Hei taas…

Pidin pienen bloggaustauon. Nopeasti hurahti muissa puuhissa muutama viikko... Helsingin harmaa lumeton sohjossaliukastelutalvi on ottanut kaikin tavoin voimille. Työt ovat hieman takkuilleet ja kotitietokone on reistaillut.

Tietokoneeni (Sony VAIO) kuvien latausohjelma huusi päivittämistä syksystä asti. Tammikuussa lopulta päädyin päivittämään ohjelman. Päivittäminen edellytti kirjautumista entertaiment-sivustolle. Päivityksen jälkeen tietokone ilmeisesti ihan kuumanaan lataa omin päin tarjolla olevaa viihdykettä (tai tekee jotain muuta tarpeetonta), vaikka haluaisin vain ladata kuvat tietokoneelle. Pah, minä hiillyn tuollaisesta pakkoviihdyttämisestä ja aiemmin nopeasta hitaaksi muuttuneesta tietokoneesta. Sama on näköjään puhelimen kanssa. Ei taida mun huusholliini tulla enää yhtään Sonyn eloktroniikkaa. Onneksi en ole ostanut Sonyn kameraa, vaikka houkuttelevia vähän vanhoja malleja onkin ollut tämän tästä tarjolla.

Olen käynyt ahkerasti elokuvissa voitettuani joulun alla kasan elokuvalippuja valokuvauskilpailusta. Saas nähdä, kuka palkitaan varhain huomenaamulla Los Angelesissa Oscar-gaalassa? Pitää varmaan mennä katsomaan vielä sitä Budabestin hotelli-leffaakin, kun lippuja on jäljellä.

Omat ehdokkaani Oscar-voittajiksi ovat : 

1)The Imitation Game (Benedict Cumberbatch ja muut loistavat näyttelijät)

2) Boyhood (positiivisella tavalla erilainen elokuva, pyöri mielessä monta päivää)

3) Birdman (tämä oli minun makuuni vähän liian äänekäs ja jopa aggressiiviseksi kokemani elokuva, mutta silti ajatuksia herättävä)

Järjestin tyttärelle viime viikonloppuna vauvanodotusjuhlat. Meillä oli kahden suvun täti- ja mummuenergiaa ihan asunnon täydeltä koolla. Pitkämatkalaiset yöpyivät olohuoneen siskonpetillä. Tytär tykkäsi juhlista ja muutkin ilmeisesti viihtyivät. Kuvat ovat juhlien ruokatarjoilusta: salaattia superterveellisistä raaka-aineksista, mintulla maustettuja karitsanlihapullia, uunissa haudutettuja karamellisoituja tomaatteja ja vävyn leipomaa mahtavan makuista juureen tehtyä levain-sekaleipää.

Tulipa tällä kertaa sekava postaus - ei taida olla oikein päätä eikä häntää tässä tekstissä. Sokerina pohjalla ja tyttären luvalla vielä yksi masukuva! Sain kunniatehtävän ottaa "virallisia" raskausajan kuvia. Kuvauspaikaksi tytär ja vävy valitsivat Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan. 

Suomalaiskiinalaista

Pistimme MK:n uuden kodin keittiön lauantaina koetukselle ja täytimme pöydän ruualla. Lapseni, vävy ja heidän kaverinsa toivat tullessaan ankan ja pari kassillista lasten kasvattamia vihannksia. Vihanneksia on kesän ajan viljelty Hauhon Alvettulan kylässä lasten isän kesäpaikan kasvimaalla ja kasvihuoneissa. Oli kurkkua, porkkanoita, mangoldia, paksoita, chiliä ja sipulia. Ankka oli ostettu Stockan herkusta ja se oli lähtöisin ranslalaiselta luomutilalta.

Mielessäni hykertelin, kuinka hyvin nuorison yhteispeli sujui. Minulta olisi saattanut mennä sormi kokonaan suuhun ankan ääressä.  Ihan nopealta sen valmistaminen ei näyttänyt sivusta seuraten sujuvan. Ankan kypsyessä uunissa kokonaista neljä tuntia porukka valmisti pilkkoen, maustaen ja höystäen muut tykötarpeet. Paistumisen aikana ankkaa käänneltiin ja kieputeltiin, nahkaa herkullistettiin ja lopuksi siveltiin pintaan hunajajainen soijahuntu. Keittiön testaajaporukka luonnehti ateriaa suomalaisista raaka-aineista kiinalaiseen tyyliin valmistetuksi.

