Kerronpa vaan, että....

Työt ovat haitanneet muuttolaatikkorumbaa. Siis ne työt, joista maksetaan palkkaa.

Paniikkipakkausta on siis tiedossa hallitun ja hillityn pakkausoperaation sijasta.

Osa tavaroista hukkuu mitä todennäköisemmin joksikin aikaa. Mahd. pitemmäksikin?

Muuton yhteydessä saattaa löytyä osa edellisen muuton yhteydessä hukkuneista tavaroista?

Meillä on sekaista. Todella sekaista.

Tein muuttoilmoituksen ja sähkösopimuksen netissä tänään yhdeltätoista illalla.

Virallisesti muutan 1.12.
Muuttofirma tuo kalusteet muuttoautolla 4.12.

Saan huomenna avaimen ja menen siivoamaan kaapit.

Sähkösopimuksen tekeminen ei enää onnistunut huomiseksi. Kynttilät siis mukaan.
Täytyy muistaa soittaa vakuutusyhtiöön huomenna. Varmuuden vuoksi.

Fazerin päärynäpirskahdukset+mantelimuruset+tumma suklaa on hyvää.

Todella onnistunut makujen yhdistelmä ja suutuntuma myös.

Tunteikas viikko

Viikko on ollut täynnä lämpimiä tunteita, lempeitä ajatuksia ja arvokasta läsnäoloa.

Maanantaina kotitalon taloyhtiö ja naapurit järjestivät minulle läksiäiset. Puhetta, pianonsoittoa, laulua, kuohuvaa, suolaista ja makeaa. Minulle jäi lämmin muisto illasta. Toivottavasti muillekin.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kirjoitin tarinan salaperäisestä äidinäidistä. Koska hänen menneisyydessään on salaisuuksia ja aukkoja, täytin ne mielikuvituksen voimalla. Olen jo pitemmän aikaa miettinyt erilaisia todennäköisiä ja kohtalokkaita elämänkäänteitä. Kun lopulta syvennyin kirjoitamiseen viime hetkellä, koin ikäänkuin uivani äidinäidin nahkoihin niin, että kirjoituksen tyylikin poikkesi tavanomaisesta kirjoitustyylistäni. 

Tämä on aika outo prosessi enkä ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea siinä toisen nahkoihin menemisessä tapahtuu. Prosessin jälkeen aika vieras äidinäiti astui monta askelta lähemmäksi minua. Mieli ihan herkistyi, kun eläydyin hänen vaikeisiinkin elämänkohtaloihinsa.

Keskiviikkona kävin ostamassa talon väen lahjarahoilla mustan nahkaverhoillun Domus-tuolin Artekin Aitasta työtuoliksi uuteen kotiin. Kävin myös uuden asunnon puutteiden korjausten jälkitarkastuksessa. Vahvistui taas tunne siitä, että kyllä tästä minulle hyvä koti tulee.

Torstaina tein niin pitkän työpäivän, että melkein tuli tunteet pintaan jo pelkästä väsymyksestä. Olen lähes koko joulukuun lomalla, mikä teettää töitä etuperoisesti.

Tänään perjantaina olin koulutuksessa kaupunginpuutarhan tiloissa. Menomatkalla ihailin sinistä Töölönlahtea ja lyhtynä toistavaa talvipuutarhaa. Lounastauolla kävin talvipuutarhassa kameran kera. Kuvasin kaikkea pientä ja herkkää, kuten yllä olevista pikkukukkakuvista näkyy.

Kotiin tullessani poikani M. tuli käymään ruokakassi mukanaan. M. valmisti minulle pinaattikeittoa vähän eri tavalla kuin miten minä yleensä keiton teen. Makasin olohuoneen sohvalla unen ja valveilla olon rajatilassa ja kuuntelin astioiden kilinää pojan tehdessä ruokaa. Tuollainen kilinä on muuten äärettömän kodikasta läsnäoloa. En ole pitkään aikaan kuunnellut tuolaista kodikkuutta työpäivän jälkeen. Hempeälle mielellehän siitä tulee.

Huomenna ryhdyn tyhjentämään ja purkamaan kirjahyllyjä. Viikon päästä minulla jo on avain parin ratikkapysäkin päässä olevaan uuteen kotiin. 

Toivontai

Viime viikolla huhkin melkein joka ilta töissä kahdeksaan, yhtenä iltana olin Kaupunginteatterissa. Muuton valmisteluhommat etenivät vain teoreettisella tasolla. Keskeneräinen kirja (Westö), mielessä pyörivä kutkuttava kirjoitustehtävä ja muuton organisointi polttelevat mielessä pitkin yötä. Osan yöstä nukun mielessäni jo uudessa kodissa ja heräilen outoihin ääniin. Olo oli aamulla aivan venähtänyt.  

Päätin lähteä aamiaisen jälkeen kävelemään, kun ulkona näytti olevan mukava ilma. Teinkin vähän pitemmän kävelyreissun aina Vallilaan asti. Hyvä päätös, virkistyin.

