Käännekohta

Ulkona on töistä kotiin tullessa outo ilma. Jotenkin maitomainen. Lokit lentelevät näkyvästi. Tekevät erityisen upeita kaarroksia ja antavat tuulen viedä. Kuin silkasta taituruudesta nautiskellen. Tuuli puhaltelee hentojen pajujen oksia. Ilma on kosteuden täyttämä ja lahden vastaranta utuinen.

Valkoposkihanhet ovat harvinaisen levottomia. Säntäilevät ja ryntäilevät sinne tänne. Töistä tullessani kilpikonna kömpi ulos kaapin alta ja alkoi järsiä porkkanaa. Se on ollut koko helteisen jakson kesälevolla. Se on hieman kuin säätutkani.

Aamulla oli niin sumuista, ettei eteenpäin nähnyt. Kohta kaikki tämä kosteus purkautuu. Jossain kaukana jo jyrisee. Ensimmäisen ujon sadepisaran jälkeen käännyn nopeasti kotiin päin. 

Hyvä loma - parempi mieli

Runsaat neljä viikkoa sitten syöksähdin lomalle. Loma oli vaihteleva ja hyvä – suunnittelemattomanakin tai ehkä juuri siksi. Oli sopivasti menoa, vierailuja ja sukulointia, yksi muutto ja riittävästi omaa-aikaa-päiviä. Lukemaan en juuri ehtinyt, yhden aikomistani kirjoista aloitin viimeisenä lomapäivänä.

Loman aikana kävin kerran töissä kastelemassa kukan. En avannut kertaakaan puhelinta enkä lukenut sähköposteja. Tänään sitten tipahdin takaisin työelämään. Lähes 30 astetta lämmintä työhuoneessa, läjä töitä pöydällä, paljon sähköposteja ja kysymyksiä sekä yhden työkaverin loman aikainen ”selkäänpuukotus”.  Mutta tipahdettu on ja saatu muistutus työelämän pelisäännöistä. 

Päiväkirjaan voi varmaan kirjoittaa, että ihan p a s k a päivä! Aloitan huomenna uudestaan ja alusta loman jälkeisen elämän. 

Hetken tyhjyys kotiin palatessa

Matkustimme halki eteläistä Suomea, lounaasta Satakuntaan ja Hämeen sydämeen. Kahden kameran muistikorteilla olevat sadat kuvat aiheuttavat lievää epätoivoa. Suomi ja kesä ovat olleet kauniit. Liikumme mielellämme pienemmillä teillä - silloin näkee enemmän ja etenee hitaammin.

Löysimme matkaltamme niin ”Toscanan” kuin ”Provencenkin”, rosoisen romanttisia sisäpihoja, vanhan tehtaan, kukkivan paratiisin, lämmintä yötä valaisevat lyhdyt, korjausta odottavan kartanon, hienoja peltonäkymiä, maaseudun hiljaisia kyliä, pelloilla laiduntavia lehmiä, paljon kotomaata. Kuuntelimme jazzia kahdesti. Lyttylän kartanon takapihalla soitettu musiikki peittosi mielestämme vaikuttavuudellaan kaikilla osa-alueilla mitattuna maailmantähden ja elävän legendan (Bob Dylan) konsertin. Söimme kaikkien kolmen siskon ruokapöydissä ja sehän on ihan parasta juhlaa!

Koti näytti erilaiselta palatessani. Nyt syön marjoja, luen ja ajattelen asioita. Kuuntelen radiosta maailman uutisia ja ihmettelen. Ostin Siikaisten Leväsjoelta 2,5 kg erivärisiä puuvillalankoja ja aloitin sellaisen projektin, mikä ei ihan äkkiä tule valmiiksi. Nyt en menaa saada pidettyä näppejä irti virkkuukoukusta. Tänään virkkasin sisällä ihan hyvällä omallatunnolla, koska ulkona tuntui liian kuumalta, suorastaan läkähdyttävän kuumalta.  

Nokka länteen

Auton nokka käännetään kohta länteen. Menen toistamiseen sukuloimaan ja kuuntelemaan jazzahtavaa musiikkia, ehkä Areena-puheitakin? Syntymäkaupungissa Porissa on nyt kesän huippuviikko, mikäli kaipaa kansainvälisiä tuulahduksia. Tervetuloa tai siis -menoa!

Jos olet matkalla kakkostiellä, niin jatkamalla sitä aina viimeiselle luodolle asti löydät ainutlaatuisen voimapaikan! Käännä katse ulapalla ja vedä kehkot täyteen happea. Koe elämä ja maailmankaikkeus yhdessä silmänkäpäyksessä. 

