Kukkivia haastevastauksia

Arkiporinaa-plogin Paula esitti jokin aika sitten puutarha-aiheisia haastekysymyksiä. Vastausten lomassa olevat kuvat on lemmikkiä lukuunottamatta kuvattu peruskorjatussa Katri Valan puistossa Sörnäisistä. Olin tänään tutustumassa juuri valmistuneeseen puutarhaan. En olisi ikinä uskonut, kuinka iso, kukkiva ja ilmava puutarha ihan ”kurvin” nurkilla onkaan!

Puutarhattomana nautin kaupungin monista kauniista puistoista ja puutarhoista. Ihan vähän kädet kuitenkin kaipaavat multaa, ei siitä mullankaipuusta mihinkään pääse. 

1. Minkä kukan ojentaisit prinsessa Estellelle ristiäislahjaksi?

Ojenaisin lemmikinkukkakimpun. Pienet kukat sopisivat hyvin pienelle prinsessalle ja jostain syystä mielikuvissani liitän lemmikit Estelle-nimen yhteyteen. Lemmikin kukintakin ajoittui ristiäisten tienoille.

2. Monet puutarhamieliset ihmiset tykkäävät kirjoittaa. Mikä yhdistää kirjoittamisen ja puutarhan?

Jaa… Kirjoittaminen on hieman sisäänpäinkääntynyttä puuhaa. Yksin tehtynä puutarhahommissa on samoja piirteitä. Kirjoittaessa voi ”kadota” oman pään sisään. Voiko puutarhaankin kadota?

3. Monet puutarhamieliset ihmiset tykkäävät kissoista ja/tai koirista. Miksi?

Ainakin kissa ja koira viihtyvät puutarhassa, jossa on tuoksuja ym. luonnollisia virikkeitä. Ehkäpä kissat ja koirat pitävätkin puutarhamielisistä?

4. Luettele kaikki tietämäsi kukat ja kasvit, joiden nimi viittaa tavalla tai toisella kissaan tai koiraan.

Kissankello… koiranheisipuu... muuta ei millään tule mieleen.

5. Mikä on puutarhaunelmasi yhteen lauseeseen tai sanaan tiivistettynä?

Kevyt tuulen henkäys pyyhkäisee kasteista nurmea.

6. Mikä oli ensimmäinen kasvi, jonka istuttamisen muistat ja miten sen kasvin kävi?

Olen ihan pienestä pitäen kitkenyt kasvimaata ja vähän toisella kymmenellä jo tein omia kylvöjäkin. Kasvun ihme sai jatkamaan harrastusta vuosikymmenten ajan.

7. Mikä on suhteesi tunkioosi, kompostiisi tai kompostoriisi?

Tällä hetkellä minulla on suhde taloyhtiön biojätesäiliöön.

8. Mikä on mielestäsi pahin rikkaruoho?

Tähän on helppo vastata: juolavehnä, koska siitä ei meinaa päästä millään eroon.

9. Mitkä rikkaruohot jätät tai jättäisit kitkemättä?

Voikukka ei ole mielestäni rikkaruoho. Sitä voimme syödä vaikka kaksin Liemi Kilpikonnan kanssa.

10. Mihin kukkaan tai kasviin (puutarhassasi) olet kyllästynyt ja miksi?

Kukkiin ei voi kyllästyä!

11. Jos saisit valita puutarhaan yhden uuden kasvin, minkä nyt valitsisit.

Tällä hetkellä valitsisin tummia tulppaaneja. Ne ovat hurmaavia. 

Maaseudun rauhassa

Kuin tilauksesta vietin stressaavan viikon jälkeen rentouttavaa viikonloppua Varsinais-Suomessa MK:n perheen kesäpaikassa. MK:n paikka on tullut minullekin tutuksi vuosien varrelta. Hän sen sijaan on viettänyt siellä kesiä vauvaikäisestä asti.  

Illalla nukahdin mustarastaan lauluun ja aamulla heräsin laulajien kuorosirkutukseen. Järvellä levähtäneet laulujoutsenet sen sijaan törisivät eivätkä varsianisesti laulaneet. Kaulushaikara huhuaa, mutta ei näyttäydy ihmisille. 

Tässä kuvallisia tunnelmia Varsinais-Suomesta:

Suvun humoristipoika ei petä!

En uskaltautunut kylmään järveen.

Tuttuja pihapiirin näkymiä...

...kesäpäikan viihdykkeitä...

...ja muita puuhia.

Kesä tuoksuu...

päärynäpuu kukkii...

...kuusenkerkistä saa flavonoideja?

