Sorsien paluu

Vuoden vaihtumiseen liittyy minusta aimo annos haikeutta, juuri nyt myös alakuloa. Vuodet vierivät ja tahti tuntuu vaan kiihtyyvän omien vuosien karttuessa. Vastahan se oli millenium, 15 (!!) vuotta sitten.

Alakuloa nostattaa myös ikkunasta avautuva harmaus. Vesi pieksää ikkunaa ja tuuli puhisee uhkaavin hönkäyksin. Meressä on jäljellä enää rippeet jääpeitteestä ja sorsat ovat palanneet. Kaikki lumi on sulanut. Hämeen ja Uudenmaan vedet virtaavat Vantaanjokea pitkin ja lahden vedenpinta on piripinnassa. Lomapäivätkin hupenevat kovaa vauhtia.

Olen sentään saanut tehtyä muutaman projektin kotona. Olen siivonnut köökin vähän perusteellisemmin (joulun jälkeenhän on enemmän aikaa…), olen pyyhkinyt ovet ja järjestellyt kaappien sisältöä. Tykkään metrin levyisistä vetolaatikoista, joissa on kattiloille ja padoille oma laatikkonsa, lautasille omansa ja kauhat ja kapustat ovat rivissä omassaan. Koska jatkuva järjestyksen pito ei ole parhaita puoliani, ovat nämäkin laatikot ehtineet mennä sikinsokin vuoden aikana. Mutta nyt on taas kaikki rivissä ja järjestyksessä. Eilen siivosin eteisen, loppuloman aikana pitää vielä järjestellä makkarin kaappeja tarkoituksenmukaisemmin ja pestä ja järkkäillä kylppäri.

Uuteen kalenteriin on tehty vasta muutama merkintä, tärkeimpinä siskontytön pojan ristiäispäivä ensi viikonloppuna ja maaliskuinen huipputärkeä päivä. Päivät ne vaan pitenevät joka päivä siitäkin huolimatta, että valoa ei juuri tänään näkyisikään! 

Hyvää vuotta 2015!