelileivokset ruusuvedellä, lakritsalla, mintulla, laventelilla jne.

Tyrnijauheella maustetuista ja tyrnillä täytetyistä valikoitui kaikkien meidän yhteinen suosikki. 

Nyt on makiaa maha täynnä!

Kevennystä

Eilisen otsan rypistelyn ja rutistelun vastapainoksi vähän kevennystä...

NYT-liitteessä ilmestyi jo vuosia sitten Hellstenin Virtahepo-kirjojen hupailujuttu. Nauroin tätä lukiessa ihan maha kippurassa. Leikkasin jutun talteen ja iskin jääkaapin oveen magneetilla. Kellertävän sävyn perusteella tuosta on todellakin vierähtänyt jokunen vuosi. 

Vieläkin tämä jaksaa naurattaa, viimeistään kohdassa "Tuntematon virtahepo" ainaskin minulla alkaa suupielet nousta. Sain idean postaukseen Rva Pionilta täältä.

Vihastumispuhetta

Aamulla olin hyvällä mielellä. Sitten avasin hesarin. Luin vasta tänään eilisen uutisia, koska eilisten iltajuttujen vuoksi uutiset jäivät väliin. Tulin tosi huonolle tuulelle. Suutuin ja raivostuin suorastaan.

Miten harmaan talouden torjuntaryhmään kuuluva ministeri ilkeää, viitsii, kehtaa, voi jättää itse palveluja hankkiessaan verot ja työnantajan sosiaalimaksut maksamatta??? Jos teit kerran näin, moraalisi on horjunut muulloinkin. Uskoni oikeudentuntoosi ei palaudu ikinä etkä milloinkaan enää tule saamaan äänen ääntäkään minulta.

Miten ministeri kiinni jäätyään voi perustella ratkaisujaan sillä, että halusi auttaa maahanmuuttajaa työllistymään ja kotoutumaan? Sitä suuremmalla syyllä asia olisi pitänyt hoitaa juuri niin kuin Suomessa on säädetty tehtäväksi.

Häpeä HH! En hyväksy tällaista kaksinaismoralismia. Paheksun kansalaisena toimintaasi. Ihan periaatteellisesti ja syvästi! Olet menettänyt luottamukseni.  Elkääkä te poliitikot sitten taas kuorossa voivotelko, kun äänestäjät hupenevat vaaleista toiseen. Katsokaa peiliin vaan!

Hyvä aamiainen meni kaiken muun lisäksi ihan hukkaan aamuisessa kiukunpuuskassa.

Puheenjohtaja Ville Niinistö, tee nyt jotain. Vaihda vaikka aluksi ministeri toiseen. 

Hiukan tuuletusta

Aloitin torkkuttelupeiton virkkaamisen kuukausi sitten. Tässä postauksessa kerron, miten lujasti inspis iski. No, eihän sitä isnpiraation vallassa auta muu kun virkkaaminen, virkkaaminen ja virkaaminen... Tällä välillä meillä ei sitten ole imuroitu eikä tehty paljon muutakaan. Töissä olen tietysti käynyt ja viettänyt kaksi viikonloppua MK:n luona virkkausvapaalla. Piti oikein tuulettaa tänään jäällä peittoa sen valmistuttua!

Kaikki tämän peiton langat löytyivät kaapeistani. Langat ovat ohuehkoa puuvillalankaa, lankojen paksuus hieman vaihtelee. Valmis peitto on melko tiivis, jämäkkä ja painavakin. Osa langanjämistä on niin vanhoja, että olen kutonut niistä nyt jo aikuisille lapsilleni paitoja heidän ollesssaan pieniä. Sinisävyisiä jämiä on jäänyt myös Kaffe Fassetin tyyliin kutomastani kolmikulmio-neulepaidasta. Sen kudoin vuodenvaihteessa 1991-92. Paita oli niin suuritöinen, että olen säästänyt sen, vaikka se onkin mallinsa puolesta auttamattoman vanhanaikainen. Valkoista puuvillalankaa ja eri sävyisiä liiloja lankoja olen ostanut jokunen vuosi sitten pussukallisen muutamalla eurolla Vanhalta Raumalta Jätti-Rätistä.

Peiton sommittelussa tarvitaan värisilmää, vähän sommittelua ja käytännönläheistä matematiikkaa. Alussa  virkkasin muutaman mallirivin ja arvioin, kuinka suureen peittoon langat riittävät. Sitten analysoin lankavarantoja ja tasasin mielessäni värien jakaantumista koko peiton mitalle. Tummansiniset raidat toistuvat ja niiden ohessa kulkee yksi persikansävyinen raita. Tietty rytmi on myös kaksirivisissä sinisissä raidoissa. Ensin siis kokeilin ja suunnittelin, sen jälkeen etenin suunnitelman mukaan eri sävyjä tasaisesti käyttäen. Lopuksi totesin, että idea toteutui loppujen lopuksi aika nappiin. Melkein koko lankakasa hupeni ja vain valkoista ja tummansinistä lankaa jäi jäljelle vajaat kerät.  

