Malmö-Kööpenhamina ynnä muuta

Huomenna pitää taas laskeutua normielämään. Aamulla taitaa väsyttää, koska nukkumaanmeno on siirtynyt yöllä kahden korville. En ole mahtanut mitään sisäisen kellon kiepahdukselle enkä ole kyennyt säätämään rytmiä normaaliksi ennen töiden alkamista. Huomenna panen kellon soimaan, menen töiden jälkeen vielä uimaan ja toivottavasti saan seuraavana iltana ajoissa unen päästä kiinni.

Olen joululoman aikana sukuloinut, kohennellut hieman kotia, katsonut aika paljon televisiota ja samalla kutonut pois lankavarantojani. Päivitin lankamenekin blogiin ja totesin kutomattomien lankojen entisestään lisääntyneen? Tavoite oli ihan päinvastainen - piti kuluttaa varastoja pois! Toisaalta muutama isompi käsityö on viittä vaille valmistumassa. 

Katsoin lomalla mm. Silta-sarjan toisen tuotantokauden parin päivän aikana putkeen. Luulen, että sarjan intensiivinen katsominen on sille eduksi monimutkaisten juonenkäänteiden vuoksi. Koska kävin viime kesänä Kööpenhaminassa ja Malmössä, katselin myös kaupunkitilaa tarkemmin ja näinkin sarjassa tuttuja paikkoja. Kaupungin silhuetit on kuvattu hienosti, tasainen Kööpenhamina sillan toisella puolen ja Malmö torsoineen toisella. Tekijät osaavat hyödyntää arkkiteehtuurin ja tanskalaisen muotoilun osana kokonaisuutta. Silmiin osui myös Atrekin ja Iittalan tuotteita kodeissa. 

Samainen aihe eli ekoterrorismi oli juonen aiheena myös YLE:n Tellus-sarjassa. Silta vetää mielestäni kyllä pidemmän korren jännitteeltään, rooleiltaan ja käsikirjoituksen osalta. Rikostutkinnan lisäksi sarjassa on oleellista hieman kimurantit poliisipersoonat sillan molemmin puolin, heidän saumaton yhteistyönsä ja keskinäinen dialogi, ystävyyskin.

Kööpenhaminassa päätimme äkkiseltään ohi kävellessämme mennä katsomaan hienon poliisitalon arkkitehtuuria. Pääportilla oli asiakaspalvelupiste ja hyvin ystävälliset poliisimiehet päästivät hetken mietittyään ja neuvoteltuaan joukkomme sisäpihalle 10 minuutin ajaksi. Sitten alkoi hirmuinen kamerojen tohotus ja muun kuvauslauman välttäminen kunkin otoksissa. Sisäpiha vilahtelee Sillassa ja joissain kohdin roolihenkilöt kävelevät sisäpihan viereistä kaarevaa käytävää pitkin. Yksi poliisi tuli kanssamme sisäpihalle ja kun 10 minuuttia oli kulunut, hän pyysi meitä poistumaan.

Kuvat ovat ottamiani pikaotoksia. Palasin niihin Sillan siivittämänä. Kuvistakin ilmenee, että sisäpiha on askeettisuudessaan ja klassisistisessa kurinalaisuudessaan hulppea tilakokemus. En löytänyt netistä tietoa arkkkitehdista tai valmistumisen tarkasta ajankohdasta. Tyylin perusteella rakennus on peräisin noin 1920-luvulta ja edustaa tuon ajan pohjoismaista klassismia. Lienee yksi tuon aikakauden ja tyylin helmistä. Samaan aikaanhan on valmistunut meidän eduskuntatalomme. 

Kööpenhaminassa, III

Astuessani parikymppisenä interrailaajana kauan sitten ensimmäistä kertaa Kööpenhaminan asemalta liikenteen sekaan mieleeni muistui kuva ensimmäisestä koulun maantiedon kirjasta. Kuva oli Kööpenhaminan keskustasta ja siinä kadut olivat sakeanaan polkupyöristä. Kuvatekstissä mainittiin, että tansakalaiset ovat maailman innokkaimpia polkupyöräilijöitä.

Kööpenhaminan liikennepolitiikan tavoitteena on tehdä kaupungista maailman paras pyöräilykaupunki ja hiilidioksidineutraali kaupunki kymmenessä vuodessa. Parhaillaan on rakenteilla useita erityisesti pyöräilyä sujuvoittavia siltoja ym. liikennejärjestelyjä.

Jalankulkijan silmin pyörät kulkevat sujuvasti ajoväylistä erotetuilla ja hieman korotetuilla kaistoillaan. Kevyttä liikennettä ei siis sekoiteta, mikä takaa pyöräliikenten sujuvuuden, nopeuden ja turvallisuuden. Hieno homma, kun tuntuu että kaikki ovat juonessa mukana. Salkkuherrat ja tyylikkäät daamit siinä kuin muutkin polkijat kiitävät työmatkat sutjakkaasti polkien.

Kaupunkipyörät vaikuttavat tavallisilta peruspolkupyöriltä, jopoja tai cruisailupyöriä ei näkynyt ollenkaan. Yleisin pyörän väri on musta ja usein pyörässä on etu- tai takakori tavaroiden kuljetuksen helpottamiseksi. Monivaihteisia maantiepyöriä ei juuri näkynyt ja peruspyörät sopivatkin kaupunkiajoon tasaisessa kaupungissa varmaan parhaiten. Näin siellä täällä Tuntureita, yleisin pyörämerkki on havaintojeni mukaan englantilainen Raleigh.

