Vastaan, vaikkei kysytä

Rva Pioni Kaikenkirjavassa puutarhassaan haastoi lukijoitaann"vastaamaan, vaikkei kysytä". Lupasin tarttua haasteeseen, vaikken kysy enkä edes keksi uusia kysymyksiä. Kuvat ovat kokeiluotoksia ihanan sinisestä hortensiasta.

1. Kevät, kesä, syksy vai talvi?

Mielestäni on rikkaus, että on neljä toisistaa erottuvaa vuodenaikaa.

Ajattelen, että se on etuoikeutemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Tarkemmin ajatellen kevät voisi olla pidempi ja syksy mahdollisimman lyhyt

ja kesä talvea pidempi...

2. Laajalla joukolla, pienessä piirissä vai lähes yksin?

Viihdyn yksin ja ikääntyessäni olen alkanut nauttia yksinolosta.

Silti hyvinvoinnin tietysti takaavat perhe, lapset, MK, siskot, tuttavat ja työkaverit.

Tärkeitä ovat siis kaikki läheiset, vaikka osaankin olla itseni kanssa.

Liiasta yksinolosta otaksun ihmisen jämähtävän ja jäävän vaille

elintärkeitä ihmisyyden virikkeitä ja haasteita.

3. Sielunmaisemasi, jossa viihdyt, jonne palaat?

Meditointimaisemani on merenranta ja aaltojen kuuntelu.

Tämä perustuu todennäköisesti lapsuusmuistoihin Yyterin hiekkarannalta.

Kuuntelin lapsena kesäisin hiekalla lojuen, kuinka aallot kohtasivat hiekkarannan,

tunsin auringon lämmön iholla ja siristin katseeni kohti kimmaltavaa horisonttia.

Ajattelin, että koko maailma on tässä ja nyt ja maailman ääriin avoinna edessäni.

Etsin edelleenkin katseellani horisonttia, se rauhoittaa sielun ja voimauttaa.

Horisonttiintuijottelupaikkoja ovat esimerkiksi Kallon majallaluoto Porissa ja Helsingin rannat.

4. Äänimaisema, jonka äärellä elvyt?

Olisikohan se juuri tuo ääni aaltojen kohdatessa rannan.

Kyllä se on. Veden ääni elvyttää.

5. Väri, jota sinulla pitää olla lähelläsi?

Värit ovat olleet tärkeitä harrastuksissa ja myös työssäni.

Maalatessa annan värien roiskua ja sekoittua ja katson, mitä siitä syntyy.

Työssäni olen ollut huomattavasti matillisempi ja varovainen.

Kotona en kaipaa paljonkaan värejä ympärilleni.

Siellä riittävät harmaa-musta-valkoinen, joiden joukkoon yhdistelen

virkistäviä voimavärejä kulloisenkin mielialan mukaan.

Mielenkiintoisin väri on harmaa, joka ei ole lattea vaan rikas, vivahteikas ja haastava sävy.

Tämän huomaa, kun sekoittaa eri värejä yhteen etsien juuri tiettyä harmaan sävyä.

6. Tuoksu, jonka haluat tuntea?

Pidän kukkien tuoksusta, mielituoksu on kielojen ja syreenin tuoksu.

Pidän sateen jälkeisestä vihreänraikkaasta tuoksusta ja tuoksuvasta havumetsästä.

7. Taito, jonka haluaisit?

Olisin halunnut oppia soittamaan pianoa, mutta meillä ei ollut sellaista lapsuudessani.

Vieläkin elättelen toiveita... ehkä eläkkeellä sitten?

Haluaisin myös puhua paremmin ja sujuvammin vieraita kieliä.

8. Muisto, joka palaa mieleesi hyvänä?

Joitakin henkilökohtaisia onnen hetkiä muistan.

Molempien lasten syntymät ovat jääneet hyvin kirkkaina muistoina mieleen.

Muistelen myös vanhempiani enkä halua unohtaa heidän ääntään.

9. Haluaisit unohtaa?

Vastoinkäymiset ja sairaudet ovat osa elämääni ja ovat nekin muovanneet minua.

En aktiivisesti muistele niitä, mutta unohtaakaan en silti halua.

Ilkeät, kaunaiset ja pahansuopaiset ihmiset haluan unohtaa pois elämästäni.

Kutistan ja litistän heidät ensin ja potkaisen sitten vaikka ojaan. Mielikuvissani siis.

10. Jos olisit kukka, mikä olisit, missä kasvaisit?

Olisin päivänkakkara jossain pelto-ojan pielessä. Arkisessa ympäristössä.

