”Mitä ihhhmettä?!”

Kämppikseni Liemi Kilpikonna näki viisaaksi mennä muuttohässäkässä talvilevolle. Levolle Liemi K. meni jo entisessä asunnossa ja marraskuun puolivälistä alkaen se on ollut lähes liikkumatta ja horroksessa. Kannoin sen uuteen kotiin styrox-laatikossa, siirsin styroxista kylpypyyhkeeseen vuorattuun pahvilaatikkoon kaapin alle suojaan. Sieltä se siirtyi jossain vaiheessa sängyn alle ja jatkoi horrostelua.

Tänään Liemi K. päätti, että nyt päivä alkaa varmaan pidetä ja aurinkokin alkaa kohta paistaa ja lämmittää. Aika unisena ja hitaasti se kömpi sängyn alta. Sitten alkoi ihmettely?! Uusi paikka sai kilpikonnan oikeesti hämillisen näköiseksi. Onhan sillä tosi pieni päänuppi, mutta ympäristön kilpikonna aistii siitä huolimatta luontaisesti erittäin hyvin. Jos joku uusi juttu ilmestyy lattialla, sen ympärillä pitää luonnollisesti heti suorittaa asiaankuuluva tarkastus. Onko SE UUSI ruokaa, uhka, suoja vai mikä?

Liemi K. pyöritteli tänään sanamukaisesti aivan äimän näköisenä päätään ja katseli ympärilleen ihmeissään. Voi sitä pientä ihmettelijää, kun heräsi yllättäen uudessa ympäristössä. 

Vuosi vaihtuu pian. Tulkoon vuodesta 2014 meille kaikille hyvä, onnellinen ja mielenkiintoinen. 

Sinulle, minulle, meille!
Ja perheen perinteitä kunnioittaen:
Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi vuosi!

Joulumuistoja 2013

Joulua on vietetty mm. olohuoneen ikkkunasta avautuvaa harmaata maisemaa tuijotellen. Aamuisin taivaanrannan maalari maalaa maisemaa oranssiksi, mutta värit ovat joka aamu kaikonneet heti auringon noustua. Luulenpa, että tästä maisemaikkunasta on blogissani vastaisuudessakin kuvia. Nyt aurinko nousee Kulosaaren takaa, myöhemmin Herttoniemestä ja kesällä varmaankin Viikin suunnasta. Ikkuna on kooltaan lähes kaksi metriä kanttiinsa ja siksi se hallitsee aika tehokkaasti sisätilaa.

Rantapuistoa rakennettiin vielä joulukuun alussa, kun tein muuttoa. Rantaan on istutettu hopeapajuja ja terveleppiä. Hopepajut muodostavat kujanteen ja voin hyvin kuvitella jo, miltä myöhemmin tuntuu kävellä humisevien, toisiaan koskettavien oksistojen läpi.

Lämpötila on koko joulun tienoon ollut plussan puolella, meri on jäätön ja merivesi melko korkealla. Rannalla on ollut näihin päiviin asti sorsia ja kaksi valkoposkihanhea, joista toinen on siipirikko. Tänään sorsat ja enää toinen hanhista olivat meressä. 

Vähän saatiin jouluista tunnelmaa luotua sisälle. Tässä muutama kuva muistoksi ensimmäisestä joulusta tässä kodissa. Laatikoiden purku on edennyt hitaanlaisesti, koska on ollut muuta tekemistä kuten erilaisia viihdykkeitä, syömistä ja nukkumista. Laikotellakin on pitänyt. 

Hyvä siis, kun tuli jo sovittua siskojen kanssa tupareista. Ehkä saan vähän potkittua itseäni muuton viimeistelyihin...? Tytär on palannut tänään Suomeen ja huomenna vietämme viisistään jälkijoulua, esiuuttavuotta tai muuten vaan kallisarvoista yhteistä aikaa. 

Joulumuisto

Lapsemme olivat pieninä kovia leikkimaan ja touhuamaan. Ekaluokkalaisena tytär vietti iltapäivät yksin kotona, koska muutama vuosikymmen sitten ei ollut vielä tarjolla ohjattua iltapäivätoimintaa. Iltapäivät kävivät joskus pienelle lapselle pitkäveteisiksi eikä työpäiväni silloinkaan päättynyt aina tasan klo 16. Työpäivän jälkeen piti usein vielä käydä kaupassa, hakea poika päivähoidosta tai hoitaa jotain muita asioita työmatkan varrella.