Olen postannut aiemmin Kallon luodosta, joten en toista itseäni. Aiempi postaus löytyy täältä. Kesäisiä päiviä!

Pikkujuttuja

Eilen iski orastava loman puoliväliahdistus. Olotilaa myötäili kylmä tuuli, joka tuiversi ulkona hiukset takkuun ja nostatti ihokarvat pystyyn. Tänään aamulla lakkasin varpaankynnet värisävyllä ”sunday” ja tsemppasin itseäni sillä, että kesä ja loma jatkuvat. Tästä tuli paljon parempi päivä ja sääkin on ollut enempi kesäinen, vaikkei  mikään helle meitä täällä stadissa ole hellinytkään.

Kurvista ratikkaan nousi Stockan pysäkillä useasti rahaa kerjäävä nainen. En tiedä hänen taustojaan, mutta ulkoisesti hän näyttää olevan hiukan huonossa hapessa. Istuin ratikan etummaisella penkillä ja hän pysähtyi eteeni. Käytiin dialogia:

-Päästä minut siihen istumaan, totesi nainen.

-En päästä, vastasin.

-Mikset päästä?

-Siksi, että istun tässä ja täällä on muita vapaita paikkoja.

-Anna vähän rahaa, sanoi nainen ja työnsi kouransa melkein kasvoilleni.

-En anna, vastasin.

-Miksi et anna?

-En halua antaa.

Nainen luovutti ja siirtyi istumaan taakseni neljän matkustajan ryhmään. Kuulin keskustelua:

-Anna vähän rahaa, aneli nainen takanani istuvalta mieheltä.

-Miksi vähän? Mitenkä olisi paljon? Kuinka paljon tarvitset?

-Anna vähän rahaa, toisti nainen hetken mietittyään.

-Mihin sitä rahaa tarvitset, perustele.

-Anna vähän rahaa.

-Jos pyytäisit paljon ja perustelisit hyvin, voin antaa, jatkoi mies.

Ilmeisen hämillään nainen kääntyi seuraavan uhrin puoleen:

-Anna kaksi euroa.

-En anna, vastasi nuorelta kuulostava nainen.

-Mikset anna?

-Miksi sitä rahaa täällä jatkuvasti olet kerjäämässä, meillä on tässä yhteiskunnassa toistaiseksi vielä sosiaalihuolto.

-Minua ei saa sinutella!, vastasi nainen.

-Anna kaksi euroa, jatkoi anelu seuraavalta uhrilta.

Hyppäsimme pois samalla pysäkillä, mutta kulkemaan lähdimme eri suuntiin.

Meillä oli MK:n kanssa keskutassa treffit. Hoitelimme muutamia asioita ja aikomuksemme oli mennä syömään mutkattomaan rauhalliseen jutusteluruokapaikkaan, jossa olimme lähes 16 vuotta sitten ensimmäisillä treffeillämme. Viimeksi Piccolo Mondo:ssa käydessämme totesimme, että tämä paikka on ollut muuttumattomana jo miltei 20 vuotta ja tarvitsisi kieltämättä hieman puitteiden kohennusta. Syön lähes joka kerta herkullisen hedelmillä ja paahdetulla vuohenjuustolla ryyditetyn salaatin ja MK useimmiten äyriäispastan.

Mutta mikä järkytys! Paikka oli vaihtanut nimeä ja omistajaa. Ruokalista ja systeemi oli myös muutettu. Tänään oli tarjolla lounasaikaan ainoastaan feta-salaattia. Käännyimme tyrmistyneinä pois ja etsimme toisen paikan. Sieltäkään en tosin saanut vuohenjuustosalaattia, mutta nälän saimme sammutettua. Hei vaan ja hyvästit kaupungin ehkä parhaimmalle vuohenjuustoiselle salaatille ja hedelmille.

Helsingissä on meneillään useita mielenkiintoisia näyttelyitä. Olen käynyt tällä viikolla jo Chaplin-näyttelyssä Tennispalatsissa. Tänään suuntasin Kiasmaan. Kiasmassa saa kuvata, mutta kuvia taideteoksista ei saa laittaa tekijänoikeusuhkien vuoksi sosiaaliseen mediaan. Kiasma on julkinen rakennus, joten rakennuksen kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen on sallittua. Kuvasin arkkitehtuuria litteällä pancake-objektiivillä, jossa on ihmissilmän laajuutta vastaava kuvakulma. Ostin sen nimenomaan arkkitehtuurin ja tilojen kuvaamiseen. Tällä objektiivillä kamera keventyy lähes 300 g ja käyttö sujuvoituu huomattavasti kaupunkikuvaamisessa. 