Minusta tulee perhonen…

… ja minullakin on tehtäväni.

Arggh! Aaah!

Viikko on ollut repalainen ja kiireinen. Huonosti nukuttuja öitä ja monenmoista stressin aihetta. Kokouksia ja yksi seminaaripäivä. Liian vähän aikaa varsinaisten töiden tekoon. Blogiakaan en ole ehtinyt päivittää enkä juuri lukea muidenkaan blogeja. Lähes joka ilta olen käynyt kuitenkin rantalepikössä kuuntelemassa satakielten konserttia.

Jokakeväisen yhtiökokouksen alla yhtiömme ”Monni, Pilli & Pulla” ovat teroitelleet kynsiään. Onko todella niin, että joka talossa ja porukassa on omat Monninsa, Pillinsä ja Pullansa? ”Pilli” asuu yläkerrassa ja muistaa aina manita olevansa paitsi hyväntahtoinen ja lojaali, myös ystävällinen ja sovitteleva henkilö. Tunnen hänet täysin päinvastaisena. Miksi hän muuten omaa totuuttaan niin painotetusti toistelisikaan? Kun näin hänet ensimmäistä kertaa, kiinnitin heti huomiota harvinaisen vihaisiin silmiin. Intuitioni kehotti väistämään. Väistinkin vähän, mutta en osannut kiertää tarpeeksi kaukaa.

Nyt olen onneksi vapaa kaikista yhtiön velvoitteista ”Monnia ym" kohtaan. Olen saanut luottamustehtävistä vastuuvapauden ja voin taas väistää reilusti toiselle kaistalle. Yhden illan jouduin kuitenkään mätkimään vihaisilla linnuilla vihreitä possuja. Hyvä peli aggressioperäisen stressin purkuun. Mainio suorastaan, havaitsin. Parempi mätkiä virtuaalisia possuja, kun mätkiä naapureita - henkisestikään.

Tänään lähdimme työkaverin kanssa töiden jälkeen Marimekon kevätnäyttelyyn Espalle. Vaatteita esitteli joukko Kansallisbaletin tanssijoita. Heidän liitelyään pitkällä lavalla oli ilo katsella. Asutkin näyttivät hyviltä ja värikkyydessään hauskoilta. Oli aivan pakko huokaista ihastuksesta. Esityksen jälkeen oli käveltävä kadun vastapäiselle puolelle ja ostettava lasisarjaan yksi uusi pikari. Olen ostanut niitä yksi kerrallaan vain koska ne ovat niin houkuttelevia.

En todellakaan tarvitsisi enää pikarin pikaria. Pikari turhasta vastuunkannosta ja kiittämättömien eteen tehdystä työstä vapautumisen kunniaksi oli kuitenkin paikallaan. Samalla halusin pyyhkiä ”Monnin, Pullan ja erityisesti Pillin” kakat pois harteiltani!

Kevätseurantaa 4

Kun kotoa lähtiessä ylitän Hämeentien, olen heti kohta Annalan puutarha-paratiisissa.  Annalassa yhdistyvät hyötykasviyhdistyksen puutarha, vanha kartanomiljöö, viljelypalstat, Toukolan kalliot, vanhat isot tammet, syreenit, kukkapenkit, vesiaiheet ja kaikki muu, mitä puutarhaan vain ikinä osaa kuvitella. Nyt kukkivat kirsikat, kohta omenapuut, tuomet ja kielot, sitten syreenit. Jne. Lämmin päivä, aurinkoa, iloisen näköisiä ihmisia. 

Lopetan nyt kevätseurantasarjani suoranaisen kukkatykityksen kera. 

Koska KESÄ on jo täällä. 

Tuliaisia kotiin: raparperivarsia ja taskut täynnä voikukkia Liemi Kilpikonnalle.

Pitkä vapaa aamu

Tänään tarvitsin pitkää vapaapäivän aamua. Olen juonut kahvia ensin ruisleivän ja sitten pakastimesta sulattamani pullan kanssa. Suunnittelin lähteväni aamulla pitemmälle pyörälenkille, mutta ilmassa leijuva sateen uhka sai empimään. Jos olisin vaikka 10 km:n päässä ja pitäisi palata kaatosateessa kotiin, niin paluumatka ei tuntuisi todellakaan kovin kivalta. Pientä mukavuudenhalua siis ilmasssa...