Jopulunalusviikolla tytär alkoi soitella minulle töihin vähän väliä pitkin iltapäivää.
-     Äiti, voinko ottaa massapalloja?
-    Joo, ota vaan, vastasin. Uusia puheluita ja uusia kysymyksiä seurasi.
-    Voinko ottaa hilettä kans?
-    Saanko ottaa muffinssivuokiakin – ja hopeista paperia?
-    Saako valkoisesta langasta leikata lyhkäsiä pätkiä?
-    Voinko käyttää kaikki massapallot… jne…

Toistelin joota kysymyksiin ja jossain välissä mielessä kävi, että mitähän mahtaa olla tekeillä. Pääasia tietenkin oli, että lapsi viihtyi puuhaillessaan. Kun tulin kauppareissun jälkeen kotiin, keittiön pöydällä oli askarreltuna rivi toinen toistaan hellyyttävämpiä enkeleitä. Tytär oli kaivellut kaappeja ja suunnitellut enkelit löytämistään tarveaineista ja askarrellut enkeleitä koko pitkän iltapäivän ajan. Sukulaiset saivat sinä jouluna enkelit joulutervehdysten mukana. Olen säästänyt yhden enkeleistä yli kaksikymmentä vuotta. Enkeli ilmestyi tavaroiden seasta tyhjentäessäni muuton yhteydessä kaappien perukoita. 

Enkeli tuntui erityisen merkitykselliseltä ja palautti muistoja mieleen juuri nyt joulun alla.

Hyvää Joulua A. pieni sinne valtameren taakse!

Hyvää Joulua kaikille blogiani seuraaville!

Pelkkiä perusasioita

Useat blogit ovat pullollaan kaikenlaista jouluun liittyvää: kattauksia, ruokia, askarteluja, koristeltuja kuusia, kukkia etc. Niitä on kiva katsella, vaikka mulla on ainoastaan olohuoneen ikkunan pielessä ripustettuna yksi tähtivalosarja ja pöydällä siskon tuoma komia 8-kukkainen joulunpunainen amaryllis. Olen ostanut jokaiseen aikuisiän kotiin jouluisen pöytäliinan. Eilen ostin tähän kotiin Sanna Annukan kuvittaman ja iloisen joululiinan Sokoksesta. Levitän se pöydälle aattona.

Jouluisen tohinan keskellä olen juuri nyt vähän uuden kodin pumpuleissa. Perusasiat miellyttävät ja vähä riittää. Purkamatomia laatikoita on vieläkin seinien vierustat täynnä, mikä lienee suhteellistanut käsitystäni tavaran tapeesta. En kaipaa tohinaa, lisää tavaroita enkä juuri nyt liikaa ihmisiäkään ympärille.

Huomenna menen poikani kanssa Hakaniemen halliin ruokaostoksille. Välillä ajattelen NY:ssa joulun yli työskentelevää tytärtä. Tänään söimme entisen naapurin Marian maasta kaivamista maa-asrtisokista tekemääni sosekeittoa. Se on niin yksinkertaista valmistaa, mutta takuuvarmasti aina maukasta. Sunnuntain kunniaksi lorautin hieman kermaa sekaan.

Torikortteleista Senaatintorin laidalta löytyy mielenkiintoisia elämänmakuisia ja rosoisia sisäpihoja, joissa ei näy ristin sielua, vaikka viereiset talot ovat tupaten täynnä turisteja. Kuvissa näkyvään punaiseen pihaan puikahdin Helenankadulta. Suosittelen puikahtamista.

Väsy meinas tulla

Taisi tulla meitsille pieni uuvahdus kesken muuton. Viikko sitten saimme kaikki tavarat siirrettyä tänne uuteen paikkaan. Komerot ovat vielä lähes tyhjät ja lattiat sen sijaan täynnä laatikoita, säkkejä ja lähes korvaamattomiksi osoittautuneita IKEA:n sinisiä jättikasseja. Onko joku saanut sinisen kassin joskus rikki? Minulla ne vaan nimittäin käytössä pitää ja paranee.

Tällä viikolla olin töissä ja siellä oli taas melkoista menoa. Iltaisin oli vielä glögitalaisuuksia, kokous yms. Ei siinä paljon komeroita täytetty eikä lattioita tyhjennetty. Eikä postailtu. Muutenkin olen ollut aivan kumulatiivisen väsynyt. Aamulla ei meinaa millään saada itseä sängystä ylös kiskottua. Kaivoin jo purkamattomista laatikoista D-vitamiinit, kun huomasin unohtaneeni niiden popsimisen kolmen viikon ajaksi.

Yhtenä iltana kävin etsimässä joulumieltä Senaatintorin laidalta. Torikortteleissa on tunnelmallisia valoja ja pikkuputiikkeja. Mutta ei sitä joulumieltä sieltä valoista, putiikeista ja joulumarkkinoista huolimatta löytynyt. Kuvattavia tunnelmia sen sijaan löytyi.

Kaselen ympärilleni ja alan vähän haaveilla pienestä joulukuusesta. Sellainen taitaisi nyt mahtua kotiin. Ensi vuonna ehkä? Vanhat lasipallot ja muut joulukuusenkoristeet ovatkin olleet viimeiset seitsemän joulua säilössä varastokopissa. Jaksaisinko käydä kaivelemassa - saapas nähdä?

