Yhtenä iltana

Yhtenä iltana puolen yön aikaan nostin katseeni tietokoneen ruudulta ja katsoin ulos ikkunasta. Lumipyry pyyhkäisi puistovalaisimien valokiiloihin hienot viuhahdukset. Missä kamera…! Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että tyydyin parvekkeelta kuvaamiseen. Pidän ikkunastani näkyvän rantapusiton ulkovalaistuksesta erityisesti sumuisina ja lumisateisina iltoina. Jonain päivänä vielä karistan mukavuudenhaluni ja menen jalustan kanssa kuvaamaan. Eikö muuten ole tuo valaisimen alapuolella oleva yksinäinen puistopenkki romanttisen näköinen levähdyspaikka?

Oppi 5: Hiippaile hämärään

Hämärässä on hyvä olla.

Tummuvassa illassa turvallista.

Hyvä, että nämäkin valonpilkahdukset on joku miettinyt.

Ja puut. Oikeat lajikkeet oikeaan paikkaan.

Ja heinät heiluvat.

Tuttu tienoo, mutta pimeässä uudet kulmat.

Nämäkin kuvat otin aiemmassa postauksessa manitsemallani valovoimaisella objetiivilla.

Kaikki kuvat on otettu käsivaraisesti ja hieman liiallisen innostuksen vallassa.

Odotan nyt kosteaa iltaa, jolloin valaistus näyttää taas ihan erilaiselta.

Vaivautuisinkohan lähtemään kuvausreissulle jalustan kanssa?

Oppi 1: Nauti valosta ja varjoista

Valo ja varjot.

Parit keskenään.

Syksyn lämmin valo pehmentää muodot.

Varjot rakentavat tilaa.

***

Kuvat ovat Hermannista, jossa on vanhaa rosoisuutta ja uutta fiiniä rinnakkain.

Kamera Fujufilm X-T1, objektiivi Fujinon XF 27 mm 1:2,8 (ilmainen mainos).

Kiinteä objektiivi on kävelykuvauksilla hyvä. Pitää kävellä zoomailun sijasta. 

Valo, varjo

Onpa ollut jo toista viikkoa ihanat ilmat. Pitkäpiimäisen talven jälkeen valo tuntuu niin ihanalta. Se tuntuu kevään lupaukselta. Ei meinaa oikein uskoa, että aamu aamun perään taivas on ollut auringonnousun värittämä ja illalla auringonlaskun vaaleanpunaiseksi rusottama. Mutta kyllä niitä harmaita aamuja ja pimeitä iltoja ehtikin jo olla riittämiin. 

Itselleni on tapahtunut outoja yhteensattumia. Eräänä aamuna menin jopa vahingossa tunnin etuajassa töihin. Työt sujuvat muutenkin taas paremmin, vaikka en siellä ole sentään vielä tanssahdellut. Ja vaaleanpunaisten sävyjen sokaisemana ostin poskipunan - tietenkin vaaleanpunaisen, jollaista minulla ei ole ollut sittten nuoruusvuosien. 

Sattuipa sellaistakin, että innostuin siivoamanaan kotona. Se oli virhe. Tein äkisti nopean suunnavaihdoksen ja polvessa rusahti. Oireet ja kivun luonne viittaavat vahvasti joitakin vuosia sitten potemaani toisen polven kierukkavammaan. Vakuutusyhtiö ei antanut maksusitoumusta magneettikuvaukseen, joten joudun sen ilmeisesti itse kustantamaan. Tähystysleikkaus omalla budjetilla taitaa olla liian tyyris. Huolestuttaa, kuinka kauan tässä joudun taas klinkkaamalla odottelemaan ja vaihtelemaan papereita vakuutusyhtiön kanssa. Tiedänhän kyllä entuudestaan, että if…:n mainoskampanaja on mielikuvamarkkinointia jos jokin.

Kuukausia jatkuneessa harmaudessa ehti jo melkein unohtaa, miten kaunista on valon ja varjon leikki!

Lumi piirsi talvimaiseman

Voi kun on olut kauniita talvipäiviä! Juuri joulun alla maisema muuttui valkeaksi ja joulupyhinä meri jäätyi. Olen käynyt ainakin pikavisiitillä ulkona päivittäin. Tapaninpäivänä lähdimme kävelylle jo auringon noustessa. Vaikka asun Helsingissä lähes kantakaupungissa, on ympäristössä hyvin vaihtelavaa luontoa ja lähes maalaisia maisemia - ja maalauksellisia. Eikö vaan?

Ylempi kuva on parvekelasien lumikukista.

Alla olevat kuvat ovat kävelyretkeltä kotoa Vanhankaupunginlahdelta Toukolaan ja Annalaan:

Jouluvaloja

Helsingin jouluvalaistus on minusta hieno. Pahoittelen valokuvien kehnoa laatua. Ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa kuskailla mukana jalustaa eikä panostaa käsivaraisia pikaotoksia enempää jouluisen Helsingin taltiointiin. 

Aleksanterinkadun kulttuurihistoriallisesti arvokkaat joulukadun valot ovat peräisin peräti vuodelta 1949. Muutama vuosi sitten polttimot vaihdettiin energiataloudellisimmiksi LEDeiksi ilman, että valon sävy olisi oleellisesti muuttunut.

Torikortteleissa on uudempia valoja, jouluista juhlatunnelmaa luovia nekin. Leijona-, Elefantti- ja Sarvikuono-kortteleiden lomassa kulkevilla pikkukaduilla ja sisäpihoilla havisee historia.

Espalta Senaatintorille muutama vuosi sitten siirretyn Tuomaanmarkkinat-tapahtuman puitteet ovat kohentuneet. Myyntikojut ovat uusiutuneet tyyliltään ja väritykseltään ympäristöön entistä sopivammiksi. Valaistus on järjestetty hienosti aluetta kokoavaksi. Vaijerivalaisimet muodostavat kuin tähtitaivaan kojujen ja ihmisvilinän ylle. Tunnelmaa luo myös musiikin tahdittama koristeellinen karuselli, jonka kyytiin pääsee ilmaiseksi. Minusta puitteet on luotu juuri tähän ympäristöön hengittäviksi ja sopiviksi. Tyyliä ei ole onneksi lähdetty liiaksi kopioimaan Euroopan perinteisiltä joulumarkkinoilta. Hyvä!

Ympäristön arvorakenukset on juhlavalaistu. Minun mielestäni jouluinen valaistu Helsinki on suorastaan sydäntä pakahduttava elämys! Pieni kerros valkeaa lunta kruunaisi tunnelman täydellisyyttä hipovaksi.