Minä otin löysästi - tyydyin seuraamaan sivusta ja ikuistamaan kokkausta kameran muistikortille:

Keittiö osoittautui toimivaksi ja ruokapöytä riittävän isoksi!

Tässä annokseni! Tänään söimme kaksistaan ankan jämät huomattavasti yksikertasemmin höystein... 

Kiitos A, M, T ja J!

Kiitos keittiön ja ruokapöydän lainasta MK!

On se ilmoja pidellyt

Kaupunkijuhannus on vietetty meren ja joen kohtaamispaikassa omassa kodissa. 

Melko visusti kuitenkin neljän seinän sisällä.

Ulos mennessä on pitänyt pukea ylle takin lisäksi sormikkaat ja kaulahuivi. 

Taivaalta on tullut kaikenlaista: tuulta, myrskyä, sadetta ja rakeita. 

Hellyyttävää oli katsella ikunasta, kuinka valkoposkihanhet
kuskasivat untuvikkojaan suojaan raekuurolta. 

Kaikilla linnuilla on poikasia. Vain haapanat lipuvat vedessä kaksin.
Lokit ovat potkaisseet jälkikasvun jo pärjäämään omillaan.

Välillä aurinko on pilkahdellut, mutta lämmöllä se ei meitä tänä vuonna hellinyt. 

Hyvin on aika kulunut näinkin. Ollessa vaan ja levätessä. 

Muutama kuva juhannuksesta muistiin:

Brunssilla

Molemmat lapseni ja vävy ovat kiinnostuneita ruuan valmistuksesta - jopa hifistelyyn saakka. Minä en pärjää heille kokeilun halussa enkä varusteiden tasossakaan. Harvoin jaksan valmistaa jotain monimutkaista tai kokeilla ennestään täysin tuntemattomia raaka-aineita. Lapset ja vävy jaksavat ja onnistuvat. 

Sunnuntaina pyöräilimme Töölööseen ja istuimme tyttären ja vävyn valmistamaan brunssapöytään. Kaikki ruuat olivat vegaanisia heidän huhtikuun ajan viettämänsä vege-kuukauden vuoksi.

Minulle kaikkea eläinperäistä välttävä ruokavalio ei näytä oikein hyvin sopivan. Aineenvaihduntani taitaa tarvita päivittäisen happaman jugurttiannoksensa? Ilmankos jugurtti jaksaa maistua minulle aamusta aamuun. Olo on ollut turvonnut ja ”ilmava”. Olen lisännyt ruokavalioon nyt jugurtin ja kahvimaidon soijamaidon makuun lopullisesti kyllästyttyäni. Juustoa, voita ja lihaa välttelen vielä toistaiseksi.  Ehkä vielä toukokuun ajan? 

Hyvältä maistui tämän köökin anti, k i i t o s !

Siedätystä yms.

Kiitti kakkutikkariterveisistä O ja A!

Pidin viime syksyn ajan viikoittain 1-2 kevytpaastopäivää 5:2-dieettiä mukaellen. Muuttoruljanssissa ja alkuvuoden hillittömien työkiireiden lomassa olen pitänyt vain satunnaisia kevytpaastopäiviä. Keho kaipaa kuitenkin jo paluuta syksyn itsekuritukseen. Pidän paastopäivän aina tiistaisin, toinen päivä vaihtelee ja jää toisinaan väliinkin. Tiistaisin tulee telkevisiosta säännöllisesti kokkaus- tai leivontaohjelmia. Niitä katsellessa voi sopivasti vaikka siedättää itseään suhtautumisessa ruokaan. 

Katson usein ”Master Chef”:n, saman ohjelman junior-version ja leipomisohjemia. ”Master Chef”:iin on ehkä vähäsen siirtynyt ammattilaisten vastaavassa ”Top Chef”:ssä viljeltävää tylyttävää tyyliä ja silmien taivastelevaa pyörittelyä. En oikein pidä siitä enkä katso ”Kuppilat kuntoon”- tyyppisiä ohjelmia ollenkaan. Suosikkini viime ajoilta on ollut sarja ”Koko Britannia leipoo”. Siinä tuomarit puuttuivat brittiläiseen tyyliin äärimmäisiin detaljeihin ja kilpailijat olivat aivan valloittavia persoonia, tuiki tavallisia brittejä siis. Voittajan onnikin oli suorastaan sydäntä riipaisevaa suuruudessaan. Ja leipomukset, huh sentään millaisia taidonnäytteitä! Lehteviä leivoksia, kukkivia kakkuja ja marjakoreuksia.

