HUHUU

Cityhuuhkajat riemastuttavat meitä aivan kaupungin yrimessä. Forumin katolla pesii huuhkajapariskunta kolmen huuhkajanpoikasen kanssa. Ruoka on lähiruokaa - citykanit maistuvat. Sokoksen kattoterassilta voi tarkkailla huuhkajia, mutta kuvaamisessa tarpeellinen putki puuttuu. Katsokaan kuitenkin hauska klippi kympin uutisista, mikäli ette ole sitä aiemmin nähneet:

http://www.youtube.com/watch?v=h84E67yuum4&NR=1

Trendipelleilyä

Minulla on jemmassa joitakin vanhoja silmälasien sankoja 70-luvulta alkaen. Muovisangat ovat usein hapertuneet ja niitä ei säilössä ole. Vanhat silmälasit näyttävät vuosin jälkeen kummallisilta. Olen käyttänyt vanhoja sankoja hupailumielessä, naamiaisissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Kyllä ne herättävät aina hilpeyttä itsessä ja muissa.

Oheisessa kuvassa on kaksi metallisankojeni ääripäätä. Nuo isot retrot ovat 70-luvun lopulta ja muistan sankojen maksaneen paljon. Ne ovat vieläkin hyvässä käyttökunnossa.  Tosi muodikkaatkin muuten juuri nyt.  Pienemmät sangat ovat 2000-luvun alkupuolelta eivätkä ole ainoastaan lukulasit, vaikka pieninä siltä näyttävätkin.

Trendit muuttavat tiedostamatta käsitystämme tyylikkyydestä, seuraamme niitä tai sitten ei. Ja jo huomenna juuri tänään hienot näyttävät ihan kaameilta. 

Hitailu on jatkunut

Olen viettänyt loppuviikkoa Itä-Helsingissä Aurinkolahdessa. Mulla on siellä hyvät oltavat eikä koskaan keittiövuoroa. Voin esittää toivomuksia, haluanko juoda cafe 'Violattea' vai perinteistä maitokohvia.  Kaikki lähtee hyvistä raaka-aineista, esimerkiksi Lasipalatsin Maatilatorilta ostetuista pienpaahtimon kahvipavuista.

Kahvipavut kahvin valmistaja jauhaa isoäitinsä vanhalla kahvimyllyllä. Näin hän muistaa tehneensä jo vuosikymmeniä sitten käydessään Kauniaisten Fasaanikujalla isoäidin luona. Minulla on äitini perintönä täsmälleen samanlainen mylly, mutta joku hyväkäs on myllännyt sillä väriliituja. Puhdistusoperaatio tuntuu työläältä enkä ole siihen toistaiseksi ryhtynyt.  

 Aurinkolahden keittiöstä löytyy aiheeseen liittyvää rekvisiittaa. Vanhaa ja uutta sulassa sovussa keskenään. 

Hitaan aamun ylellisyys

Viikonloppuisin herään hitaasti. Syön aamiaisen normaalia myöhemmin, rauhallisesti nautiskellen, lauantaina usein yksin ja sunnuntaisin ylellisesti kaksin. Tästä puuttuu marjat (jugurtista) ja tomaatti (odotan kesää ja OIKEITA tomaatteja), muuten tämä on ilmeisesti virallisten ravintosuositusten mukainen aamiainen. No joo, totta - suklaapatukka ei taida sentään kuulua ravintosuosituksiin... Mutta se onkin lauantai-extra. 

Hyvää matkaa, koskikara!

Koskikara (Cinclus cinclus) on mielenkiintoinen ja sympaattinen pieni varpuslintu. Se on pallomainen, noin kottaraisen kokoinen. Lintu on musta lukuun ottamatta valkeaa rinnusta. Lintu pesii Pohjois-Norjassa ja Luoteis-Venäjällä, mutta joutuu ankarina talvina siirtymään talveksi etelämmäs, vapaana virtaavien vesien äärelle. Lintu syö koskien kivien koloista löytämiään herkkuja, erilaisia pieniä vesieliöitä. Koskikara on uskomattoman taitava sukeltaja. Se seisoskelee jään reunalla tai kivellä ja hyppää tämän tästä jääkylmään veteen, sukeltaa pitkiä kiitoja vastavirtaan ja nousee taas jäänsyrjälle syömään saaliinsa.  Ja sitten taas plums veteen vaan. Tätä näyttää jatkuvan koko päivän. Koskikarasta löytyy tietoa mm. täältä:  http://www.sll.fi/pohjanmaa/pienvedet/koskikara

