Toisella puolen

Viime viikolla avarsin vähän huolestuttavan pieneksi kutistuvaa maailmaani ja kävin työmatkalla sekä Tampereella että Turussa – kehä kolmosen toisella puolen. Hienoja kaupunkeja molemmat. Kävin Turussa iltakävelyllä katsomassa joulukuussa 2013 valmistunutta valaistua kirjastosiltaa (Insinööritoimisto Pontek). Kuvat ovat vähän tuhruisia, taivaalta vihmoi jotain lumen ja veden välimuotoa. Tykkäsin sillasta, vanhan ja täysin modernin sopuisasta vuoropuhelusta. 

Seminaarin lounastauolla ehdin käväistä pikaisesti kirjastossa. Se on mielestäni yksi hienoimmista kaupunginkirjastoista (Arkkitehdit JKMM). Sitten viime näkemän kirjastoon oli lisätty hyllyjä ja tilan avoin vaikutelma oli hieman kärsinyt. No mutta kirjasto tehdään tietenkin kirjoille ja niillehän tarvitaan hyllyjä.

Harrastukseni ovat käynnistyneet joulutaon jälkeen. Yksi ilta viikossa on varattu maalausharrastukselle ja toinen vesijuoksulle ja uimiselle. Muuta en sitten juuri jaksa tehdäkään iltaisin töiden jälkeen. Tietokoneen avaaminenkin tuntuu lähes ylivoimaiselta. Blogeja olen lueskellut lähinnä työpäivän aikana pitäessäni tarpeellista ajatustaukoa.

Sain valokuvakilpailussa palkinnoksi lahjakortin Rajalaan ja sijoituksista läjän elokuvalippuja. Olen katsastanut jo miten täydennän Fujia, mutta kuvausinto on tipotiessään pimeyden ja jatkuvan harmauden vuoksi enkä ole jaksanut hommaa vielä hoitaa. Elokuvalippuja olen sen sijaan käyttänyt jonkin verran. Boyhood oli hyvinkin katsomisen ja kokemisen arvoinen, monella lailla mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä elokuva. 

Helmikuu alkaa huomenna (oho, siis tänään). Näyttää siltä, että tästä tuli toinen talveton talvi edellisen vastaavan perään. Parhaillaan kyllä lunta tupruttaa ja tuulee navakasti. Mutta huomenna tai viimeistään ensi viikolla lumet sulanevat taas pois. En pidä näistä talvettomista talvista yhtään. Tämä talvi on ollut jotenkin erityisen raskas ja pitkäpiimäinen. Täytyy sitten varmaan alkaa odotella kevättä, ei kai tässä muu auta... 

Kertokaa mulle, miksi "Korumuistoja"-postaus koko ajan keikkuu luetumpien postausten joukossa? Blogiini ei löydä edes hakusanoilla, joten en ihan tajuu?

Hieman harmaata

Eilen oli kosten harmaata, mutta sään puolesta oli helppo hengittää. Meillä oli töissä syksyinen katsaus ilmastomuutoksen hidastamiseen ja energiansäästöön tähtäävään lainsäädäntöön. Masennun joka kerta asiantuntijoita kuunnellessäni. Ehkä jokaisen ihmisen pitäisi joutua tilanteeseen, jossa konkretialla silmien suomuja hieman raotetaan ilmastomuutoksen suhteen. 

Väitän, että yleinen tietous on riittämätöntä ja siksi asenteetkaan eivät tue muutosta. Itsekin kulutan liikaa ja hillun täällä blogistaniassa, joka pääosin tähtää lukijoiden kulutustarpeiden luomiseen.  Ilmastomuutoksen hidastamista säätelee kansallinen ja suurvaltojen politiikka. Vaalien jälkeen Suomessakin tapahtunee taas se ihmeiden ihme, että turve muuttuu vaatituloksen myötä yhdessä yössä uusiutuvaksi energiaksi.

Lounastauolla piipahdin kokouspaikaa lähellä olevassaTalvipuutarhassa, jossa mieli seestyy. Tarvitsin eilisen informaation jälkeen todellakin tuollaisen seesteisen tauon, rauhallisen koti-illan ja yksin tuumailua. Tänään meillä on treffit MK:n kanssa keskustassa ja saan viettää koko viikonlopun laakereillani leväten. 

Sunnuntaina pitää purkaa toiselta parvekkeelta tomaattiviljelmä. Satoa on tullut melkoisesti pitkin kesää. Maukkaimpia olivat oranssin väriset pikkupikkutomaatit. Puuhakasta tai muuten mukavaa viikonloppua sinulle!

Lammikossa?

Ajallessamme eilen kohti Gumbostrandin näyttelyä tuntui kuin olisi piipahdettu ulkomailla.

MK ihmetteli, että miten tämä tienpätkä on voinut jäädä ajamatta polkupyörällä, 

kun hän on luullut ajaneensa kaikki pikkutiet Helsingin Aurinkolahden ja Porvoon välillä. 