Aurinko paistaa iltapäivällä kauniisti asuntooni. Ruusut nuokkuvat maljakossa. Aurinko paljastaa huoneilmassa leijuvan pölyn, koska olen raivannut vanhoja lehtiläjiä roskiin. En kuitenkaan aio tehdä täällä enää muuta kuin loppusiivouksen.

Nyt juuri minulla on liian vähän aikaa melkein kaikkeen. Tarvittaisiin kahdeksas päivä viikkoon. Harmi kun viikkokalenterista puuttuu yksi päivä - lauantain ja sunnuntain välistä toivontai.

Vastauksia ja piirroksia lähiluonnosta

Rouva Pioni Kaikenkirjavasta puutarhastaan haastoi minut vastaamaan laatimiinsa kysymyksiin. 

Kiitos haasteesta! Tässä ovat vastaukset mielenkiintoisiin kysymyksiin. 

Kuvat ovat omasta pensselistä,  lähistön luonnon innoittamana musteella vetäistyt.

Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?

Pyhä on jotain tavanomaista suurempaa ja ylevöittävää. 

Minulle pyhää ovat luontokokemukset: luonnon monimuotoisuus,
maailmankaikeuden äärettömyys,

auringon nousu ja lasku jokaisena päivänä, värit, valo, maa, ilma ja vesi. 

Luonnon tuhoutuminen ja saastuminen surettaa.

Pyhyyttä voi kokea myös jossain hyvin vaikuttavssa tilassa, esim Canterburyn katedraalissa, 

Kölnin tuomiokirkossa tai josssain huimassa modernissa konserttisalissa. 

Siksi, että tila on juhlava ja suuri ja akustiikaltaan erityinen.

Tietenkin pyhää ovat myös perhe, lapset ja muut läheiset. Rakkaat ja tärkeät ihmiset.

Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?

Nautin luonnon tarkkailusta, lintujen muutoista ja taivaanrantaan tuijottelusta. 

Harrastukseni liittyvät kuvalliseen ja kirjalliseen ilmaisuun. Niissä riittää harjoittelemista. 

Aina tulee uusia oivalluksia ja koko ajan oppii. 

Käsitöiden tekemisestä ja lukemisesta innostun myös.
Lukukokemukset on mielenkiintoista jakaa jonkun toisen kanssa.

Kävelystäkin pidän – yksin tai kaksin, mutta en isommassa joukossa. 

Uimassa käyn aina yksin. Likinäköisenä koen todellakin olevani siellä yksin, 

muut ihmiset ovat jotain kasvotonta taustamassaa. 

Kerran istuin uimahallin saunassa, kun vieressä istuva nainen tiedusteli, että oletko Päivi? 

Äänestä minäkin tunnistin hänet.

Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?

Juuri nyt minua ”elvyttää” eniten tavaroiden sullominen pahvilaatikoihin. 

Jokainen täysi laatikko vie kohti uutta, vaikka ei vahassakaan mitään valittamista ole.

Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.

Minulla ei ole yhtä erityisen merkittäviä musiikkimieltymystä.

Pidän musiikista aina Bachista Beatleseihin - mielentilan mukaan.

Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.

Ei ole mitään yhtä merkittävää teosta, mutta impressionistit ovat heikkouteni. 

Suuria kokemuksia ovat olleet mm. Pariisin Orangerien museo ja siellä Monet'n 

kaarevien seinien pituiset lummetyöt, Turnerin lukuisat loistokkaat akvarellit Tate Gallery:ssa

tai Picasson voimallinen taide Pariisin Picasso-museossa.

Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? MIllainen se/ne ovat?

Äidin itselleen tekemä flanelliyöpaita on turvavaatteeni.

Se on tehty taiten kolmesta erilaisesta vaaleansinisestä kukikkaasta flanellista ja 

siinä on pyöreät kaksinkertaiset kaulukset ja napein varustettu miehusta sekä hihansuut.

Vähän säästelen yöpaitaa, koska se on aivan korvaamaton.

Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.

Varhaislapsuuden muistot liittyvät Yyterin Kaanaan kylään, perheeseen, siskoihin ja 

kylän lapsikatraaseen. Muistelen, että leikin lapsena ihan kamalasti. 

Osittain leikin leikkejä yksinkin, mielikuvituslasten kanssa. 

Luulen, että todellakin leikin paljon, koska omat lapseni olivat myös innokkaita 

ja mielikuvitusta omaavia leikkijöitä.

Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.

Konreettinen haave tai toive on, että selviän kunnialla edessä olevasta muutosta.

Tietysti unelmoin, että lapseni olisivat aina ja ikuisesti onnellisia
ja että itse eläisin vanhaksi mahdollisimman terveenä.

Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?

Minulla on vanhuus jo niin lähellä, että pystyn hyvinkin näkemään itseni vanhana. 

