Onneksi tuli talvi

Pari talvea jäi täällä etelässä väliin. Ei tullut kunnollista talvea, oli vaan pitkää pimeää.

Joulun tienoilla näytti jo siltä, että ei tule talvea tänäkään vuonna. Joulukuussa  aurinko paistoi ja maa oli vihreänä. Pelargonit kukkivat parvekkeella vielä jouluna. Vantaanjoki tulvi rantaniitylle ja merenpinta nousi ja nousi.

Uusi vuosi muutti kaiken. Tuli kylmää, lunta ja pyryä. Merenpinta romahti yhdessä yössä. Tuli ihan oikea talvi. Tuli myös valoa, pakkasaamujen taivaanrannan rusotus ja iltarusko. Tuli käyttöä talvitamineille. Saas nähdä, ehdinkö tänä talvena kaivaa jopa sukset ja monot esiin?

Kuvat eivät ole mistään talven ihmemaasta tai maaseudun rauhasta. Ne on räpsitty aivan tästä kotikulmilta, Toukolasta ja Annalan metsästä - lähes kantakaupungista. 

Meri

Meri on suolaista vettä enemmän.

Meri on tietoisuus siitä, että lähtiessä ei aina tiedä määränpäätä.

Meri yhdistää ja erottaa mantereita.
Samanaikaisesti lempeänä ja uhkaavana.

Se on evoluution alku - ehkä myös loppu.

Ikkunoistani avautuu näkymä Vanhankaupunginlahdelle.

Aina se ei riitä.

Tekee mieli nähdä enemmän.

Paikkoja, joissa meri avautuu vapaana.

Sen, kuinka meri ja ilma kohtaavat.

Hetken, jona äärettömyyden houkutus ja pelko ovat yhtä suuria.

Kuvat ovat Tulliniemestä, joka kurottautuu Hankoniemestä kohti Suomenlahtea ja jossa voi astua Suomen mantereen eteläisimmälle kärjelle. 

Oppi 3: Kuuntele luontoa

Tuuli on tyyntynyt.

Lehti leijuu, leijuu, leijuu.

Rannalla kaikaa valkoposkihanhien rupattelu.

Kevätseurantaa

Kotoa rantaan käveleminen kestää vain hujauksen, mutta kylmien ja tuulisten kelien vuoksi olen lähinnä tyytynyt katselamaan ikkunoista avautuvaa näkymää vihertyvään rantapuistoon ja merelle. Tänään päätin käppäillä rannalle hyvin pukeutuneena kameravarustus mukana.

Kaksijaltaisten lisäksi liikkeellä on ollut paljon siivekkäitä. Valkoposkihanhet palasivat muutama viikko sitten ja pesimistouhut taitavat olla juuri kuumimmillaan. Pystyn seuraamaan lintujen komeita liitoharjoituksia olohuoneen ikkunasta käsin. Kotitaloni ikkunapääty heijastuu tässä kuvassa veden pintaan.

Hanhien lisäksi taivaalla ja rantakivillä on lokkeja, tiiroja ja silloin tällöin merharakoitakin. Vanhankaupunginlahden ruovikossa on toukokuussa jo melkoinen sirkutus ja säksätys. Heti kun ilma lämpenee käppäilen ruovikoon tähystystornikierrokselle. Olemme tehneet useana keväänä äitienpäivänä luontoretken. Tänä vuonna tytär viettää ensimmäistä omaa äitienpäiväänsä ja retki taitaa jäädä tekemättä.

Ikkunasta katoen vihreässä nurmikossa on keltaisin plänttejä. Leskenlehdet nuokkuvat jo viimeisillään, rentukat ja keltavuokot kukkivat vielä tanakasti.

Keväisin tekemistäni postauksista huomasin, että aika hitaasti luonto on heräillyt useana keväänä kunnes sitten yhtenä lämpimänä päivänä kaikki ryöpsätää silmille. Takapihallamme on kirsikkapuita ja käyn päivittäin tarkistamassa kukintatilanteen. Nuput ovat ummessa vielä. 

Valokuvaaminen on muuten vaikeaa hanskat käsissä. Ei tarkene säädellä nappuloita, mutta onneksi on automaattisetkin asetukset. Mukavia aikoja kevätseurannan parissa sinullekin!

Lumi piirsi talvimaiseman

Voi kun on olut kauniita talvipäiviä! Juuri joulun alla maisema muuttui valkeaksi ja joulupyhinä meri jäätyi. Olen käynyt ainakin pikavisiitillä ulkona päivittäin. Tapaninpäivänä lähdimme kävelylle jo auringon noustessa. Vaikka asun Helsingissä lähes kantakaupungissa, on ympäristössä hyvin vaihtelavaa luontoa ja lähes maalaisia maisemia - ja maalauksellisia. Eikö vaan?

Ylempi kuva on parvekelasien lumikukista.