Parin talven aikana koskikara on talvehtinut Vanhankaupunginlahdella, Vantaanjoen vapaana virtaavassa uomassa, sillan alla. Linnun touhuja on mielenkiintoista seurata ja seuraajia on tämänkin talven aikana totisesti riittänyt. Kuinkahan monen maailman eri kolkasta saapuneen bongarin ja kuvaajan muistikortille lintu on talven aikana ikuistunut? Linnun touhuja seuraavia näyttää kosken rannalla riittävän. Koskikaraa eivät siihen suunnatut teleobjektiivit näytä häiritsevän.

Vanhankaupunginlahdelta paloi eräänä aamuyönä runsas kuukausi sitten vanha puurakenteinen ravintola melkein perustuksiinsa asti. Täytyy myöntää, että huolissani mietin että mitenkähän pienelle koskikaralle mahtoi käydä. Jos lintu joutui lähtemään evakkoon savun takia, se ei kauaa pärjäisi kovassa pakkasessa ilman sulaa vettä ja särvintä. Piti mennä tarkastamaan linnun vointi ja hyvin se näytti voivan. Jokin aika sitten koskikaralle ilmestyi seuralainen.  Luulen, että linnut siirtyvät pohjoiseen lähipäivinä. Hyvää matkaa ja tervetuloa taas ensi talvena tänne etelään!

Tämä siltarumpu on tullut koskikaralle talven aikana varmasti tutuksi. 

A. 24.3.2011

Luulen, että eniten elämässäni lapseni ovat kasvattaneet minua. Elämän rooleista tärkein lienee niin ikään äitiys - niin ihanaa ja niin vaikeaa. Tänään tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun aloin opetella äitinä olemista. Kiitos rakkaat lapseni molemmille teille ja onnea esikoiselleni tänään 24.3.!  

Kyseinen päivä tarkoittaa kokemukseni mukaan myös sitä, että seuraavan viikon aikana tulee todella  kevät ryminällä ja ensi viikonloppuna siirrytään kesäaikaan. Kesäaikaan siirto tapahtui Suomessa ensimmäisen kerran juuri 30 vuotta sitten. Muistan silloin katselleeni Kanta-Hämeen keskussairaalan synnyttäneiden vuodeosaston ikkunasta, kuinka lumet hupenivat parissa päivässä ja sen hämmingin ja vastahankaisuuden, minkä kesäaikaan siirtuminen aiheutui henkilökunnan keskuudessa. Kiristyiväthän sairaalan aamurutiinit kokonaisella tunnilla. Elohopekuumemittari putosi lattialle hikisistä käsistäni kesäaikaan siirtymissunnnuntaina aamulla ja elohopeat vilistivät lattialla. Niitä kiireessään ongelmajätteisiin pyydystänyt hoitaja meinasi saada hepulin...  

Kevätpäiväntasausta!

Mandariinit lekottelevat MK:lle joululahjaksi tekemälläni huovutuksella. Ohjeet olivat viime vuoden viimeisessä Novita-lehden numerossa.

Onko kevätpäiväntasaus päivä, jolloin talvi ja kesä moikkaavat toisiaan? Kuvassa talvea minulle edustaa joululahjan valmistelumuistot ja kesää auringossa kypsyneet hedelmät.

Sohvasunnuntai

Sunnuntaina olen kirvoitellut itseäni sanalliseen luovuuteen ja jatkanut kesken olevaa kirjoitusprojektia. Tarvitsen kirjoittamiseen hiljaisuutta kuunnellakseni ajatuksiani ja keskittyäkseni järjestelemään tyyppejä haluamiini tilanteisiin ja kohtaloihin. Muuten kirjoittaminen tökkii.

Vähäsen kirjoittaminen tämän sunnuntain aikana eteni. Hankaluutena on se, että mielikuvitukseni tai ehkäpä kehittelemäni tyypit muuttelevat juttuani tämän tästä. Ja taas pitää varmistella juttuun logiikkaa ja johdonmukaisuutta. Mielenkiintoista, mutta hidasta hommaa.

