Se on maaliskuu

Maaliskuu on lupaus keväästä. Tulppaaneita ja muita kevään ennustekukkia olen minäkin pitkin alkuvuotta hankkinut maljakoihin. Tänä keväänä tietut vaaleat tuppaanit ovat avautuneet jouluruusun kukkien kaltaisiksi ja jotkut taas ovat kuivuneet rusinan lailla kunnolla avautumatta. Hassua, mielenkiintoista.

Todellisuus on juuri nyt melko hiekkaista, kuten kotitaloni portaat yllä olevassa kuvassa. Koko talvi on ollut pääkaupungissa liukkaan jäinen ja nyt jäiden sulamisen jälkeen hiekotushiekkaa ja pölyä on kaikkialla. Kenkien pohjassa vaan ropisee ja kivenmurusia kulkeutuu kodin parketille kengänpohjissa. Mutta ei harmitella sitä. Talvi onneksi meni, vaikka ei täällä meillä oikeastaan koskaan kunnolla alkanutkaan. Joulun tienoilla täällä oli noin viikon pituinen minitalvi. Onneksi lähdin silloin kuvaamaan  (klik), että jäi edes muutama hyvä muisto tallelle sääpäiväkirjaan.

Minun merinäkymästäni vähätkin lumet sulivat jo helmikuun puolessa välissä. Merikin on jo vapautunut jäästä. Tämä talvi on tuntunut harvinaisen pitkältä ja pimeän harmaalta (sorry vaan jo krooniseksi käynyt voivotteluni samasta aiheesta). Onneksi siis viimeinkin on maaliskuu eikä olemattoman talven perään tarvitse enää haikalla. Keskitytään nyt tulevaan ja nautitaan kevään odotuksesta! Huomautan vielä, että kaksi viimeistä kuvaa eivät ole mustavalkoisia otoksia... 

Lumi piirsi talvimaiseman

Voi kun on olut kauniita talvipäiviä! Juuri joulun alla maisema muuttui valkeaksi ja joulupyhinä meri jäätyi. Olen käynyt ainakin pikavisiitillä ulkona päivittäin. Tapaninpäivänä lähdimme kävelylle jo auringon noustessa. Vaikka asun Helsingissä lähes kantakaupungissa, on ympäristössä hyvin vaihtelavaa luontoa ja lähes maalaisia maisemia - ja maalauksellisia. Eikö vaan?

Ylempi kuva on parvekelasien lumikukista.

Alla olevat kuvat ovat kävelyretkeltä kotoa Vanhankaupunginlahdelta Toukolaan ja Annalaan:

Viisi väriä: neutraali harmaa

 "Etsi kodistasi viisi väriä ja tee viikon ajan jokaisena arkipäivänä postaus yhdestä väristä. Haasta jokaisella värillä joku mukaan." Sain blogeissa kiertäneen värihaasteen Ex-minimalistin tunnustuksia-blogin  Riikalta. Haaste on alkujaan lähtöisin Syhinä-blogista. 

Minusta on ollut mielenkiintoista lukea (ja katsella) haaste-postauksia. Aloin jo ennen haastetta katsella vähän tarkemmin, mitä värejä täällä kotona on. Tiesinhän minä sen, harmaata täällä ainakin on! Neutraali harmaa on kotini perusväri taitetun valkoisen ja vaalea puun rinnalla. Entisessä 1950-luvun omakotitalossa käytin enemmän värejä, mutta asunnon koon pienentyessä ja muuttuessa arkkitehtuuriltaan modernimmaksi olen muuttanut kodin värejä neutraalimpaan suuntaan. 

Muuttaessani Hämeestä omakotitalosta Helsinkiin ostin vain yhden uuden huonekalun, kuvassa näkyvän sohvan. Mietin verhoilua pitkään ja hain monta kertaa Hämeenlinnasta hyvästä sisustuliikkeestä kangasnäytteitä ja mallailin niitä eri valoissa kotiin. Lopulta päädyin neutraaliin vaaleahkoon harmaaseen. Olen olllut tähän valintaan ja muutenkin kotimaisen Interface-sohvan laatuun erittäin tyytyväinen. Haaveilen tummemman harmaasta ja rouheammasta talviverhoilusta tälle samaiselle sohvalle. Toistaiseksi olen vain haaveillut - verhoilun hinta kun olisi pari tonnia. 

