Detaljeja muuton lomassa

Saimme tiistain ja keskiviikon aikana MK:n kodin melko asuttavaan kuntoon. Tänään puuhailemme vaihteeksi omissa kodeissamme. Innostuin muuttolaatikoiden tyhjentämisen jälkeen aamulla tyhjentämään pari omassa kodissakin purkamattomina pyörivää muuttolaatikkoa. Laatikoista paljastui harvemmin käytettyjä astioita. 

Muuttomme kuvaavat hieman persooniemme erilaisuutta. Minun muuttoni oli yhtä hulinaa ja kaaosta. MK:n muutto on sen sijaan minun näkövinkkelistäni katsottuna hallittua hulinaa.

MK:n porrashuone on väreiltään energisoiva. Kokonaan keltainen tila lattiaa myöten. Voimakkaat värit sopivat juuri tällaisiin ohi kuljettaviin ja hetken oltaviin tiloihin.

Eilen en pystynyt laatikoiden purkamisen ja kaappien tyhjentämisen välillä pitämään täysin näppejäni irti uudenuutukaisesta kamerasta. Kamera on aivan ihana! Erityisesti etsin on mainio ja se laukaisun yhteydessä kuuluva lonksahdus kuulostaa juuri oikealta järjestelmäkameralta. Nyt joudun suorastaan vähän hillitsemään itseäni lisäobjektiivien hankinnassa. Yhden pannukakku-objektiivin budjetti ehkä sietää, mutta makrot ym. jäävät hautumaan tulevaisuuteen. Tänään käyn töissä siivoamassa ikkunoiden viereiset pöydät ikkunanpesijän työn mahdollistamiseksi ja tulostan samalla kameran manuaalin tarkempaa perehtymistä varten. 

Alla satunnaisia otoksia MK:n asunnon detaljeista. Kuvatessa kokeilin mm. tarkennusta, muotojen ja yksityiskohtien kuvaamista eri keinoin. Asunnosta on hienot näkymät Vantaanjoen uomaan ja ikkunanäkymissä huojuu kauniita vanhoja mäntyjä. Ikkunoita on kolmeen ilmansuuntaan päätyasunnossa, joten päivän kierto ja valo näkyy hienosti asunnossa. 

Taakse jätetyt

Tänään jäivät taakse hiekkaranta, kanava, Uutela, Kallahti ja yksi koti. 

Muistoksi kuvasin kaikki kukat ja nuput MK:n pihalta. 

 

Sitten suljin oven viimeistä kertaa. 

Oma muutto oli niin stressaava, ettei ehtinyt fiilistellä. Fiilistellään tätä toisen muuttoa.

Joulumuistoja 2013

Joulua on vietetty mm. olohuoneen ikkkunasta avautuvaa harmaata maisemaa tuijotellen. Aamuisin taivaanrannan maalari maalaa maisemaa oranssiksi, mutta värit ovat joka aamu kaikonneet heti auringon noustua. Luulenpa, että tästä maisemaikkunasta on blogissani vastaisuudessakin kuvia. Nyt aurinko nousee Kulosaaren takaa, myöhemmin Herttoniemestä ja kesällä varmaankin Viikin suunnasta. Ikkuna on kooltaan lähes kaksi metriä kanttiinsa ja siksi se hallitsee aika tehokkaasti sisätilaa.

Rantapuistoa rakennettiin vielä joulukuun alussa, kun tein muuttoa. Rantaan on istutettu hopeapajuja ja terveleppiä. Hopepajut muodostavat kujanteen ja voin hyvin kuvitella jo, miltä myöhemmin tuntuu kävellä humisevien, toisiaan koskettavien oksistojen läpi.

Lämpötila on koko joulun tienoon ollut plussan puolella, meri on jäätön ja merivesi melko korkealla. Rannalla on ollut näihin päiviin asti sorsia ja kaksi valkoposkihanhea, joista toinen on siipirikko. Tänään sorsat ja enää toinen hanhista olivat meressä. 

Vähän saatiin jouluista tunnelmaa luotua sisälle. Tässä muutama kuva muistoksi ensimmäisestä joulusta tässä kodissa. Laatikoiden purku on edennyt hitaanlaisesti, koska on ollut muuta tekemistä kuten erilaisia viihdykkeitä, syömistä ja nukkumista. Laikotellakin on pitänyt. 

