Siitäs sain

Vasen olkapääni oli kipeä neljä vuotta sitten. Olkanivelen vaivat ovat kivuliaita, hitaasti paranevia ja aika yleisiä varsinkin meillä ikääntyvillä olkalaukku- ja käsityöihmisillä. Olkanivel on terveenä hyvin liikkuva nivel - käsihän pyörii normaalisti joka suuntaan ja ympäriinsä. Jos nivel on kipeä, koko käsi on pois pelistä. 

Olkapäätäni tutkittiin aikoinaan ja sain jumppaohjeita lihasten vahvitamiseksi. Ei kipu minnekään hävinnyt ja odottelin jatkotutkimuksia. Kun menin neljä vuotta sitten kesällä Oriveden opistolle kirjoittamiskurssille, olin kauhuissani nähdessäni asuntolan vuoteet. Vuode oli kapea ja vaneeripohjainen, patja 6 cm:n paksuinen superlon-patja. Ajattelin, että minusta tulee lopullisesti invalidi nukkuessani seitsemän yötä tuossa sängyssä kipeän olkapääni kanssa!

Mutta kuinkas kävikään. Kurssi ja sen anti ylitti kaikki ennakko-odotukset.  Olin seitsemän vuorokautta ja  ympäri vuorokauden flow-tilassa. Palatessani kurssilta kotiin ja lilluessani vielä jonkin aikaa inspiraation jälkimainingeissa huomasin yks kaks, että olkapääni olikin ihan kokonaan parantunut. Tämä oli siis jonkinlainen ihmeparantuminen.

Nyt vuorostaan MK on potenut samankaltaista olkapään kipua ja alkanut hiljattain parantua vaivoistaan saatuaan diagnoosin ja hoidon. Juhannuksena aloimme vertaille käsiemme liikeratoja käsiämme pyöritellen, käännellen ja väännellen. Taisin mennä liiallisuuksiin terveestä kädestä intoiluni kanssa sillä seuraksella, että olkapää kipeytyi uudestaan. 

Viime viikon ajan se vaivasi jatkuvasti. Lääkitsin olkapäätä ja käsivartta kylmägeelillä. Perjantaina kipu muuttui viiltäväksi - kuin puukko olisi ollut olkanivelessä. Käsi on nyt siis oikeesti ja kunnolla kipeä. Hammasta purren onnistuin lauantaina käymään suihkussa, pukemaan vaatteet päälleni ja menemään apteekkiin ostamaan jättipulkilon kaikkein vahvinta kipugeeliä.

Onneksi MK palasi lauantaina työmatkalta valtameren takaa ja tuli ystävällisesti auttamaan minua arkiaskareissa. Miettikään, miten esim. pyykit ripustetaan kuivumaan pyykkinarulle yhdellä kädellä tai miten vahdetaan vuoteeseen lakanat? Minä olen nyt kaksi päivää käyttänyt kipugeeliä ja toivon voivani mennä huomenna töihin. Tällä hetkellä jokainen vasemman käden liike vaatii harkintaa ja tietokoneen näppäilykin onnistuu vain terveellä kädellä.

Aika on kulunut lehtiä ja kirjoja lukien, tv:tä katsellen, kynsiä lakkaillen ja työmatkajuttuja kuunnellen. Otin talomme kimppakirjahylystä luettavaksi Riitta Lindegrenin muistelmat ”minä, toimittaja”. Sopivaa ja vaivatonta potemislukemista, lyhyitä ja nopealukuisia muistoja pitkältä lehtinaisen uralta. RL:n uralle on ajoittunut kulttuurielämän politisoituminen, median kaupallistuminen ja julkkiskulttuurin synty. Kirjan perusteella syntyy mielikuva sosiaalisesti lahjakkaasta ja kunnianhimoisesta toimittajasta, jolla avautuu ihmeen sujuvasti ovia vallan kammareihin ja julkisuuden kulissien taakse. Olen tainnut lukea tämän toimittajan artikkeleita nuoruudesta asti, koska meille kotiin tuli Anna-lehti jo 60-luvulla. Minullekin on tullut lehti aika ajoin. Satunnaisesti olen joskus tilannut pätkän Gloriaakin, sehän on RL:n uran kirkkain luomus.

Nyt pitäisi kipeästi kehitellä jostain 24/7-flow. Vai nukkuisinko seuraavat yöt lattialla retkipatjalla?

Tähän on tultu…

Töissä on ollut viime viikon ajan vähintään tukalaa: sisälämpötila on ollut tehokkaan työskentelyn kannalta aivan liian korkea ja asiakaat(kin) käyvät päivä päivältä entistäkin kuumempina. Tahti kiihtynee vielä ensi viikon ajan, kun valtaosa kollegoista on jo lomalla. 

