Vastauksia ja piirroksia lähiluonnosta

Rouva Pioni Kaikenkirjavasta puutarhastaan haastoi minut vastaamaan laatimiinsa kysymyksiin. 

Kiitos haasteesta! Tässä ovat vastaukset mielenkiintoisiin kysymyksiin. 

Kuvat ovat omasta pensselistä,  lähistön luonnon innoittamana musteella vetäistyt.

Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?

Pyhä on jotain tavanomaista suurempaa ja ylevöittävää. 

Minulle pyhää ovat luontokokemukset: luonnon monimuotoisuus,
maailmankaikeuden äärettömyys,

auringon nousu ja lasku jokaisena päivänä, värit, valo, maa, ilma ja vesi. 

Luonnon tuhoutuminen ja saastuminen surettaa.

Pyhyyttä voi kokea myös jossain hyvin vaikuttavssa tilassa, esim Canterburyn katedraalissa, 

Kölnin tuomiokirkossa tai josssain huimassa modernissa konserttisalissa. 

Siksi, että tila on juhlava ja suuri ja akustiikaltaan erityinen.

Tietenkin pyhää ovat myös perhe, lapset ja muut läheiset. Rakkaat ja tärkeät ihmiset.

Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?

Nautin luonnon tarkkailusta, lintujen muutoista ja taivaanrantaan tuijottelusta. 

Harrastukseni liittyvät kuvalliseen ja kirjalliseen ilmaisuun. Niissä riittää harjoittelemista. 

Aina tulee uusia oivalluksia ja koko ajan oppii. 

Käsitöiden tekemisestä ja lukemisesta innostun myös.
Lukukokemukset on mielenkiintoista jakaa jonkun toisen kanssa.

Kävelystäkin pidän – yksin tai kaksin, mutta en isommassa joukossa. 

Uimassa käyn aina yksin. Likinäköisenä koen todellakin olevani siellä yksin, 

muut ihmiset ovat jotain kasvotonta taustamassaa. 

Kerran istuin uimahallin saunassa, kun vieressä istuva nainen tiedusteli, että oletko Päivi? 

Äänestä minäkin tunnistin hänet.

Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?

Juuri nyt minua ”elvyttää” eniten tavaroiden sullominen pahvilaatikoihin. 

Jokainen täysi laatikko vie kohti uutta, vaikka ei vahassakaan mitään valittamista ole.

Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.

Minulla ei ole yhtä erityisen merkittäviä musiikkimieltymystä.

Pidän musiikista aina Bachista Beatleseihin - mielentilan mukaan.

Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.

Ei ole mitään yhtä merkittävää teosta, mutta impressionistit ovat heikkouteni. 

Suuria kokemuksia ovat olleet mm. Pariisin Orangerien museo ja siellä Monet'n 

kaarevien seinien pituiset lummetyöt, Turnerin lukuisat loistokkaat akvarellit Tate Gallery:ssa

tai Picasson voimallinen taide Pariisin Picasso-museossa.

Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? MIllainen se/ne ovat?

Äidin itselleen tekemä flanelliyöpaita on turvavaatteeni.

Se on tehty taiten kolmesta erilaisesta vaaleansinisestä kukikkaasta flanellista ja 

siinä on pyöreät kaksinkertaiset kaulukset ja napein varustettu miehusta sekä hihansuut.

Vähän säästelen yöpaitaa, koska se on aivan korvaamaton.

Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.

Varhaislapsuuden muistot liittyvät Yyterin Kaanaan kylään, perheeseen, siskoihin ja 

kylän lapsikatraaseen. Muistelen, että leikin lapsena ihan kamalasti. 

Osittain leikin leikkejä yksinkin, mielikuvituslasten kanssa. 

Luulen, että todellakin leikin paljon, koska omat lapseni olivat myös innokkaita 

ja mielikuvitusta omaavia leikkijöitä.

Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.

Konreettinen haave tai toive on, että selviän kunnialla edessä olevasta muutosta.

Tietysti unelmoin, että lapseni olisivat aina ja ikuisesti onnellisia
ja että itse eläisin vanhaksi mahdollisimman terveenä.

Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?

Minulla on vanhuus jo niin lähellä, että pystyn hyvinkin näkemään itseni vanhana. 

Tuskinpa tästä kovasti enää vanhana muuksi muutun. 

Olen asunut seniorien joukossa nykyisessä kodissa ja huomannut, että ikävuodet ovat vain numeroita. Henkinen ikä on se, minkä ihmisessä todellisuudessa kokee ja vain se merkitsee.
Eivät eletyt vuodet, rypyt tai harmaat hapset.

Minä ainakin olen iän myötä vain viisastunut ja kypsynyt paremmaksi ihmiseksi.

Jokainen varmasti toivoo, että järki pysyisi päässä ja kehokin säilyisi

kohtuullisessa kuosissa ikävuosien kertymisestä huolimatta.

Kun ajattelen seuraavaa syntymäpäivää, hämmästyttää kieltämättä hieman ikävuosien karttuminen.

Sen jälkeen kun täytin 40 v, vuodenkiertoon on tullut huimasti lisää vauhtia.

Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?

Tämä marraskuu joutaisi minusta hyvin pois kalenterista.

Voisin siirtää sen alkukesään ihan mainiosti. 

Seuraavaksi odotan talvipäivän seisausta, että loppuisi taas tältä talvelta

tämä jatkuva päivästä toiseen pimeneminen.

Miten suhtaudut joulunodotukseen?

Joulu on latautumisen, rauhoittumisen ja ihmissuhteiden aikaa. 

Suhtaudun nykyisin joulunodotukseen vailla minkäänlaista hössötyksen häivääkään. 