Hyvä siis, kun tuli jo sovittua siskojen kanssa tupareista. Ehkä saan vähän potkittua itseäni muuton viimeistelyihin...? Tytär on palannut tänään Suomeen ja huomenna vietämme viisistään jälkijoulua, esiuuttavuotta tai muuten vaan kallisarvoista yhteistä aikaa. 

Pelkkiä perusasioita

Useat blogit ovat pullollaan kaikenlaista jouluun liittyvää: kattauksia, ruokia, askarteluja, koristeltuja kuusia, kukkia etc. Niitä on kiva katsella, vaikka mulla on ainoastaan olohuoneen ikkunan pielessä ripustettuna yksi tähtivalosarja ja pöydällä siskon tuoma komia 8-kukkainen joulunpunainen amaryllis. Olen ostanut jokaiseen aikuisiän kotiin jouluisen pöytäliinan. Eilen ostin tähän kotiin Sanna Annukan kuvittaman ja iloisen joululiinan Sokoksesta. Levitän se pöydälle aattona.

Jouluisen tohinan keskellä olen juuri nyt vähän uuden kodin pumpuleissa. Perusasiat miellyttävät ja vähä riittää. Purkamatomia laatikoita on vieläkin seinien vierustat täynnä, mikä lienee suhteellistanut käsitystäni tavaran tapeesta. En kaipaa tohinaa, lisää tavaroita enkä juuri nyt liikaa ihmisiäkään ympärille.

Huomenna menen poikani kanssa Hakaniemen halliin ruokaostoksille. Välillä ajattelen NY:ssa joulun yli työskentelevää tytärtä. Tänään söimme entisen naapurin Marian maasta kaivamista maa-asrtisokista tekemääni sosekeittoa. Se on niin yksinkertaista valmistaa, mutta takuuvarmasti aina maukasta. Sunnuntain kunniaksi lorautin hieman kermaa sekaan.

Torikortteleista Senaatintorin laidalta löytyy mielenkiintoisia elämänmakuisia ja rosoisia sisäpihoja, joissa ei näy ristin sielua, vaikka viereiset talot ovat tupaten täynnä turisteja. Kuvissa näkyvään punaiseen pihaan puikahdin Helenankadulta. Suosittelen puikahtamista.

Väsy meinas tulla

Taisi tulla meitsille pieni uuvahdus kesken muuton. Viikko sitten saimme kaikki tavarat siirrettyä tänne uuteen paikkaan. Komerot ovat vielä lähes tyhjät ja lattiat sen sijaan täynnä laatikoita, säkkejä ja lähes korvaamattomiksi osoittautuneita IKEA:n sinisiä jättikasseja. Onko joku saanut sinisen kassin joskus rikki? Minulla ne vaan nimittäin käytössä pitää ja paranee.

Tällä viikolla olin töissä ja siellä oli taas melkoista menoa. Iltaisin oli vielä glögitalaisuuksia, kokous yms. Ei siinä paljon komeroita täytetty eikä lattioita tyhjennetty. Eikä postailtu. Muutenkin olen ollut aivan kumulatiivisen väsynyt. Aamulla ei meinaa millään saada itseä sängystä ylös kiskottua. Kaivoin jo purkamattomista laatikoista D-vitamiinit, kun huomasin unohtaneeni niiden popsimisen kolmen viikon ajaksi.

Yhtenä iltana kävin etsimässä joulumieltä Senaatintorin laidalta. Torikortteleissa on tunnelmallisia valoja ja pikkuputiikkeja. Mutta ei sitä joulumieltä sieltä valoista, putiikeista ja joulumarkkinoista huolimatta löytynyt. Kuvattavia tunnelmia sen sijaan löytyi.

Kaselen ympärilleni ja alan vähän haaveilla pienestä joulukuusesta. Sellainen taitaisi nyt mahtua kotiin. Ensi vuonna ehkä? Vanhat lasipallot ja muut joulukuusenkoristeet ovatkin olleet viimeiset seitsemän joulua säilössä varastokopissa. Jaksaisinko käydä kaivelemassa - saapas nähdä?

Osoitemuistio on edelleen kadoksissa, joten joulukortteja ei meiltä ikävä kyllä tänä vuonna postiteta. Olenpa muuten ollut ajattelematon. Miksi ihmeessä ei ole milloinkaan tullut mieleen kirjoittaa osoitteita tietokoneen tiedostoihin? Aivan käsittämätöntä. Jouluisia odotuksen tunnelmia Sinulle!