Kotiin tullessa menin pikaostoksille lähikauppaan. Kävelin suoraan, muitta mutkitta ja hyvin määrätietoisesti pakastealtaiden siihen osaan, jossa  tiedän olevan jääätelöpakkauksia. Ostin puolen litran pakkauksen kalleinta jäätelöä. Hevi-tiskiltä tempasin mukaan luomu-salaattia kilpikonnalle. 

Mutta tämä ei ollutkaan mitä tahansa jäätelöä vaan pehmeää jääkiteistä herkkua, suussasulavaa nannaa! Mukana oikeaa mustikkaa siemenineen päivineen, mausteena kardemummaa eikä liikaa sokeria (kuten useimmissa jäätelöissä). Pakkauksessa lukee ”Tavoitteenamme on tehdä erinomaista jäätelöä puhtaista ja raikkaista lähellä tuotetuista kotimaisita raaka-aineista.” Pakauksen pohjassa olevan tuoteselosteen mukaan tuotteessa ei ole säilöntä- eikä E-aineita. Jäätelössä on energiaa 799 kJ/191 kcal 100 g:ssa.

Minua on pikku hiljaa alkanut lähes ällöttää blogien yhteydessä kukoistava piilomainonta sekä hämäävä   brändi- ja tuotesijoittelu tyyliin ”ihanaa, tykkään niin SIITÄ ja TÄSTÄ, klik” (=mene ostamaan).  Mutta ihan oikeesti tykkäsin tästä poikkeuksellisen herkullisesta Kolmen Kaverin Jäätelöstä, joten siitä vaan  KLIKKAAMAAN! Ja ihan vaan tiedoksi teille Heikki, Ilkka ja Sauli, että pakastimessani on tähän aikaan vuodesta autiota ja aika lailla tyhjää tilaa ;-)

Kaik män (=776 kcal) !

Tyttöjen ilta

Hyvään iltaan tarvitaan muutama ihminen, syötävää, juotavaa ja kaunis ilta. Se on siinä. Hulppean kaunis maisema on sitten jo spesiaalia bonusta. Istuimme eilisen kuuman, suorastaan hikisen päivän töissä ja lähdimme kimpassa saunalaiturille, kallion kielekkeelle, meren äärelle, venereitin varrelle. Yksi tiesi paikan ja hankki avaimen.

Yksi oli valmistanut salaatin. 

Yksi leipoi leivän. 

Me muut tyydyimme käymään kaupassa. Juuri, kun lihat otettiin grillistä lautasille, taivas meni äkisti pilveen ja kylmä tuulenpuuska sivalsi meitä. Pöytäliinan kulmat vaan kerran hulmahtivat ja kesäsade alkoi. Kaikki tavarat siirrettiin salamaakin nopeammin saunan pukuhuoneeseen ja jatkettin ruokailua.

Saunomisen aikana taivas seestyi yhtä nopeasti kuin oli peittynytkin pilviin. Jälkkäripiirakat syötiinkin jälleen auringonpaisteessa, helteestä raikastuneessa lämpimässä. Kiva ilta ja kivat työkaverit!

Tänään on odotettu jyrinää ja ennen kokematonta taivaan räiskettä. Vaan ei ne salamat ja sadepilvet ole tänne stadiin tänään ehtineet. Ainakaan vielä...

Oi kuuuu

Menin eilen illalla katsomaan kuuta, 

koska kotirannalla on ihan paraatipaikka kuun nousun seuraamiseen.

Odottaessa ensin nousuaikaa (22.30) ja sitten pilven väistymistä tuijottelin horisonttiin. 

Oli lämmin, kaunis ja utuinen ilta. 

Hellepäivä tiivistyi meriveden kohdatessaan höyryksi.

Maisema muuttui illan pimetessä akvarelliksi. 

Lopulta vastaranta peittyi kokonaan sumuun.

Ihailin taivaan värejä.

Maisema oli kuin Turnerin maalaus.

Lintujakin ehdin tarkkailla. 

Lokkien sulavaa lentoa ja nopeita kaarroksia. 

Sorsaparin keskustelua. 

Ja valkoposkia, jotka suojasivat rannalla poikaset siiven alle.

Kuuntelin meren liplatusta ja aaltojen loisketta.
Katselin taivaan kuvajaista vedessä.

Pilvi väistyi lopulta ja kuu tuli esiin.
Superkuu.

Kuulaasta illasta pimeään

Helsingin kantakaupunki avautuu polkypyöräilijälle hieman uudesta näkökulmasta. Juhannusyönä on harvinaisen hyvä tilaisuus sightseeing-pyöräilyyn, kun liikenne on muuten minimaalista.

