Koristeomanapuun roosa puna

Helsingissä tuokuvat tuomen kukat.

Pihalla kukkii roosa omenapuu.

On ollut lempeää, lämmintä, suloista.

Illalla pohdin Eurooppaa.

Huomenna taas jotain pienempää. 

Vastaan, vaikkei kysytä

Rva Pioni Kaikenkirjavassa puutarhassaan haastoi lukijoitaann"vastaamaan, vaikkei kysytä". Lupasin tarttua haasteeseen, vaikken kysy enkä edes keksi uusia kysymyksiä. Kuvat ovat kokeiluotoksia ihanan sinisestä hortensiasta.

1. Kevät, kesä, syksy vai talvi?

Mielestäni on rikkaus, että on neljä toisistaa erottuvaa vuodenaikaa.

Ajattelen, että se on etuoikeutemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Tarkemmin ajatellen kevät voisi olla pidempi ja syksy mahdollisimman lyhyt

ja kesä talvea pidempi...

2. Laajalla joukolla, pienessä piirissä vai lähes yksin?

Viihdyn yksin ja ikääntyessäni olen alkanut nauttia yksinolosta.

Silti hyvinvoinnin tietysti takaavat perhe, lapset, MK, siskot, tuttavat ja työkaverit.

Tärkeitä ovat siis kaikki läheiset, vaikka osaankin olla itseni kanssa.

Liiasta yksinolosta otaksun ihmisen jämähtävän ja jäävän vaille

elintärkeitä ihmisyyden virikkeitä ja haasteita.

3. Sielunmaisemasi, jossa viihdyt, jonne palaat?

Meditointimaisemani on merenranta ja aaltojen kuuntelu.

Tämä perustuu todennäköisesti lapsuusmuistoihin Yyterin hiekkarannalta.

Kuuntelin lapsena kesäisin hiekalla lojuen, kuinka aallot kohtasivat hiekkarannan,

tunsin auringon lämmön iholla ja siristin katseeni kohti kimmaltavaa horisonttia.

Ajattelin, että koko maailma on tässä ja nyt ja maailman ääriin avoinna edessäni.

Etsin edelleenkin katseellani horisonttia, se rauhoittaa sielun ja voimauttaa.

Horisonttiintuijottelupaikkoja ovat esimerkiksi Kallon majallaluoto Porissa ja Helsingin rannat.

4. Äänimaisema, jonka äärellä elvyt?

Olisikohan se juuri tuo ääni aaltojen kohdatessa rannan.

Kyllä se on. Veden ääni elvyttää.

5. Väri, jota sinulla pitää olla lähelläsi?

Värit ovat olleet tärkeitä harrastuksissa ja myös työssäni.

Maalatessa annan värien roiskua ja sekoittua ja katson, mitä siitä syntyy.

Työssäni olen ollut huomattavasti matillisempi ja varovainen.

Kotona en kaipaa paljonkaan värejä ympärilleni.

Siellä riittävät harmaa-musta-valkoinen, joiden joukkoon yhdistelen

virkistäviä voimavärejä kulloisenkin mielialan mukaan.

Mielenkiintoisin väri on harmaa, joka ei ole lattea vaan rikas, vivahteikas ja haastava sävy.

Tämän huomaa, kun sekoittaa eri värejä yhteen etsien juuri tiettyä harmaan sävyä.

6. Tuoksu, jonka haluat tuntea?

Pidän kukkien tuoksusta, mielituoksu on kielojen ja syreenin tuoksu.

Pidän sateen jälkeisestä vihreänraikkaasta tuoksusta ja tuoksuvasta havumetsästä.

7. Taito, jonka haluaisit?

Olisin halunnut oppia soittamaan pianoa, mutta meillä ei ollut sellaista lapsuudessani.

Vieläkin elättelen toiveita... ehkä eläkkeellä sitten?

Haluaisin myös puhua paremmin ja sujuvammin vieraita kieliä.

8. Muisto, joka palaa mieleesi hyvänä?

Joitakin henkilökohtaisia onnen hetkiä muistan.

Molempien lasten syntymät ovat jääneet hyvin kirkkaina muistoina mieleen.

