Kööpenhaminassa, I

Palattuani viime viikolla Kööpenhaminan ja Malmön matkalta olen ollut aivan uupunut. Kävelimme tämän syksyn opintomatkalla tavanomaiseen tapaan tosi paaaaljon. Fyysisen väsymyksen lisäksi on tuntunut, että aistit ja aivot ovat olleet myös uuvuksissa kaikesta nähdyn aistimisesta. Matkalla oli enimmäkseen kesäinen ja lämmin sää.

Vasta tänään purin kuvat kameran muistikortilta. Hyviä kuvia on sen verran paljon, että taidan tehdä muutamankin postauksen - kiinnostaa se sitten ketään tai ei. Koska olimme liikeellä porukalla ja vauhti oli aika kova, otin useimmat kuvat automaattiasetuksilla säädellen vain valotusta tarpeen mukaan kameran kätevällä pikasäätönäppäimellä. Vain paikoitellen säätelin aukkoa saadakseni kuvaan erityisen hyvän syväterävyyden. Nyt on kameran perusasiat otettu haltuun alan tutustua kameran hienouksiin ja järjestelmäkameran varsinaisiin ominaisuuksiin.

Kun katselin jälkikäteen noin tuhatta matkakuvaa, ajattelin että kamera on kyllä hyvä muistin jatke erityisesti nopeatempoiselta matkalta. Monet matkalla koetut asiat palautuvat mieleen kuvia selatessa. Tuossa kohtaan olin ihan sanaton, tuossa kohtaa yksi ryhmästä kompuroi ylös katselleessaan pahan näköisesti mutta selvisi kuitenkin, tuossa joku kertoi hyvän vitsin, olipa hikistä menoa tai melkein juoksua tuona päivänä. Monet yksityiskohdat unohtuisivat ilman kuvia.

Tässä ensimmäinen kuvakooste aiheena tanskalainen nykyarkkitehtuuri. Suurin osa kuvista on Örestadista ja asuntokohteita. Mm. Bjarke Ingels BIG-toimistoineen sekä Lene Tranberg jatkavat edeltäjiensä Arne Jacobsenin, Henning Larsenin ym. tanskalaisarkkitehtien menestyksellistä uraa. Ote on jotenkin rennon rohkean suurpiirteinen, mutta silti detaljitkin on mietitty tarkkaan harkiten. Tanskalaisen varmalla tyylitajulla!  

Loviisan vanhoja taloja ja pihoja

Kävin ensimmäistä kertaa Loviisassa Wanhat Talot-tapahtumassa. Viikonlopun kestävä avoimet ovet-tilaisuus on varmaankin pienelle kaupungille melkoinen ponnistus. Useat yksityiskodit avaavat pihansa ja kodin vieraiden tutustuttavaksi. Sen lisäksi kaupungissa on jos jonkinlaista markkinatapahtumaa ja rakennuperinteen vaalimiseen liittyviä tilaisuuksia. Kirpputoreja ja kahvikojujakin oli vanhassa kaupungissa lähes yli äyräiden.

Asuin itse 20 vuotta 1950-luvulla rakennetussa, mutta melko hyvässä kunnossa olleessa talossa. Tiedän, miten kodikkailta tutut lattioiden narinat, saranoiden kitinät ja jotkut epäkäytännöllisyydet tuntuvat ja miten vanhaan taloon kiintyy. Vanhojen talojen korjaaminen vaatii paljon tietoa ja osaamista. Arvostan niitä, jotka jaksavat kunnostaa oikeasti vanhoja, asemakaavallakin suojeltuja rakennuksiaan ja siten vaalia rakennus- ja kulttuurihistorian perinteitä. Palasin kuitenkin ihan tyytyväisenä takaisin uuden uutukaiseen kotiini. Minusta koti on seinien ja fyysisen ympäristön sijasta tavaroissa ja esineissä ja niiden liittymisessä omaan ja perheen elämään ja historiaan. Koti on täällä, vaikka seinät ovat vaihtuneet 10 vuoden kuluessa jo kahdesti.

Useat talot oli kunnostettu taitavasti ja tyyliä kunnioittaen ja niistä oli luotu ihastuttuvan luovia ja persoonallisia koteja. Silmiini osui kuitenkin myös ärsyttäviä rakennusvirheitä, jotka kostaustuvat ennemmin tai myöhemmin tulevaisuudessa. Huomasin myös, että vanha rakennus voidaan pilata esimerkiksi täysin tyyliin sopimattomilla tapeteilla vailla mitään kosketusta menneeseen. Jossain haiskahti nenääni home, mutta yritin heti rajoittaa aistien virkeyttä.