Pidän Kiasman arkkitehtuurista, vaikka kaikki ratkaisut ja detaljit eivät olekaan kestäneet sääolosuhteitamme. Minusta on hieno kokemus nousta näyttelykerroksesta toiseen loivasti nousevaa luiskaa pitkin. Näkymät kookkaista ikkunoista ovat niin Helsinkiä - eivätkä ole sitä suinkaan sattumalta.  

Kiasman näyttelyt muodostavat hyvän kokonaisuuden. Kiasma HITS oli mielenkiintoinen kooste ajankohtaista nykytaidetta. Kaikki nykytaide ei tavoita minua, mutta osa hyvinkin. Erityisen puhutteleva on chileläisen Alfredo Jaarin näyttely. Alfredo Jaarin edustama kriittinen ja humanistinen näkemys on tämän päivän maailmassakin ajankohtainen puheenvuoro. Vaikutti voimakkaasti ja puhutteli minua! Mieleen tuli myös aamuinen episodi ratikassa.

Marimekon KIMPASSA-näyttely oli puolestaan kevyt ja kepeä tuulahdus. Tästä tekisi mieli ihan kurillaan julkaista muutama kuva, mutta en kuuna päivänäkään haluaisi alkaa keskustella Teresa ”isoisän puutarha” Moorhousen kanssa tekijänoikeuksista! Aika hieno on valtavan kookas punainen ruusu, joka on tehty irtokarkeista, tässä ylhäällä pieni detalji karkkisävytyksestä.

Kylläpä tätä tekstiä nyt suolsi. Loma alkaa näköjään tehdä tehtävänsä! Kirjoittaminen ei onnistu pakolla, sen olen havainnut luovassa kirjoittajaryhmässä, jonka lopetin tänä keväänä osittain juuri ajanpuutteen vuoksi.

Kiasmassa törmäsin Jorma Uotiseen, joka otti pienistä peilinpalasista koostuvan teoksen edessä itsestää kännykkäkuvia koreografi-tanssijan elkein. Jostain syytä näen häntä tämän tästä, mutta en ole vielä rohjennut kysäistä, että ”mitä toine porilaine”.

Ja tässä on päätön Päivi Kiasman wc:n peilissä.

Astukaa puutarhaan

Vaikka ei omista omaa puutarhaa, voi Helsingissä nauttia puutarhan ja puistojen lumosta monessa paikassa ja ympäristössä. Annalan puutarhasta olen postannut useasti aiempina kesinä. Talvipuutarha Töölönlahden rannalla on aina ihastuttava ja siitäkin olen kirjoitellut. Lähimpänä kotiani on Kumpulan kasvitieteellinen puutarha eikä Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarhakaan kovin kaukana ole. Olen ostanut kausilipun (40 e) ja voin vuoden aikana visiteerata rajattomasti kaikissa luonnontieteellisen keskusmuseon puutarhoissa ja museoissa ( www.luomus.fi ). Vuosi sitten postasin Kumpulan kasviteiteellisestä puutarhasta, klik.

Tänään menin uuden kameran kanssa Kumpulan puutarhaan tavoitteena kokeilla kameran tarkennusasetuksia. Aika tarkaan pitää tarkentaa, mikä vaatii minulta malttamattomalta innostujalta vähän asennemuutosta. Kamerassa on kätevä tarkennusnäppäin, jolla voi tarkastaa zoomaamalla halutun tarkennusalueen hyvin tarkkaan ennen laukaisua, mutta tämä unohtui tyystin tämänpäiväisessä innostuksessa ja vihreyden häikäistyksessä.

Tällä hetkellä puistossa oli hyvin vihreää ja kasvillisuus on paikoin runsasta. Puiden uudet kasvustot, lehtien erilaiset muodot ja vihreän monet sävyt ovat mielenkiintoisia. Katselin sopivaa lukupenkkejä ja suunnittelen meneväni Japanilaiseen puutarhaan kirjan ja termospullon kanssa, jos hyvät ilmat edelleen jatkuvat. Kuvat ovat muutamaa lukuunottamatta juuri Japanilaisesta puutarhasta.

 
 

 
 

 

 

Aamupalalla

Kokojyväleivän siivulle sipaistaan Dijon-sinappia, siivu peitetään salaatinlehdellä, päällystetään brie-juustolla ja rouhitaan päälle mustaapippuria. Maistuu niin hyvältä aamukahvin tai minkä kahvin kanssa tahansa. 