11. Jos olisit puu, mikä olisit, missä kasvaisit?

Ehkä olisn ikivanha, hidaskasvuinen ja syväjuurinen, tuulenpieksemä mänty

lapsuuden maisemissa Yyterin hiekkarannalla.

Kiitos kysymyksistä, vaikket kysynytkään Rva Pioni!

Aamun avaus

Verigreipit ovat vielä jonkin aikaa mehukkaita. Pidän niiden kirpeydestä, mutta vain lomapäivän aamuna ehdin loihtia verigreipistä aamun avauksen. Leikkaan pois karvaalta maistuvat kuoren jämät ja keskityn pirskahtelavaan hedelmälihaan.

Sain jokin aika sitten "Violettia ja villalankaa"-blogia kirjoittavalta Pirjolta tunnustuksen. Kiitos, Pirjo tunnustuksesta! Tunnustuksessa pyydettiin kertomaan seitsemän random-faktaa itsestään.

 

Aikoinaan olen toisen tunnustuksen siivittämänä paljastanut persoonaani, joten tällä hetkellä kuvaan randomina ulkoista habitusta:

1) Olen länsisuomalaista, matalajalkaista ja sitkeää maatiaisrotua.

2) Virallinen pituuteni on 160 cm. Enää en taitaisi ihan noin korkealle kurkottaa?

3) Painan - liikaa. Yritän (lähes) joka päivä tehdä asialle jotain.

4) Silmäni ovat sinisen, harmaan ja vähän vihreänkin sekasotkut. Vaatteistani riippuu, minkä värisiltä silmät milloinkin näyttävät.

5) Hiukseni ovat tummahkon ruskeat, suorat mutta hieman taipuisat. Hiukset ovat iän myötä tummuneet huomattavasti verrattuna minulla tallessa olevaan nuorena leikattuun lettiin. En ole värjannyt tai sävyttänyt hiuksiani kahteen vuoteen. Muutamia harmaita hiuksia on siellä täällä, yleissävy näyttää muistuttavan lähinnä maantietä. Odotan levollisin mielin harmaan voittokulkua.

6) Kasvoni ovat muodoltaan tavanomaisen soikeat. Nenä on suora, mutta mielestäni se on ollut aina ärsyttävän terävä. Joku on joskus sanonut, että nenäni on isän äidin, Anna Josefiinan perua. Joten kyllä se minullekin kelpaa. 

7) Minulla on hymykuopat, vasemman posken kuoppa on oikeaa syvempi. Olen perinyt hymikset isältä ainoana perheemme tyttäristä. Omille lapsilleni ne eivät ole periytyneet. 

Ota koppi ja kerro omat random-faktasi!

Tulppaaneita tulvillaan

Blogeista löytyy juuri tällä hetkellä ihania kuvia ajankohtaisista leikkokukista. Ihanista tulppaaneista. Kuvianne katsellessa alkaa tehdä mieli kuvaamisen lisävarusteita. Että pääsisi lähemmäksi, ihan tulppaanin iholle.

Rouva Kameleontti ilahdutti minua kannustuksella, joka on tarkoitettu blogille, jonka lukijoita on alle 200. Kiitos blogiystävä! 

                         

Minulla on kahteen sataan lukijaan vielä reippaasti matkaa. Viime päivinä on tosin ollut havaittavissa jonkinlainen  pienoinen lukijapiikki. Haittaaks se?

Kiitos tunnustuksesta!

Sain jokin aika sitten Villaruusu-blogista tunnustuksen. Tunnustukseen liittyy kolme kysymystä: Lempiväri? Lempiruoka? Paikka, jossa haluaisin käydä?

Kiitokset Sara tunnustuksesta ja herkkumuffinista, jota ei voi syödä! Minäkin puolestani pidän sinun blogistasi. Kun pidit kesävapaata, kävin useamman kerran tarkastamassa, että joko päivitykset jatkuvat. Jatkan haastetta unelmaelämää?-blogille. Tässäkin blogissa oli kesätaukoa, mutta nyt päivityksiä on tullut senkin edestä.