Muistelen myös vanhempiani enkä halua unohtaa heidän ääntään.

9. Haluaisit unohtaa?

Vastoinkäymiset ja sairaudet ovat osa elämääni ja ovat nekin muovanneet minua.

En aktiivisesti muistele niitä, mutta unohtaakaan en silti halua.

Ilkeät, kaunaiset ja pahansuopaiset ihmiset haluan unohtaa pois elämästäni.

Kutistan ja litistän heidät ensin ja potkaisen sitten vaikka ojaan. Mielikuvissani siis.

10. Jos olisit kukka, mikä olisit, missä kasvaisit?

Olisin päivänkakkara jossain pelto-ojan pielessä. Arkisessa ympäristössä.

11. Jos olisit puu, mikä olisit, missä kasvaisit?

Ehkä olisn ikivanha, hidaskasvuinen ja syväjuurinen, tuulenpieksemä mänty

lapsuuden maisemissa Yyterin hiekkarannalla.

Kiitos kysymyksistä, vaikket kysynytkään Rva Pioni!

Heikkoutensa kullakin

Joka keväinen tuoksunhankintapakko iski jälleen. Muistelin postanneeni aimminkin tuoksuputeleista. Piti oikein tarkastaa edellisten keväiden juttuja ja  just juu. Ostan näköjään joka kevät uuden tuoksupullon, en ole ennen tiedostanutkaan tällaista kevättapaa itselläni. Tällä kertaa jouduin lähes tekemään työtä pullon eteen:

Ruokakauppareissun yhteydessä suihkutin tuoksunäytteen toiseen ranteeseen kantikkaasta pullosta ja toiseen pyöreästä pullosta. Illan mittaan nuuhkin ranteitani. Toisen ranteen tuoksu oli mitäänsanomaton ja sammui pian, mutta toisen ranteen kevyen ja miellyttävän kukkaista tuoksua nuuhkin vielä seuraavana päivänäkin. Lähdin kaupoille. Mielikuva tuksupullojen ulkonäöstä oli tarkka. Tuoksun pullottajaa tai nimeä en ollut edes tarkastanut. Oikeat pullot löytyivät, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä, kumpaan ranteeseen suhkuttelin pyöreästä ja kumpaan kantikkaasta pullosta. Suihkuttelin uudet näytteet rantesiin ja aloin nuuhkia. Kyllä oli vaikeaa tunnistaa oikea tuoksu. Tuoksuhan muuttuu paljonkin ensituoksun, sydäntuoksun ja tuoksurippeiden välillä. Lopulta olin vakuuttunut, että edellisen illan nuuhkin pyöreään pulloon pullotettua tuoksua. Ostin sen. Kun pääsin kotiin, tuoksut ranteissani olivat jo muuttuneet ihan toisenlaisiksi. Nyt erotin ne selvästi toisistaan. Olin ostanut väärän pullon. Ei auttanut muu, kuin palata tuoksukauppaan kuitin ja avaamattoman pullon kera. Vaihdoin pyöreän pullon kantikkaaseen. Tänä keväänä tuoksun päärynäpuun valkoisilta kukilta.

Tuonne!

Olen ottanut tällä viikolla kaiken ilon ja energian  irti lämpimistä päivistä. Olen joka päivä töiden jälkeen mennyt jonnekin puistoon. Helsingissä on hienoja puistoja, kuten esimerkiksi Luonnontieteellisen keskusmuseon Kaisaniemen puutarha. Se on kasvihuoneineen hieno paikka kaikkina vuodenaikoina tutustuttavaksi. Nyt minulle riitti pelkkä puutarha, jonne voi kävellä sisään noin vain ja päästää aistit valloilleen. Aloitetaan tuoksuista:

Perusta kotoisin oleva tuoksuheliotrooppi tuoksuu kauas. Tuoksu on hieman makea

Tämä on uusi tuttavuus minulle, vaikka kasvin runollinen nimi  on entuudestaan tuttu.

Laventeli on ollut lempituoksujani kautta aikojen.

Hajuherneen kukat ovat kauniin värisiä, muodoltaan kepeitä ja tuoksuvia. 