Kotia kohti

Operaatio kodin siirtämiseksi uusien seinien sisälle alkaa olla viimeistelyvaiheessa. Kiirettä on pitänyt. Muuttoa on tehty MK:n autolla, muuttofirman autolla, polkupyörällä sekä ratikalla ja koko perheen voimin. Tämän viikon olen kuskannut nyssyköitä kahden ratikkapysäkin väliä, kun tyhjentelen vanhan kämpän hyllyjen perukoita kaikenlaisesta epämääräisestä, mutta tarpeellisesta pikkusälästä.

Koti alkaa näyttää kodilta, vanhat mööpelit sopivat uusiin paikkoihinsa ja tavaratkin löytävät vähitellen luontevan paikkansa. Tosin puhelimen laturi yms. on kadonnut ja muutamat erääntyvät laskut laitoin tietoisesti jonnekin tärkeään paikkaan – kunhan vaan muistaisin minne? Pieni kaaos taitaa olla eittämätön osa muuttohommissa? Siltä ei meilläkään täysin vältytty. Puuhaa on tiedossa vielä toviksi ja toiseksi, koska purkamattomia muuttolaatikoita riittää joulun ylikin.

Hetkittäin olen ehtinyt pysähtyä nauttimaan uuden kodin tarpeellisista lisäneliöistä, sinisistä hetkistä aamun sarastaessa, isoista ikkunoista ja näkymistä rakentuvaan rantapuistoon.

Lauhaa, tuulista, sateista, hämärää

Marraskuu on täällä ja tekisi melkein mieli sanoa, että ”sen kyllä huomaa”. Ei ole lähtenyt meikäläisestä tänään paljon tehoja irti. Ei todellakaan.

Edessä oleva pyhäinpäivä ei ole minulle mikään halloween-juhla. Ei ole reikäsiä kurpitsoja eikä haamumunkkeja tiedossa meillä. Kynttilän kyllä sytytän. Meinaan myös täyttää kopiopaperilaatikoita pikkutavaroilla ja pyöritellä mielessä mielenkiintoista kirjoitusharjoitusta, jonka viimeksi saimme ryhmän ohjaajalta.

En tuntenut juurikaan äidinäitiä saatikka hänen vanhempiaan. Mutta aion harjoituskirjoitelman myötä kuvitella heidän elämänsä. Samalla tulee muisteltua edesmenneitä vanhempiani. Siispä vietän muuttolaatikkolandiassani hivenen myös pyhäinpäivää.

Hyvää pyhäinpäivää Sinullekin!

Aloitetaan silpuista

Syksyn kuulaus on muuttunut tavanomaiseksi syksyn hämäräksi. Tulihan se syksy siis lopulta. Tavallisena syksynä alkaisin viimeistään nyt käpertyä seinieni sisäpuolelle. Viipyilevään olotilaan tai henkiseen talvilepoon. Nyt on toisenlainen syksy. Muuttosyksy pitää pakosti vireyttä yllä. Viiden viikon kuluttua torstaina saan uuden huoneiston avaimet.    

Olen aloitellut raivausta mm. olohuoneen nurkasta työtason alla olevista paperikasseista. Akvarelliharjoitusten kassista löytyikin sattumalta sopiva työ kuvitukseksi. Kasa pahvilaatikoita!

Töistä olen raijannut tyhjiä kopiopaperilaatikoita, joihin voi lajitella peiniä juttuja: piirustusvälineitä, akvarellivärit, ”arvohopeat”, kynttilät, kynttiläjalat, kattaustarvikkeita, rikkoutuvia astioita, aterimet, muistivihkot, korut, cd-levyt, dvd:t, jouluvalot, elektroniikan oheistarvikkeita etc etc… Kaikenlaista pientä, mutta silti tarpeellista "silppua" on ainakin minulla huusholli pullollaan. Kun on lyhyt muuttomatka, pieniä laatikoita on helppo kuskata pikkuautollakin. Isot huonekalut sen sijaan saa siirtää muuttofirma.

Edellinen muutto suuresta omakotitalosta paljon pienempään asuntoon oli kamala kokemus. Nyt ajattelin sen sijaan ottaa kaiken ilon irti tämänkertaisesta muutosta.