Tänään nautiskelin kevätpäivästä ja kirjoitin sohvalla auringon valossa ja torkkupeiton lämmössä. 

Torkkupeitto on virkattu aiemmin kevättalvella virolaisesta sateenkaaren sävyin liukuvärjätystä villalangasta. Lanka on ollut minulla jo muutaman vuoden. Se oli makuuni vähän liian kirkasta enkä keksinyt sille mitään käyttöä. Kunnes tuli tämä virkattujen isoäidinneliöiden renessanssi ja muistin langan. Mielestäni lopputuloksen kannalta langan värikkyydestä olikin vain etua. Harmaat reunukset ovat Nalle-lankaa, reunuksen sävy on sovitettu sohvan harmaaseen sävyyn. 


Ja yleisön pyynnöstä vielä yksi hypistelykuva satunnaisesta kohtaa torkkupeittoa:

Kiitokset!

Sain Arkiporinaa-bloggaajalta tunnustuksen. 

Aloittelevalta kirjoittajalta lämpimät kiitokset hienosta kannustuksesta  : )

Tässä vastaukseni kysymyksiin:

Milloin aloitit blogin?

Aloitin vasta tässä kuussa. Blogini ’sisäsiistii!’ on siis alkumetreillään ja aika näyttää, missä muodossa kirjoittelu jatkuu. En aio ottaa kirjoittamisesta paineita.

Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?

Arkisia asioita, työtä, harrastuksia, kokemuksia, tunnelmia, ajatuksia… ehkä? Saas nähdä, mitä muuta?

Mikä tekee siitä erityisen?

Luulen, että välähdyksiä persoonastani jollain lailla tulee esiin. Jos näin käy, niin se on jo sinänsä erityistä. Jokainenhan meistä on oma erityinen itsensä!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Blogikirjoittelu tukee harrastuksiani kuten kirjoittamista, digikuvaamista jne.

Mitä haluaisit muuttaa?

Aika näyttää, mihin suuntaan kirjoittelu vie.

Tajunnanvirtaa

Kokouksen lomassa tai puhelimessa puhuessani minulla on tapana liikutella kynää tajunnanvirran tahdissa. Puhelupiirrosten perusteella voi myöhemmin päätellä käydyn puhelun sävyn:  onko asiakas ’ahdistellut’, onko puhelun keskusteluilmapiiri ollut rakentava, inspiroiva vai jotain muuta. Jotkut paperit on pakko säästää.

Tänään iltapäivän kokouksen asialistan taustapuolelle piirtelin oheisen piirroksen. Kuuntelin ihan sujuvasti samalla hulevesistrategiaa, maanlämpöpumppujen porakaivoihin liittyvää problematiikkaa ym. Hississä työhuoneeseen palatessani katsoin paperia ja mietin, että mistähän tuokin tajunnanvirta mahtoi tulla? Odotanko malttamattomana kesää vai edustaako kukkaa muistuttava aurinko ydinenergiaa ja ylisuuri kasvi toivoa luonnon selviytymistä kaikesta huolimatta? 

Ruokaa!

Kevät etenee ja aurinko paistaa, mutta jonkin aikaa kotieläimeni (varsinkin se elävä lajitoverinsa) joutuu tyytymään Järvikylän salaattiruukkujen antiin. Kilpikonnani herkkua ovat kevään ensimmäiset voikukat. Niitä odotellessa teen parhaani rikastuttaakseni konnan ja samalla omaa ruokavaliotani vihanneskrassisilpulla.  Vihreätä lisäkettä voileipien päälle ja kilpikonnan ’lautaselle’ syntyy ohuen multakerroksen päälle tiheästi kylvetyistä vihanneskrassin siemenistä runsaassa viikossa.

Eilen iäkäs (90 v) naapurini oli  jälleen kerran tarkkasilmäinen ja havaitsi minun käyneen parturissa. 'Voi kun on nätisti leikattu. Näytät ihan pieneltä ja kiltiltä tytöltä.' Minulle tuli hyvä mieli tuosta kommentista. Muutun omastakin mielestäni aika lapsellisen näköiseksi, kun otsatukka leikataan lyhyemmäksi. Yllä oleva kuvasommitelma todistakoon, että en pelkästään näytä lapselliselta... 
Virveriikan blogin lukijat tietävät, mistä tämä virkattu kilpikonna on kotoisin.  