Lauhaa, tuulista, sateista, hämärää

Marraskuu on täällä ja tekisi melkein mieli sanoa, että ”sen kyllä huomaa”. Ei ole lähtenyt meikäläisestä tänään paljon tehoja irti. Ei todellakaan.

Edessä oleva pyhäinpäivä ei ole minulle mikään halloween-juhla. Ei ole reikäsiä kurpitsoja eikä haamumunkkeja tiedossa meillä. Kynttilän kyllä sytytän. Meinaan myös täyttää kopiopaperilaatikoita pikkutavaroilla ja pyöritellä mielessä mielenkiintoista kirjoitusharjoitusta, jonka viimeksi saimme ryhmän ohjaajalta.

En tuntenut juurikaan äidinäitiä saatikka hänen vanhempiaan. Mutta aion harjoituskirjoitelman myötä kuvitella heidän elämänsä. Samalla tulee muisteltua edesmenneitä vanhempiani. Siispä vietän muuttolaatikkolandiassani hivenen myös pyhäinpäivää.

Hyvää pyhäinpäivää Sinullekin!

Aloitetaan silpuista

Syksyn kuulaus on muuttunut tavanomaiseksi syksyn hämäräksi. Tulihan se syksy siis lopulta. Tavallisena syksynä alkaisin viimeistään nyt käpertyä seinieni sisäpuolelle. Viipyilevään olotilaan tai henkiseen talvilepoon. Nyt on toisenlainen syksy. Muuttosyksy pitää pakosti vireyttä yllä. Viiden viikon kuluttua torstaina saan uuden huoneiston avaimet.    

Olen aloitellut raivausta mm. olohuoneen nurkasta työtason alla olevista paperikasseista. Akvarelliharjoitusten kassista löytyikin sattumalta sopiva työ kuvitukseksi. Kasa pahvilaatikoita!

Töistä olen raijannut tyhjiä kopiopaperilaatikoita, joihin voi lajitella peiniä juttuja: piirustusvälineitä, akvarellivärit, ”arvohopeat”, kynttilät, kynttiläjalat, kattaustarvikkeita, rikkoutuvia astioita, aterimet, muistivihkot, korut, cd-levyt, dvd:t, jouluvalot, elektroniikan oheistarvikkeita etc etc… Kaikenlaista pientä, mutta silti tarpeellista "silppua" on ainakin minulla huusholli pullollaan. Kun on lyhyt muuttomatka, pieniä laatikoita on helppo kuskata pikkuautollakin. Isot huonekalut sen sijaan saa siirtää muuttofirma.

Edellinen muutto suuresta omakotitalosta paljon pienempään asuntoon oli kamala kokemus. Nyt ajattelin sen sijaan ottaa kaiken ilon irti tämänkertaisesta muutosta. 

Sain viisi sanaa

Sain Rouva Kameleontilta viisi sanaa. Kiitän sanoista!

Raivasin sotkunurkkiani ja juutuin olohuoneen nurkassa,
kirjahyllyn laskutason alla olevaan  harrastekassiin. 

Löysin sanat sieltä.

Jos sinäkin haluat sanoja, kommentoi pyynnöllä.

AVOIN

Tyhjä paperi avoinna edessä. Sen pitää olla riittävän paksua ja karheudeltaan juuri minun kädenjällelleni sopivaa lumppupaperia. Tunnistan oikean paperin heti siihen tarttuessani. Kastan paksun oravankarvapensselin veteen. Pensseli muuttuu vedestä raskaaksi. Pyöritän pensseliä värinapissa. Joko kevyesti tai raskaalla kädellä.  Aloitan varovasti, joskus lopetankin varoen. Joskus flow tarttuu käteen ja tanssittaa sitä täyttäen paperin toisensa jälkeen. Joskus menen suoraan asiaan ja annan pensselini puhua kaikki tunteet julki.

KAARI

Mallin maalaaminen croquis-tekniikalla nopeasti vaihtuvissa asennoissa, vain muutaman minuutin pituisissa sarjoissa, tempaa kaikki aistit mukaan. Käden ja aivojen välinen salamannopea koordinaatio saa veren kiertämään nopeasti ja pulssin kiihtymään. Maalatessa on ylivireä olo, silmät ihan tapittavat hulluina päässä.  Jälkeenpäin ei haukottelusta tahdo loppua tulla. Alastoman ihmiskehon kaaret ovat kauniita ja maalauksellisia, kädelle sopivia. Kehon mittasuhteet noudattavat kultaista leikkausta. Todellisuudessa olemmekin kehollisesti hyvin toistemme kaltaisia.

UNI

Alitajuisessa maalaamisessa mieli on unen omaisessa tilassa. Pensseli piirtää ja sekoittaa värit unen ohjaamana. Lopuksi voi vain katsoa ja ihmetellä, että mitähän tästä oikein syntyikään? Ja kukahan tämän maalasikaan?

LÄIKKYY

Veden ja värin läikkyessä paperilla tapahtuu kemiaa. Toisistaan poikkeavien värien kylläisyys ja luonne saa aikaan yllätyksen. Joskus työ voi onnistua yllättäen – vahingossa. Jos haluaa onnistua, kannattaakin olla rohkea ja hyväksyä se, että ”todellinen helmi” ei yrittämällä synny.

VALO

Vesivärimaalaus on valon taidetta. Auringon säteitä tarvitaan paperille. Akvarellipaperiin jätetään usein valkoista pintaa, valoa ja ilmaa. Varjovalöörit työstävät kuvasta kolmiulotteisen. Pinnat tai esineet siirtyvät lähelle ja kauas, valoon ja varjoon. Varjo on valon ystävä.