Lempivärejäni ovat lähestulkoon kaikki sävyt. Pukeudun tummanpuhuvasti, kotini on sävyiltään vaaleahko. Mutta käytän myös hillitysti värejä sekä pukeutumisessa että sisustuksessa. Olen enemmän murrettujen sävyjen ystävä, kaikista kylmistä sävyistä en pidä. Pidän myös harmaan eri sävyistä, erottelen niiden vivahteita. Valitsin sohvani verhoilun oikeaa vaaleanharmaata sävyä pitkään ja olen ollut sen neutraaliuteen tyytyväinen. Sohvantyynyjen, verhojen ja pöytäliinan vaihtamisella asunnon ilme muuttuu kätevästi. Vastavärisillä kynttilöillä tai muulla pienellä voi terästää vaikutelmaa.  Kaikki värit eivät sovi yhteen, yhdistelemiseen tarvitaan värisilmää tai harjaantumista. Vesivärimaalaus on väriterapiaa. On aina yllätys, millaisia värisävyjä sitä tuleee sekoittaneeksi. Taiteessa voi mielellään revitellä väreillä.

Lempiruokani on tähän aikaan vuodesta vaikka kaalikääryleet ja puolukat. Talvella maistuu taas eksoottisempi ja keväällä vaikkapa italialainen ruoka. Olen kaikkiruokainen, mutta kraavista kalasta en pidä. Poikani on hyvä kokki. Hänelle ruuan valmistus on taidetta, se vie aikaa niin etukäteen pohtiessa kuin ruokaa valmistettaessakin. Mutta on ehdottomasti käytetyn ajan arvoista. 

Paras matkakokemukseni on kahden viikon pyöräilymatka Jäämeren rannalla MK:n kanssa. Japani voisi olla mielenkiintoinen eksoottinen matkakohde. Japaniin matkustaisin poikani kanssa, tyttären ottaisin mukaan Lontooseen tai NY:iin, siskojeni kanssa voisin mennä tätimatkalle vaikka Roomaan. Jos uskaltaudun vielä pitkälle pyörämatkalle, Etelä-Englanti nummineen ja rantajyrkänteineen olisi mielenkiintoista kokea. Sinne uskaltautuisin vain MK:n kanssa. 

Pokaali ja kahdeksan asiaa minusta

                                                     

Sain ARKIPORINAA-plogin kirjoittajalta Paulalta muutama päivä sitten kiertopokaalin. Sen saaja voi kertoa itsestään kahdeksan asiaa. Kaikki halukkaat, olkaat hyvät! Voitte pistää pystin kiertoon ja kertoa kahdeksan asiaa itsestänne.

Rupesin oikein pohtimaan, mitkä asiat mukamas olisivat kertomisen arvoisia? Sitten päätin kirjoitaa, mitä tänään ja tällä hetkellä mieleen tulee. Jonain toisena päivänä ehkä jotain muuta?

1)

Minulla on kaksi lasta, tytär ja poika. Luulen, että lapseni ovat kasvattaneet minua kaikkein eniten. Pidän äitiyttä tärkeimpänä roolinani ja lapsia ihmeellisimpänä, mitä olen saanut aikaan.

2)

Kynät ja pensselit istuvat hyvin käsiini. Olen ollut ihan pienestä asti ahkera ja hyvä piirtämään. Olen tarvinnut näitä lahjoja myös työssäni.  Harrastan taiteilua vaihtelevassa määrin ja eri muodoissa, en kunnianhimoisesti vaan ilokseni. Olen muutenkin visuaalinen ihminen, muistan asiat helposti näkömuistin avulla. Nautin kaikesta visuaalisesti kiehtovasta, kuten luonnosta, taiteesta, arkkitehtuurista, maisemasta. Oikein katsomalla ruma voi muuttua kauniiksi.

3 )

Kärsin pitkään satakuntalaisesta ujoudestani. Ujous vaivasi minua koko lapsuuden ja nuoruuden. Hermoilin esim. esitelmien pitämistä koulussa ja ujostelin tuntemattomia ihmisiä. Sittemmin kouluttauduttuani jouduin heti ensimmäisessä työpaikassa vaativiin tilanteisiin, joissa jouduin olemaan esillä ja vakuuttamaan tuntemattomat. Onnistuin,  luottamus itseeni kasvoi ja selätin vähitellen ujouden. Se ei vaivaa enää minua, mutta tunnistan tietyissä tilanteissa edelleen sisimmässäni ujon pikku-Päivin.

4)

Asuinpaikkojen ja työpaikkojen vaihtuessa olen jättänyt taakseni monia hyviä ystäviä. Olen huono pitämään heihin yhteyttä, mutta ajattelen ja muistelen heitä. Palauttelen nimiä, ääniä ja kasvoja mieleeni.

5)

Innostun helposti uusista asioista, esimerkiksi käsitöiden tekemisestä tai jostain muusta uudesta harrasteprojektista. Viimeinen villitys on ollut luova kirjoittaminen. Intoni kirjoittamiseen syttyi lopullisesti pari kesää sitten Orivedellä. Olen hidas kirjoittaja, viilaan ja viilaan tekstiä loputtomiin.