Näyttelyssä käytyämme ajattelimme tehdä pienen kävelylenkin ja nauttia kauniista maaseudusta. 

Aika pian alkoi näyttää siltä, että autolle ei löydy paikan paikkaa mistään 

rannan lähellä olevilta parkkialueilta. 

Törmäsimme kaikkialla selvällä suomenkielellä oleviin kieltoihin 

muuten umpiruotsinkielisessä ympäristössä: 

Jaahas. Tästäkö siis puhutaan kun puhutaan ankkalammikoista. 

Olemmeko nyt lammikossa eikä meillä ole täällä jalansijaa? 

Sipoossa ei näytä olevan tapana rakentaa yleisiä pysäköintialueita edes laajojen venelaiturien yhteyteen.

Jos pitää venettä laiturissa, pitää ilmeisesti vuokrata autopaikka maanomistajalta?

Täytyy siis pitää hyvät välit rannan asukkaisiin, jos omistaa kesämökin Sipoon saaristossa.

Veimme auton suosiolla näyttelytilan parkkiruutuun ja lähdimme rantatielle kävelylle. 

Tuli vähän ikävä sivumaku tähän paikkaan ja aloimme katsella tienvierustoja. 

Hyvinvoivalta näytti sielläkin. 

Missä on se avoin ja yhteisöllinen suomenruotsalaisuus?

 Kuvauksellisia varjoja on teiden vierustoilla. Kauniita rakennuksia en tohtinut kuvata.

Valkoposkihanhet eivät ymmärrä kieltotauluja. 

Nuo pienet pirulaiset ovat tulleet näillkin rannoille muina lintuina tallustelemaan  

ja nyhtämään ruohot nokkiinsa.

Antiikkia antiikkia-ohjelmassa vieraillut Leena Harkimo kertoi poikansa käyneen Gumbon koulua. 

Pieni kyläoulu pilkottaa kuvassa. 

Luulin, että tällaiset kyläkoulut on lakkautettu kaikkialla Suomessa? 

Vaan ei vissiin Sipoossa.
Tästä pisteet Sipoon kunnallispolitiikassa hääriville - pysäköintijärjestelyistä niitä ei heru.

Mertakin nähtiin. Ja lokkeja.

Hetken tyhjyys kotiin palatessa

Matkustimme halki eteläistä Suomea, lounaasta Satakuntaan ja Hämeen sydämeen. Kahden kameran muistikorteilla olevat sadat kuvat aiheuttavat lievää epätoivoa. Suomi ja kesä ovat olleet kauniit. Liikumme mielellämme pienemmillä teillä - silloin näkee enemmän ja etenee hitaammin.

Löysimme matkaltamme niin ”Toscanan” kuin ”Provencenkin”, rosoisen romanttisia sisäpihoja, vanhan tehtaan, kukkivan paratiisin, lämmintä yötä valaisevat lyhdyt, korjausta odottavan kartanon, hienoja peltonäkymiä, maaseudun hiljaisia kyliä, pelloilla laiduntavia lehmiä, paljon kotomaata. Kuuntelimme jazzia kahdesti. Lyttylän kartanon takapihalla soitettu musiikki peittosi mielestämme vaikuttavuudellaan kaikilla osa-alueilla mitattuna maailmantähden ja elävän legendan (Bob Dylan) konsertin. Söimme kaikkien kolmen siskon ruokapöydissä ja sehän on ihan parasta juhlaa!

Koti näytti erilaiselta palatessani. Nyt syön marjoja, luen ja ajattelen asioita. Kuuntelen radiosta maailman uutisia ja ihmettelen. Ostin Siikaisten Leväsjoelta 2,5 kg erivärisiä puuvillalankoja ja aloitin sellaisen projektin, mikä ei ihan äkkiä tule valmiiksi. Nyt en menaa saada pidettyä näppejä irti virkkuukoukusta. Tänään virkkasin sisällä ihan hyvällä omallatunnolla, koska ulkona tuntui liian kuumalta, suorastaan läkähdyttävän kuumalta.  

Porvoon kujat ja takapihat

Neljän päivän vapaaputken suunnitelmat muuttuivat ulkoilusta sisäpainotteiseksi. Taivaalta on tullut vappupäivästä alkaen kaikkea mahdollista: vettä, lunta ja rakeita. Välillä aurinko on paistanyt terävästi siniseltä taivaalta ja hetkessä taas harmaat paksut pilvet ovat peittäneet taivaan. Ulos mennessä tekisi mieli kaivaa esiin talvisäilöön laitetettu toppatakki. 

Perjantaina hoidetltiin juoksevia rästihommia käyden puutrahamyymälässä, IKEA:ssa, puutavarakaupassa ja rautakaupassa. Hyvä, kun asioita saatiin hoidettua. Netti on ollut toimimaton muutaman päivä ja se harmittaa, kun kerrankin olisi ollut aikaa tehdä postauksia. Minulle on muuutamat rästipostaus tulossa, kun Saunalahti sai taloyhtiön valokuitukaapelit taas toimimaan.