Taiteilua harrastavana pidän harmaata ehkä mielenkiintosimpana värinä - harmaahan koostuu kaikista pääväreistä. Väriä sekoittaessa voi hyvin havaita, kuinka pienestä lopputulos on kiinni. Haluttua sävyä on joskus vaikeaa loihtia. Hyllyllä olevat työt ovat viime keväänä maalausryhmässä tehtyjä harmaaharjoitelmia. Oikeanpuoleisessa työssä on noin kymmenen ohutta kerrosta, jotka kuultavat vähän toistensa läpi niin, että lopputuloksesta tulee utuisen harmaa. 

Harmaa on lämmin väri. Villa on luonnostaan harmaata ja lämmittää. Kuvassa on pari 100 %:n lämmikettä. 

Isän vuonna 1965 saama 40-vuotispäivien lahjamaljakko on päätynyt kotiini. Se on aika kätevän kokoinen ja vesi kuultaa paksun lasin läpi kauniisti. Tämä on niitä harvoja esineitä, jotka tiskaan käsin. Tantsu-kangas on yksi lukuisista ja enimmäkseen Marimekko-kuosisista ruokapöydän pöytäliinoista. Kangas lienee peräisin myös noin 1960-luvulta, tämä kangas on tosin uutta tuotantoa. 

Artekin Aitasta olen haalinut joitakin sisustusta täydentäviä poistotuotteita, mm. muutaman harmaapäällisen jakkaran, jotka toimivat kulloisenkin tarpeen mukaan apupöytinä tai varatuoleina. 

Vanhan senkin päällä nojailee lisää taiteiluitani. Minulla on koivuisia ja hopeanharmaita vaihtokehyksiä ja kuvat vaihtuvat värillisistä harmaisiin - tilanteen mukaan. Nämä harmaat tussityöt ovat olleet näytillä jo jonkin aikaa ja pitäisi varmaan kaivella akvarellikassista tai värinapeista jotain uutta tilalle.

Hankin tämän valaisimen muutama vuosi sitten käsityönurkkaukseen kohdevaloksi. Itsestään selvää oli, että haluan valaisimen juuri harmaanmetallinsävyisenä. 

Isokokoisista ikkunoista avautuu näkymä rantapuistoon ja kauempana siintävälle merelle. Maisema valoineen ja sävyineen lähes vyöryy ikkunan kautta sisälle asuntoon. Viime aikoina on näkymä ollut harmaa. Niin pimeää on ollut, että asensimme viime viikonloppuna asistentin avustuksella kameran kaukoputken jalustaan. En ole kovin paljon kotia kuvannut saatikka siitä postaillut, joten on mielenkiintosita kokeilla, mitä kamerasta saa hämärissä olosuhteissa ja pitkällä valotusajalla irti. 

Suoranaisesti en haasta ketään, mutta nappaa mieluusti tästä halutessasi haaste vastaan. Mitenkäs olisi esimekiksi siskot, innostutteko? Huomenna lisää värejä...

PS Tällä kertaa kirjoitin tekstit suoraan bloggeriin ja kuvien väliin. Jotain kummallista tapahtui, fontit vaihtuu ja koko muuntuu ihan sattumanvaraisesti. Mutta en jaksa alkaa muokata, siirryn takaisin word:iin tekstiä kirjoittaessani. 

Näkymä huhtikuussa

Parvekenäkymäsarjassa jatkan vieläkin taivasnäkymiä. Jaksan edelleen ihastella aamuista auringonnousua ja vastarannan illan aurinkokylpyä. Näkymä vaihtuu päivittäin taivaan osalta ja nyt alkaa maisemaan ilmestyä myös hentoja vihreän sävyjä. Talomme edessä oleva rantapuisto on toistaiseksi vielä kuin multaista kyntöpeltoa loka-marraskuille ajoittuneiden maanrakennustöiden vuoksi. Toivottavasti voin jo toukokuussa kuvata muutakin kuin taivaanrannamaalarin teoksia?

Näkymiä maaliskuussa

Huhtikuu on jo täällä, mutta selailen vielä maaliskuun aikaisia auringon nousuja ja iltataivaita kuvatiedostoista. Taivas on ollut aivan ihastuttava, valo ja värit alati vaihtelevat. Kevät kohisee nyt kovaa vauhtia. Valkoposkihanhetkin ovat palanneet jo talvisijoiltaan.

