Onneksi tuli talvi

Pari talvea jäi täällä etelässä väliin. Ei tullut kunnollista talvea, oli vaan pitkää pimeää.

Joulun tienoilla näytti jo siltä, että ei tule talvea tänäkään vuonna. Joulukuussa  aurinko paistoi ja maa oli vihreänä. Pelargonit kukkivat parvekkeella vielä jouluna. Vantaanjoki tulvi rantaniitylle ja merenpinta nousi ja nousi.

Uusi vuosi muutti kaiken. Tuli kylmää, lunta ja pyryä. Merenpinta romahti yhdessä yössä. Tuli ihan oikea talvi. Tuli myös valoa, pakkasaamujen taivaanrannan rusotus ja iltarusko. Tuli käyttöä talvitamineille. Saas nähdä, ehdinkö tänä talvena kaivaa jopa sukset ja monot esiin?

Kuvat eivät ole mistään talven ihmemaasta tai maaseudun rauhasta. Ne on räpsitty aivan tästä kotikulmilta, Toukolasta ja Annalan metsästä - lähes kantakaupungista. 

Metsä

Minussa on vähän metsäntyttöä.
 

Metsässäni kasvaa känkkäräisiä havupuita.
Maassa varpuja, heinää ja jäkälää.

Kengän alla tuntuu käpyjä ja juurakoita.

Tuoksu on raikas. Raikkain lähellä merta.

Metsä vie muistojen myötä lapsuuteen.

Kaipaan lapsuuden metsään erityisesti syksyisin.

Metsän vihreä hoivaa syksyistä sieluani. 

Hitaalla

Hämärä meinaa pysäyttää ajatukset. Päässä tuntuu tunkkaisen paksulta. Tänään on mennyt niin hitaalla, että olen juossut ratikan, bussin, metron ja lähijunan perässä ja jäänyt neljä kertaa pois kyydistä. Lähtemisten ja saapumisten aikataulut takkuavat pahan kerran. Pitäisi kenties kiikuttaa kirkasvalolamppu työpaikalle.

Illalla katsoin televisiosta Virpi Suutarin dokumentin ”Eedenistä pohjoiseen”. Inhimillisen ihmisläheinen, kaunis, puhutteleva. 

Syksyn tuntu

Viikonloppuna olin siskon luona Porissa. Havaitsin, että siellä oli kaunis ruska ja syksyn tuntua. Tällä viikolla Helsingissäkin puiden lehdet ovat alkaneet kellastua. Tänään oli oikein tyypillistä harmaata, tuulista ja kosteaa. Syksyä siis. 

Koska en ole mikään syysihminen, olen viime vuosina kokeillut erilaisia selvitymiskeinoja. Viime syksynä valmistelin muuttoa, joten en yksinkertaisesti ehtinyt vaipua syysväsymykseen. Toissa vuonna järjestin itselleni kaikenlaista puuhaa syksyn pimeyttä virkistämään. Se oli aika hyvä keino. Nyt tunnen syksyn hiipivän sieluuni sellaisella vauhdilla, että päätin ottaa itselleni enemmän omaa aikaa ajattelemiseen ja kotioleiluun. Jos innostun jostain puuhastelusta, se on hyvä mutta ei välttämätöntä. Nyt olen merkannut työkalenteriin vapaapäiviä viikoittain ja pidemmän vapaan vuodenvaihteeseen. Saldo- ja lomapäiviä onkin tältä vuodelta pitämättä vaikka kuinka paljon. 

Olisi kiva kuulla, miten sinä selätät syksyn? 

Minulle tämän syksyn piristys on ollut "lummelampiprojekti".

Puolukat ovat syksyisen metsän valopilkkuja. Niistä tykkään!