6)

Pidän itseäni hyvänä ruuanvalmistajana ja olen myös herkuttelija. Teen ruokaa enimmäkseen ”omasta päästä” eli enemmän tai vähemmän luovasti. Lapseni ovat myös hyviä kokkeja ja olen oppinut heiltä ennakkoluulottomuutta ruuan valmistuksessa. Järjestyksen ylläpidossa sen sijaan olen suorastaan surkea.

7)

Olen luonteeltani tietyissä tilanteissa helposti provosoituva ja saatan menettää malttini. Varsinkin murrosiässä sain kamalia raivareita ja mittailin vanhempien ja sisarusten sietokykyä. Nyttemmin olen kyllä huomattavasti seestynyt ja opetellut laskemaan kolmeen.

8)

Viihdyn hyvin myös itsekseni, kunhan se ei ole jatkuvaa ja pakollista. Vaikka olen kasvanut isossa perheessä ja itsellänikin on ollut lapset ja perhe, muistan aina tarvinneeni omaa aikaa ja tilaa.  Olemme tässä suhteessa MK:n kanssa onnellisesti vähän toistemme kaltaisia. 

Tunnustus ja tilannearviota

                                

Sain Virveriikka-blogia kirjoittavalta siskoltani Aulilta jokin aika sitten tunnustuksen: ”Haluan antaa tämän siskoni, Päivin Sisäsiistii-blogille, joka on tuore tuulahdus Etelä-Suomesta meren rannalta.” Kiitos kauniista sanoista, sisko.

Olen blogannut nyt vähän kolmatta kuukautta. Aiemmin olen seurannut useitakin blogeja jopa vuosien ajan, mutta vasta siskojen blogien innoittamana syttyi ajatus oman ylläpitämisestä. Mietin ensin, että mistä kirjoittamiseen liikenee aikaa ennestäänkin tiukkoissa päivissäni. Mistä kirjoittaisin ja ketä kiinnostaa? Uuteen näköjään aina löytyykin aikaa. Olen onnistunut välttämään kirjoittamisen paineet - en kirjoita pakosta tai velvollisuudesta, ainostaan ilokseni. Kirjaan arjesta ja kokemuksista sen kummemmin profiloitumatta minkään erityisalan kirjoitteluun. Kirjoitan siis kuvitettua, toki karsittua päiväkirjaa. Blogin ydin on vieläkin vähän  hakusessa, johtuukohan se tuosta profiiloitumisen puutteesta? Blogin nimi liittyi aikomukseeni kirjoittaa silloin tällöin eräänlaisia siivousjuttuja, tyyliin ennnen ja nyt. Minulla nimittäin on paha taipumus kasata pinoja ja kerätä läjiä, saada ylipäätään aikamoinen sotku aikaan ympäristössäni. Vastapainona ajattelin kirjoittavani pään sisäisestä järjestyksestä. Jonain päivänä sitten... Olen jättänyt kertomatta blogi-kirjoittamisesta perheen ulkopuolisille ja mielenkiinnolla odotan, milloinka "jään kiinni?"
Yllättävän ilahduttavaa on ollut saada vakiolukijoita. Kiitos kaikille teille blogini lukijat, olen ilahtunut teistä tuntemattomista tutuista! Kiitos myös kommenteista, iloitsen niistäkin!

Kiitokset!

Sain Arkiporinaa-bloggaajalta tunnustuksen. 

Aloittelevalta kirjoittajalta lämpimät kiitokset hienosta kannustuksesta  : )

Tässä vastaukseni kysymyksiin:

Milloin aloitit blogin?

Aloitin vasta tässä kuussa. Blogini ’sisäsiistii!’ on siis alkumetreillään ja aika näyttää, missä muodossa kirjoittelu jatkuu. En aio ottaa kirjoittamisesta paineita.

Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?

Arkisia asioita, työtä, harrastuksia, kokemuksia, tunnelmia, ajatuksia… ehkä? Saas nähdä, mitä muuta?

Mikä tekee siitä erityisen?

Luulen, että välähdyksiä persoonastani jollain lailla tulee esiin. Jos näin käy, niin se on jo sinänsä erityistä. Jokainenhan meistä on oma erityinen itsensä!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Blogikirjoittelu tukee harrastuksiani kuten kirjoittamista, digikuvaamista jne.

Mitä haluaisit muuttaa?

Aika näyttää, mihin suuntaan kirjoittelu vie.