"Veskan murusia"

Pikkutimanteista blogissaan kirjoittava Virpi haastoi minut jo jokin aika sitten paljastamaan ”millaisia murusia veskastani löytyy”. Kiitos mielenkiintoisesta haasteesta ja pahoittelut hitaasta vastaamisesta.

Laukuista puheen ollen tiedän tasan tarkkaan, millaisista laukuista pidän ja myös, mistä en pidä. Tykkään malliltaan kompakteista ja melko pelkistetyistä olkalaukuista, joissa hihnan pituutta voi säätää ja joissa on joku kiva yksityiskohta: kaunis nahka, persoonalinen solki, viimeistelty ulkomuoto tai joku muu yksityiskohta kuten vetoketju ja suomukuvioinen vuori kuvan laukussa. Ehdottomasti ei kuitenkaan liikaa niitä yksityiskohtia. Minulla on käytössä useampi satulalaukku, vanhimmat ovat nuoruusvuosilta yli 30 vuoden takaa. Kuvassa oleva olkalaukkukin on vähän sinne päin ja sekin on jo yli 10 v vanha ja täysin ehjä. Nahka ja kangas käyvät laukkujeni materiaaliksi, keinonahasta en pidä. En ole erityisen kiinnostunut merkkilaukuista, esim. louisvuittonit eivät puhuttele minua. Liian koristeelliset laukut eivät myöskään ole makuuni. Eivät myöskään pullean pyöreät naiselliset mallit. Kuulostan nirsolta?

Laukun taskut ovat myös tärkeät. Pitää olla helppo ja nopea paikka matkakortille, vähintään yksi vetoketjullinen tasku ja paikka kynille ja muille pötkylöille. Tykkäisin tällaisesta laukusta klik, mutta pitäisi mennä Tukhomassa käydessä ensin tsekkaamaan sisällyksen tarkoituksenmukaisuus. Toisaalta en kyllä tarvitse yhtään laukkua lisää. 

Lueskelin aiheeseen liittyviä postauksia ja tunnustan heti, että minun laukustani ja lompakostani löytyy ylimääräisiä kuitteja, lehtileikeitä, papareita yms. tarpeetonta roinaa. Lompakon kuitit alkavat häiritä vasta silloin - tai oikeastaan vasta jonkin ajan kuluttua siitä, kun en enää saa lompsan vetoketjua kiinni…. Vaihdan laukkua tämän tästä ja tyhjennän ylimääräiset roinat laukusta kamojen siirron yhteydessä. Monilla oli postausten perusteella laukussaan lääkkeitä, meikkejä ja nenäliinapaketti. Nuo puuttuvat laukustani.

Tämä laukku vetää juuri ja juuri normaalina työpäivänä tarvitsemani kamppeet. Sateenvarjo ei tähän olkalaukkuun mahdu eikä myöskään aurinkolaisit koteloineen. Kun aurinkoiset päivät tulevat, siirrän kamat yhtä astetta isompaan olkalaukkuun, johon mahtuu myös aurinkolasit.

Laukustani löytyy:

lompakko ja kolikkokukkaro

matkakortti

kodin avaimet ja työpaikan avaimet

passi pussissaan (ei hammasharjaa)

kaksi puhelinta + nappikuulokkeet pussukassa

iPad

kalenteri

kyniä

kulmakynä ja huulipuna

huulirasvat

kangaskassi ruokaostoksille

xylitol-purkkaa ja hammastikkuja
usein pokkari

kamera (jolla otin nämä kuvat)

Tarvitsen aika usein töissä kokouksiin mennessä papereita ja kansioita. 

Niinä päivinä mennään pienemmällä olkalaukulla ja isommalla kassilla.

Viisi väriä: musta

Musta on kaikkien värien sulatusuuni, vähän kuin musta olisi sammuttanut muut värit. Tässä suvereniteetissaan se on kuitenkin minun mielestäni vastustamaton, kunhan ei saa yliotetta. Minusta sisustuksesssa mustalla on tärkeä sijansa kontrastien luojana, terävöittäjänä ja tilan jäsentäjänä. Omassa kodissani mustaa on usein valkoisen rinnalla.

Talvisemmat värit ovat asettumassa pian kotiin. Seuraavaksi asunnon väripilkuiksi voivat muuttua sinivioletti tai fuksian punainen? 