Yhdeksän jälkeen aattoiltana lähdimme hitaalle nautiskelureitille, joka myötäilee Etelä-Helsingin rantaviivaa. Reitti suuntautui kotirannalta kohti Hermannin rantatietä, Kalasataman kautta ja Sörnäisten rantaa pitkin Meri-Hakaan, sieltä jatkoimme pitkin Pohjosrantaa kohti Katajanokkaa, jonka kierrettyämme koukkasimme kauppatorille, Kaivopuistoon ja Eiran rantaan, josta poljettiin edelleen Hietalahteen, sitten Ruoholahteen ja pyöräilybaanaa pitkin Töölöön. Töölössä maistelimme kioskisärvintä. Töölönlahden rantaa pitkin poljimme pohjoiseen ja suorinta tietä kotiin.

Rannoilla on katujen ja puistojen lisäksi venelaitureita, laivaterminaaleja, satamatoimintaa, jäänmurtajien parkkipaikka, lukuisia muistomerkkejä, mattolaitureita, kesäterasseja... Helsingissä rannat ovat lähes kaikkialla onneksi kaikkien meidän yhteistä olotilaa. 

Matkalla näimme myös tyhjentyneitä parkkipaikkoja, autioita tarjoiluterasseja ja lokkien valtaaman kauppatorin. Piknik-seurueita oli siellä täällä puistoissa. Antaumuksellisimmat juhlijat olivat kuskanneet grillit ja jopa sohvat mukanaan. Näimme tietenkin myös rantojen yksinäisiä miehiä ja muuten vaan väsähtäneitä. 

Mielestäni eniten Helsinkiä on juuri meren tuntu ja läheisyys. Kaupungin eteläisiltä rannoilta avautuu huikeita näkymiä saaristoon ja avomerelle. Maisemaan ei kyllästy. Tässä vaiheessa pyöräilyä alkaa olla jo hämärää eikä objektiivin ominaisuuksilla enää pysty ikuistamaan rantaviivan utuista sineä.

Vanhan, ajan patinoiman ympäristön lisäksi reitillä oli uusia, uljaiksikin pyrkiviä kaupunginosia. Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa on tällä hetkellä nostureiden viidakko. 

Töölönlahdella pimeni lopulta niin, että kuvaaminen kävi mahdottomaksi. Paluumatkalla Sturenkadun pitkässä ylämäessä huomasin, että reisilihakset tarvitsevat lisää rääkkiä… 

Lähtiessämme kuulaan siniselle taivaanrananlle ilmestynyt superkuu seurasi matkaa kunnes puikahti pilven taakse. Noin 30 kilometrin jälkeen olimme jälleen kotona ja kello oli siirtynyt juhannuspäivän puolelle. Oli pimeää ja taivas pilvessä.

Suloista suvea!

Kaupunkijuhannuksen vietto alkaa Hakaniemen torilta. Viikonlopun vihannesten hankinta sujuu rennosti jousisoittimien tahdissa ja torihahvia siemaillen. Tori ihan kuhisee ihmisiä, joten kaikki eivät suinkaan ole paenneet maaseudun rauhaan. Mekin lokoilemme tämän juhannuksen kaupungissa. Muistelen kyllä perinteisiä yökahveja roosanvärisistä Sointu-kupeista mansikkakakun kera juhannusiltana. Terveisiä Varsinais-Suomeen Anille ja muille!

On juuri nyt niin kesä. Suloinen suvi parhaimmillaan. Nautitaan kesän kauneudesta ja valosta!

Mukavaa junannusta kaikille blogini lukijoille!

Sataa, paistaa

Tänään on ollut sään puolesta harvinaisen vaihtelevaa. On ollut lämmintä, kylmää, tuulista, tuuletonta, välillä on satanut kaatamalla ja aurinkokin on paistanut. Välillä on sekä satanut että paistanut samanaikaisesti. 

Vanhankaupunginlahden ruovikko kellersi okran sävyissä ilta-auringossa, mutta taivas ja sitä kuvastava meri olivat lähes musteen siniset. Kaikki kesän säät yhdessä päivässä. 

Latasin akut ja nautin!

Melko lähellä kotiani on Kumpulan kasvitieteellinen puutarha. On ollut jo muutamana kesänä aikomuksena mennä tutustumaan puutarhaan, mutta riittää näköjään näitä must-paikkoja liiaksi, kun en ole aiemmin ehtinyt tähän paikkaan tutustua. Eilisen päivän otin iisisti, mutta tänään ajattelin ladata akkuja ensi viikkoa varten Kumpulan puutarhassa. No kyllähän siellä akut lautautuivat!

Puutarha on ihastuttava! Tiedän nyt, että minun ei tarvitse rahdata maalaustarvikkeita edes Kaisaniemeen asti, kun lähempänäkin on keväästä syksyyn tarjolla kaikki vihreän eri sävyt, lehtien moninaiset muodot, kukkien vivahteikkaat värit, valon ja varjon leikki.