Jonkin ruuan raaka-aineen maun kanssa on joskus vaikea päästä sinuiksi. Sitten kun pääsee, haluaa lisää. Paprika, chili ja kiivi ovat ainakin minulle olleet tällaisia aluksi vaikeasti lähestyttäviä, mutta kokeilemalla mieluisiksi raaka-aineksi muuttuneita. Viimeiseksi lähetymistä on tapahtunut avokadon kanssa. En aluksi meinannut ollenkaan saada siitä selvää omassa suussani, mutta jatkoin ponnnisteluja. Korostetaanhan avokadon terveellisyyttä melkein maasta taivaaseen. Vasta, kun opin valitsemaan kaupasta tunnustelemalla (huom. ihan kevyesti tietenkin) oikeat yksilöt, avokado muuttui herkuksi.

Avokadopasta on ihan huippuruoka. Terveellinen, maukas, helppo ja nopea valmistaa. Mutta avokadopastasta postaamalla tai keittokirjoja tekemällä ei kouliuduta noin vain tv-esiintyjiksi. Lievästi kiusaantuneena olen katsellut pasta-pariskunnan ”Safkaa”-ohjelmaa. Liekö ohjelma tehty pienellä budjetilla ja ilman esiintymiskoulutusta vai mikä lie? Tulee mieleen noin 30 vuotta sitten istestäni esiintymiskoulutuksen yhteydessä tehty video, jota joukolla ruodimme. Siinä minäkin välillä mumisin, vaihtelin liiaksi äänen volyymia, nyökyttelin päätäni, katselin väärään suuntaan, heilutin käsiä ja kaikkea muuta. Live-tilanteissa tuollainen persoonallisuus ei haittaa mitään, mutta taltioituna kaikki epätäsmällisyys korostuu moninkeraisesti. Eniten ohjelmassa häiritsee kuitenkin se, että kokit kokkaavat tuotantotiimille, tuottajalle, kuvaajalle tai jollekin muulle edessään olevalle taholle. Mikseivät kokkaa katsojalla? Jamie Oliver:sta voisi ottaa oppia. Jamie kokkaa katsojalle, esiintyy sujuvan luontevasti ja siltikin aina omana itsenään.

PS. Tiukensin minäkin nyt kommenttiasetuksia, koska saan sähköpostiini epämääräisiä ja täysin tyhjänpäiväisiä englanniksi kirjoitettuja kommentteja. Oikeat kommentit otan tietenkin edelleen ilolla vastaan!

Kesän viimeiset mansikat

Loppukesän mansikkasato on ollut maukasta, mutta viimeisiä taidetaan jo viedä tämän kesän osalta. Salaattisekoitus, kanttarelli-sipulipaistos, kiinteät pikkumansikat ja kevyesti paahdettu vuohenjuusto sopivat erityisen hyvin yhteen. Vähän öljyä tms. joukkoon eikä kesäinen ateria voi juuri tämän parempaa olla.

Kiitos A. kanttarelleista!

Yksinkertaista ja hyvää

Jo alkukesällä Oivariinia mainostettiin herkullisten höyrytettyjen "lempipapujen" avulla. Oikein odottelin heinäkuuta ja papujen kypsymistä, että sain viimein kokeilla reseptiä. Etukäteen jo oletin, että pidän voilla tai oivariinilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä ryyditetyistä pavuista. Ja todella pidinkin. Ohje löytyy täältä.

Niin yksinkertaista, mutta mielestäni maukasta ja herkullista. Sen lisäksi nopeaa ja helppoa valmistaa yksinkertaisista raaka-aineista. Papujen hinta halpenee loppukesällä tarjonnan lsiääntyessä, joten suosittelen kokeilemaan.

En jaksa kovasti kokkailla kesäisin. Pärjään itse melko pitkään marjoilla+jugurtilla ja yksinkertaisilla salaateilla tai kasvispannuilla. Kesän perusherkkuni kesästä toiseen on kesäkeitto. Hämeessä kauden vihanneksista valmistettua keittoa kutsutaan suvisopaksi. Omaan soppaani laitan paljon vihanneksia ja vain vähän pieniä kuorimattomia perunoita, pinaattia en käytä enkä myöskään suurusta keittoa. 

Tuntemattomia makuja, tuttua luontoa

 Mun muruset

Tänä vuonna lapset halusivat tarjota minulle aiemmin tuntemattomia ja terveellisiä makuelämyksiä äitienpäivänä.  He valmistivat japanilaisvaikutteisen aterian tuoden raaka-aineet mausteineen päivineen tullessaan.

