Painetta keittiön pöydällä

Kuva on otettu Kiskon kivimakasiinin kesänäyttelystä

Mitä tapahtuu enimmäkseen yksinään huushollissaan elävän ruokapöydälle, kun frouva lomailee, tulee ja menee ja piipahtaa välillä kasaamassa tavaraa pöydälle. Pöytä täyttyy! Tänään se on raivattava tyhjäksi.

Pöydältä löytyy:

-pöytävalaisin (Modern Art, jota ei tarvitse tänään sytyttää)

-tietokone ja vihreä hiiri (joilla nyt kirjoitan)

-lasipurkillinen värikyniä, sakset ja paperia (joita tarvitsin onnittelukortin tekoon)

-lasipurkillinen vesiväripensseleitä, kahdet vesivärit, mustepullo, akvarellipaperilehtiö ja lasipurkki (joita tarvitsin muistokortin tekoon)

-sakset (joita tarvitsin myös korttien teossa)

-lintukirjoja (joista tutkin kurjen lento-ominaisuuksia muistokorttia tehdessäni)

-lasikulho hedelmineen (kaksi omenaa, appelsiini)

-kaksi kynttiläjalkaa ja vihreät kynttilät (kattaustarvikkeita)

-leipäkori (tyhjä)

-tomaattilautanen (kilo Salon torilta ostettuja ja hyvää vauhtia hupenevia keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja)

-nippu punasipuleita (Salon torilta nämäkin)

-kaksi kameraa (joista olen siirtänyt kuvat tietokoneen muistiin)

-teepussilaatikko

-vesipullo (tyhjä)

-puolillaan oleva korkea vesilasi (design Aino Aalto)
-kahvimuki (Marimekko pienet kivet, tyhjä)

-kliivia ja Lohjalta ostamani kukkaruukku (kukka odottaa ruukkuun istuttamista)

-yli 20 kpl pestyjä pakasterasioita kansineen (odottavat mansikoita torilta ja sen jälkeen pakastusta)

-hieno punaisenkirjava retro-emalikattila (jonka ostin eilen Salon torilta ja johon aion tehdä tomaattikeittoa)

-lasinen lintu (miksi se on tässä pöydällä?)

-kännykkä

Jaa-a, onkohan elämäni ollenkaan rationaalista ja hallinnassani? Toisaalta on, mutta toisaalta kieltämättä EI NÄYTÄ siltä.

Kesäsade

Kesäsade tekee luonnolle pelkästään hyvää. Vanha kansa sen tietää: ennen juhannusta taivaalta tuleva vesi sataa laariin. Ainakin isä muistutti meille tästä, kun olimme nuorina sateella naama nyreänä. Minusta sadesunnuntai tuntuu juuri nyt hyvältä. Eilinen päivä lukuisten stadin tapahtumien pyörteissä meinasi mennä juoksuksi.

Nyt olisi hyvä tilaisuus siivota viimeinkin parveke perusteellisesti ennen loman alkua. Mutta kuinkas ollakaan tekee mieli sommitella kevään aikana virkkamiani torkkupeittolappuja. Ne odottavat laatikkoon pakattuina kesälomaa, uloimman kerroksen virkkaamista ja yhteen liittämistä. Yhteen liittäminen on minulle henkisesti huomattavasti isompi homma kuin itse lappujen virkkaaminen. Ostin lappuihin käyttämäni Noro-langat edullisesti kevään keltaisilta hulluttelupäiviltä tietämättä vielä silloin, mitä niistä tekisin. Perusväri liukuvärilangoissa on sininen, turkoosi, liila ja violetti. Uloin vastavärikerros on virkattu kellärtävästä, oranssista ja eri sävyisistä vihreistä Noro-jämistä. Yhteensä lapuissa on noin 6 x 100 g lankaa ja peitosta tulee ihan kunnollisen kokoinen.  

Maanantaina alkaa neljäs vaihe asuntoni parvekeseinän rakennusvirheen korjauksessa. Edellisellä kerralla korjailtiin ikkunakarmeista seinän korjaamisen yhteydessä syntyneitä pintäkäsittelyvaurioita. Tässä "korjauksessa" vauriot vasta lisääntyivätkin. Nyt karmien kuultoväri hiotaan pois ja käsittely tehdään uudestaan. Ottaa päähän. Kerralla kunnolla suojaten tai edes kerralla korjaten olisi päästy huomattavasti helpommalla. Puolin ja toisin. Pölyävä homma vaatii työmaan eristämistä, joten olohuone tiivistyy taas puoleen todellisesta koostaan. Pitää tiivistää kalusteet jo sunnuntaina.

Päätin siis sittenkin pakata lappuset takaisin laatikkoon ja ottaa lappulaatikon vaikka juhannuskäsityöksi mukaan maalle. 

Talvi pitää otteessaan

Lunta on satanut koko sunnuntain eikä eilenkään valo näyttäytynyt. Ulos ei ole oikein tehnyt mieli. Eilen kävin kaupassa ja tänään nopealla lenkillä. Tuulee aika tavalla ja lumi pöllyää. Milloinkahan kauppakorkeakoulun opiskelijat mahtavat saada lumeen miltei kokonaan hautautuneet pyöränsä jälleen käyttöön?

Olen käyttänyt viikonlopun remontin jälkeisen entrauksen jatkamiseen. Yllättävän paljon on hommia riittänyt. Toisaalta en ole huhkinut ollenkaan vaan jopa hieman nautiskellut järjestelemisestä. Välillä olen tehnyt virkkaustöitäkin pitkät pätkät ja lukenut vanhoja lehtiä. Jo viime viikonlopun purin ja järjestelin kirjahyllyt uuteen uskoon MK:n avustuksella. Kyllä kannatti nähdä tuo vaiva. Nyt 4,2 metrinen hylly on paljon siistimpi tausta kodille. Koko kirjahylly on kaikkine kirjoineen saanut uuden järjestyksen lisäksi myös pölyhäädön. 

Samalla pesin osan ikkunoista ja vaihdoin keväiset puhtaat ikkunaverhot. Sininen marimekko-verho sai väistyä vaaleamman tieltä. Ostin nämä valmiiksi ommellut pitkät verhot joskus Finlaysonin myymälän alesta. En pidä ”valoverhoista”, mutta näistä ohuista verhoista pidän verhon kauniin valon läpäisevyyden ja graafisen kuosin (verso?) vuoksi. Vaalea verho korostaa  entisestään muutenkin valoisan asuntoni valoisuutta.

Jalkalampussa keikkuva puinen papukaija on lapsuuden lelu ja jotenkin ihmeellisesti säilynyt matkassani. Muistaakseni vanhemmalla siskollani on samanlainen, mutta erivärinen (punavihreä?) papukaija.  Papukaija keikkui valaisimessa jo aiemmassa omakotitalossani eli on siis pysyvän paikkansa löytänyt.

Kun on yksin kotona radio ja musiikki seurana, tulee mietittyä kaikenlaista. Omaa elämää, lasten elämää, muita elämääni liittyviä ihmisiä. Työasioitakin. Ja kevättä! Sen edistymistä ei voi olla huomaamatta lumikinoksista huolimatta. Päivä on niin kovasti pidentynyt ja vauhti sen kuin kiihtyy.