PS Kampin Marimekko-myymälän pukukopissa on peilit, jotka paljastavat kehon kaikista suunnista. Sovittaessani mekkoa se näytti järkyttävän kireältä ja minä makkarankuoreen sulloutuneelta. Ärsyynnyin itselleni, että mikä herkkuperse oikein olenkaan! Loppuviikon keskityn syömään lähinnä kukkakaalia ja porkkanoita ja mansikoita ilman mascarponea, marenkia tai mitään muuta ihon alle jumittuvaa ainesta!

Selfiet on must!

 Minä.

 Me.

Hassuttelemme.

Valo aamuin ja illoin

Olohuoneen aamuinen aurinko

Siskonpojat olivat yökylässä ja lähtivät aamupäivällä. Oli kiva jutella heidän kanssaan myöhään illalla. Kuunnella heidän elämäänsä ja ihastella, millaisia fiksuja ja persoonallisia nuoria miehiä nuorimman siskon pojista on kasvanut.

Vieraiden lähdettyä olen jatkanut sujuvasti hitaanpuoleista aamuhuuhailua aamuaurinkoisessa olohuoneessa ja palauttanut aikani kuluksi mieleen bloggerin asetuksia, joihin en ole tainnut kajota pariin vuoteen! Seurauksena oli, että joidenkin vanhojen postausten kuvat "heittelehtivät". Sen verran jaksoin tutkia, että olisi pitänyt alkaa sumplia rivinvaihtoja yms. kuva kerrallaan, joten antaa nyt kuitenkin olla minun puolestani, miten sitten kuvat ovatkin.

Uuden kameran etsin on uskomattoman hyvä - vuosien tauon jälkeen pystyn silmälasienkin kanssa kuvaamaan sen kautta. Nykyisessä kamerassa ei edes ole ollut etsintä, mutta sen tosin huomasin vasta monen kuukauden kuvaamisen jälkeen…  

Ensimmäinen viikko lomasta on takana. Positiivista on, että kesäkin näyttää vihdoin ja viimein alkaneen! Valkoposkihanhien kotoisa kaakatus kantautuu rannalta sisään. Hanhien läsnäolo liityy mielestäni tähän ranta-asumiseen, vaikka valkoposket ovatkin uudis- tai maahanmuuttajalintuja. Minusta on mielenkiintoista seurata niiden elämää varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Uutisissa kuuntelin, kuinka monet stadilaiset olisivat valmiita pistämään hanhet paisteiksi. Höh, sanon minä!

Näkymä parvekkeelta iltataivaalle

Detaljeja muuton lomassa

Saimme tiistain ja keskiviikon aikana MK:n kodin melko asuttavaan kuntoon. Tänään puuhailemme vaihteeksi omissa kodeissamme. Innostuin muuttolaatikoiden tyhjentämisen jälkeen aamulla tyhjentämään pari omassa kodissakin purkamattomina pyörivää muuttolaatikkoa. Laatikoista paljastui harvemmin käytettyjä astioita. 

Muuttomme kuvaavat hieman persooniemme erilaisuutta. Minun muuttoni oli yhtä hulinaa ja kaaosta. MK:n muutto on sen sijaan minun näkövinkkelistäni katsottuna hallittua hulinaa.

MK:n porrashuone on väreiltään energisoiva. Kokonaan keltainen tila lattiaa myöten. Voimakkaat värit sopivat juuri tällaisiin ohi kuljettaviin ja hetken oltaviin tiloihin.

Eilen en pystynyt laatikoiden purkamisen ja kaappien tyhjentämisen välillä pitämään täysin näppejäni irti uudenuutukaisesta kamerasta. Kamera on aivan ihana! Erityisesti etsin on mainio ja se laukaisun yhteydessä kuuluva lonksahdus kuulostaa juuri oikealta järjestelmäkameralta. Nyt joudun suorastaan vähän hillitsemään itseäni lisäobjektiivien hankinnassa. Yhden pannukakku-objektiivin budjetti ehkä sietää, mutta makrot ym. jäävät hautumaan tulevaisuuteen. Tänään käyn töissä siivoamassa ikkunoiden viereiset pöydät ikkunanpesijän työn mahdollistamiseksi ja tulostan samalla kameran manuaalin tarkempaa perehtymistä varten. 

Alla satunnaisia otoksia MK:n asunnon detaljeista. Kuvatessa kokeilin mm. tarkennusta, muotojen ja yksityiskohtien kuvaamista eri keinoin. Asunnosta on hienot näkymät Vantaanjoen uomaan ja ikkunanäkymissä huojuu kauniita vanhoja mäntyjä. Ikkunoita on kolmeen ilmansuuntaan päätyasunnossa, joten päivän kierto ja valo näkyy hienosti asunnossa.