Virrassa mennään

Olen kokeillut viime aikoina liikkuvan veden kuvaamista läheisen puiston purosta kameran valotusta säätämällä. Nappiotos antaa vielä odottaa itseään, mutta vielä minä meinaan saada veden liikkeen ikuistettua.

Virran kuvaamista helpompaa näyttää olevan soljahtaminen takaisin arjen virtaan. Työpöytä on töillä lastattu, mutta eivätpä käy päivät ainakaan pitkiksi. Aamupäivät kalenteri on usean viikon ajan täynnä kaikenlaista ja vasta iltapäivällä voin syventyä ajatteluvirran vietäväksi eli tehdä konkreettisesti työtäni.

Olen tehnyt syksyn kunniaksi ryhtiliikkeen! Katsoin talvella televisiosta brittiläinen tiedetoimittajan ja lääkärin Michael Mosley:n dokumentin hänen omista terveydellisistä syistä tekemistään paastokokeiluista ja -tutkimuksista. Kevytpaasto-dieetillä osoitettiin dokumentissa uskottavasti olevan monenlaisia positiivisia terveydellisiä vaikutuksista. Sokeriaineenvaihdunnan pitäisi normalisoitua, verenpaineen laskea, kolesteriarvojen kohentua, aivojen vetreytyä ja jopa elinikäennusteen nousta. Myötäjäisenä painokin putoaa hitaasti. Hiljattain on ilmestynyt suomennettuna Mosley:n kirja, joka syventää dieettiä ja sen vaikutuksia. Sen luettuani uskalsin ryhtyä kokeilemaan dieettiä.

Dieetti näyttää olevan muodostumassa trendikkääksi ilmiöksi, joten tässäkin kenties menen vähän virran mukana… Dieetissä kevytpaastotaan viikon kahtena päivänä eli syödään näinä päivinä korkeintaan 500 kcal. Viitenä päivänä syödään periaatteessa normaaliin tapaan. Vakuutuin dokumentin katsottuani erityisesti dieetin terveysvaikutuksista. Minulla on myös aiempia kokemuksia totaalisesta paastosta, joista pisin kesti 7 vuorokautta.

Kuulun siihen joukkoon, jota uhkaa iän karttuessa ylipainoon liittyvät sairaudet. Haluan lykätä sairaudet kauemmaksi tai mahdollisesti estää niiden puhkeamisen kokonaan. En voi väittää, etten 500 kcal:n päivinä potisi nälkää. Yritän selättää tunteen ajattelemalla, ettei tarvitsisi vastaisuudessakaan popsia lääkkeitä sairauksiin. Ehkä vähitellen kehittelen minulle sopivan kevypaastopäivän ruokarytminkin ja saan näläntunteen aisoihin. Heikotusta tai muuta epätavallista en ole toistaiseksi havainnut voinnissani paastopäivinä. 

Helle ja kuumuus muuttuivat tällä viikolla nopeasti sateeksi ja kylmyydeksi. Tänään on lämpötila pysytellyt noin 14 asteessa ja se on huimasti alempi lukema kuin vielä viikko sitten.  Huomenna puen ylleni pitkähiaista ja sadetta hylkivän takin. Samalla sukellan suosiolla syyskesän virtaan!

Äkkiä kaikkialla

Viime kesänä hiplailimme MK:n kanssa Finnish Design Shopin pop up-myymälässä Tulli- ja pakkahuoneella ensi kertaa DESIGN LETTERS-mukeja. Ostin itselleni nokallisen M-mukin maitokaatimeksi. Täällä  kerroin tuosta käynnistä.

Arne Jacobsen lienee suunnitellut matemaattisesti kurinalaisen ja kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistuneen typografian joskus 1960-luvulla. Voin ihan kuvitella, että noiden kirjainten hinkkaamiseen lähes täydellisyyttä hipoviksi on kulunut muotoilijalta jokunen tovi aikaa. Tuotantoon tanskalaiset keksivät tuoda LETTERS-kupit ja -kipot vasta vuonna 2009. 

Sittemmin LETTERS-mukit ovat työntyneet silmille monesta tuutista. Ne vilahtelevat jokaisen trenditietoisen lifestyle-bloggaajan kotona ja ovat myynnissä lähes jokaisessa tyylitietoisen elämäntavan ja kotikrääsän nettishopissa. Aika näyttää, miten mukit kestävät aikaa vai nähdäänkö näitä mukeja jo piankin kirpparipöydillä?

Niin tai näin, minusta hiotulla typografialla koristetuissa mukeissa on klassikon ainekset. Mukit ovat muotoilultaan yksinkertaiset ja pohjoismaiseen tyyliin tarkoituksenmukaiset, typografia miellyttää silmää ja kirjainkoodilla on myös funkio. Itselleni voisin hankkia vielä S-mukin palasokerille? 