Uusi kokemus

Osallistuin eilen UNICEF live-tapahtuman televisiointiin. Kokemus oli minulle ensimmäinen tällainen. Oli oikein mielenkiintoista seurata suoraan lähetykseen liittyvää hallittua kiirettä ja sähellystä. Vaikka studio-ohjaaja (?) ja kameramiehet sinkoilivat sinne tänne mustissaan, tilanne näytti olevan kokeneen rauhallisessa otteessa ja koko ajan ammatti-ihmisten hallinnassa. Pääsimme katsomoon vasta noin varttia ennen suoran televisiolähetyksen alkua. Aluksi Lauri Ylösen esiintyminen taltioitiin nauhalle, sitten purettiin nopeasti hänen lavasteensa ja orkesterin soittopelit ja ihme kyllä lähetys alkoi juuri ajallaan. Huomasin, kuinka ennalta tehdyistä inserteistä ja mainoskatkoista on monenlaista hyötyä. Yleisö sai venytellä istumalihaksiaan mainostaukojen aikana ja inserttien aikana esiintyjät asettautuivat näyttämölle juuri oikeisiin paikkoihin, näyttelijöiden maskeerauksia korjailtiin ja juontaja sai ohjaajalta korvanapin välityksellä ohjeita. Niin vaan Jaakko Saariluoma oikaisi ryhtiään, napitti takkinsa tai siirtyi juuri oikeaan paikkaan ja suuntasi katseensa odottavana milloin mihinkin, mutta juuri oikeaan kameraan.

Lähetyksen tavoite täyttyi: ohjelman alussa UNICEF:n kuukausilahjoittajia oli n. 61 000 ja illan päätteeksi luvuksi ilmoitettiin n. 67 000. Me yleisön joukossa aplodeerasimme 6 tuhannelle uudelle lahjoittajalle eli tilaisuuden tavoitteen täyttymiselle riehakkaasti ja annettujen ohjeiden mukaan. Muuten saatoimme käyttäytyä ihan vaan asiallisen innostuneesti.

Liitän juttuun kuvan heti, kun löydän piuhan kameran ja tietokoneen väliltä….

Missä olit kun...?

Ensimmäinen ’missä olit kun’ - muistoni liittyy Martin Luthet Kingin kuolemaan. Olin tuolloin vähän toisella kymmenellä ja aloin juuri tuossa iässä tiedostaa maailman epäkohtia, poliittisia jännitteitä, ihmisten eriarvoisuutta, nälänhätää...

Japanin tilanne selvisi minulle eilen vasta seitsemän aikaan illalla. Työpäivä oli kiireinen enkä töiden lomassa poikkeuksellisesti katsonut missään vaiheessa nettiuutisia. Aamulla neuvottelin asiakkaiden kanssa, päivällä tapasin tyttäreni keskustassa ja kävimme pikaisesti yhdessä lounaalla. Koko iltapäivän istuin yksin työhuoneessani, tein rästitöitä ja valmistelin ensi viikon hommia, vastailin ja lähetin sähköposteja. Olin siis ihan täydellisessä uutispimennossa. Töiden jälkeen menin ruokakauppaan ja ratikalla kotiin.

Tullessani kotiin huomasin talomme yhteistilassa paljon naapureita television äärellä. Kysyin heti, että mitä on tapahtunut? Sen jälkeen olen seurannut huolestuneena tilanteen kehittymistä.

Luonnonvoimien seurausta on myös se, että Vanhankaupunginlahdella kevät etenee, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Hieman ontuva aasinsilta, mutta en parempaakaan keksinyt. 

Terveellisyysintoilua?

