Oppi 3: Kuuntele luontoa

Tuuli on tyyntynyt.

Lehti leijuu, leijuu, leijuu.

Rannalla kaikaa valkoposkihanhien rupattelu.

Hyvää matkaa

Valkoposkihanhet kerääntyvät isoksi levottoman ahnaaksi peitoksi nurmikolle.

Nukkuvat meressä kuun kuutamoisessa lähekkäin.

Tekevät viimeisiä valmistelevia taitavia kaarroksiaan.

Pian päättyy keväästä asti rannalla jatkunut kodikas kaakatus.

Kohta hanhiaura kääntyy etelään.

Kevätseurantaa

Kotoa rantaan käveleminen kestää vain hujauksen, mutta kylmien ja tuulisten kelien vuoksi olen lähinnä tyytynyt katselamaan ikkunoista avautuvaa näkymää vihertyvään rantapuistoon ja merelle. Tänään päätin käppäillä rannalle hyvin pukeutuneena kameravarustus mukana.

Kaksijaltaisten lisäksi liikkeellä on ollut paljon siivekkäitä. Valkoposkihanhet palasivat muutama viikko sitten ja pesimistouhut taitavat olla juuri kuumimmillaan. Pystyn seuraamaan lintujen komeita liitoharjoituksia olohuoneen ikkunasta käsin. Kotitaloni ikkunapääty heijastuu tässä kuvassa veden pintaan.

Hanhien lisäksi taivaalla ja rantakivillä on lokkeja, tiiroja ja silloin tällöin merharakoitakin. Vanhankaupunginlahden ruovikossa on toukokuussa jo melkoinen sirkutus ja säksätys. Heti kun ilma lämpenee käppäilen ruovikoon tähystystornikierrokselle. Olemme tehneet useana keväänä äitienpäivänä luontoretken. Tänä vuonna tytär viettää ensimmäistä omaa äitienpäiväänsä ja retki taitaa jäädä tekemättä.

Ikkunasta katoen vihreässä nurmikossa on keltaisin plänttejä. Leskenlehdet nuokkuvat jo viimeisillään, rentukat ja keltavuokot kukkivat vielä tanakasti.

Keväisin tekemistäni postauksista huomasin, että aika hitaasti luonto on heräillyt useana keväänä kunnes sitten yhtenä lämpimänä päivänä kaikki ryöpsätää silmille. Takapihallamme on kirsikkapuita ja käyn päivittäin tarkistamassa kukintatilanteen. Nuput ovat ummessa vielä. 

Valokuvaaminen on muuten vaikeaa hanskat käsissä. Ei tarkene säädellä nappuloita, mutta onneksi on automaattisetkin asetukset. Mukavia aikoja kevätseurannan parissa sinullekin!

Lumi piirsi talvimaiseman

Voi kun on olut kauniita talvipäiviä! Juuri joulun alla maisema muuttui valkeaksi ja joulupyhinä meri jäätyi. Olen käynyt ainakin pikavisiitillä ulkona päivittäin. Tapaninpäivänä lähdimme kävelylle jo auringon noustessa. Vaikka asun Helsingissä lähes kantakaupungissa, on ympäristössä hyvin vaihtelavaa luontoa ja lähes maalaisia maisemia - ja maalauksellisia. Eikö vaan?

Ylempi kuva on parvekelasien lumikukista.

Alla olevat kuvat ovat kävelyretkeltä kotoa Vanhankaupunginlahdelta Toukolaan ja Annalaan:

Käännekohta

Ulkona on töistä kotiin tullessa outo ilma. Jotenkin maitomainen. Lokit lentelevät näkyvästi. Tekevät erityisen upeita kaarroksia ja antavat tuulen viedä. Kuin silkasta taituruudesta nautiskellen. Tuuli puhaltelee hentojen pajujen oksia. Ilma on kosteuden täyttämä ja lahden vastaranta utuinen.

Valkoposkihanhet ovat harvinaisen levottomia. Säntäilevät ja ryntäilevät sinne tänne. Töistä tullessani kilpikonna kömpi ulos kaapin alta ja alkoi järsiä porkkanaa. Se on ollut koko helteisen jakson kesälevolla. Se on hieman kuin säätutkani.

Aamulla oli niin sumuista, ettei eteenpäin nähnyt. Kohta kaikki tämä kosteus purkautuu. Jossain kaukana jo jyrisee. Ensimmäisen ujon sadepisaran jälkeen käännyn nopeasti kotiin päin. 

On se ilmoja pidellyt

Kaupunkijuhannus on vietetty meren ja joen kohtaamispaikassa omassa kodissa. 

Melko visusti kuitenkin neljän seinän sisällä.

Ulos mennessä on pitänyt pukea ylle takin lisäksi sormikkaat ja kaulahuivi. 

Taivaalta on tullut kaikenlaista: tuulta, myrskyä, sadetta ja rakeita. 

Hellyyttävää oli katsella ikunasta, kuinka valkoposkihanhet
kuskasivat untuvikkojaan suojaan raekuurolta. 

Kaikilla linnuilla on poikasia. Vain haapanat lipuvat vedessä kaksin.
Lokit ovat potkaisseet jälkikasvun jo pärjäämään omillaan.

Välillä aurinko on pilkahdellut, mutta lämmöllä se ei meitä tänä vuonna hellinyt. 

Hyvin on aika kulunut näinkin. Ollessa vaan ja levätessä. 

Muutama kuva juhannuksesta muistiin:

Näkymiä maaliskuussa

Huhtikuu on jo täällä, mutta selailen vielä maaliskuun aikaisia auringon nousuja ja iltataivaita kuvatiedostoista. Taivas on ollut aivan ihastuttava, valo ja värit alati vaihtelevat. Kevät kohisee nyt kovaa vauhtia. Valkoposkihanhetkin ovat palanneet jo talvisijoiltaan.

Kuluneella viikolla olen kulkenut ahkerasti kameran kanssa. On ollut iltamenojakin harva se ilta. Ensi viikolla on rauhallisempaa, kun harrastukset harvenevat tältä keväältä. Ehtinen tehdä muutaman postauksenkin. 

Näkymä helmikuussa

Eipä parvekkeelta näkyvä maisema paljon muuttunut helmikuussa. Maaliskuunkin ajan maisema säilynee lähes tällaisena, mutta valo kylläkin lisääntyy. Tammikuussa aurinko nousi Kulosaaren takaa, nyt pätkän verran idempää Herttoniemestä. Silhuetissa siintävät Herttoniemeen 1960-luvulla rakennetut korkeat kerrostalot. 

Kuva on otettu helmikuun lopulla aamuna, jolloin hieman pakasti. Muuten helmikuun loppu oli enimmäkseen harmata ja maisema sävytön. Lumet sulivat jo helmikuussa lähes tyystin. 

Alla pari kuvaa muistiin lähirannalta helmikuun puolesta välistä. Silloin oli vielä vähän talven tuntua, mutta jäälle ei ollut enää mitään asiaa.