Osoitemuistio on edelleen kadoksissa, joten joulukortteja ei meiltä ikävä kyllä tänä vuonna postiteta. Olenpa muuten ollut ajattelematon. Miksi ihmeessä ei ole milloinkaan tullut mieleen kirjoittaa osoitteita tietokoneen tiedostoihin? Aivan käsittämätöntä. Jouluisia odotuksen tunnelmia Sinulle!

Kotia kohti

Operaatio kodin siirtämiseksi uusien seinien sisälle alkaa olla viimeistelyvaiheessa. Kiirettä on pitänyt. Muuttoa on tehty MK:n autolla, muuttofirman autolla, polkupyörällä sekä ratikalla ja koko perheen voimin. Tämän viikon olen kuskannut nyssyköitä kahden ratikkapysäkin väliä, kun tyhjentelen vanhan kämpän hyllyjen perukoita kaikenlaisesta epämääräisestä, mutta tarpeellisesta pikkusälästä.

Koti alkaa näyttää kodilta, vanhat mööpelit sopivat uusiin paikkoihinsa ja tavaratkin löytävät vähitellen luontevan paikkansa. Tosin puhelimen laturi yms. on kadonnut ja muutamat erääntyvät laskut laitoin tietoisesti jonnekin tärkeään paikkaan – kunhan vaan muistaisin minne? Pieni kaaos taitaa olla eittämätön osa muuttohommissa? Siltä ei meilläkään täysin vältytty. Puuhaa on tiedossa vielä toviksi ja toiseksi, koska purkamattomia muuttolaatikoita riittää joulun ylikin.

Hetkittäin olen ehtinyt pysähtyä nauttimaan uuden kodin tarpeellisista lisäneliöistä, sinisistä hetkistä aamun sarastaessa, isoista ikkunoista ja näkymistä rakentuvaan rantapuistoon.

Kuudentena joulukuuta

Parvekkeeni nurkalla on uuden kotitalon liputanko. Ensiajatus oli, että onpa vähän harmillista. Mutta tänään aamulla lipun lepatus tuntuikin pelkästään hyvältä. Sen verran puhaltaa mereltä ja on harmaata, että tämän tarkempaan otokseen en kyennyt. Kuva on siis napsastu parvekkeen kulmalta.

Muistan jo yli viidenkymmenen vuoden takaa, kuinka joulukuun kuudentena lapsuudenkodissa vierailevat kummini ja vanhemmat päivittelivät yhdessä tuumin säätä. Usein juuri tänään onkin oikullinen sää loppusyksyn ja talven kohdatessa. Usein sataa myös räntää tai lunta, jompaa kumpaa taitaa tänäänkin vielä tulla taivaalta.

Koti alkaa olla suhteellisen siirreetty uuteen paikkaan. Enää rippeitä on jäljellä vahassa huushollissa. Täytyy sanoa, että kaiken siirtelyn, kantamisen, kykiskelyn ja kurotelun jälkeen keho kaipaa lepoa.  Lapset tulivat hetki sitten ja valmistavat parhaillaan ruokaa. Alamme juhlia itsenäisyyttä ja ennen kaikkea jotain henkilökohtaisempaa. 

Välitilassa

Ihailen tyhjenevässä kodissa vielä valon kiertoa seinillä. Naapurien antamat ruusut kuihtuvat kauniisti maljakossa.

Kolme päivää on nyt roudattu tavaroita kahden kodin väliä. Lasti kerrallaan tavarat siirtyvät vajaan kilometrin päässä sijaitsevaan uuteen kotiin. Uusi muuntuu lasti lastilta kodiksi ja vanha palautuu tyhjiksi seiniksi. Niiden sisään seuraava asukas rakentaa vielä ennen joulua oman pesänsä. Eilen MK ja vävy raahasivat patjat lattialle ja viime yön nukuimme jo täällä.  Poika on ollut ahkerana kantoapuna ja tytär auttanut siivoamisessa.

Kun runsas vuosi sitten kerroin ostaneeni uuden asunnon, tytär neuvoi laittamaan kaksi kolmasosaa kirjoista kierrätykseen. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta hävikki on ollut vaatimaton (noin 2 hyllymetriä). Minulla on totta totisesti liikaa lankoja, astioita sekä niitä kirjoja. Viimeistään muutossa tämä käy selväksi kuin pläkki. Aloitan vuoden alusta pitää lankahävikkilaskuria ja luovun aina yhdestä kirjasta, kun ostan uuden. Näin olen päättänyt!

PS. Blogini on saanut piiiitkästä aikaa uusia kirjautuneita lukijoita. Tervetuloa, ilahdun!