Olenkin käyttänyt aamua parin tv-sarjan viimeisen jakson taltioinnin katsomiseen. Katsoin sekä kakkosen ”Tehdas”-sarjan että tiistai-iltojen ”Mildred Pierce”-sarjan viimeiset jaksot. Ihailin Saision ”Tehtaan” sujuvaa käsikirjoitusta ja näyttelijöiden uskottavaa työtä. Viimeksi mainittu HBO-sarja sen sijaan jäi mielen pohjalle muhimaan. Aika koskettavasti siinä kuvattiin paitsi vahvan naisen selviytymistarinaa myös äidin ja tyttären monien ikävien tapahtumien värittämää, vaikeaa ja jännitteistä suhdetta. Äitiä näytellyt Kate Winslet on lempinäyttelijäni. En jaksa edes luetella kaikkia hänen koskettavia roolisuorituksiaan. Ihailen hänessä myös sitä sisäistä vahvuutta, jonka turvin hän on uskaltanut kasvaa pyöreäposkisesta nuoresta näyttelijälahjakkuudesta itsensä ja ikäisensä näköiseksi naiseksi.

Olen sijoittanut ihan huvikseni mööpelini (toistaiseksi) virtuaaliseen uuteen asuntoon. Osallistuin kyseisen hitasasunnon arpajaisiin. Muitakin kiinnostuneita on luullakseni toista tuhatta, joten arpaonnea todellakin tarvitaan. Toisaalta minulla ei ole mitään menetettävää, kun nykyinen asunto on hyvä ja asuinalue erittäin mieleinen. Tarvitsisin kuitenkin jonkin verran lisäneliöitä ja ehkä myös vähän vaihtelua arkeen. Jos arpa ei osu kohdalle, siitä ei aihudu sen suurempaa pettymystä.

Olen muhitellut myös eilistä perhepiiriin liittyvää yllättävää uutista. Oikein hyvällä mielellä olen asiaa ajatellut.

Nyt näyttää sää kirkastuvan, joten eiköhän lähdetä pyöräilylle. Samalla voi fiilistellä tätä ihanaa kevättä!

Herkkua mullan uumenista

Sain naapurilta eilen multaisen muovikassin. Kassi oli täynnä mullan seasta käännettyä superfoodia - maa-artisokkamukuloita. Minulla on melkein himo tähän herkkuun. Sen sijaan multaisten ja muhkuraisten mukuloiden työstäminen on aikaa vievää. Työ vaatii kärsivällisyyttä, on sotkuista ja peukalot kipeytyvät kuorimisoperaatiossa.  Eilinen ilta hupeni kokonaan tähän hommaan.

Keitän kuoritut maa-artisokat kypsäksi isossa kattilassa ja vähässä vedessä. 

Soseutan kypsät herkut ja pakastan ylimääräisen soseen.

Myöhemmin valmistan pakastetusta maa-artisokkaseoksesta helposti pyrettä tai keittoa. Keittoon ei maa-artisokan lisäksi paljon muuta tarvita. Lisään sekaan vaikkapa hieman pehmeää vuohenjustolevitettä ja persiljaa. Kermaa voin tiytysti lorauttaa sekaan, jos vyötärö vaan sen sietää. Maa-artisokan OMA ja hyvin tunnistettava maku on kuitenkin ihan parasta!

Kevätseurantaa 3

On aina tosi mukavaa saada lapset luokseen. Tänään toistimme viimevuotisen äiteinpäivän luontoretken Vanhankaupunginlahdelle ja Viikkiin. Lapset bongasivat ja kuuntelivat lintuja, minä katselin ympärilleni ja taltion kameralla enemmän luonnon näkymiä ja kevään etenemiseen liittyviä havaintoja.

Ihan ensiksi piti kuitenkin nauttia pojan, tyttären ja hänen poikaystävänsä kokkaama myöhäinen aamiainen. Pancakea, mustikoita pakkasesta, mansikoita etelästä, hedelmäistä avokado-pähkinäsalaattia. Nam.

Valkovuokkomatot ovat juuri nyt parhaimmillaan. Kun lapset olivat ihan pieniä, kukki silloisen Hämeen kotimme piha keväisin valkeanaan vuokoista.

Pitkospuiden vierustat viheriöivät jo. Huhtikuun lopun kevätseurannassa maisema täsmälleen samassa paikassa näytti tältä. 

Linnuistakin opin jotain. Kanadanhanhen tumma osa ulottuu pidemmälle kaulassa kuin valkoposken ja sävy on ruskeampi. Peipon ja pajulinnun laulun erottaa vasta liverryksen loppuvaiheesta toisistaan. Hernekerttusen laulu kuulostaa siltä, kun herneet valuisivat kattilan pohjalle.