Penkkejä on siellä täällä puiden katveessa ja näkymien varsilla. Kumpulassa on myös ihan kelpo kahvila ja wc, josta saa puhdasta vettä. Se on nimittäin yllättävän tärkeää vesivärien kanssa puuhatessa...  Tänne siis, kun inspiraatio iskee ja aikaa on. Toivottavasti tänä kesänä joutaisin.

Kumpulan kartano on perustettu jo 1500 luvulla ja on ollut lukuisten aatelissukujen omistuksessa. Helsingin kaupunki osti kartanon tiluksineen 1900 luvun vaihteessa. Sittemmin kartano siirtyi valtion omistukseen ja Helsingin yliopisto ryhtyi 1980-luvulla rakentamaan uutta kasvitieteellistä puutarhaa kasvitieteen tutkimusta ja opetusta palvelemaan. Puutarha on osa Luonnontieteellistä keskusmuseota. Kartanorakennukset ovat peräisin 1800-luvun lopulta.

Museossa on alueittain jaoteltuna kasvillisuutta ilmastovyöhykkeellemme soveltuvista eri maanosista kuten Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Kaukoidästä ja Japanista.

Tässä kohtaa japanilaista puutarhaa ajattelin lämmöllä siskoani Aulia ja hänen puolisoaan Jounia, jotka vihittiin eilen. Tämä kuva on teille!

Puutarha on sopivan kokoinen kävellen tutustuttavaksi. Se on sekä maastoltaan että ympäristöltään mielenkiintoisen vaihteleva. Puutarhassa on mm. lampi ja puro. Yritin saada kuvaan valotusaikaa säätämällä virtaavan veden liikkeen, mutta siitä seurasi pientä ylivalotusta. Harjoittelu jatkuu…

Puistossa vaalitaan myös perinteisiä pihapiirin koristekasveja ja kartanoiden puutarhaojen kulttuuriperintöä hyöty- ja rohdoskasveja unohtamatta.

Nyt puutarhassa kukkivat mm. tiikerinliljat, akileijat ja jasmiinit, joita olen entuudestaan tottunut pitämään heinäkuun kukkijoina. Pidän jasmiinin tuoksusta. Tunnistin nytkin tuoksun jo kaukaa ja aloin ihmetellä, että ei kai sekin jo nyt kuki? Kukkipa hyvinkin. 

Valtaosa monista erilaisista ruusupensaista lopetteli jo kukintaansa. Mutta silti kukoistusta riitti. Haluan tutustua tähän lähipuutarhaan perusteellisemmin ja uusia käyntini vielä tänä kesänä. Ensi vuonna taidan ostaa kausilipun jo keväällä!

Huomasin muuten postaavani lähes toistuvasti kukista, puista, luonnosta. Minkä sille mahtaa, kun kukat ja kasvit ihan vyöryvät silmille. Koska minulla ei ole enää hoidossa tai omistuksessa puutarhaa, keskityn hoitamisen sijaan nauttimaan puutrahojen ihanuuksista kaikin aistein! Toisaalta se on vapauttavaa, nautintoa vailla vastuuta.

Jaksaa, jaksaa…

Aamulla sängyllä loikoillessa, valveilla olon rajatilassa, ajattelin oleellisia asioita. Lapsiani, siskojani ja erityisesti heistä yhtä, jolla on edessä suuri päivä. Lopulta ajattelin itseäni ja elämääni juuri tässä ja nyt. Sitten ajattelin tulevaisuutta ja vähän mennyttäkin elämää.

Olen iän myötä oppinut aika hyvin kestämään alkukesän työsesonkia ja kiireitä, koska työasiat tulivat mieleen vasta kaiken oleellisen jälkeen. Kun työasiat alkoivat vyöryä mieleen, päätin nousta sängystä ja lopettaa rajatilamietteet.

Muistan hyvin, kuinka nuorena äitinä alkukesä oli yhtä hulabaloota joka vuosi ennen kesälomaa. Kerran olin töissä vielä juhannuaattonakin, kun illalla lähdimme perheen kanssa autolla lomamatkalle Ruotsiin. Oli kamala kiire pakata ja järjestellä kaikki asiat, puoliso mulkoili vihaisen näköisenä eikä ihan aiheetta. Hermostunut tunnelma välittyi varmaan lapsiinkin.

Nyt osaan jo relata, mutta toisaalta työelämäkään ei ole enää aivan yhtä hektistä tietoisten uravalintojen vuoksi. Kolme viikkoa pitäisi kuitenkin vielä kestää ja paiskia hommia aika täysillä ennen kesälomaa. Olo on vähän samanlainen kuin kurttuuntuneella juhannusruusulla, mutta henki pihisee vielä hyvin. Edessä on viikonloppu. On viikonlopun verran aikaa toipua edellisestä työviikosta ja ladata akut seuraavaan. Viikko kerrallaan tässä siis mennään. Hyvää viikonloppua!