Ylivoimaisesti enemmän löysin tietenkin kaunista katseltavaa ja rakkaudella vaalittua ympäristöä. Ilahduin myös erityisesti rehevistä ja kekseliäistä puutarhoista monenlaisine piharakennuksineen. Pihat ovatkin Loviisassa selvästi tilavampia kuin Porvoossa ja Vanhassa Raumassa.

Tässä kuvallista tykitystä - koteja kunnioittaen lähinnä vain puutarhojen vehreydestä ja katunäkymistä:

Kaalimaan kasvatit

Asuntomessuilla oli ymmärtääkseni alkuvuosina asuntosuunnittelun kehittämiseen ja laadun parantamiseen liittyviä tavoitteita. 40 vuoden kuluessa messut ovat kuitenkin muuttuneet lähinnä kaupalliseksi sisustustavaraa, sisustussuunnittelupalvelua ja talotehtaiden tuotantoa esittäväksi tapahtumaksi. No ei siinä mitään, kun osaa varautua keskittymään tähän puoleen. En silti ymmärrä, miksi tasavallan presidentti suojelee messuja, joilla on lähes pelkästään kaupallinen tavoite?

Jyväskylän asuntomessuilla esiteltiin tasan yksi uusi asia, 13. kerroksinen asuinkerrostalo, joka saa vierelleen myöhemmin (suhdanteiden niin salliessa?) pari muuta vastaavaa tornitaloa. Kerrostalo olikin mielestäni oikein hyvä esimerkki pilviä kohti tähyävästä rakentamisesta ja on arkkitehtitoimisto JKMM Oy:n suunnittelema. 

Esittelyhuoneistojen teatraalinen  sisustus yliampuvuudessaan alkoi lähinnä hymyilyttää, kuten tämä Drama Queen:n makuukammari. 

Kerroatalon lisäksi esiteltiin muutama hyvä esimerkki yksilöllisestä, ympärsitöönsä suunnitellusta omakotitalosta ja paljon talotehtaiden tyyppitaloja, joista jotkut on jo aiemminkin esitelty asuntomessuilla. Kerrosatalon ympärillä oli kylvetty hieno niittykukkaketo!

Ympäristön suunnittelussa oli hulevesiin kiinnitetty aika hyvin huomioita, mutta lähes samat ratkaisut olivat esillä jo toissa kesänä Tampereella. 

Koska olimme työporukan kanssa matkassa piti kuunnella Jyväskylän kaupungin virallinen esittely. Kuuntelin esitelmää ”resurssiviiisasta, kyperturvallisesta, liikunnallisesta tapahtumakaupungista” noin tunnin ajan ruksaten samalla esitteestä kymmenisen taloa, joihin haluaisin ja ehkä ehtisin tutustua. Sitten söimme noin puolitoistatuntia kestävän lounaan. Tarjoilu oli niin käsittämättömän hidasta, että varmaan odotettiin juomatilauksia joka väliin. Talojen tutustumiseen jäi kovin vähän aikaa, mutta ehdin kuitenkin suurin piirtein kääntyä taloissa, jotka kiinnostivat. Kuvaaminen varsinkin ulkoa päin jäi vähiin.

Tontit Äijälänniemessä ovat kooltaan yli 1000 m2 tai noin 500 m2. Ranta on yleiseen käyttöön tarkoitettua virkistysaluetta, jolla on ympäristöarvoja. Siksi se on luonnontilassa ja näyttää paikoin aikamoiselta ryteiköltä. Alue on entistä viljelyaluetta, kaalipeltoa kuulemma. Kaalinpäät ja muu viljelymenneisyys näkyivät hauskasti alueen ympäristörakenteiden koristeaiheissa - sähköjakokaapeissa, istuinpenkeissä ja muuntamon seinässä.

Katujen varsille oli istutettu puurivit, mitkä myöhemmin kasvaessaan pituutta varmaankin jäsentävät ympäristöä ja parantavat kaupunkuvallista sekasotkua, mikä on tyypillistä asuntomessualueilla. Aidat on rakennettu yhtenäisen aitatyypin mukaisesti. Täälläkin asemakaava on kuulemma tarkoituksella väljä, ainoa yhtenäinen sitova määräys on tummanharmaa katto. 