Tanskan design ansaitsisi vielä hyvin oman osionsa matkapostausten sarjaan, mutta Köpis taitaa olla nyt osaltani käsitelty. Ovathan nämä tanskalaiset Hayt, Muutot, Menut, NormanCopenhagenit ym. tuttuja täällä blogistaniassa ilman minunkin mainostamistani. Niitä tarrautui kyllä matkaani muutamia parin huivituliaisen lisäksi. Hinnat olivat hieman edullisemmat kuin Suomessa.

Kööpenhaminassa, II

Tanska on saarivaltio ja siksipä rantaa riittää - merenrantaa sekä salmien ja kanavien rantoja. Tanskalaiset ovat osanneet hyödyntää rannat ja rantarakentamisen upeasti. Elävä suhde rantoihin sekä hienostunut ja monipuolinen vesielementin käyttö kaupunkitilan elävöittäjänä yllätti minut.

Uusi akvaario Den Plå Planet lähellä Kööpenhaminan lentokenttää jäi tiukan aikataulun vuoksi tällä reisssulla sisältä tutustumatta. Massoittelultaan rakennus on kuin rannalle levähtänyt suuri suomuinen vesielävä. Kaunis ulkoa ja varmaan kokemisen arvoinen myös sisältä käsin. 

Tansakassa ja erityisesti Kööpenhaminassa on vankat merikylpylä- ja meriuimalaperinteet. Useita uimaloita on meren ja kanavien rannoilla. Helsinkiin Katajanokalle on puuhattu jo pari vuotta ensimmäistä meriuimalaa. 

Örestadin kaupunginosan maankäytöllisen arkkitehtikilpailun voitti aikoinaan nuorten suomalaisten arkkitehtien ryhmä. Arkkitehti Yrjö Rossi muutti paikan päälle kymmeneksi vuodeksi ja suunnitteli ryhmineen mm. kokonaan uuden kaupunginosan infraa. Yhtenä kaupunginosan teemana on vesi eri elementeissään. Hulevesien hallintaan kaupunkikuvallisena aiheena on panostettu. Kaunista - välillä levollista, ympäristöään peilaavaa vedenpintaa ja toisaalla elävää veden liikettä.

Törmäsimme pitkin kaupunkia myös yllättäviin vesiveistoksiin Tässä sykkivien vesipatsaiden iloinen solina kiinnitti huomiota ja kaukaa niitä lähestyessä.

Tanskan saarettomalta rannikolta on avoin näkymä kauas äärettömyyteen, jos ei sitten satu katselemaan naapurimaan Ruotsin suuntaan. Niin kaunis kuin Suomen rannikko onkin saristoineen, avoin maininki ja vapaa merenaava on hurmaava maisema. Kyllä siinä melkein henki salpautuu moisen kauneuden äärellä, eikös vaan!

Kööpenhaminassa, I

Palattuani viime viikolla Kööpenhaminan ja Malmön matkalta olen ollut aivan uupunut. Kävelimme tämän syksyn opintomatkalla tavanomaiseen tapaan tosi paaaaljon. Fyysisen väsymyksen lisäksi on tuntunut, että aistit ja aivot ovat olleet myös uuvuksissa kaikesta nähdyn aistimisesta. Matkalla oli enimmäkseen kesäinen ja lämmin sää.

Vasta tänään purin kuvat kameran muistikortilta. Hyviä kuvia on sen verran paljon, että taidan tehdä muutamankin postauksen - kiinnostaa se sitten ketään tai ei. Koska olimme liikeellä porukalla ja vauhti oli aika kova, otin useimmat kuvat automaattiasetuksilla säädellen vain valotusta tarpeen mukaan kameran kätevällä pikasäätönäppäimellä. Vain paikoitellen säätelin aukkoa saadakseni kuvaan erityisen hyvän syväterävyyden. Nyt on kameran perusasiat otettu haltuun alan tutustua kameran hienouksiin ja järjestelmäkameran varsinaisiin ominaisuuksiin.

Kun katselin jälkikäteen noin tuhatta matkakuvaa, ajattelin että kamera on kyllä hyvä muistin jatke erityisesti nopeatempoiselta matkalta. Monet matkalla koetut asiat palautuvat mieleen kuvia selatessa. Tuossa kohtaan olin ihan sanaton, tuossa kohtaa yksi ryhmästä kompuroi ylös katselleessaan pahan näköisesti mutta selvisi kuitenkin, tuossa joku kertoi hyvän vitsin, olipa hikistä menoa tai melkein juoksua tuona päivänä. Monet yksityiskohdat unohtuisivat ilman kuvia.

Tässä ensimmäinen kuvakooste aiheena tanskalainen nykyarkkitehtuuri. Suurin osa kuvista on Örestadista ja asuntokohteita. Mm. Bjarke Ingels BIG-toimistoineen sekä Lene Tranberg jatkavat edeltäjiensä Arne Jacobsenin, Henning Larsenin ym. tanskalaisarkkitehtien menestyksellistä uraa. Ote on jotenkin rennon rohkean suurpiirteinen, mutta silti detaljitkin on mietitty tarkkaan harkiten. Tanskalaisen varmalla tyylitajulla!