Harmi, että ne eivät kestä leikkokukkina kauaakaan.

Viimeiset ruusutkin vielä tuoksuvat.

Tässä kuvassa tuoksuu ainoastaan historia. 

Kuvan linna rakennettiin Suomen kuninkaaksi aiotulle Hessenin prinssille, muistaakseni Väinö I:lle. 

Vai muistanko oikein? Nyt tilat ovat Helsingin yliopiston käytössä. 

Lohtua!

Noin kerran vuodessa ostan lohtupullon. Tänään oli se päivä!

Aamulla töihin lähtiessäni satoi - kaatamalla. Otin mukaan Marimekon ihka uuden mustavalkoraitaisen sateenvarjon. Aamupäivällä olimme muutaman työkaverin kanssa menossa ”ulkotöihin” esitelläksemme työprojektia kollegoille. Ajattelin varustautua tyylikkäällä varjolla. Avasin varjon ja POKS! Tämä oli kolmas marisateenvarjo, jonka mekanismi petti hyvin nopeasti. Tällä kertaa heti laakista, ensimmäisestä aukaisusta.

Ulkotyö sujui silti mukavasti, kollegat olivat tyytyväisiä ja tarjosivat meille lopuksi lounaan. Käveltyäni runsaat kaksi tuntia ulkosalla yltyvässä sateessa ilman suojaa olin yltä päältä märkä. Hiukset valuivat vettä, takki oli läpimärkä ja jalkineet hölskyivät kostuneina jaloissa. Loppupäivän sitten palelinkin yltympäriinsä eli päästä varpaisiin. Join kolme isoa kuppia teetä. Ei auttanut paleluun.

Lähtiessäni töistä kotiin seurasin magneetin lailla kaikkialla parveilevia keltaisia muovikasseja ja ajauduin Stockalle ostamaan uutta sateenvarjoa. Ei ollut tällä kertaa varteenotettavan hulluja sateensuojatarjouksia, mutta ostin aiemmin hyväksi havaitsemani varjon.

Sitten päätin lohduttautua. Ostin keväisen ja hennonvihreäntuoksuisen lohtupullon (ulkoisesti käytettäväksi) ja rypyt pikasiloittavaa voidetta (tokkopa sellaista on). Kyllä tuli hyvä mieli palatessani kotiin ihka uuden, halvan ja toimivan sateenvarjon kanssa keväinen lohtupullo ja kallis pikakaunistaja kassissa. No, pussillinen Halvan Wanhan ajan lakupaloja tarttui myös mukaan... 

Takana on aivan liian täysinäinen ja väsyttävä viikko. Jalkoihin on jo vedetty villasukat. Edessä on ajatukset tyhjentävä perjantai ja toivoakseni luovuutta tihkuva kirjoitusviikonloppu.

Lohtupullo

Moni voi ihan aiheesta ajatella, että lohtunsa kullakin. Näin on. Sain tänään töissä ollessani tekstiviestin, että aika ”koipireiden” tähystysleikkaukseen on jo ensi viikon keskiviikkona. Alkoi sutina töiden järjestelyssä. Alkujaanhan minun piti jäädä lomalle juhannuksesta alkaen, mutta nyt loma alkaakin ”koipireiden” lepuuttelulla ja ikään kuin hieman etuajassa ja potemislomalla pidennettynä.

En selviä tästä muuten kuin menemällä tulevana viikonloppuna töihin. Säätiedotusten mukaan lämmin ja aurinkoinen viikonloppu on tulossa, mutta mutta…  Lomailen ja poden kuitenkin paremmalla mielellä, kun tiedän, ettei muiden tarvitse selvitellä työpöytääni ja hoidella keskeneräisiä hommia omiensa lisäksi!

Ostin kuitenkin lohtupullon. Olen nuuhkinut tuoksun pirskahduksia kosmetiikkaosastoilla pitkin kevättä. Eihän tällaisesta mielikuvien luomisesta voi kieltäytyä... :

"Kupliva, kukkaishedelmäinen tuoksu. Tuoksu hurmaa aurinkoisuudellaan ja energisyydellään. Tuoksu täynnä leikkimieltä ja hurmaavaa iloisuutta. Tuoksu, joka vie mukanaan pitämään hauskaa, olemaan onnellinen ja nauttimaan auringon lämmöstä."