Virkkasin peiton koukulla nro 3. Malli on loivasti aaltoileva. Kuviossa toistuu kuusi pylvästä ja niiden väliin on virkattu vuorotellen toistuvat 2 x 2 pylvästä yhteen ja 2 x pylvään lisäys. Kavennuksia ja lisäyksiä pitää olla yhtä suuri lukumäärä.

Reunan virkkasin tummansinisen kiinteän kerroksen ja valkoisesta langasta piparkakkureunan. En osaa muita reunusmalleja enkä jaksanut etsiä malleja enää loppurutistuksen innostuksessa.

Minusta tästä tuli vähän kuin keväinen veden pinta. Vähän vielä lisää aurinkoa, niin pian lumi sulaa ja jäähän tulee tummia railoja. Vesi liplattaa jääpeitteestä vapauduttuaan ja taivaan vaihtuvat sävyt peilautuvat veden pintaan. 

Synkkä kotimatka

Aamusta asti ja koko päivän oli aurinkoista. Aamulla oli aivan erityisen kaunista. Aurinko paistoi ja pakasti. Ilmassa leijuvat lumikiteet väreilivät aamuauringossa.

Päätin lähteä tänään ajoissa töistä kotiin saatuani ison homman iltapäivällä valmiiksi. Kun avasin työpaikan ulko-oven, auringonpaiste oli muuttunut lumisateeksi. Raitiovaunuun astuessani olin yltä päältä valkoisen lumen peitossa.

Ratikassa istui mies, joka toisteli synkkänä yksinpuheluna ja monotonisella äänellä raskasmielisiä aforismeja. Yritin sulkea korvani. Onneksi mies hyppäsi pois Hermannissa. Seuraavalla pysäkillä ratikkaan astui toinen mies, joka puhui uhkaavaan sävyyn jonkun tai joidenkin tappamisesta. Ulkona satoi kaatamalla lunta, ilma oli sakeana isoja hiljalleen leijailevia hiutaleita. Katselin hiutaleita ja koetin lukita korvani.

Ei se onnistunut. Puhe oli aggressiivista ja kova-äänistä. Mies halusi nuijia vasaralla jonkun sormet, ampua hänet, katkaista kirveellä kaulan. Ahdistus iski. Kaikki me muut matkustajat katselimme ulkona näkyvää lumihiutaleiden tanssia ja yritimme olla olematta siinä ympärillä. Loppuhuipennukseksi mies intoutui entistäkin kovemmalla äänenpainolla uhkaamaan, että hän pistää sen jonkun tynnyriin ja heittää mereen. Humalassa tai ei, mies oli täynnä vihaa.

Vasta kun hän poistui Vallilassa, uskalsin hengittää syvään. Jäykkyys kehosta alkoi hieman seuraavan pysäkin jälkeen helpottaa. Huomasin, kuinka muutkin liikahtivat irti jähmeistä asennoistaan ja oikaisivat selkänsä. Lumisade sen kuin yltyi.

Sattuneesta syystä ja juuri tänään:

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

PS Olen kirjoittanut blogia tänään tasan kaksi vuotta.

Isot ja pienet

Aamulla nuori isä veti kahta lasta perässään raitiovaunuun. Kiirehti hoputti, käski. Lapset pysähtyivät potkimaan lumenkokkareita tai tekemään jotain muuta oleellista. Tunsin myötätuntoa sekä isää että lapsia kohtaan. Muistan tehneeni tuota samaa hoputtamista aikoinaan joka arkiaamu. Ensin piti nousta sängystä, sitten oli kiire pukeutua ja syödä aamupala. Senkin syömisessä oli kiireessä pitelemistä. Aamiaisen jälkeen oli jo kova hoppu lähteä milloin minnekin. Hoitotätille, leikkikouluun tai kouluun minun mennessäni töihin.

Tuolloin ei ollut mahdollista jatkaa hoitovapaata vaan äitiysloman jälkeen oli palattava töihin, jos aikoi siellä ylipäätään käydä. Muistan hyvin, kuinka raskas ajatus oli palata töihin äitiyslomalta. Hyvä, että nyt on helpompi tehdä valintoja.