Suosittelen tutustumaan kahteen mielenkiintoiseen kirjaan. Toimittaja Mats-Eric Nilsson valottaa teoksissaan ’Petos lautasella’ ja ’Aitoa ruokaa’ elintarviketeollisuuden saloja. Kirjoissa esitellään myös vaihtoehtoja. Kirjat luettuaan alkaa tutkia tuoteselosteita aiempaa tarkemmin ja pääsee jyvälle E-aineista ja muista elintarviketeollisuuden raaka-aineista. Minulle kävi niin, että kirjat luettuani aloin uudestaan leipoa sämpylöitä. Varmaan kymmeneen vuoteen en ollut leiponut leipää, keitto sen sijaan on kuulunut eri muunnelmin vakioruokiin. Ohessa pari helppoa, halpaa ja hyvää arkiruokaa.

Juuressosekeitto

2 isoa sipulia

50 g juuriselleriä

100 g palsternakkaa

200 g porkkanaa

1 iso jauhoinen peruna

mustapippuria ja yrttisuolaa

nippu silputtua tuoretta persiljaa

Pienennä sipuli ja lohko juurekset kattilaan. Täytä kattila vedellä niin, että juurekset peittyvät. Keitä juurekset kypsiksi. Soseuta kypsyneet juurekset hyvin sauvasekoittimella ja ohenna keittoa tarvittaessa vedellä. Mausta keitto ja lisää silputtu persilja. Tarjoile arkiruokana raejuuston kanssa. Jos haluat tarjota keittoa juhlavammin esimerkiksi alkukeittona, keittoon voi lorauttaa kermaa tai sulattaa sekaan Koskenlaskijaa.

Rouheiset sämpylät

25 g hiivaa

2,5 dl maitoa tai vettä

1 rkl siirappia tai hunajaa

(vähän suolaa)

2 dl kaurahiutaleita

2 dl kauraleseitä

n. 5 dl sämpyläjauhoja

1 rkl rypsiöljyä

Murenna hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää joukkoon siirappi tai hunaja, vähän suolaa ja kaurahiutaleet. Jätä löysä seos kulhoon leivinliinan alla tekeytymään noin puoleksi tunniksi. Lisää kohonneeseen seokseen jauhot, alusta ja vaivaa taikina. Kohota taikina kaksinkertaiseksi ja leivo sämpylät. Anna sämpylöiden kohota noin puoli tuntia. 

Paista pellillinen sämpylöitä 225 asteessa uunin keskiosassa noin 20 minuutin ajan. 

Talvi Helsingissä

Muutin hämäläisestä pikkukaupungista Helsinkiin keväällä 2006. Kahtena ensimmäisenä talvena täällä ei ollut samanlaista, ts. oikeaa talvea kuten Salpausselän kainalossa. Selvisin nuo talvet kevyesti kävelykengin ja ehdin heittää parit talvisemmat kengät jo roskiinkin. Pari talvea sitten merikään ei Helsingin edustalla jäätynyt. Viime talvena piti sitten mennä kenkäkauppaan ja hommata varrelliset, vuorilliset ja pitäväpohjaiset talvikengät. Kuluneen talven pakkasjaksojen aikana on tullut vanhoja, muuton yhteydessä hävitettyjä huopikkaitakin ikävä. Kyllä niillä olisi kelvannut talsia Helsingin katuja tänä talvena!

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on urakoinut lumien kanssa operaatio *lumisodan* hengessä. Käyn töissä Hakaniemessä ja joulu-tammikuun ajan alue oli ajoittain aivan uskomaton: kapeat tallatut polut halkoivat katujen varsia ja kaikkialla oli röykkiöittäin liikenneväyliltä ja torilta syrjään työnnettyjä lumivuoria.

En ole taatusti ainoa helsinkiläinen, joka on tämän talven aikana pyllähtänyt tai polvistellut kaduilla. Tammikuussa venähdytin toisen polven ristisiteet liukastuessani lumen alla olevaan jäähän. Nyt olen henkilökohtaisen kokemuksen myötä perehtynyt polven anatomiaan. Kyllä on muuten hienoksi hioutunut ja tarkoituksenmukainen nivelrakenne tuo polvi. Jos joku osio rakenteesta ja vakioaskelluksesta mättää, siitä kärsii koko keho!

Nyt on jo odotettua kevättä ilmassa ts. aurinkoa, tuula ja muutenkin vaihtelevaa säätä. 

Hyvää naistenpäivää!

Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi rohkaistuin julkistamaan blogini ensimmäisen postauksen.