Alla olevat kuvat ovat kävelyretkeltä kotoa Vanhankaupunginlahdelta Toukolaan ja Annalaan:

Hitaalla

Hämärä meinaa pysäyttää ajatukset. Päässä tuntuu tunkkaisen paksulta. Tänään on mennyt niin hitaalla, että olen juossut ratikan, bussin, metron ja lähijunan perässä ja jäänyt neljä kertaa pois kyydistä. Lähtemisten ja saapumisten aikataulut takkuavat pahan kerran. Pitäisi kenties kiikuttaa kirkasvalolamppu työpaikalle.

Illalla katsoin televisiosta Virpi Suutarin dokumentin ”Eedenistä pohjoiseen”. Inhimillisen ihmisläheinen, kaunis, puhutteleva. 

Kööpenhaminassa, II

Tanska on saarivaltio ja siksipä rantaa riittää - merenrantaa sekä salmien ja kanavien rantoja. Tanskalaiset ovat osanneet hyödyntää rannat ja rantarakentamisen upeasti. Elävä suhde rantoihin sekä hienostunut ja monipuolinen vesielementin käyttö kaupunkitilan elävöittäjänä yllätti minut.

Uusi akvaario Den Plå Planet lähellä Kööpenhaminan lentokenttää jäi tiukan aikataulun vuoksi tällä reisssulla sisältä tutustumatta. Massoittelultaan rakennus on kuin rannalle levähtänyt suuri suomuinen vesielävä. Kaunis ulkoa ja varmaan kokemisen arvoinen myös sisältä käsin. 

Tansakassa ja erityisesti Kööpenhaminassa on vankat merikylpylä- ja meriuimalaperinteet. Useita uimaloita on meren ja kanavien rannoilla. Helsinkiin Katajanokalle on puuhattu jo pari vuotta ensimmäistä meriuimalaa. 

Örestadin kaupunginosan maankäytöllisen arkkitehtikilpailun voitti aikoinaan nuorten suomalaisten arkkitehtien ryhmä. Arkkitehti Yrjö Rossi muutti paikan päälle kymmeneksi vuodeksi ja suunnitteli ryhmineen mm. kokonaan uuden kaupunginosan infraa. Yhtenä kaupunginosan teemana on vesi eri elementeissään. Hulevesien hallintaan kaupunkikuvallisena aiheena on panostettu. Kaunista - välillä levollista, ympäristöään peilaavaa vedenpintaa ja toisaalla elävää veden liikettä.

Törmäsimme pitkin kaupunkia myös yllättäviin vesiveistoksiin Tässä sykkivien vesipatsaiden iloinen solina kiinnitti huomiota ja kaukaa niitä lähestyessä.

Tanskan saarettomalta rannikolta on avoin näkymä kauas äärettömyyteen, jos ei sitten satu katselemaan naapurimaan Ruotsin suuntaan. Niin kaunis kuin Suomen rannikko onkin saristoineen, avoin maininki ja vapaa merenaava on hurmaava maisema. Kyllä siinä melkein henki salpautuu moisen kauneuden äärellä, eikös vaan!

Hetken tyhjyys kotiin palatessa

Matkustimme halki eteläistä Suomea, lounaasta Satakuntaan ja Hämeen sydämeen. Kahden kameran muistikorteilla olevat sadat kuvat aiheuttavat lievää epätoivoa. Suomi ja kesä ovat olleet kauniit. Liikumme mielellämme pienemmillä teillä - silloin näkee enemmän ja etenee hitaammin.

Löysimme matkaltamme niin ”Toscanan” kuin ”Provencenkin”, rosoisen romanttisia sisäpihoja, vanhan tehtaan, kukkivan paratiisin, lämmintä yötä valaisevat lyhdyt, korjausta odottavan kartanon, hienoja peltonäkymiä, maaseudun hiljaisia kyliä, pelloilla laiduntavia lehmiä, paljon kotomaata. Kuuntelimme jazzia kahdesti. Lyttylän kartanon takapihalla soitettu musiikki peittosi mielestämme vaikuttavuudellaan kaikilla osa-alueilla mitattuna maailmantähden ja elävän legendan (Bob Dylan) konsertin. Söimme kaikkien kolmen siskon ruokapöydissä ja sehän on ihan parasta juhlaa!

Koti näytti erilaiselta palatessani. Nyt syön marjoja, luen ja ajattelen asioita. Kuuntelen radiosta maailman uutisia ja ihmettelen. Ostin Siikaisten Leväsjoelta 2,5 kg erivärisiä puuvillalankoja ja aloitin sellaisen projektin, mikä ei ihan äkkiä tule valmiiksi. Nyt en menaa saada pidettyä näppejä irti virkkuukoukusta. Tänään virkkasin sisällä ihan hyvällä omallatunnolla, koska ulkona tuntui liian kuumalta, suorastaan läkähdyttävän kuumalta.