Ihan uusi lintuhavainto oli Suomessa harvinainen sitruunavästäräkki. Nimensä mukaisesti lintu muistuttaa västäräkkiä, mutta on kauniin sitruunankeltainen.  Lintukirjani mukaan sitruunavästäräkki ei kuulu Suomen linnustoon. Lintupari pesii kuitenkin Vanhankaupunginlahden ruovikossa. Tytär osasi etsiä sitä kiikarillaan. Minulta moinen harvinaisuus olisi mennyt ihan sivu suun.

Koivujen oksistot, nuoret lehdet ja urpujen koko poikkeavat paljon toisistaan.

Kukkivista vaahteroista muistan aiemman Hämeen kotimme. Keittiön ikkunan vieressä kasvoi kaksi vanhaa vaahteraa, joiden kukintojen välistä siivilöityi alkukesällä ihanaa vihreänkellertävää valoa keittiön pöydälle.

Piisamit eivät nytkään näyttäytyneet. 

Viikin arboretumissa riittää ihmeteltävää…

 … uusi tutavuus on tämä punavaahterakin…

… vanhoja tuttujakin löytyy, kuten ketunleipiä…

… ja ikiihana japaninmagnolia!

Yliopiston Viikin koetilalla tuoksuu aito lehmän lanta. Kaupunki ja maaseutu kättelevät täällä toisiaan. Aurinko paistoi koko päivän. Lunnon voimaannuttava vaikutus on käsittämättömän suuri. Tänään tunsin muuttuvani taas omaksi itsekseni. Sukelsin pois sieltä sumusta. 

Retkeltä palattuamme poikani teki vielä siskonmakkarakeiton. Kuten aina, tälläkin kertaa se oli herkullisempaa kuin kenenkään muun tekemä soppa!

Liemi K. sai tuliaisia ja meinasi mennä ihan sekaisin kevään ensimmäisestä kukkakarkkikeosta. 

Sumeana sumussa

Aamulla ikkunasta katsoessani meri oli kadonnut sumuun. Vettä sataa tihutti. Oli harmaata. Pääni tuntui sumuttuneelta ja aivot kävivät hitaalla. Usean kiireisen viikon työjakso on takana. Nuorena muistan moottorin vain hyrisseen kiireen seurauksena stressihormoneista kylläisenään.

Enää en vaan jaksa paahtaa kohtuuttomasti liian pitkään. Työtehoni on mielestäni toisaalta jopa parempi kuin nuorempana. Osaan erottaa oleellisen epäoleellisesta ja harkitsen, mihin satsaan enemmän aikaa ja minkä jätän vähemmälle. Toki myös yleinen ammatillinen hallinta on iän myötä koko ajan laajentunut, mikä nopeuttaa esimerkiksi päätösten tekemistä.

Kohtuullinen kiire sopii silti ainakin minulle työssä paremmin kuin tasainen ja vakaa tahti. Mutta ylikiireistä menoa työssä en enää pitkään jaksa. Alan janota taukoa ja aikaa ajatteuun. Kaipaan vain itselle tarkoitettua omaa aikaa entistä enemmän.

Johtuukohan joidenkin vanhusten omiin lokeroihinsa sulkeutuminen oman ajan perustarpeesta? Pitääkö oman ajan tarvetta vastaan kamppailla, jos vaarana on jopa erakoituminen? Ja lopulta yksinäisyys.  Varmaan on ainakin terveellistä kuulostella omaa itseä ja varoa liiallista itseensä käpertymistä.

Istuessani ratikassa työmatkojen ajan kehittelen juonen käänteitä kirjoitusjuttuuni. Mielikuvitukseni luomat hahmot valtaavat välittömästi vähänkin vapaan levytilan aivoista. Alkavat viedä mennessään. Kirjoittaminen vaatii niin paljon aikaa, että mietin vaan, että milloinkahan sitä aikaa oikein ilmaantuu tarpeeksi?

Nyt pistän kuitenkin aivot vähäksi aikaa narikkaan ja keskityn nelosen viikonlopun leffaputken perjantain hömppäleffaan.

Omaa tilaa

Olimme työporukalla clubilla kuuntelemassa jazzia keväisissä merkeissä. Musiikki oli antaumuksellista, ruoka maittavaa, seura mukavaa. Jostain syystä en siitä huolimatta tällä kertaa päässyt fiiliksiin. Tunsin olevani muualla - etäällä. Tarkkailin ympäristöä ja aloin näppäillä kameralla näkymiä. Lopulta lähdin hyvissä ajoin  kotiin. 

Ulkona minua tervehti keväisen lämmin kaupungin syli. Viihdyin tänään erityisen hyvin omassa seurassa.