Tässä joitakin poimintoja vaikutuksen tehneistä taloista, joissa piipahdin:

TALO LUCK

Pidin kovasti talo Luckista. Pohjaratkaisu on atrium-tyyppinen rakennuksen kääntyessä pihan ympärille niin, että rantapuistoon avautuva piha jää täysin suojaiseksi. Pohjaratkaisu on eri elämäntilanteissa toimiva, oleskelutilat, makuuhuoneet ja saunaosasto ”anopinsäilytyshuoneineen” muodostavat omat tilakokoanisuudet. Ulkoseinän leveät, koko seinän korkuiset siirtoikkunat avaavat olohuoneen suoraan pihalle. Yhtenäinen valkosiuus sisäpihalla ja sisällä on jotenkin eteerisen ilmavaa ja sen vaikutus korostuu, kun sisustus on viitteellistä, jopa huumorilla höystettyä eikä liian pitkälle pureskeltua. Kadulle päin julkisivut on taasen rapattu tumman harmaaksi. Tämä talo teki minuun ehkä suurimman - jopa hätkähdyttävän vaikutuksen, vaikka en tätä omaksi kodikseni kokisikaan.

HEIKKISTEN TALO

Hiihtäjä Heikkisen talo on myös pohjaratkaisultaan toimiva ja harkittu. Tässä talossa pinnat olivat erityisen kauniita. Julkisivun rappaus, puusäleseinämät, sisällä hiihtäjäaiheinen graafinen betoni, puukatto 70-luvun tyyliin ja ihan pisteenä ii:n päälle hienot puupuitteiset ikkunat ja tarkkaan hiottu ikkunoiden puitejako. Tykkäsin kovasti.

SKAMMIN TALO

Skammin leikkisään taloon olisin voinut muuttaa vaikka heti. Kompakti, mutta asumistarpeiden mukaan muuntuva ”avoin” pohjaratkaisu ja talousrakennuksessa sijaisteva kätevä erillinen työhuone ovat mainiot lähtökohdat kodille. Julkisivumateriaalina on käytetty keraamista laattaa ja puuta. Sisätiloissa lautaverhous ja kulmaikkuna on toteutettu kauniisti ykistyiskohtia myöten. Ruokailutilan lähes saumaton jatkuminen sisältä ulos on kiva ratkaisu. Vähäoksaisella huolellisella paneeloinnilla vältetään onnistuneella tavalla kesämökkimäinen tunnelma. Pihalaatatkin voi valaa itse, niin niistä tulee eloisammat ja kauniimmat. 

TALO LEIJA

Talo Leija oli hillityn hallitun kaunis, mutta kooltaan useimmille täysin tavoittamaton ja tarpeettoman suuri (230 m2). Tässä talossa silmä lepäsi aikaa kestävissä yksityiskohdissa. Puuverhoilut oli myös täällä tehty hyvin kauniisti ja laadukkaasti. Sama materiaali jatkuu yhtenäisenä ruokailutilasta ulos. Talon ulkoarkkitehtuuri on varmaotteista ja konstailematonta.

TALO ELISSA

Villa Elissa ratsasteli Aallon jalanjäljillä eikä ollenkaan huonosti ratsastanutkaan. Sisustusmateriaalit olivat Aallon käyttämiä klassikoita: poltettua tiililaattaa lattiassa, märkätiloissa koboltin sinisiä kaakelilaattoja, seinissä taivutetua koivuvaneria. Sisustus oli koottu myös suomalaisen design:n klassikoista, joihin minä ainakaan en kyllästy. Tosin aika tummaksi on kuvani  sisätilasta valottunut.

TALO LATO

Kannustalon Lato on esitelty Habitare-messuilla jo vuosia sitten ja mielestäni silloin paljon parempana ratkaisuna. Tämä talo on valinnut täysin väärän tontin. Tasamaatalo on väkipakolla ympätty poikittain rinteeseen. Yksi kerros pitää kavuta joka kerta julkisivun vierustaa ylös ja ulkoportaita pitkin kotiin tullesssa. Peruslähtökohta on siis täysin mettässä, ihmetten miten tällainen kömmähdys on päässyt ylipäätään tapahtumaan. Rinteeseen sovitus on tehty vielä kaiken kukkaraksi rumasti ja raskaasti. Mutta Karihtalan sisustus saa helposti unohtamaan nämä realiteetit. Hän osaa kyllä sisustaa mukavan myyvällä otteella nämä messutalot vuodesta toiseen. Taiteen monipuolisesta käytöstä sisustuksessa ja pienistä katseen vangitsevista detaljeista vielä lisäpisteet.