Viiden peräkkäisen päivän postaustahtia tuli nyt kokeiltua ja vähän alkoi jo mustan kohdalla into hiipua. Ei taitaisi onnistua minulta tämä tahti pitkän päälle työn ja muun elämän ohella. Seuraavaksi sittten taas ehkä jotain päiväkirjamaisempaa tekstiä ja kuvitusta?

Kuvat kuvasin kesällä hankkimallani mustalla kameralla.

Viisi väriä: veden sinivihreä

Veden värit aina Jäämeren sinisestä Välimeren vihreään ja tropiikin turkoosiin ovat lempivärejäni, joihin en ole milloinkaan kyllästynyt. Veden värit ja lasi on pettämätön yhdistelmä. Vaatteisiin ja asusteisiinkin olen kelpuuttanut sinivihreät. Huomasin nyt, että jopa kylppärin putelit ja tuoksupullot edustavat juuri tätä värimaailmaa. Asuintaloni ulkoseinän korostekeraamiikan sävyt sävähdyttävät myös tuttuuttaan. 

Maalatessa kuvat kääntyvät helposti ja kuin itsestään tähän värimaailmaan, kuten vanhassa ”valkoisessa asetelmassa”, johon on kirjattu vuosiluku -96.

Minulle veden värit edustavat hengittämisen helppoutta, elämän vivahteikkuutta ja äärettömyyttä. Ei siis ole ihme, että kotiini on kertynyt monenmoista veden väristä!

Viisi väriä: lämmin oranssi

Oranssia luonnehditaan iloiseksi, optimistiseksi, avomieliseksi ja juhlalliseksi väriksi. Sillä on elintoimintoja ja aineenvaihduntaa aktivoivia fysiologisia vaikutuksia. Väri voi enteillä myös muutoksenhalusta ja kertoa pinnallisuudesta. Niin tai näin, minä pidän oranssista. Jos mieli on synkkä, alan neuloa oranssin värisestä langasta ja siinä synkkyys haihtuu kyllä aika nopsaan. Erityisesti tykkään tehdä juuri käsitöitä oranssia ja sen vastavärejä sinisen sävyjä yhdistellen. Pidän myös kehäkukista sekä oranssin värisistä tulppaaneista ja ruusuista maljakossa.

Oranssi sopii kotiini ja vaatetukseenkin pieninä ripauksina. Isona pintana se sen sijaan viestittää vaarasta tai uhasta.

Viisi väriä: viileä keltainen

Virittelen kotona harmautta vuodenaikojen, mielitekojen ja mielialojen mukaan muilla väreillä. Värejä on erilaisissa detaljeissa, kuten mm. tyynyissä, pöytäliinoissa, vuodevaatteissa, astioissa, kyntttilöissä ja maljakossa olevissa kukissa. Asunnon ilme muuttuu siis tavallaan lähes käden käänteessä - jos niin haluan. 

Viime kesänä fiilistelin viileällä keltaisella. Ostin talvella kuvassa olevan pienen keltaisen nätin tyynyn ja myöhemmin sen seuraksi kaksi isompaa keltaista tyynynpäällistä. Marimekon unikko-kuosisen tyynynpäällisen ostin kesällä kuosin 50. juhlavuoden kunniaksi. Unikoissa on ihan vähän vihertävänkeltaista. Kesällä sohvalla lojui myös virkkaamani violetti torkkupeitto edustamassa keltaisen vastaväriä, mutta nyt olen laittanut sen näköjään jonnekin riittävän hyvään talteen.

Miettiessäni kodin värejä huomasin, että onpa minulla keltaista yllättävän monissa pienissä jutuissa ja parissa kalusteessakin, vaikka en ole keltaista mitenkään tietoisesti haalinut. Ilmeisesti väri puhuttelee minua ympäristössä, vaikka vaatteissani en tällaista väriä käytäkään. Ai niin, keltaista kirjastoa näyttää olevan kirjahyllyssä muutama metri. 

Keltainen tuo auringon sisälle asuntoon, joten se ei taida olla loppujen lopuksi hassumpi väri syksyn harmaudessakaan? 

Viisi väriä: neutraali harmaa

 "Etsi kodistasi viisi väriä ja tee viikon ajan jokaisena arkipäivänä postaus yhdestä väristä. Haasta jokaisella värillä joku mukaan." Sain blogeissa kiertäneen värihaasteen Ex-minimalistin tunnustuksia-blogin  Riikalta. Haaste on alkujaan lähtöisin Syhinä-blogista. 