Tuskinpa tästä kovasti enää vanhana muuksi muutun. 

Olen asunut seniorien joukossa nykyisessä kodissa ja huomannut, että ikävuodet ovat vain numeroita. Henkinen ikä on se, minkä ihmisessä todellisuudessa kokee ja vain se merkitsee.
Eivät eletyt vuodet, rypyt tai harmaat hapset.

Minä ainakin olen iän myötä vain viisastunut ja kypsynyt paremmaksi ihmiseksi.

Jokainen varmasti toivoo, että järki pysyisi päässä ja kehokin säilyisi

kohtuullisessa kuosissa ikävuosien kertymisestä huolimatta.

Kun ajattelen seuraavaa syntymäpäivää, hämmästyttää kieltämättä hieman ikävuosien karttuminen.

Sen jälkeen kun täytin 40 v, vuodenkiertoon on tullut huimasti lisää vauhtia.

Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?

Tämä marraskuu joutaisi minusta hyvin pois kalenterista.

Voisin siirtää sen alkukesään ihan mainiosti. 

Seuraavaksi odotan talvipäivän seisausta, että loppuisi taas tältä talvelta

tämä jatkuva päivästä toiseen pimeneminen.

Miten suhtaudut joulunodotukseen?

Joulu on latautumisen, rauhoittumisen ja ihmissuhteiden aikaa. 

Suhtaudun nykyisin joulunodotukseen vailla minkäänlaista hössötyksen häivääkään. 

Annoin anteeksi

Marimekko-lakkoni on kestänyt yli 6 kk. Harvoin kuluu näin pitkä aika ilman mari-myymälöissä poikkeamista tai ostoksia. Syynä lakkoon ovat olleet nämä plagiointi-kuviot. Teresa Moorhousen suunnittelemia kankaita taidan boikotoida edelleen. Hänellä kun ei taida olla kanttia myöntää toisen taiteilijan vaikutusta oman kuosin innoittajana.

Ensimmäisen mari-ostokseni tein 60-luvun lopulla ostaessani punavalkoisen raitapaidan säästämilläni viikkorahoilla. Omaan huoneeseen ostin verhokankaaksi sini-vihreän ”lokki”-kankaan. Kun lapsuuden kotitaloa tyhjennettiin, verho roikkui edelleen yläkerran portaan ikkunassa ja oli vuosikymmenten kuluessa hiipunut auringossa aivan ohueksi. Sittemmin on tullut osteskeltua mareja itselle, lapsille, exälle, koteihin ja lahjoiksi. Entisestä Tunturikadun tehtaanmyymälästä ostin 1970-luvun alussa palakankaita, kun kävin Helsingissä opiskelevan isosiskon luona. Näitä kankaita minulla on edelleen käytössä ruokapöydän pöytäliinoina. Jotkut pöytäliinojen kuoseista ovat tällä välin tulleet uudestaan tuotantoon, kuten esim. ”pippuri”-kuosi ja ”muija”. Pitkiä raitayöpaitoja olen käyttänyt muutaman aivan hieneiksi ja raitapaitoja - niitä on kulunut käytössä kirjaimellisestikin puhki eräitäkin väriyhdistelmiä.   

Anteeksiannon jälkeen menin tänään kanta-asiakkaiden ostoiltaan ja Aleksin kulmamyymälän 1-vuotissynttäreille. Ostin itselleni yhden tuotteen ja eräille pari joululahjaa. Uskollisuuteni palautumisesta Marimekko palkitsi minut lasilla kuohuvaa, - 20 %:lla ja ”muija”-kuosiselle pikkukukkarolla. Se sopiikin meikäläiselle melko pitkävihaiselle muijalle tosi hyvin.

Huumorisävytteistä tekstiä on muuten tavattomaan vaikeaa kirjoittaa. Mutta yritin kuitenkin vähäsen sinne päin... 

Lauhaa, tuulista, sateista, hämärää

Marraskuu on täällä ja tekisi melkein mieli sanoa, että ”sen kyllä huomaa”. Ei ole lähtenyt meikäläisestä tänään paljon tehoja irti. Ei todellakaan.

Edessä oleva pyhäinpäivä ei ole minulle mikään halloween-juhla. Ei ole reikäsiä kurpitsoja eikä haamumunkkeja tiedossa meillä. Kynttilän kyllä sytytän. Meinaan myös täyttää kopiopaperilaatikoita pikkutavaroilla ja pyöritellä mielessä mielenkiintoista kirjoitusharjoitusta, jonka viimeksi saimme ryhmän ohjaajalta.

En tuntenut juurikaan äidinäitiä saatikka hänen vanhempiaan. Mutta aion harjoituskirjoitelman myötä kuvitella heidän elämänsä. Samalla tulee muisteltua edesmenneitä vanhempiani. Siispä vietän muuttolaatikkolandiassani hivenen myös pyhäinpäivää.

Hyvää pyhäinpäivää Sinullekin!