Kuluneella viikolla olen kulkenut ahkerasti kameran kanssa. On ollut iltamenojakin harva se ilta. Ensi viikolla on rauhallisempaa, kun harrastukset harvenevat tältä keväältä. Ehtinen tehdä muutaman postauksenkin. 

Näkymä helmikuussa

Eipä parvekkeelta näkyvä maisema paljon muuttunut helmikuussa. Maaliskuunkin ajan maisema säilynee lähes tällaisena, mutta valo kylläkin lisääntyy. Tammikuussa aurinko nousi Kulosaaren takaa, nyt pätkän verran idempää Herttoniemestä. Silhuetissa siintävät Herttoniemeen 1960-luvulla rakennetut korkeat kerrostalot. 

Kuva on otettu helmikuun lopulla aamuna, jolloin hieman pakasti. Muuten helmikuun loppu oli enimmäkseen harmata ja maisema sävytön. Lumet sulivat jo helmikuussa lähes tyystin. 

Alla pari kuvaa muistiin lähirannalta helmikuun puolesta välistä. Silloin oli vielä vähän talven tuntua, mutta jäälle ei ollut enää mitään asiaa. 

Näkymä tammikuussa

Aloitan kuukausipostaukset parveekkeeni näkymästä. Joka kuukausi esittelen siis yhden tyypillinen tai erityisen hienon näkymän parvekkeelta kuvatttuna. Samalla tulee kuvatuksi vuodenaikojen vaihtelu väreineen ja valoineen.

Rannikolle satoi vähän lunta vasta tammikuun puolella. Nyt tammi-helmikuun vaihteessa sitä on edelleen vain nimeksi eli runsaat 10 cm. Hyvin vaihtelevia ovat olosuhteet olleet Helsingissä asuessani. Parina talvena on ollut lunta aivan järkyttävän paljon, muutamana taas niukasti. Esimerkiksi viime talvena saattoi hiihdellä rantalatua marraskuusta lähes huhtikuun loppuun. Tammikuun parin pakkasviikon aikana parvekkeen lasitus jäätyi jumiin, joten kuva on otettu hieman sateen harmaannuttaman parvekelasituksen läpi. Hyvin osuvasti samea näkymä kuvastaa talvea Helsingissä 2013-2014. Pakkaspäiviä lukuunottamatta on ollut harmaata ja pimeää.

Maisemassa näkyy rantapuistoa ja Vanhankaupunginlahtea, joka jäätyi vasta tammikuun pakkasilla. Keskellä kuvaa näkyy Lammassaaren jatkona olevan Kuusiluodon kärki ja taaempana siintävät Herttoniemen kerrostalot. 

Hyvin tämä näkymä kuvastaa myös fiiliksiäni tämän tammikuun aikana. Olen vähän kuin taivaltanut sumussa joulukuisen muuton ja vuodenvaihteen juhlien jälkeen. Aamulla töihin ja illalla myöhään kotiin ja sitä rataa päivä päivän perään.

Olen jo pari vuotta etsiskellyt sopivaa kirkasvalovalaisinta kokeillakseni saanko siitä energiaa pimeään vuodenaikaan. Välillä jo meinasin ostaa Valkeat-korvanapit, mutta vähän emmin kuitenkin. Nyt löysin Artekin Aitan alennusmyynistä muotoilultaan sopivan yksinkertaisen, laatikkomaisen mallin. Laatikon voi asettaa pystyyn tai vaaka-asentoon ja siinä on himmennin valotehon säätämiseksi. Toistaiseksi valaisin on ruokapöydällä, mutta ensi syksynä vien valaismen töihin. Saas nähdä, miten valohoito toimii kohdallani. Onko teillä kokemuksia kirkasvalolampuista ja niiden vaikutuksista?

Läheisessä K-kaupassa on myynnissä kukkia, jotka näyttävät neilikoilta mutta kukat ovat ruusumaisia. Täytyypä katsoa, miksi ne paketissa oikein nimetään. Kestävät melkein kaksi viikkoa kauniina maljakossa ja värit ovat näyttäviä.