Työpäivän jälkeen huomasin kaupassa äidin tekevän ostoksia noin kaksivuotiaan tytön kanssa. Tyttö näytti mittailevan omaa kaikkivoipaisuuttaan. Äiti tuli perässä ja pyysi pysähtymään. Tyttö jatkoi korvat kuuroina hyvin määrätietoisesti kohti karkkihyllyjä ja alkoi kasata karkkipusseja syliinsä. Äiti jaksoi selittää ja olla tiukkana. Jämäkästi ja vakuuttavasti. Ihailin häntä. Minulta aikoinaan varmaan tuossa vaiheessa alkoi ääni voimistua. Luulisin niin. Lopulta pikkutytön äiti myöntyi vähän ja osti keksipaketin.

Muistan kuinka olin usein hyvin väsynyt pyörittäessäni arkea yksin. Työtkin pyörivät tuolloin kovasti mielessä, kun elin työurani kiivaita ja haastavia vuosia lasten ollessa pieniä ja nuoria. Olisipa minulla ollut silloin enemmän kärsivällisyyttä ja malttia. Uskon, että nyt osaisin. Tiedän, että silloinkin tein parhaani. 

Hilpeä muuttui vakavaksi

Lähdettiin lauantaina leffaan. Aioittiin mennä katsomaan kotimaista kevyttä elokuvaa (21 tapaa jne.), mutta sattuman seurauksena istahdimmekin katsomaan ranskalaista ulkomaisten elokuvien sarjassa Oscar-pystin saanutta elokuvaa ”Rakkaus”. Menkää kuulkaa katsomaan. Kaikkia meitä odottaa vanhuus - ennemmin tai myöhemmin, jos elämä ei lopu aiemmin. Koskettava ja kaunis, ajatuksiin pyörimään jäävä, hienosti ja uskottavasti näytelty. Kaikki tapahtuu yhdessä huoneistossa alkukohtausta lukuun ottamatta ja roolihenkilöitä on lähinnä kaksi. Siitä huolimatta intensiivisyys piti otteessaan niin, että huomasimme elokuvan olleen ylipitkän vasta poistuessamme. Kertaakaan en vilkaissut kelloa.

Tänään ajattelin monta kertaa kuinka suuri onni on, kun on erityinen läheinen ihminen. Kyllä toisen hauduttama uunipuuro aina oman puuron voittaa. 

Vähän uutta, enemmän vanhaa

Aamulla ajattelin, että hyvä kun talvikausi 2012 - 2013 on nyt takana ja eletty. Aika hyvin talvi sujui, koska pyrin tietoisesti pitämään vireyttä yllä. Mielestäni onnistuin.

Työpaikalla aloitti tänään uransa uusi pomo. Olemme olleet osa-aikapomon alaisuudessa kesästä lähtien. Tänä aikana kävi ilmi, että asiantuntijaorganisaatiokin tarvitsee esimiehen. Hiiret alkoivat hyppiä pöydällä. Vähän olen siksi nolo organisaatiomme vuoksi. Uusi pomo on melkoisesti kaikkia meitä pomotettavia nuorempi. Toinen työkaveri palasi tänään vuorotteluvapaalta. Hän oli silminnähden levännyt, virkistynyt ja iloinen. Kiva.

Olen heittänyt työhuoneesta vanhoja papereita kierrätykseen oikein olan kanssa. Luin jostain, että yksi A-nelonen vaatii 9 litraa vettä paperin valmistamisprosessissa. Heitin siis aivan järisyttävän litramäärän vettä roskiin. Päätin aloittaa tietoisen harkinnan paperien tulostuksessa, jotta vettä ja metsää säästyisi.

Työpäivän jälkeen huomasin ruokakaupassa (K), että pankkikorttini oli vanhentunut nyt kuun vaihtuessa. Pankki on kyllä postittanut korvaavan kortin ajat sitten, mutta enhän minä tietenkään sellaista muistanut. Vähän nolona ja taskut tyhjinä siirryin toiseen kauppaan (S), jossa voin maksaa kaupan S-tilikortin bonuskertymillä. En siis suinkaan jäänyt ilman ruokaa.

Ostin kaupasta ruisleipää, salaattiruukun, kurkun, appelsiineja, maitopurkin, kahvinkeittimen suodattimia, pölypusseja ja kimpun vaaleanpunaisia neilikoita. En ole aiemmin niitä ostanut, mutta neilikat näyttivät jotenkin suloisen virkeiltä.

Kotimatkalla katselin raitiovaunusta taivasta. Tummia pilviä kiisi vaaleampien pikkupilvien seassa. Pilvien reunat kultautuivat alhaalle vaipuneen auringon säteistä. En jaksanut kaivaa matkakirjaa ruokaostosten seasta vaan tyydyin pilvien tuijotteluun.