Kiitti kakkutikkariterveisistä O ja A!
Pidin viime syksyn ajan
viikoittain 1-2 kevytpaastopäivää 5:2-dieettiä mukaellen. Muuttoruljanssissa ja
alkuvuoden hillittömien työkiireiden lomassa olen pitänyt vain satunnaisia
kevytpaastopäiviä. Keho kaipaa kuitenkin jo paluuta syksyn itsekuritukseen.
Pidän paastopäivän aina tiistaisin, toinen päivä vaihtelee ja jää toisinaan väliinkin.
Tiistaisin tulee telkevisiosta säännöllisesti kokkaus- tai leivontaohjelmia. Niitä
katsellessa voi sopivasti vaikka siedättää itseään suhtautumisessa ruokaan.
Katson usein ”Master Chef”:n, saman ohjelman junior-version ja leipomisohjemia.
”Master Chef”:iin on ehkä vähäsen siirtynyt ammattilaisten vastaavassa ”Top
Chef”:ssä viljeltävää tylyttävää tyyliä ja silmien taivastelevaa pyörittelyä.
En oikein pidä siitä enkä katso ”Kuppilat kuntoon”- tyyppisiä ohjelmia ollenkaan.
Suosikkini viime ajoilta on ollut sarja ”Koko Britannia leipoo”. Siinä tuomarit
puuttuivat brittiläiseen tyyliin äärimmäisiin detaljeihin ja kilpailijat olivat
aivan valloittavia persoonia, tuiki tavallisia brittejä siis. Voittajan onnikin
oli suorastaan sydäntä riipaisevaa suuruudessaan. Ja leipomukset, huh sentään millaisia
taidonnäytteitä! Lehteviä leivoksia, kukkivia kakkuja ja marjakoreuksia.
Jonkin ruuan raaka-aineen
maun kanssa on joskus vaikea päästä sinuiksi. Sitten kun pääsee, haluaa lisää.
Paprika, chili ja kiivi ovat ainakin minulle olleet tällaisia aluksi vaikeasti
lähestyttäviä, mutta kokeilemalla mieluisiksi raaka-aineksi muuttuneita. Viimeiseksi
lähetymistä on tapahtunut avokadon kanssa. En aluksi meinannut ollenkaan saada siitä
selvää omassa suussani, mutta jatkoin ponnnisteluja. Korostetaanhan avokadon
terveellisyyttä melkein maasta taivaaseen. Vasta, kun opin valitsemaan kaupasta
tunnustelemalla (huom. ihan kevyesti tietenkin) oikeat yksilöt, avokado muuttui
herkuksi.
Avokadopasta on ihan
huippuruoka. Terveellinen, maukas, helppo ja nopea valmistaa. Mutta
avokadopastasta postaamalla tai keittokirjoja tekemällä ei kouliuduta noin vain
tv-esiintyjiksi. Lievästi kiusaantuneena olen katsellut pasta-pariskunnan ”Safkaa”-ohjelmaa.
Liekö ohjelma tehty pienellä budjetilla ja ilman esiintymiskoulutusta vai mikä
lie? Tulee mieleen noin 30 vuotta sitten istestäni esiintymiskoulutuksen
yhteydessä tehty video, jota joukolla ruodimme. Siinä minäkin välillä mumisin,
vaihtelin liiaksi äänen volyymia, nyökyttelin päätäni, katselin väärään
suuntaan, heilutin käsiä ja kaikkea muuta. Live-tilanteissa tuollainen persoonallisuus ei
haittaa mitään, mutta taltioituna kaikki epätäsmällisyys korostuu moninkeraisesti.
Eniten ohjelmassa häiritsee kuitenkin se, että kokit kokkaavat tuotantotiimille, tuottajalle, kuvaajalle
tai jollekin muulle edessään olevalle taholle. Mikseivät kokkaa katsojalla?
Jamie Oliver:sta voisi ottaa oppia. Jamie kokkaa katsojalle, esiintyy
sujuvan luontevasti ja siltikin aina omana itsenään.
PS. Tiukensin minäkin nyt
kommenttiasetuksia, koska saan sähköpostiini epämääräisiä ja täysin tyhjänpäiväisiä
englanniksi kirjoitettuja kommentteja. Oikeat kommentit otan tietenkin edelleen
ilolla vastaan!

