Baban tyyliin

Syksyllä Baba L:n tanssiessa tähtien kanssa luin iltapäivälehdestä hänen paljastuksensa hyvän kunnon ja lihaksikkaan hoikkuuden salaisuuksista. Mukana oli ohjeet kahvakuulajumpasta.

Sohvalla makuuasennossa ajattelin ääneen, että ”kahvakuula pitäis hankkia”. Samalla vapautin MK:n syntymäivälahjani pähkäilyn aiheutttamasta ahdingosta. Joulukuussa hän kantoikin minulle kuuden kilon kahvakuulan varmistettuaan personal trainerina toimivalta tutultaan meikäläiselle sopivan kuulan painon.

Tykkään juuri tällaisesta pommin näköisestä esineestä. Lattialla lojuessaan se huutomerkin lailla kehottaa tarttumaan kahvaan. Alan heilutella, tempoa ja viskoa kuulaa varoen rystyset valkoisina, ettei kuula irtoa käsistä ja heilahda ikkunan läpi. Näillä pakkasille (-23) ei olisi kiva, jos ikkunassa olisi reikä. Samalla harjoitan mielikuvien ajattelua: näen Baban tiukat käsivarret, jämäkät selkälihakset ja hallinassa olevan keskikehon.

Olen havainnut pientä edistystä. Käsitöiden teko pitää kämmenien ja sormien lihakset kunnossa. Muuten kädet ovat vähävoimaisin osa kehoani. Nyt kuitenkin vanhat kilon painoiset, liikeratojen oikeana pysymiseen hankkkimani painot ovat muuttuneet kokonaan painottomiksi! Kuuden kilon pommi sen sijaan tuntuu vielä koko kropassa vatsa- ja selkälihaksia myöten. Kunhan vähän vielä harjoittelen, tarvitsen ehkä kymmenen kilon pommin? 

Pitkä vapaa aamu

Tänään tarvitsin pitkää vapaapäivän aamua. Olen juonut kahvia ensin ruisleivän ja sitten pakastimesta sulattamani pullan kanssa. Suunnittelin lähteväni aamulla pitemmälle pyörälenkille, mutta ilmassa leijuva sateen uhka sai empimään. Jos olisin vaikka 10 km:n päässä ja pitäisi palata kaatosateessa kotiin, niin paluumatka ei tuntuisi todellakaan kovin kivalta. Pientä mukavuudenhalua siis ilmasssa...

Olenkin käyttänyt aamua parin tv-sarjan viimeisen jakson taltioinnin katsomiseen. Katsoin sekä kakkosen ”Tehdas”-sarjan että tiistai-iltojen ”Mildred Pierce”-sarjan viimeiset jaksot. Ihailin Saision ”Tehtaan” sujuvaa käsikirjoitusta ja näyttelijöiden uskottavaa työtä. Viimeksi mainittu HBO-sarja sen sijaan jäi mielen pohjalle muhimaan. Aika koskettavasti siinä kuvattiin paitsi vahvan naisen selviytymistarinaa myös äidin ja tyttären monien ikävien tapahtumien värittämää, vaikeaa ja jännitteistä suhdetta. Äitiä näytellyt Kate Winslet on lempinäyttelijäni. En jaksa edes luetella kaikkia hänen koskettavia roolisuorituksiaan. Ihailen hänessä myös sitä sisäistä vahvuutta, jonka turvin hän on uskaltanut kasvaa pyöreäposkisesta nuoresta näyttelijälahjakkuudesta itsensä ja ikäisensä näköiseksi naiseksi.

Olen sijoittanut ihan huvikseni mööpelini (toistaiseksi) virtuaaliseen uuteen asuntoon. Osallistuin kyseisen hitasasunnon arpajaisiin. Muitakin kiinnostuneita on luullakseni toista tuhatta, joten arpaonnea todellakin tarvitaan. Toisaalta minulla ei ole mitään menetettävää, kun nykyinen asunto on hyvä ja asuinalue erittäin mieleinen. Tarvitsisin kuitenkin jonkin verran lisäneliöitä ja ehkä myös vähän vaihtelua arkeen. Jos arpa ei osu kohdalle, siitä ei aihudu sen suurempaa pettymystä.

Olen muhitellut myös eilistä perhepiiriin liittyvää yllättävää uutista. Oikein hyvällä mielellä olen asiaa ajatellut.

Nyt näyttää sää kirkastuvan, joten eiköhän lähdetä pyöräilylle. Samalla voi fiilistellä tätä ihanaa kevättä!