MK ei saanut nimikirjaimillaan varustettuja kuppeja kesällä, koska M oli myyty loppuun. Nyt hän sai nimikirjainmukit synttärilahjaksi. 

Näen oranssia

Kehäkukka, syyskesän takuuvarma kukkija,  on yksi lemipukistani. 

Oranssi eri vivahteissaan näyttää olevan juuri nyt muodikas väri vaatteissa ja asusteissa, koruissa ja sisustuksessa. Ikivanhan Värioppi-kirjani (Seppo Rihlama) mukaan oranssin tunneperäinen kokemus on hehku, verenkuohu. 

Minussa lienee hitusen oranssia - mitä tulee persoonaani. Kuohahdan todellakin joissain tilanteissa helposti, saatan tuolloin kuulla kuohun korvissa asti. Iän myötä kuohukynnys on kylläkin suunnattomasti madaltunut nuoruusvuosiin verrattuna. Olen oppinut useimmiten pitämään kohinan omien nahkojeni sisällä.

Pidän oranssista pieninä piristeinä vaatteissa, kodin sisutuksessa ja ympäristössä. Poltetusta oranssista pidän erityisen paljon. Mutta näin voimakasta väriä ei saa olla liikaa, silloin väri tunkee liian silmiinpistävänä esiin. Oranssi sopii hyvin mustan, harmaan ja valkoisen kanssa. Oranssi ja neutraalit sävyt ovat yhdessä takuuvarmasti raikas yhdistelmä. Muuten oranssi on monen värin suhteen väriparina melkoisen nirso.

Ikivanha oranssi takkini oli kadoksissa toistakymmentä vuotta. Luulin jo heittäneeni sen epähuomiossa menemään, kunnes löysin sen tänä kesänä. Viileänä kesänä takki on todellakin ollut tarpeen ja kulkenut matkassani ihan koko kesän ja syksyn. Takki oli ensin joskus yli 15 v sitten Auli-siskon, joka antoi sen minulle laihdutettuaan ja takin jäätyä hänelle liian suureksi. Malli on vähäeleinen perusmalli, puolipitkä A-malli. Kangas on hyvälaatuista, hihansuutkin ovat edelleen ehjät. Takin selkäpuolella olevassa nahkasomisteessa lukee Company J.A.P. ja napeissa osuva teksti  "less is more". 

Kun puin takin vuosien tauon jälkeen päälleni, löysin taskusta kourallisen Suomen markan kolikoita. En siis todistettavasti ole pitänyt takkia sitten vuoden 2001. Tauon jälkeen takki tuntuikin ihan uudelta.

Kehäkukista pidän myös. Erityisesti pidän kukkien ja lehtien piirtämisestä tai maalaamisesta. 

Sisustuksessa käytetään sisustuslehdistä päätellen oranssia juuri tänä syksynä. Tämä seinä on kuvattu työpaikallani kesällä remontoidusta tilasta. Aika hehkuva mielestäni tilassa, mutta onneksi kukaan ei tee töitä tässä tilassa jatkuvasti. Silloin oranssi voisi liiallisella hekullaan alkaa hyppiä silmille. Tänne voi mennä hetkeksi vaikka väriterapiasessiolle, jos olo tuntuu nuutuneelta. Eiköhän veri taas ala kiertää?

Huomenna menen katsomaan, kuinka paljon löydän oranssia Habitare-messuilta. Sade ropistaa ikkunaan, mutta hyvää viikonloppua Sinulle siitä huolimatta!

Trendipelleilyä

Minulla on jemmassa joitakin vanhoja silmälasien sankoja 70-luvulta alkaen. Muovisangat ovat usein hapertuneet ja niitä ei säilössä ole. Vanhat silmälasit näyttävät vuosin jälkeen kummallisilta. Olen käyttänyt vanhoja sankoja hupailumielessä, naamiaisissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Kyllä ne herättävät aina hilpeyttä itsessä ja muissa.

Oheisessa kuvassa on kaksi metallisankojeni ääripäätä. Nuo isot retrot ovat 70-luvun lopulta ja muistan sankojen maksaneen paljon. Ne ovat vieläkin hyvässä käyttökunnossa.  Tosi muodikkaatkin muuten juuri nyt.  Pienemmät sangat ovat 2000-luvun alkupuolelta eivätkä ole ainoastaan lukulasit, vaikka pieninä siltä näyttävätkin.

Trendit muuttavat tiedostamatta käsitystämme tyylikkyydestä, seuraamme niitä tai sitten ei. Ja jo huomenna juuri tänään hienot näyttävät ihan kaameilta.