Laventelin tuoksu

Sain joskus nuorena lahjaksi provence-tyyppisestä, pienin violetein kukkasin kuositetusta kankaasta ommellun pussin – en muista enää keneltä pussin sain. Sen muistan, että pussi tuoksui ihanalta, ihastuin heti raikkaaseen laventelin tuoksuun. Siitä alkaen olen pitänyt tuoksusta. Pidän myös laventelin sävystä ja yhdestä sen sävyisestä pellavapaidastani. 

Viime kesänä hankin parvekkeelle ensimmäisen ruukkulaventelin. Se ei oikein menestynyt vaan kuivettui eikä tuoksunut kunnolla. Eipäs luovuteta, ajattelin. Ostin keväällä kaksi uutta tainta ja nyt sain sitä, mitä toivoin.  Laventelit viihtyvät parvekepylvään juurella erinomaisen vihannasti. Kun niitä löyhyttelee, tuoksu tulvii parvekkeelta aina olohuoneenkin puolelle parvekeoven ollessa avoimena. Iltaisin laventeli tuoksuu voimakkaimmin.

Tuoksuna laventeli on paitsi raikas myös lääkinnällisesti mieltä rauhoittava. Eilen minulla oli surkea päivä. Hermoilin tammikuussa loukkaamaani kipeää jalkaa, vaikka viimeinkin viime viikolla selvisi syy kipuun ja odotan nyt leikkauskutsua. Juuri kesän alkaessa...! Lomapäivä meni melkein kokonaan taloyhtiön asioiden hoitoon yhdessä muun hallituksen kanssa. Kevään yhtiökokouksen pahansuovan piikittelyn jälkeen teen tätä "pyyteetöntä ja palkatonta" talkootyötä entistäkin vastentahtoisemmin.   Kaikki muukin harmitti, kuten edellisen kesän vaaleiden farkkujen kireys….

Illalla istuin parvekkeelle ja annoin rauhoittavan laventelin tyynnyttää ärsyyntynyttä mieltäni. Leppeä kesäilta, taivaalla kiitävät poutapilvet, tuttu tumma meri ja vielä rusehtava rantaruovikko – ja laventelien tuoksu. Mieleni tasapainottui ja nukuin sikeästi ja hyvät yöunet.  

Syreenien aikaan

Lapsena sain joskus nimipäivänäni (16.6.) syreenikimpputervehdyksiä. Nyt syreenit tuntuvat kukkivan jo toukokuun puolella. Silloin muinoin sain tosin valkoisia perinnesyreenejä, unkarinsyreenit ja muut violetit versiot kukkivatkin valkoisia aiemmin. Entisellä pihallani oli syreenejä ja niiden kukinta-aikaan toin joka päivä uudet oksat sisälle. Syreenit tuoksuvat ihanilta ja niitä oli entisessä kodissani maljakoissa wc:tä myöten.  

Nyt kukkamaljakon syreenit on taiteltu ”huomaamattomasti” Hämeentien varrelta olevasta Annalasta. En tohdi taitella oksia sieltä päivittäin, joten tyydyn nyt tähän yhteen ja ainoaan maljakolliseen ja huumaavaan tuoksuun.

Syreenit tuovat mieleeni äitini, joka piti näistä kukista ja on maalannut yhden syreenitaulunkin öljyväreillä. Jostain syystä myös lapsuudessani naapurissa asuvan Aune-tädin, joka ei oikeasti ollut meille edes sukua, mutta hoiti isovanhemmuutta kuin luonnostaan meidän perheen lapsille. Aune juuri on lapsuudessani tuonut syreeneitä minulle nimipäivätervehdykseksi ja hän piti erityisesti kaikesta retuliinista. Sekä äiti että Aune olivat mielessäni, kun ostin museomyymälästä kuvassa olevan perinteisen tuoksusaippuan. Yritän siirtyä pullosaippuoista ekologisempiin paloihin. Olen siirtymävaiheessa menneeseen.