Eilen lauantaina alkoi hieman tympäistä sisätiloissa lojuminen ja teimme reissun Porvooseen. Aikaisemmin olemme käyneet Porvoossa turistien sesonkiaikaan. Nyt kaduilla oli väljempää ja kahviloissa tilaa. Löydettiin vahnat tutut paikat ja uusi lankakauppa. Kotiin tuotiin Brunbergin tuliaisten lisäksi Kuismi:n teetä, saaristolaisleipä ja lankaa.

Ilma oli jäätävän hyytävä. MK kulki kylmissään edellä ja minä jarruttelin kuvatessani Porvoon takapihoja, mutkittelevia kujia ja puita. Keskityin tällä kertaa erityisesti rajaamiseen enkä kuvannut tavanomaisia turistijuttuja. Niistähän olen tehnyt ainakin yhden postauksen, mikä löytyy täältä Rajaaminen onkin Porvoossa haasteellista, koska talot on rakennettu lähes vinksinvonksin ja maasto polveilee. Tässä joitakin rajauksia:

Tasaista

Olen reissanut Poriin kait satoja kertoja Helsingistä ja Etelä-Hämeestä. Omalla autolla, junalla, bussilla ja kaksi kertaa lentokoneellakin. Maisemat ovat tulleet tutuksi. Jossain Humppilan ja Huittisen välillä näen tasaiseksi käyvästä maastosta ja pitkistä peltojen yli jatkuvista näkymistä, että kotiin päin ollaan menossa. 

Tosiasiassa olen elänyt kaksi kolmasosaa elämästä muualla, mutta silti länsirannikon tasaisuus tuntuu kodilta. Tasainen maisema ja näkymä kaukaisuuteen ovat syöpyneet syvimmälle sielun maisemaan.

Leikittelin taas kameralla iltapäivän paluumatkan aikana, kuulaaan kauniina syyspäivänä. Kuvissa on otettu kaksi otosta päällekkäin. Lopputulos on lähes täyttä sattumaa. Katsokaa vaikka:

Kylässä

Kävimme viikonloppuna kylässä Jyväskylässä. Ennakkoon molemmilla meistä oli hyvin hatara mielikuva kaupungista. Olin luonut siitä jonkun verran mielikuvia, mm. seuraamani  Pieniä timantteja-blogin perusteella. Etukäteen mielessäni oli myös Alvar Aalto, Suomen käsityömuseo ja Titityy.

Mitä muuta jäi mieleen. Mukavan tuntuinen keskisuuri syksyinen kaupunki, vesistö ja rannat, Toivolan Vanha Piha, hieno Seminaarimäki ja kaikki muut lukuisat mäet kaikkialla. Niitä mentiin kävellessä ylös alas ja minä puuskutin pitkäjalan perässä kipittäessäni.

Lauantain aikana kävelimme askelmittarin mukaan yli 11 kilometria. Välillä ylös ja välillä alas, keskustaa ristiin ja rastiin ja lopulta vielä illansuussa Lutakon ympäri. Neron portaiden juurella pysähdyin. En jaksanut, vaikka todennäköisesti menetin hienot näköalat. Jos pitkäjalka olisi matkustanut yksin, hän olisi todennäköisesti kivunnut portaat hujauksessa ylös Harjulle ja laskeutunut toiselta puolelta alas Mäki-Mattiin.

Tätä Aallon nuoruuden työtä, Työväentaloa 1930-luvun alusta en ollut nähnyt ennen.

Tuttua Aaltoa sen sijaan olen nähnyt rakennuksessa jos toisessakin. Viimeksi tutustuin Pietarin reissulla  Viipurin kirjastoon. Museokahvila ja tuoliseinä on kuvattu Jyväskylän Aalto-museosta.

Toivolan pihapiiriin on siirretty pari rakennusta täydentämään korttelikokonaisuutta. Toisessa niistä oli Jyväskylän museon esineistöstä koottuja kotimuseon tyylisiä miljöitä.

Titityystä lähti mukaan kassillinen lankoja. Toisen satsin ostin Taito-shopista. Helsingin myymälästä Roosa nauha-kampanjalangat myytiin loppuun alta aikayksikön. Jyväskylästä niitä vielä löytyi.

Täällä Suomen käsityömuseossa sain onnitella tuoreeltaan siskoa, katso täältä. Kävelykadulta päin katsoen ei olisi arvannut, kuinka laajana museo jatkui korttelin uumeniin.

Perinteisiä käsityöaarteita, kierrätystä, uutta ja kokeilevaa. Käsityön ja taideteollisuuden välille ei todellakaan ole helppo vetää viivaa.  

Kotomaassakin riittää tutustumisen arvoisia paikkoja.

Nyt ehkä tiedän vähän mistä puhutaan, kun puhutaan Jyväskylästä.