Minusta on ollut mielenkiintoista lukea (ja katsella) haaste-postauksia. Aloin jo ennen haastetta katsella vähän tarkemmin, mitä värejä täällä kotona on. Tiesinhän minä sen, harmaata täällä ainakin on! Neutraali harmaa on kotini perusväri taitetun valkoisen ja vaalea puun rinnalla. Entisessä 1950-luvun omakotitalossa käytin enemmän värejä, mutta asunnon koon pienentyessä ja muuttuessa arkkitehtuuriltaan modernimmaksi olen muuttanut kodin värejä neutraalimpaan suuntaan. 

Muuttaessani Hämeestä omakotitalosta Helsinkiin ostin vain yhden uuden huonekalun, kuvassa näkyvän sohvan. Mietin verhoilua pitkään ja hain monta kertaa Hämeenlinnasta hyvästä sisustuliikkeestä kangasnäytteitä ja mallailin niitä eri valoissa kotiin. Lopulta päädyin neutraaliin vaaleahkoon harmaaseen. Olen olllut tähän valintaan ja muutenkin kotimaisen Interface-sohvan laatuun erittäin tyytyväinen. Haaveilen tummemman harmaasta ja rouheammasta talviverhoilusta tälle samaiselle sohvalle. Toistaiseksi olen vain haaveillut - verhoilun hinta kun olisi pari tonnia. 

Taiteilua harrastavana pidän harmaata ehkä mielenkiintosimpana värinä - harmaahan koostuu kaikista pääväreistä. Väriä sekoittaessa voi hyvin havaita, kuinka pienestä lopputulos on kiinni. Haluttua sävyä on joskus vaikeaa loihtia. Hyllyllä olevat työt ovat viime keväänä maalausryhmässä tehtyjä harmaaharjoitelmia. Oikeanpuoleisessa työssä on noin kymmenen ohutta kerrosta, jotka kuultavat vähän toistensa läpi niin, että lopputuloksesta tulee utuisen harmaa. 

Harmaa on lämmin väri. Villa on luonnostaan harmaata ja lämmittää. Kuvassa on pari 100 %:n lämmikettä. 

Isän vuonna 1965 saama 40-vuotispäivien lahjamaljakko on päätynyt kotiini. Se on aika kätevän kokoinen ja vesi kuultaa paksun lasin läpi kauniisti. Tämä on niitä harvoja esineitä, jotka tiskaan käsin. Tantsu-kangas on yksi lukuisista ja enimmäkseen Marimekko-kuosisista ruokapöydän pöytäliinoista. Kangas lienee peräisin myös noin 1960-luvulta, tämä kangas on tosin uutta tuotantoa. 

Artekin Aitasta olen haalinut joitakin sisustusta täydentäviä poistotuotteita, mm. muutaman harmaapäällisen jakkaran, jotka toimivat kulloisenkin tarpeen mukaan apupöytinä tai varatuoleina. 

Vanhan senkin päällä nojailee lisää taiteiluitani. Minulla on koivuisia ja hopeanharmaita vaihtokehyksiä ja kuvat vaihtuvat värillisistä harmaisiin - tilanteen mukaan. Nämä harmaat tussityöt ovat olleet näytillä jo jonkin aikaa ja pitäisi varmaan kaivella akvarellikassista tai värinapeista jotain uutta tilalle.

Hankin tämän valaisimen muutama vuosi sitten käsityönurkkaukseen kohdevaloksi. Itsestään selvää oli, että haluan valaisimen juuri harmaanmetallinsävyisenä. 

Isokokoisista ikkunoista avautuu näkymä rantapuistoon ja kauempana siintävälle merelle. Maisema valoineen ja sävyineen lähes vyöryy ikkunan kautta sisälle asuntoon. Viime aikoina on näkymä ollut harmaa. Niin pimeää on ollut, että asensimme viime viikonloppuna asistentin avustuksella kameran kaukoputken jalustaan. En ole kovin paljon kotia kuvannut saatikka siitä postaillut, joten on mielenkiintosita kokeilla, mitä kamerasta saa hämärissä olosuhteissa ja pitkällä valotusajalla irti. 

Suoranaisesti en haasta ketään, mutta nappaa mieluusti tästä halutessasi haaste vastaan. Mitenkäs olisi esimekiksi siskot, innostutteko? Huomenna lisää värejä...

PS Tällä kertaa kirjoitin tekstit suoraan bloggeriin ja kuvien väliin. Jotain kummallista tapahtui, fontit vaihtuu ja koko muuntuu ihan sattumanvaraisesti. Mutta en jaksa alkaa muokata, siirryn takaisin word:iin tekstiä kirjoittaessani.