Alkuruokana tarjottiin perinteeksi muodostuneesta äitienpäivän luonteretkestä vaikutteita saanut ”linnunpesä”. Se valmistettiin tattarijauhosta valmistetuista soba-nuudeleista ja ohueksi suikaloidusta kevätsipulista. Keitetty nuudeli ja kevätsipuli sai rapeutta öljyssä paistaen. Pesää koristi paistettu kampasimpukka (MSC). MSC kertoo eettisestä pyyntitavasta. Mausteeksi lisättiin terveellistä miso-kastikketta.

Pääruuan lisukkeeksi valmistettiin onigireja. Onigirit ovat merilevällä ja sesamin siemenillä koristeltuja riisipalloja. Riisi oli sushi-riisiä.  Nämä pallerot olivat hauskan näköisiä lumipalloja. 

Höysteenä oli wasabilla maustettua avokado-espumaa eli kuohkeaa vaahtoa. Karkeampi versio vaahdon vierellä on samoista aineksista valmistettu, mutta haarukalla muusattu. 

Pääruuan liha oli meren paistia eli FOS(friends on see)-pyydettyä punaista tonnikalaa. Tonnikala paistettiin hyvin varoen ja vähän aikaa (30 – 45 sekunttia molemmin puolin), sisus jää siis punaiseksi. 

Kaikki maut ja raaka-aineet olivat uusia kokemuksia ja kokonaisuus ihan napakymppi. Kiitos lapsukaiset ja vävy ainutlaatuisesta ja eksoottisesta ruokakokemuksesta!

Olin itse luvannut tehdä jälkiruuan. Hmm - perinteinen mustikkapiiirakka ei ollut ihan linjassa muun aterian kanssa, mutta kyllä sekin tuli syödyksi vihoviimeistä palaa myöden.

Luontoretkelläkin käytiin Vanhankaupunginlahdella, Lammassaaressa ja Kuusiluodossa. Mittasin askelmittarilla reitin seitsemäksi kilometriksi.  Retkellä opin erottamaan, miltä kuullostaa kun ruokokerttunen "käynnistää Ladaa" ja hernekerttu "tiputtaa herneet lattialle". Ruovikossa pesivä, lintukirjan kuvan perusteella  hauskan näköinen viiksitimali ei vieläkään osunut kenenkään kiikariin. 

Loppuviikon aikana vehreys on tullut maisemaan. Maasta nousee monenlaista vihreää ja puissa on kevään hennonvieno vihreä. 

Flavonoideista ja muusta

Kevät keikkuu tullessaan. Tänään on taas vihmonut iltapäivän mittaan vettä. Kylmän tuntuista ja harmaata. Pitää lisätä kerrospukeutumista, koska toppatakkia käytän seuraavan kerran vasta syksyllä. Näin on näreet! 

Vantaanjoki näyttää levittäneen ikkunasta katsoen Hämeestä ja Uudeltamaalta kuljettamansa vedet rantaniitylle. Rannan suunnittelussa on otettu huomioon Vantaanjoen tulviminen ja jopa sen todennäköisyys. Puistoon on suunniteltu uomia ja kosteikkoja nousuvettä varten. Vedenpinnan pitäisi nousta jo metrejä ennen kuin se uhkaisi tai saartaisi rannalle rakennettuja taloja. 

Tänään lähdin töistä ajoissa ja hyvällä mielin kotiin. Olen saanut ainakin 10 cm töitä pois pöydältäni jo alkuviikon aikana, joten palkitsin itseni pikakierroksella ”Kirjan ja ruusun” päivillä. Vähin ostoksin selvisin. 

Kotiin palatessa tiesin odottaa naapurien valmistamaa ihanaa vuohenjuustosalattia. Se kuuluu ehdottomiin lempiruokiini. Aina silloin tällöin käy ilmiömäinen tuuri ja etuoikeus syödä lempiruokaa yhteisessä ruokapöydässä naapurien kanssa. Eikö näytäkin mehukkaalta ja terveelliseltä? En tarvitse tänään enää muuta vatsan täytettä kuin kupin vihreää teetä. Sitä juodessani kippaan kurkusta alas vielä lisää flavonoideja.

Jälkiruokana ollut hedelmätarjotin jatkoi aterian terveellistä linjaa. Vatsa on nyt juuri sopivasta täynnä ilman ähkyn tunnetta. Se lieneekin oikeaoppisen aterioinnin tarkoitus.