Talvisia kuvia Fiskarsista

Pääsin viime lauantaina käymään jälleen kerran seuralaisena Fiskarsissa. Aiemmin kävin siellä syksyllä ja sitä ennen kesällä parhaaseen turistisesongin aikaan. Nyt joenrantaraitilla oli todella hiljaista, myymälätkin olivat enimmäkseen kiinni.  Myös ihanaa lampaanvillalankaa myyvä putiikki oli sulkenut ovensa.

Oli pilvinen päivä ja hyvin kaunista. Lunta oli paljon ja näkymät olivat kertakaikkiaan taianomaisia. Virtaava vesi tuo oman luonteensa talviseenkin maisemaan.

Kuvista tuli mielenkiintoisesti lähes mustavalkoisia. Harmaan sävyjä, vain vähän okraa ja tiilenpunaista. Katselin kuvia nyt illalla ja laitan teillekin joitakin katseltavaksi. Ihan pianhan talven selkä taas taittuu ja veden virtaus sen kuin lisääntyy... 

Syysretki Fiskarsiin

Ystävällä oli asia hoidettavana Fiskarsissa. Lähdin mielelläni mukaan. Viimeksi kävin Fiskarsissa kesällä. Päivästä tulikin piristävä poikkeus lokakuiseen arkeen. Aamulla lähtiessämme ja vielä saapuessammekin sää oli harmaa ja vetinen, mutta iltapäivällä aurinko pilkahteli jo pilvien raosta. Fiskars on aina yhtä vaikuttava. Niin nytkin, varsinkin kun turisteja oli vain nimeksi.

Fiskarsin fiilis syntyy historian kerrostumista, vankkarakenteisista ja hyväkuntoisista teollisuuskiinteistöistä ja entisten tehtaan työntekijöiden somista punamullatuista asuintaloista. Ja kauniista ja vanhoista puista: tammista, tervalepistä, pähkinäpuista, jalavista. Alue on ilmeeltään yhtenäinen ja "kokonainen", toimivan tuntuinen yhteisö.

Nyt melkein lehdettömien puunrunkojen profiilit tulivat hienosti esiin. Virtaava tumma vesi kulkee halki miljöön.

Design-putiikeissa riittää katsottavaa ja hypisteltävää. Yksi idea johtaa toiseen ja ykskaks omakin pää on pullollaan kaikenlaisia ideoita. Minulle mukaan tarttui värjättyä lankaa, kotimaisten lampaiden villasta kehrättyä. Kuvassa on kipsireliefi-idea virkkaajille. Desico:n kynttilämyymälässä ei tullut vielä yhtään jouluisia ajatuksia, mutta muutama joululahja tarttui kuitenkin mukaan.

Kahviloissa oli tilaa, tunnelma oli hieman "party is over".

Vähän piti tietenkin herkutella...

Saimme ystävän asian hoidettua ja samalla vietimme kivan päivän. Hienoa, että tällainen miljöö on säilynyt ja paikka toimii vieläkin elävänä. Tosin entisten aikojen masuunista käsityöammattien harjoittajien tyyssijaksi muuttuneena. Voin lämpimästi suositella Fiskarsia myös syysretkikohteeksi. 

Fiskars ja Billnäs

Palasimme kesäpaikasta pesemään pyykit ja pakkaamaan taas kassit seuraavaa reissua varten. Matkalla poikkesimme katsastamaan Fiskarsin annin. Koska aikaa oli, poikkesimme samalla myös Billnäsiin. Molemmissa oli juuri viikonloppuna järjestetty yhteiset suuret antiikkimarkkinat.  Kaksi vanhaa ruukkiympäristöä eroavat toisistaan melkoisesti. Molemmat sijaitsevat läntisellä Uudellamaalla, melko lähellä toisiaan. Ruukkien historia alkuajat ulottuvat 1600-luvulle ja Suomen metallisteollisuuden syntyaikaan.

Fiskarsista on jo kuoriutunut salonkikelpoinen matkailukohde, käsityöläisten ja taiteilijoiden asuin- ja työhuoneiden alue jo vuosikymmeniä sitten. Näyttelyistä ja putiikeista löytyy aina jotain inspiroivaa. Jo muutaman vuonna olen ihaillut siellä mm. luonnonmateriaaleista tehtyä taidetta, materiaalina voi olla terveleppien kävyt, vaahteran siemensiivekkeet ja risujen pätkät.  

Uusia myymälöitä oli ilmaantunut pääraitin varrelle, mm. Billnäsin perinnetuolien myymälä, luomukauppa ja suklaapuoti. Uudessa kahvilassa voi nautiskella käsin tehtyä design-suklaata ja kahvia ruusukupeista. Suklaat olivat suorastaan suussa sulavia, herkullisia!

Billnäs vielä hakee muotoaan. Rakennuksista ainakin valtaosa myytiin joitakin vuosia sitten yksityiselle investoijalle, joka kaavailee alueesta mm. tapahtumapaikkaa. Rakennuksia on paljon, mutta ne näyttävät melko huonokuntoiselta. Parasta antia siellä on toistaiseksi Rakennus Apteekki, oikea unelmakohde perinnerakentajalle. Apteekin rakennukset on kunnostettu mallikelpoisesti rakentamisen perinteitä kunnioittaen.

Muuten alue on vielä sekalainen, sekä kunnoltaan että anniltaan. Mieleen tulee melkein villin lännen meininki. Rakennukset rapistuvat hyvää vauhtia. Esimerkiksi vanhoille tiilikatoille pitäisi nopeasti tehdä jotain, nyt ne sammaltuvat ja rapautuvat hyvää vauhtia. Asunnotkin vaatisivat "pienta laittoa". Netistä löysin keväällä esitellyn asemakaavaluonnoksen. Alueen säilyminen ja kohentuminen edellyttääkin asemakaavaa ja suojelutavoitteita. Paikassa sinänsä on puitteet vaikka mihin, ehkä omanlaiseensa ja Fiskarsia rosoisempaan miljööseen ja toimintaan? Mutta jotenkin aika tuntuu nyt siellä pysähtyneen. Rakennuksissa on valtavasti kuutioita ja rahaa niiden ylläpitoon tarvitaan ja seinien sisään tietenkin puitteisiin soveltuvaa toimintaa. Virtaava jokiuoma on Billnäsin kohdalla muuten tosi upea, ylväs!